Jos vanhemmillasi oikeasti olisi miljoonaomaisuus,

Appiukolla on itse asiassa miljoonaomaisuus. Ei kieltäydytä kun vie meitä ravintolaan kerran kuussa ym. :) Joululahjatkin tuppaa olemaan kalliimmasta päästä (ne kysyy aina mitä me halutaan), mies pyysi kerran kelloradion, ajatteli jotain parinkympin vehjettä mutta saikin parinsadan kojeen... Appiukko myös piti 50 v bileet vuokraamassaan kartanossa ja mm. kustansi noin 50 hengen ruokailut ja kuljetukset paikalle. Ei kieltäydytty silloinkaan :D

Jos itse olisin todella varakas niin ehkä jotenkin yrittäisin hillitä mutta nipottamaan (=leffaliput) en ikinä ryhtyisi.



Muuten saisivat hemmotella ihan miten haluaisivat, sekä minua että lapsiani!

Linjani on se, että en pyydä mitään, mutta en kieltäydy jos jotain tarjotaan. Vanhempani ostavat lapsille aika monenlaista hyödyllistä tavaraa ja joskus tililleni ilmestyy raha-avustuksia, enkä minä siitä pahastu. Perintöä kannattaa minusta jakaa pikkuhiljaa pois eikä pantata tilillä kuoleman jälkeen riideltäväksi ja verottajan vietäväksi.

Keino kierrättää rahaa seuraavalle polvelle ilman, että verottaja saisi osaansa. Pikkusummistahan tuossa puhutaan, mutta toinen peruste on tietenkin se, että helpotetaan seuraavan polven elämää. Saman tulen tekemään myös omille lapsilleni.



Isovanhemmat maksavat lähes kaikki lasten kulut: vaatteet (varsinkin ulkoiluvaatteet), harrastusvälineet yms

Lisäksi kodinkoneet, elektroniikka ym. isommat/kalliimmat ovat isovanhempien kustantamia.



Omista palkoista meneekin valtaosa säästöön,sijoituksiin ja matkailuun.

saa appiukko ostaa noita arvokkaita lahjoja ja antaa taskurahaa 100 euroa lapsillemme, silloin harvoin kun nähdään. En vaadi maksaa itse mitään, minusta se olisi jo epäkohteliastakin, kun ko. henkilö haluaa rahaa käyttää lapsiensa perheisiin.

Tosin en kyllä vaadi saada maksaa noita elokuvalippuja tms. omille vanhemmillenikaan. Jos haluavat ostaa tai viedä lapset elokuviin, huvipuistoon tms. niin siitä vaan. Minä puolestani makselen kummilasteni elokuvalippuja jne. Ja toivottavasti joskus omien lastenlasteni:)

isovanhemmat eivät kyllä miljonäärejä olekaan, mutta paremmin toimeentulevia kuin me.



Emme kyllä paljoa pyydäkään, vaan kaikki tulee heidän halustaan auttaa. Jos he haluavat lomailla koko perheen kanssa etelässä ja meillä ei todellakaan ole siihen varaa, niin en kieltäydy kun he sen tarjoutuvat maksamaan. koska heillä on siihen varaa ja he nauttivat täysin kun saavan olla lomalla lastenlasten kanssa.

vastaanottavaa jotenkin lapsena ja epäitsenäisenä.



Ihmettelen vain, että siinä tilanteessa, missä vanhemmat antavat todella ylimääräisestään, ja halulla, kuinka moni siitä muka kieltäytyisi.



Me emme ole kieltäytyneet, eikä nolota yhtään.

Tosin jostain leffalipuista en varmaan kieltäytyisi ja lahjatkin (siis ne mitä saa pyytämättä) on vähän hankala juttu.



Mun vanhemmat on aika rikkaita, mutta ymmärtää hyvin mun kantaa siitä, että haluan tulla toimeen omillani.



Miljoonaomaisuusen, jonka siis joskus perin, meinaan laittaa menemään suoraan lapsilleni. Minä en niitä rahoja tarvitse (toivottavasti!), eikä mulla olisi niille edes käyttöä (tykkään tavallisesta elämästä).

Lahjoittavat rahaa minulle, miehelleni ja lapsillemme sen mitä verottomana pystyy lahjoittamaan. Syynä se, että tällä tavoin pystymme vähentämään tulevaisuuden perintöveroja. Kiitämme vanhempia ja otamme lahjoitukset vastaan. En ole kokenut asiaa mitenkään loukkaavana, vaikka ihan loistavasti tulisimme toimeen ilman noita lahjoituksiakin. Tai ehkä juuri siksi en vedä niistä hernettä nenään. Ja ulkopuolisillehan tästä järjestelystä ei tarvitse kertoa, jäävät ne kateelliset kommentitkin tulematta.

