Kun 1-2vuotiaan äiti sanoo, että hänen on pakko laittaa lapsi päiväkotiin

Auta häntä sen sijaan selvittämään ajatuksiaan, ruotimaan tarkemmin mikä lapsen kanssa olossa tuntuu raskaalta. Jokaisen on todellakin tehtävä oma päätös ja kannettava sen seurauksetkin.

eli kyllä vastuu lasten hyvinvoinnista on kaikilla. Siihen kuuluu myös topakka ohjaaminen siihen, mikä on oikein lapsen kannalta. Mielestäni aikuisen halu omaan aikaan ei ole pätevä syy!

Mikä siinä on, että ihmisten ei anneta tehdä omia valintojaan?

Painostan minkä kerkiän jotta he eivät vaan päättäisi asioistaan itsenäisesti.

Mutta olen itse törmännyt tilanteeseen parikin kertaa siten, että ystävä on KYSYNYT minun mielipidettäni, joten miten vastata siihen?



T. Ap

jee jee

omituinen näkemys

..viihtyy paremmin hoidossa pienessä ryhmässä lähellä kotia kuin kotona kahdestaan masentuneen äidin kanssa :/.

Onhan monia tapoja tukea kotona olemista ja jaksamista. Aloittaisi vaikka siitä, että kuuntelisi rauhassa kotoa pois haluavaa äitiä, miettisi yhdessä, miksi kotona on niin vaikeaa olla. Eikö tällaisella äidillä ole kykyä sietää vaikeita tunteita? Ne kuuluvat vanhemmuuteen! Silloin terapia voi olla oikea tukimuoto.

ehdottomasti. Tartteeko tuota edes kysyä?! Jos äiti voi huonosti, niin lapsi voi huonosti. Parempi sen lapsen on olla päiväkodissa kuin kotona jatkuvasti huutavan ja lapsen heitteille jättävän tmv. äidin kanssa. Tuollaiselle pohjalle on vaikea rakentaa hyvää itsetuntoa.

tarkkaan ottaen kysyi mielipidettäsi? päätöshän oli jo tehty. halusiko hän tietää paheksutko sitä ratkaisua ja häntä äitinä vai oliko se vielä sillä asteella että viedäkö vaiko eikö viedä

millään lailla, se ei kuulu todellakaan minulle millään lailla.

ei tarkoita, että äksyilevä ja turhautunut kotiäiti olisi ainoa oikea tapa järjestää kaksivuotiaan hoito

voi kääntää pallon takaisin kysyjälle ja pyrkiä selventämään hänen ajatuksiaan ja tilannettaan

olen sitä mieltä, että lasten olisi parempi olla kotona 3 -vuotiaaksi. Olin vain niin huonossa kunnossa itse ja töihin lähtö oli ainut vaihtoehto. Muita lapsia olen hoitanut 3 -vuotiaaksi kotona, mutten ole kärsinytkään heidän kohdallaan synnytyksenjälkeisestä masennuksesta.

Masennus on sairaus ja aivan erityinen tilanne lasten kannalta. Äidin äksyily tai turhautuminen EI OLE masennusta, ja sellaisia tunteita äidit kautta aikojen ovat joutuneet sietämään ja hyvä niin!

Eli tiuskiva mamma voi hyvinkin olla masentunut.

voithan ystävällisesti ilmaista vaan että et halua puuttua toisten valintoihin tms.



Jos minulta kysyttäisiin samaa, niin kyllä minä varmasti antaisin oman näkemykseni asiaan ja niin olen tehnytkin kerran.

Ystäväni vei 1v hoitoon kun uusi vauva syntyi ja siitä sitten juteltiin ja vaihdettiin mielipiteitä ja näkemyksiä.

Itsellä samanikäiset lapset ja en voinut kuvitellakaan että olisin hoitoon isompaa vienyt..



Mutta perheet ja tilanteet on erilaisia. Kaikki äidit ei vaan jaksa, suotakoon heille kuitenkin tehdä se lopullinen päätös itse, vaikkakin se meidän joidenkin mielestä "väärä" olisi. :)

Kukaan ei ajattele lapsen parasta, perkele!

Ihan ekana kerron mistä huomaa provon: siitä miten alotusviesti loppui: "taata lapselle turvallisempi elämän alkutaival". -Kertoo ihan suoraan oman kantasi.



Jos sulla on tollanen asenne niin miksi et sitä sitten sanoisi?



Ehkä juuri siksi että se on SINUN mielipide, ei pienempi lapsi kärsi hoidossa, tai ole turvaton jos ei ole äitinsä luona päivittäin.

Kaikki ne jokka menee hoitoon alle 3- vuotiaana on tästä esimerkkinä! Ja näitä riittää.



Lapsen turvattomuutta ei taas tartte hakea kotoa kauempaa jos lapsi on kotona äitinsä kanssa jota ei voisi lapsi kiinnostaa.

Ei se riitä että on KOTONA jos lapsi ei saa huomiota/hellyyttä. Mutta kuka tahansa sitä voi antaa lapselle jolloin tilanne on lapselle hyväksi!



MInulle on ihan sama se jos joku menee töihin tai on kotona ja vie lapsen hoitoon. Sama se sille lapselle on aina, ja hoito ei ole mikään rangaistuslaitos jossa alle 3- vuotiaat kärsii.



Jokanen perhe tekee aina omat ratkasunsa, ja aika harva normaali ihminen toimii lastansa vastaan.

Kyllä pitää olla todella katkera jos väittää että lapsi kärsii jos tekee erilailla kuin sinä.



Jos joku aidosti miettisi viekö hoitoon vaan koska "ei jaksa kotona" niin kysyisin onko puhunut jaksamisesta neuvolassa.

Kyllähän kotona pitäisi ihmisen jaksaa! Ei ainoastaan jos on lapsia, tai minkä ikäsiä jälkikasvu on. Puhutaan mielenterveydestä. Mikä sen mainiompaa kuin olla kotona?

Se että haluaa kuulla toisen sanovan ettei minusta ole äidiksi on sitten omasta päästä lähtösin. Jos syitä on muitakin, mutta nostaa äitiyden ensisijaseksi syyksi ettei jaksa niin ehkä on kyse sinusta?



Itse vein nuorimmaisen hoitoon 10 kk ikäsenä koska halusin tehdä välillä töitäkin, ajatuksissa oli kohta saada uusi lapsi -sen eräs kotiäiti tulkitsi ettei minusta ole kotiäidiksi (koska en sanonut että haluan lisää lapsia, enkä olla vuosikymmeniä "vaan" kotona, myös tukea perhettä elämäntilanteessa jossa on 4 lainaa päällä).



Lapsi kokee turvallisuutta sekä kotona että hoidossa.

Jos lapsesta välitetään, ei hoito ole väärä valinta. Kotihoito voi olla väärä.

Mutta ei ulkopuolisten kuulu tehdä perheestä analysointeja, sen tekee sosiaalihuolto! Jos olet jostain lapsesta huolissasi niin soita lastensuojeluun, älä jeesustele toisten valinnoista. Se ei ole kiinni sinun mielipiteestä, vaan siitä miten lapsi ja perhe jaksaa.