Millaisen äidin pää hajoaa lapsen kanssa kotona?

jolla ei ole kotona ketään kenelle puhua, ei ole kerhoja lähistöllä jne.

lapselleen..

Näin minäkin olin sitä mieltä kun esikoisen pph<.lle pistin.. nyt on 3 lasta ja enää en heitä laittaisi..:)

En tiedä, mutta uskon että nykyään on totuttu siihen että on enemmän actionia koko ajan, ja rehellisesti, eihän sitä keskusteluakaan saa paljoa aikaiseksi.

no sellainen kuin minä,väsynyt,kaiken lisäksi olen av-normien mukaan nuori äiti ja kiinnostaa muukin elämä kuin kakkavaipat,siivoaminen,ruoan laitto,pyykkäys.... the truth is out there!!!

Väsyneen äidin

Omalta kohdalta sanoisin, että nuoren äidin pää ainakin.



Ensimmäisen lapsen sain 20vuotiaana, silloin "pää todella hajosi" kotonaoloon.

Mutta nyt 2 seuraavaa lasta olen saanut vuosia myöhemmin, enää ei pää hajoa ja voin sydämestäni sanoa NAUTTIVANI kotonaolosta ja kaikista kolmesta lapsestani!



Tämä minun kokemukseni.

Kärsimättömän? Äidin, joka ei osaa ajatella pitemmälle kuin huomiseen?

Oon korkeasti koulutettu perfektionisti, joka on tottunut tekemään koko paljon kaikenlaista älyllistä työtä. Kotona ahdisti, koska ei ollut mitään "järjellistä" tekemistä. Ahdisti myös, koska koko ajan piti puunata kotia, sillä en kestä sotkuja ja sitähän kotona pienten lasten kanssa ollessa tulee. Onneksi älysin lähteä töihin. Muutuin heti paljon mukavammaksi :)

jolla kaksi alle 3 vuotiasta lasta eikä ole saanut nukkua yli vuoteen yhtään 8 h yöunia.



Isompi uhmaa ja on mustasukkainen. Pienempi haluaa myös huomiota ja pitää varjella isommalta.



Kumpikaan ei ole tyytyväinen, vaikka kuinka yrität yhdessä laulaa, leikkiä, askarrella jne.



Ja samalla pitäisi hoitaa ruuat, siivous, pyykit ja ne vaipat.... Ja ulkoilut ja ruokakaupassakäynti. Itse on kuin petolinnun perse eikä miestäkään kiinnosta seksi.



Ei tämän tälläista pitänyt olla!!!!!!!!!! Pää hajoaa, kun en yhtään tajunnut etukäteen, että tätä se huolehtiminen 24/7 on!! Ois voinu jäädä lapset hankkimatta.



terv. väsynyt

ei kunnon yöunia kolmeen vuoteen, miehestä ei MITÄÄN apua, lähistöllä ei ole kavereita äidille ja lapsille jne. Elämäni oli yli 3 vuotta pelkkää tunnista toiseen selviytymistä. Ihme, etten tappanut itseäni!



Nyt lapsia on kolme ja nautin kotona olemisesta tosi paljon! Tässä välissä on kuitenkin saanut nukkua kunnolla ja vauvaa odottaessa tiesi, ettei miehestä ole mitään apua. Hyvä vaan, kun tekee pitkää päivää, niin ei ole kotona nalkuttamassa ja pilaamassa meidän päivää... Olen siis nyt erittäin tyytyväinen arjen yh.

*Ylisuorittajan*



Kaikki pitäis olla tiptop, pitäis ehtiä elämään myös "omaa elämää", lapsia pitäis ehtiä hoivaamaan ja hellimään ja lukemaan satuja ja askartelemaan ja tietty pitäis leipoa ja laittaa ruokaa kaks kertaa päivässä sekä toisella kädellä siinä sivussa silittää pyykit, onhan se nyt mukavaa köllähtää kerran viikossa vaihdettuihin silitettyihin lakanoihin omaan petiin joka tietty pedataan joka päivä.



Lelujakin lapsilla on, mutta niitä ei saa olla liikaa eikä liian vähän ja ne pitää olla ehdottomasti kehittäviä ja just oikean ikäiselle sopivia ja nehän ei tietysti oo ikinä levällään, muutenhan koti on sotkuinen.



Ylisuorittaja äidin perheessä myös ulkoillaan vähintään kaks kertaa päivässä, aamulla ja illalla ja tämän ansiosta lapset nukkuu hyvät päiväunet ja tietty myös yöunet heti viimestään puolvuotiaasta alkaen. Päiväunien aikaan on äidillä aikaa hörpätä se päivän ensimmäinen ja viimeinen kahvikuppi sekä pestä kaks koneellista pyykkiä ja siivota tiskipöytä sekä pestä ikkunat vähintää joka toinen kuukausi, myös keittiön ja muiden kaappien siivous tapahtuu päiväunien aikana.



