Itkettämään rupesi täälläkin, kun luin ketjua.

Joskus tosiaan miehillä on vaikeuksia aluksi hyväksyä vammainen lapsi. Katsoitko dokkarin ehkä reilu vuosi sittenm , jossa isä aluksi hylkäsi Downin poikansa häpeissään. Mutta isän tutustuttuaan poikaansa pojasta tuli isän elämän keskipiste ja ylpeyden aihe.



Tosiaan siinä välissä isä ja äiti olivat kerenneet erota samasta syystä kun itsekin nyt suunnittelet. Tämä mies oli myös täydellisyyden tavoittelija ja menestyjä elämässään. Miehesi sietäisi nähdä kyseinen dokumentti.



Ja totushan on, että luultavasti pojassasi ei ole edes mitään suurempaa vikaa. Voimia ja halaus!