Opettaja soitti kotiin, että nuoreni taitaa olla masentunut.

Kannattaa ottaa yhteyttä ammattilaisiin.

Jos jatkotoimenpiteet katsotaan tarpeellisiksi niin hän on oikea ihminen lähettämään lapsen eteenpäin saamaan hoitoa.



Tai vaihtoehtoisesti voit varata ajan omalle lääkärille.



Itse suosittelisin enemmin terveydenhoitajaa.

sehän on hienoa. Mahtava ope lapsellasi kun välittää.

Kouluterkkarin kautta eteenpäin tai onko teillä päin jotain nuorille tark juttuja koulupsygo tai perheneuvola

kyllä se siitä lähtee. Hienoa että on toiveita avusta ja että nuoren hätä on nähty

Konkreettisempaa apua sitten kouluterkan tai-psykologin kautta. Ole kiinnostunut nuoren asioista ja tekemisistä ja yritä pitää "linjat" välillänne auki.

Voimia ap, sinulla on varmasti paha olla :( Voin vain kuvitella miltä tuntuu saada tuollainen puhelu. Vaikka kyllä varmasti olet itsekin lapsestasi aistinut ettei kaikki ole ok, mutta kun toinen ottaa asian puheeksi - sydän varmasti särkyy.

tunnistamiseen? Mutta siis hyvä, että välittää ja sitten vaan yhteyttä muihin tahoihin.

Kannattaa ottaa yhteys terveyskeskuksen kautta mielenterveystoimistoon tai perheneuvolaan.



Ja tietenkin jutella lapsen kanssa.



Opettajan koulutus ei tietenkään anna mitään valmiuksia mielenterveysongelmien tunnistamiseen, mutta opettajat ovat ammattinsa lisäksi myös ihmisiä, joilla on muuta elämää, ja tuntevat myös keskivertovanhempaa paremmin tuon ikäluokan normaalin käyttäytymisen. Eli valmiuksia havainnoida lasten tunteita voi tulla muualtakin.

jos joku aikuinen joka nuorta usein näkee, tällaisesta asiasta huomauttaa, pitää asia tosiaan ottaa vakavasti. Mielestäni myös ihanaa, että on opettaja joka noin välittää ja haluaa teitä auttaa. Ehdottomasti nyt ensin yhteyttä koulun terveydenhoitajaan, jonka kautta sitten mahdollisesti psykologille, nuorisoasemalle (jos tällainen omalla paikkakunnalla on) ja omalle lääkärille. Ehdottomasti tulisi muistaa, että jos päädytään myös lääkitykseen joksikin aikaa, pitää aina olla terapia mukana masennuksen hoidossa lääkityksen rinnalla. Voimia koko perheelle ja kyllä asiat järjestyy kun niihin puuttuu rivakasti.



Terveisin:

Äitiyslomalla oleva kouluterkka

Jos kyse on masennuksesta sitä voidaan hoitaa terapeuttisin sekä lääketieteellisin keinoin. Äitinä et voi ihmeitä tehdä, jutella voit ja olla saatavilla hakea apua yhdessä nuoren kanssa.



Tärkeää on että joku ammattihenkilö ottaa kantaa opettajan arvioon. Terveydenhoitajalta saa tietoa minne kannattaa hakeutua, hänellä ei kuitenkaan ole mt-työn asiantuntija. Masennus pitkittyessään on vaikeampi hoitaa joten varhainen puuttuminen on avain asemassa.

tee, mutta arviointiin hänellä on samat valmiudet kuin kenellä tahansa lapselle läheisellä aikuisella. Mielestäni opettaja toimi hienosti ja myös rohkeasti ottaessaan asian puheeksi. Meistä kenenkään ei mielestäni pidä jättää huomioimatta toisen masennusta sillä perusteella, että kuvittelemme ettei meillä ole valtuuksia arvioida asiaa.

Varaa aika kouluterveydenhoitajalle joka sitten laittaa lapsen eteenpäin.

Siitähän sota alkaa. Itse en ole huomannut mitään erikoista ja en nyt heti olisi häntä mihinkään passittamassa vain opettajan, joka on ollut hänen opettajansa vasta muutaman kuukauden sanomisen perusteella.

ehkä hän voi kutsua nuoren vastaanotolle?

syy miksi opettaja näin sanoi on koska hänen mielestään poika on väsynyt tunnilla ja onhan hän kun menee nukkumaan myöhään ja joka aamu herää klo 7. Väsynyt hän on ilmanmuuta, mutta aika hyvin kyllä peittelee masennustaan jos on masentunut, koska on iloinen, osallistuva kotona, juttelee ja kertoo asioita.

