Lue keskustelun säännöt.
Kaikille ei sovi vanhemmuus
10.12.2008 |
Läheskään kaikkien ei kannattaisi lisääntyä. Huostaanottoja ja lasten pahoinpitelyjä yms on todella paljon Suomessakin. Lisäksi on varmasti paljon sellaisia vanhempia, jotka huomaavat ettei lasten kanssa elämä olekaan niin ihanaa kuin aluksi luuli ja siitä kärsii koko perhe varmasti.
Onko täällä äitejä tai isejä, jotka ovat huomanneet ettei vanhemmuus olekaan oikeasti se "oma juttu"? Miten olette asian kanssa pärjänneet?
Kommentit (5)
sen paremmin henkisiä kuin aineellisiakaan resursseja vanhemmuuteen, vieläpä useamman lapsen! Kaikenmaailman luonnevikaiset tyypit kuvittelevat, että heidän persoonallisuutensa toki soveltuu lasten kanssa elämiseen. Uskon, että nykyään asiat ovat tässä suhteessa hitusen parantuneet - lapsettomana eläminen on normaalimpi ja hyväksytympi valinta kuin ennen, ja erilaisten mielenterveysongelmien haitat perheen lapsille noteerataan paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silti on kaksi lasta. Tosin olen halunnut aina kaksi lasta. Oma kykeneminen on epäilyttänyt, mutta olin päättänyt selvitä. Taas on hetkiä, kun ei jaksaisikaan.
Mutta ihan normaalielämään me kyetään. Silti sitä haaveilee millaista olisi jos ei olisikaan lapsia. Ja tiedän että jos ei olisi, niin sitä haaveilisi millaista olisi jos olisi, en olisi tyytyväinen. Se on se juttu, jota ajattelemalla sitä pärjää.
ja siksipä olen päättänyt etten lapsia tee. Täälläkin kun olen joskus kirjoittanut että en lapsia halua tai etten sovi äidiksi niin heti ollaan selitetty että se on normaalia tuntea niin ja heti synnytyksen jälkeen tunteet muuttuvat. Luonto hoitaa hommansa ja kiinnyn lapseen ja minusta tulee mitä ihanin äiti. Paskanmarjat sanon minä. Jos noin olisi niin eihän kenelläkään olisi surkeita sekopäävanhempia tai hylkääviä kylmiä vanhempia, niin kuin omanikin olivat. Jos äitiys tulisi itsestään ja lasta vain alkaisi rakastaa niin eikö minunkin äitini olisi silloin pitänyt tehdä niin. Vaan eipä rakastanut, hoitanut eikä hellinyt. Hylkäsi emotionaalisesti kokonaan, kohteli kuin jotain alemman luokan kansalaista. Nöyryytti ja kiusasi. Ei halinut, ei hoivannut, sen sijaan vakoili, syytti, kiristi ja huijasi sen minkä kerkesi.
Ja kaikesta siitä jäi sen verran pahat traumat että tiedän ettei minusta äidiksi olisi, minustakin tulisi hyvin etäinen äiti, vaikka ei kenties yhtä paha kuin omastani.
T:tuohon en pidä äidistäni-ketjuun vastannut
Me itse tiedämme ettei meille sovi lapset. Ei silloin siihen tarvitse muiden kommentoida mitään. Joskus tekisi mieli sanoa jotain niille, joille lapset ei sovi ja silti niitä tehdään vielä monta. :( Kaikki ei kykene huolehtimaan edes itsestään ja silti on saatava monta uuttakin hoidettavaa. Minua se surettaa. t. 2
olla lisääntymättä. Se on varmasti paras ratkaisu itselle ja sille mahdolliselle lapsellekin.