Kylla harmittaa, 2 paivaa, 2 uutta raskausuutista, mutta itse en raskaudu!!!!!!!!!!! Miksi???

minä itkin ja vedin kalsarikännit kun kaveri kertoi vahinkoraskaudestaan ja meillä oli ollut yritystä vuoden.

joo tuntuu ärsyttävältä, vaikka ei ole itseltä pois. itse yritin psyykata itseeni, että tää on oma juttu. että "pelataan omaa peliä" vaan. kyllä kuitenkin aina on oma aikansa kestänyt täysin hyväksyä, vaikka periaatteessa toisten puolesta iloinen on.

Noo, aika huonosti käsitellyt olen. :DD olin siskolla, ja sinne tuli hänen ystävänsä joka oli raskaana, niin aloin siitä paikasta itkemään. Piti hillitä ja sanoa tekosyy poistumiselle.



Omille ystäville on voinut sanoa, että olen nyt kateellinen, mutta onneksi olkoon vaan. Ja sen lisäksi oon kirjoittanut blogia aiheesta, salaa. Siis sillä lailla salaa, etten kerro kavereille missä kirjoitan, niin saan kaikki hyvät puolet :vertaistukea blogin lukijoilta ja tunteiden vapaan purkutilan.

sulkeudun, masennun ja katkeroidun. Onko muka olemassa jotain muita tapoja käsitellä lapsettomuutta? Joka tietenkin ainoa epäkohta tässä reilussa maailmassa. Tai ainakin se suurin epäkohta.





minäminäminäminäminäminäminä.....

Näinhän se menee, eikä sille mitään mahda. Sen tietää vain sen kokenut. Meillä "käsitelty" näitä tunteita jo 8 vuotta ja olemmepa melkeimpä erakoituneet siinä ajassa. Oma valinta on se ollut, kun ei vain enää rahkeet riitä muiden ihmisten lisääntymiselle ja onnelle. Lisääntymiseenhän meidät on tänne maailmaan luotu. Maailman luonnollisin asia ja me olemme siihen kykenemättömiä. Eihän se todella meiltä ole pois, muttei meille mitään annakkaan, joten parempi olla pois kokonaan, kun ei kerta itse kestä. Tosissaan minäminäminäminä, sen olen jo tuossa ajassa ymmärtänyt ja käsitellyt, kysehän todella on minusta ja minun tunteista,mutta minkäs sille tekee.... Yhden ainokaisen lapsen olen jo menettänytkin tässä matkan varrella raskauden viimemetreillä, joten vielä suurempi on tuska.....

lapsettomuus on aivan kamalaa ja sen aiheuttamaa tuskaa on vaikea (mahdoton) ymmärtää jos ei sitä ole itse kokenut. Masennus ja ahdostus tulevat turhankin tutuksi. Kerro kavereille jos mahdollista totuus, että olet tietenkin heidän puolestaan iloinen, mutta samalla ne raskausuutiset muistuttavat siitä mitä itse ei voi saada ja se suru ja ahdistus on niin valtavaa (suurempaa kuin ilo toisen puolesta), että reaktio on kuten moni kuvasi, itku tai poistuminen paikalta.



Oikeasti, kaikki se rakkaus jota tunnen lastani kohtaan ja kaikki ne hetket joina lapseni on mielessäni, ovat suoraan negatiiviseksi käännettynä ne tunteet jota 5 vuoden lapsettomuuden aikana läpi kävin. Se ehkä auttaa hahmottamaan jollain tasolla sitä tunteiden määrää....



Jaksuja kaikille lapsettomuuden kourissa oleville. Erityisvoimia sinulle, 8 v lapsettomuudesta kärsineelle!