Ja illalla totta kai nautitaan miehen seurasta ja päin vastoin kun lapset on kiltisti asettunu hampaiden- ja iltapesujen ja -pusujen ja -satujen jälkeen nukkumaan. Miehen kanssa siinä sitten hellitellään ja lutustellaan joka ikinen ilta, että parisuhde pysyy kunnossa. Ja rakastellaanki vähintään kolme kertaa viikossa ettei mies vaan pääse pettämään.



Aamulla ylisuorittaja äiti tietysti herää ekana (ja iltaisin menee vikana nukkumaan), että ehtii käymään suihkussa ja laittautua siistiksi ennen lasten heräämistä niin saa taas keskittyä täysin heihin ja lasten aamupalaan ja sen jälkeen taas sinne uloslähtöön. Lisäksi ennen tätä tiskataan astiat - tai ainaki laitetaan koneesta kuivat kaappiin joka on siis illalla vielä ennen nukkumaan menoa laitettu puhisemaan.



Ja voin sanoa kolmen lapsen kokemuksesta, että tälläistä meillä ei ole, eikä pää leviä. Toki on semmosia päiviä, että tuntuu ku tää ois vaan pahaa unta, mutta siinä vaihessa meidän pienin 8kk on herättäny mut yöllä normaalin kolmen kerran sijasta viidesti ja oon väsyny sen takia. ;)



Sanalla sanoen, älä ylisuorita tai jossain vaiheessa huomaat sulakkeiden pimahtelevan siellä pään syvässä pimeydessä. =)

järjestää elämäänsä jotain mielenkiintoista, "omaa" sisältöä, mielekästä tekemistä. Sellaisen, jolla on joku lukkoonlyöty mielikuva siitä, minkälaista elämän kuuluisi olla ja joka sitten yllättyy karvaasti, kun oikeassa maailmassa elämä ei ole sellaista kuin on kuvitellut tai luullut. Äidin, joka ei pysty elämään tässä hetkessä täysillä.

*Ylisuorittajan*

Kaikki pitäis olla tiptop, pitäis ehtiä elämään myös "omaa elämää", lapsia pitäis ehtiä hoivaamaan ja hellimään ja lukemaan satuja ja askartelemaan ja tietty pitäis leipoa ja laittaa ruokaa kaks kertaa päivässä sekä toisella kädellä siinä sivussa silittää pyykit, onhan se nyt mukavaa köllähtää kerran viikossa vaihdettuihin silitettyihin lakanoihin omaan petiin joka tietty pedataan joka päivä.

Lelujakin lapsilla on, mutta niitä ei saa olla liikaa eikä liian vähän ja ne pitää olla ehdottomasti kehittäviä ja just oikean ikäiselle sopivia ja nehän ei tietysti oo ikinä levällään, muutenhan koti on sotkuinen.

Ylisuorittaja äidin perheessä myös ulkoillaan vähintään kaks kertaa päivässä, aamulla ja illalla ja tämän ansiosta lapset nukkuu hyvät päiväunet ja tietty myös yöunet heti viimestään puolvuotiaasta alkaen. Päiväunien aikaan on äidillä aikaa hörpätä se päivän ensimmäinen ja viimeinen kahvikuppi sekä pestä kaks koneellista pyykkiä ja siivota tiskipöytä sekä pestä ikkunat vähintää joka toinen kuukausi, myös keittiön ja muiden kaappien siivous tapahtuu päiväunien aikana.

Ja illalla totta kai nautitaan miehen seurasta ja päin vastoin kun lapset on kiltisti asettunu hampaiden- ja iltapesujen ja -pusujen ja -satujen jälkeen nukkumaan. Miehen kanssa siinä sitten hellitellään ja lutustellaan joka ikinen ilta, että parisuhde pysyy kunnossa. Ja rakastellaanki vähintään kolme kertaa viikossa ettei mies vaan pääse pettämään.

Aamulla ylisuorittaja äiti tietysti herää ekana (ja iltaisin menee vikana nukkumaan), että ehtii käymään suihkussa ja laittautua siistiksi ennen lasten heräämistä niin saa taas keskittyä täysin heihin ja lasten aamupalaan ja sen jälkeen taas sinne uloslähtöön. Lisäksi ennen tätä tiskataan astiat - tai ainaki laitetaan koneesta kuivat kaappiin joka on siis illalla vielä ennen nukkumaan menoa laitettu puhisemaan.

