Olen onnellinen!

Mulla on ihana mies, ihana poika ja ihana koira. Löydettiin meille sopiva asunto ja sitä maksellaan ties kuinka kauan, mutta se ei haittaa.

Jatkoin töissä taas hoitovapaan jälkeen, ja olen niin helkkarin tyytyväinen työhöni, jossa olen ollut nyt 4 vuotta :) Työkaverit on kuin perhettä.



Helppoa ei aina ole täälläkään, mut olen ajatellut että aikansa kestää kutakin. Pian lapsi on niin iso, että haluaa olla vain kavereidensa kanssa. Onneksi olemme vielä vuosia ne ykköset lapsemme elämässä :)



Joka päivä on ihana tulla kotiin, kun mun villi mäyräkoira odottaa siellä. Tavat sillä ei ole kaikista parhaimmat, mutta silti niin ihana!



Nyt suunnitellaan toista lasta.. Saa nähdä miten käy. Vaikka nyt töissä viihdynkin, niin ajattelen asiaa tulevaisuuden kannalta, aikansa siis kutakin. Ja olisihan se hienoa jos olisi enemmän lapsia. Huumorilla olen tähän asti selvinnyt ulkoilut lapsen ja koiran kanssa, mitähän siitä tulee kun mukana olisi vielä vauvakin? Mutta uskon senkin menevän kuitenkin hyvin, pitkällä pinnalla :)



Mukavaa kun laitoit vähän erilaista keskustelua vireille :)

Olen todella onnellinen, että olen löytänyt hyvän miehen, jonka kanssa olen ollut yhdessä jo 19 vuotta. Olen onnellinen, että kun olin 24 h pois kotoa, niin mies halasi niin tiukasti, kun palasin takaisin. Olen onnellinen, että me vieläkin tykätään toisistamme.



Olen onnellinen kahdesta pojastani. Mutta jostain syystä heistä ei minun onneni ole riippuvainen samalla lailla kuin miehestäni. Olisin onnellinen ilman heitäkin - mutta tietenkään en heitä vaihtaisi poiskaan.



Olen onnellinen siitä, että teen tällä hetkellä työtä mistä tykkään. Pientä sumua on siitä, että määräaikainen sopimukseni loppuu ensi kesänä. Mutta en anna sen vielä vaivata onneani.



Olen onnellinen siitä, että meillä ei ole lainoja. Olen onnellinen, kun olemme tehneet oikeita taloudellisia ratkaisuja. Mutta jos emme olisi tehneet - niin se tuskin vähentäisi onneani.



Ja kaiken kukkuraksi olen onnellinen siitä, että olen pystynyt kehittymään ihmisenä. Olen nyt 40 v ja kun katson taaksepäin niin huomaan, että olen viisastunut todella paljon. Tämä on sitä onnea, jota ei voi minulta ottaa pois ja tämä on onnea, mitä ei voi kuvat toiselle ihmiselle.

Mulla on maailman ihanin mies ja ihanin poika ja uusi onnen hedelmä köllii massussa kahden vuoden hartaiden toiveiden ja yrityksen tuloksena. Meillä on kaunis koti, jonka jokaisessa neliössä näkyy meidän ja kaikkien niiden sukulaisten ja ystävien kädenjälki, jotka ovat halunneet meitä auttaa.



Moni haaveeni on täyttynyt, vaikka olen vasta 25-vuotias. Mulla on ihmisläheinen ja kädentaitoja vaativa ammatti ja myös pian valmis yliopisto tutkinto. Olen molemmista ylpeä. Olen monella tavalla lahjakas ja ahkera. Uskon, että elämä kantaa ja voin opettaa paljon lapsilleni.



Joulun alla juhlimme mieheni kanssa kymmentä yhteistä vuotta ja vietämme rauhallisen ja rakkauden täyteisen joulun.



Tällä hetkellä olen erityisen onnellinen mieheni hyvästä terveydestä, omasta yrityksestäni ja siitä, että meillä on velkaa vain alle 30 000e. Taantuma ei pelota.



Surujakin on, mutta niitä kuuluukin olla. Surettaa, että poikani aloittaa pian hoidon täytettyään 3v. Olisin halunnut hoitaa häntä itse pidempään. Isäni terveydentila sekä fyysinen, että psyykkinen aiheuttaa myös minulle paljon huolta. Samoin joittenkin sukulaisten ja ystävien puolesta olen surullinen tai huolestunut erilaisista syistä.



Mielestäni elän kuitenkin lähes kuin satua. En voisi toivoa mitään enempää.

Aika lailla samanlaiset onnenaiheet minullakin: ihana mies, kiva koti, joka lähes velaton, kaksi aivan ihanaa ja kultaista poikaa. Näiden lisäksi rakkaat vanhemmat, jotka asuvat lähellä ja ovat osana meidän arkea. Ja mukavat appivanhemmat, joiden kanssa vietämme paljon aikaa kesällä mökillä ja joiden kanssa viihdyn erittäin hyvin. Minulta löytyy myös muutama kullanarvoinen ystävä, joille voin kertoa mitä vaan ja olla sellainen kuin olen, myös heikkoina hetkinä.



Välillä osaa arvostaa tätä kaikkea, kuten juuri nyt mutta ikävä kyllä tulee usein valitettua aivan turhanpäiväisistä asioista. Kiitos ap, että muistutit tästä tärkeästä asiasta. Taidankin antaa extrapitkän halauksen miehelle, kun tulee töistä ja kerron, kuinka rakas hän on :)