Vituttaa tämä ikuinen muutos :-(
Mieheni on ulkomaalainen, ja hänen työllistymisensä Suomessa on hankalaa. Hän on nähnyt kamalasti vaivaa saavuttaakseen vakiintuneen aseman työelämässä: teki uuden tutkinnon Suomesssa, opetteli suomen kielen, työskenteli monta vuotta nälkäpalkalla ja surkeilla työajoilla, olemme muuttaneet viimeisten kymmenen vuoden aikana ainakin kymmenen kertaa, jne.
Nyt työpaikalla, johon hän vihdoin pääsi kokopäiväiseksi pari vuotta sitten, on yt-neuvottelut. Edessä on taas muutto ja paluu surkeisiin osa-aikatöihin, joille jatkoa tietää kerrallaan max. 6 kk eteenpäin :-( En vaan enää jaksaisi, enkä tiedä mitä tehdä. Ehkä pitäisi muuttaa hänen kotimaahansa (Etelä-Euroopassa) ja yrittää vaihteeksi siellä.
Kommentit (4)
Otat osaa!!!
Miksi? Hänellä on sama tilanne kuin muillakin.
Ja rasismikorttikin pelattiin näköjään saman tien...
Eihän ap kirjoittanut verrataillakseen kenellä on vaikeinta.
Ymmärrän hyvin, että kun on monta vuotta yrittänyt parhaansa ja tehnyt sinnikkäästi tavoitteellista työtä, niin kyllä tuntuu kurjalta kun putoaa alkupisteeseen jälleen. Saa kai tänne palstalle purkaa pahaa mieltä ja ahdistusta tästäkin asiasta, hyvänen aika! Miksiköhän joku kokee ap:n kirjotuksen henkiökohtaisena loukkauksena??? Sitäpä sietäisi miettiä.
Mutta pää pystyyn, ap! Miehesi ei kuitenkaan ole enää samassa alkupisteessä, vaan hän on suorittanut tutkinnon ja hankkinut työkokemusta. Kyllä se uusi hyvä työpaikka löytyy vielä! Vaikka tulevaisuus onkin käynyt epävarmemmaksi, asenteella ja sinnikkyydellä on merkitystä. Ihan varmasti. Joku fiksu vielä rekrytoi miehesi! Tsemppiä teille!
Näin mä yritän jaksaa uskoa, että kun sinnikkäästi yrittää, niin kyllä niitä töitä taas löytyy. Kunpa vaan ei jouduttais kovin pitkään odottamaan. Kiitos kannustuksesta!
Yhtä lailla vaikeaa se on muillakin kuin mamuilla, muut vaan ei ruikuta.