nyt ei kannata vähätellä asioita. Ensiksi soittaisin koulun terveydenhoitajalle ja kysyisin onko hän tallaista huomannut tai kuullut muilta koulun henkilökuntaan kuuluvilta. Sitten soittaisin uudestaan opettajalle ja kysyisin millä perusteella katsoo nuoren olevan masentunut ja viimeiseksi juttelisin rehellisesti nuoren kanssa asiasta. Aina syntyy vastarintaa ja sotaa asiasta. Monesti nuori ja kyllä usein myös aikuinen kieltää itsekin oman masennuksen olemassa olon. Monesti asian kanssa ollaan useita vuosia ja silloin niin kuin joku aiemmin sanoi, masennus on hankalampi hoitaa. Mitä varhaisemmin masennukseen puututaan sitä paremmat paranemismahdollisuudet on. Vaikka se opettaja on vain muutaman kuukauden nuoren tuntenut, ei noita asioita aleta turhan päiten kuuluttelemaan!!!

mutta yllättyisit kuinka usein ne pojatkin puhuu asioistaan vieraalle ammati-ihmiselle mieluummin kuin vanhemmilleen.

hän puhuisi koulun terkkarille.

Terveydenhoitajat ovat hyvää tarkoittavia hölmöjä, jotka on nyky-yhteiskunnassa tavallisten ihmisten mielessä jumalasta seuraavia. Usko itseesi äitinä, ja puhu ja puhu poikasi kanssa, sinä tässä tiedät kuitenkin parhaiten. Kun on viettänyt ihmisen kanssa 15 v, ja jossa on puolet sinua, pitäisi olla kykenevä tietämään mikä pojalle on parasta. Kaikki mitä kirjataan lapsesi terveystietoihin pysyy siellä aina, mieti kaksikertaa mitä nyt teet.

terveydenhoitajaan yhteyttä, mitä on tullut mm. terveytarkastuksissa eteen. Toiseksi voisi ottaa mm. hemoglobiinin väsymyksen vuoksi ja samalla käydä hieman masennuskaavaketta läpi, että selviäisi jos tulee jotain erityistä vastaan.



Mikset sanoisi nuorelle, että haluat hänen käyvän terveydenhoitajalla hemoglobiini tarkastuksessa, koska opettaja soitti väsymyksestä. Sammalla th voi jutella nukkumisesta, liikunnasta ja mahd. masennuksesta. Sitä ennen sinun pitää asiasta terveydenhoitajan kanssa keskustella. Näin voit pois sulkea masennuksen ja muut syyt väsymykseen.

terveystiedoissa on ei koskaan tule vaitolovelvollisuuden vuoksi muuta kuin vanhempien luvalla koulun tietoon. Ja aivan liikaa on näitä luota itseesi vanhemapana tyyppejä. Harmillisesti ne ongelmat vasta vanhemmille selviää kun nuori on jo nuori aikuinen ja asian kanssa taistellut useampia vuosia. Toiseksi on ihan todettu, että joka viides meistä kaikista sairastuu masennukseen jossakin elämän vaiheessa ja joka kymmenes nuori kärsii masennuksesta. Sitäkin useampi nuori kärsii uupumuksesta. Ei tarvi kuin käydä Stakesin kyselyjä hiukan läpi kuinka huolestuttavaa tämä nuorten tilanne on.

Minulla on aivan ihana pikku siski 17 vuotias. Hän on todealla aktiivinen, kiltti ja puhelias. Pikkuhiljaa aloin huomata hänen käytöksessään muutoksia, joita vanhempani EIVÄT huomanneet. Juttelin noin 1,5 vuotta sitten äidilleni ja sanoin, että ei ole normaalia että 16 vuotias on noin kiltti. Äitini myönsi asian, mutta sanoi, että uskoo siskoni luonteen olevan sellainen, kiltti ja mukautuvainen.



Nyt tasan viikko sitten siskoni oli mennyt puhumaan opettajalleen väsymyksestään ja nyt hän on nuorisopsykiatrian osastolla, onnekis. Vanhemmilleni diagnoosi pitkäaikaismasennuksesta oli shokki, minulle se ei ollut yllätys. Siskollani oli pitkään oireita, joista ei heti leimaisi nuorta masentuneeksi. voin luotella tähän osan niistä:



Teki liikaa läksyjä. Oli liian tunnollinen ei koskaan voinut relata, voisi sanoa, että hän ruoski itseään.



Aina kysyttäessä hänellä oli kaikki hyvin. Mikään ei koskaan ollut huonosti. Silmät kyllä paljastivat totuuden niille jotka osasivat katsoa.



Käsiala pieneni olemattomaksi.



Aloitti todella liiallisen laihduttamisen.



Oli liian tietoinen itsestään ja tekemisistään. Tarkkaili itseään koko ajan. Asentoaan yms.



Nyt siskoni saa hyvää hoitoa ja olen todella kiitollinen opettajalle, joka passitti koulun priimusoppilaan ja kiltin tytön hoitoon. Ehkä tämä meni aiheen ohi, mutta pointti oli, että joskus masennus ei näy päälle päin surumielisyytenä, hiljaisuutena vaan voi just nuorten kohdalla ilmetä mitä moninaisin oirein.