Ja voin sanoa kolmen lapsen kokemuksesta, että tälläistä meillä ei ole, eikä pää leviä. Toki on semmosia päiviä, että tuntuu ku tää ois vaan pahaa unta, mutta siinä vaihessa meidän pienin 8kk on herättäny mut yöllä normaalin kolmen kerran sijasta viidesti ja oon väsyny sen takia. ;)

Sanalla sanoen, älä ylisuorita tai jossain vaiheessa huomaat sulakkeiden pimahtelevan siellä pään syvässä pimeydessä. =)

meillä on kämppä kuin hävityksen kauhistus, en jaksa leikkiä enkä puuhata lasten kanssa, ulkona ei olla käyty ties koska viimeksi, kauppaan en saa raahauduttua kuin pakosta, toisella puolella parisänkyä ei ole edes lakanoita saati että niitä olis koskaan silitetty, seksi ei kiinnosta yhtään, menee joskus monta päivää, etten kampaa tukkaani tai käy suihkussakaan, ikkunoita en ole pessyt kertaakaan viiteen vuoteen



iltasatu sentään luetaan mutta usein sen tekee mies.



en ole ihan varma etteikö lasten olisi parempi olla päiväkodissa kuin kotona minun kanssani

Jokaista varmasti ärsyttää joskus ja voi rankastikin potuttaa, mutta jos ei noista pääse yli, on kyllä aika heikko. Uskon, että moni liioittelee, pärjäisi jos haluaisi pärjätä.



Olen akateeminen äiti ja välillä olin tosi ärsyyntynyt kotona olemiseen, vaikka koko ajan olenkin tehnyt jonkin verran töitä kotoa käsin. Mutta en olisi miksikään raivohulluksi muuttunut, vaikkei töitä olisi ollutkaan, olen pahemmistakin pärjännyt ja osannut suhteuttaa tilanteet. (Ja niin osaa suurin osa muistakin äideistä, olen varma siitä.) Nyt lapset ovat 3 ja 5v. ja tuntuu, että menipä aika äkkiä. Olen juuri mennyt töihin.



Vähänpä ihmiset kestävät, jos eivät kotona olemista yhtä tai kahta vuotta tai vaikka kolmea, varsinkin jos toinen vahempi on välillä vaikka pätkänkin kotona ja itse saa mennä töihin.



Osa ei kestä, mutta en usko, että oikeasti noin heikkoja aikuisia voi olla näin paljon kuin tällä palstalla tuntuu olevan. Näin itsenäisyyspäivän jälkeen, ovat ne ihmiset pahemmastakin pään hajoamatta selvinneet (useimmat), sota-aikaan naiset hoitivat kotirintaman useimmat työt ja selvisivät, vaikka tuskallista ja raskasta oli. Joku voi sanoa, että heilläpä ei ollutkaan tylsää eikä haasteista puutetta..



Varmasti sellaisiakin perheitä on, joissa lapsen on parempi olla päiväkodissa, mutta niitä on varmasti vähemmistö.

lapsen- ja kodinhoitoa. Itsellä alkoi loppuaikoina kotona pinnakiristyä kun mitään ei saanut rauhassa tehdä loppuun omaan tahtiin, vaan aina lapsen kanssa lapsen tahtiin. Lisäksi kaipasin muutakin aikuisseuraa ja juttuja kuin mitä hiekkalaatikon reunalla ym. paikoissa sai. Lapsi meni hoitoon 2 v.

Lapsen etu tulee ennen omaa etua. Sitä nykyajan heikkojen vanhempien on vaikea tajuta.

toisaalta muussa elämässään hyvin menestyneen äidin.



Minulla oli nuorempana rankkaa, kahden lapsen äitinä. Välillä olin töissä, ja nyt olen neljän lapsen hyvin kotona pärjäävä äiti.

kaiken muun tunnustan paitsi suihkun ja 3x/viikossa ;)



Mut täällä mä ylisuorittaja odotan kolmatta ekat on 3v11kk ja 2v4kk seuraava syntyy kesäkuussa........



Kylläpä mulla suorittamista riittää vielä monta vuotta täällä kotona :DDD

2 lasta 1,4 v ikäerolla, molemmilla infektiokierteet, sairaalareissuja... normaali arki puuttuu.. ainaista sairaan lapsen hoitamista. Ja kun et saa nukkua, et levätä, et istua rauhassa kahvikupin äärellä... loppujen lopuksi nukahtaa vessaan keskellä päivää.

Tottakai vanhemman pitää siirtää omia halujaan syrjään lapsen edun takia, mutta jossain se raja tulee vastaan. Itse olin 2 vuotta kotona ja jo ekan vuoden jälkeen olisin halunnut pois. Lapsen takia sinnittelin sen yhden vuoden lisää, ja jokaisen päivän iltana olin iloinen siitä kuinka ihanaa on kun on taas yksi päivä kotona oloa vähemmän. Kotona oli vaan niin uskomattoman tylsää, pelkkää rutiinia: laita ruokaa, hoida lasta, siivoa, käy kaupassa, käy ulkona. Mitkään virikkeet (lukeminen, liikunta ym.) eivät tuoneet apua. Tuntui kuin olisin ollut vankilassa.

Lapsen etu tulee ennen omaa etua. Sitä nykyajan heikkojen vanhempien on vaikea tajuta.