Mahtaa olla lapset lellittyjä kun jo te (vanhemmat) olette.

Keino kierrättää rahaa seuraavalle polvelle ilman, että verottaja saisi osaansa. Pikkusummistahan tuossa puhutaan, mutta toinen peruste on tietenkin se, että helpotetaan seuraavan polven elämää. Saman tulen tekemään myös omille lapsilleni.

Isovanhemmat maksavat lähes kaikki lasten kulut: vaatteet (varsinkin ulkoiluvaatteet), harrastusvälineet yms

Lisäksi kodinkoneet, elektroniikka ym. isommat/kalliimmat ovat isovanhempien kustantamia.

Omista palkoista meneekin valtaosa säästöön,sijoituksiin ja matkailuun.

ovat muuten juuri niitä, jotka kovaan ääneen huutelevat ja haukkuvat niitä joilla on asiat huonommin. Heidän mielestään kaikilla on varaa ajaa uudella autolla, kaikilla on varaa matkustella, kaikilla on varaa ostaa asunto.

appivanhemmilla on ns miljoonaomaisuus ja antavat meille lahjoja ja lainaa silloin tällöin. Se ei hävetä meitä eikä tee meistä lellittyjä, sllä tarpeen niin vaatiessa tulemme ihan hyvin toimeen myös omillamme, vaikka nyt esim talon rakentamiseen onkin saatuheiltä pankkia edullisempaa lainaa. Maksamme sitä myös takaisin. Heillä on varaa tähän, joten ei hävetä yhtään. Sitten hävettäisi jos tarvitsisimme taloudellista tukea selvitäksemme (tosin tiedän, että saisimme ja se helpottaa esim nyt kun rakennusalalla oleva mies tietää laman olevan päällä ja että heidänkin firmassa lomautukset ovat jo käynnissä) ja varsinkin jos heillä ei olisi siihen varaa.



Meillä ei kuitenkaan ole uutta autoa vaan vuoden 99 vanha nissani, emmekä juuri matkustele kuin kotimaassa. Muutenkin eletään aika vaatimattomasti ja kirpparilta ostetaan vaatteita ja tarjouksesta ruokaa. Meillä ei vaan ole tuo ulospäin näyttäminen tärkeää, autot vielä vhemmän tärkeää ja matkustelun ideana pidämme sitä,e ttä peerhe kokee yhdessä asioita ja lapset näkee kulttuuria. Sitä riittää edullisesti kotimaassakin.

No olen varakkaasta suvusta ja miljoonaomaisuutta löytyy lähes jokaiselta lähisukulaiselta. En jaksa stressata kenenkään rahoista tai siitä kuka maksaa mitäkin. Meillä siihen ei oikeastaan kiinnitetä huomiota ollenkaan. Raha on sivuseikka ja se maksaa joka maksaa.

oloista ja selviytyminen ilman sossua tai muuta apua on itsellekin ihme. Hienoa, minustakin sitä tulee kunnioittaa.



Varakkaampien perheiden aikuiset taas ovat tottuneet käyttämään rahaa läheistensä hyväksi, eikä se ole yhtään noloa, kukin kuitenkin vuorollaan tekee niin. Minäkin kuvittelisin, etten haluaisi odottaa, että lapseni saavat mahdollisen omaisuuteni vasta kuolemani jälkeen, vaan haluaisin nähdä kaikkien nauttivan lahjoistani myös minun eläessäni.



Eli ymmärrän molemmat näkökulmat, mielipiteitä vaan muodostetaan niin erilaisista näkökulmista. Ja sitten on vielä satoja versioita siitä väliltä

Eikä se tarkoita, että lapset saisivat kaiken mitä haluavat. Väitän, että keskituloisten perheiden lapset saavat enemmän kuin meidän lapsemme. Nimenomaan rahan arvon opettaminen on tärkeää, samoin sen ettei se kasva puussa.

jos ei huolisi minulta lahjoja, leffakäyntejä ym. jos syynä olisi se että minulla on enemmän rahaa. Onko se niin, että vain sellaiset joiden tulot ovat samanlaiset saavat antaa toisilleen lahjoja?

Jos minulla olisi miljoonaomaisuus, haluaisin ilahduttaa sen avulla muitakin enkä vaan säästää ja sijoittaa sukanvarteen.

Minut on kasvatettu tulemaan toimeen omillani.

Minut on kasvatettu tulemaan toimeen omillani.

tavallisesta keskiluokkaisesta perheestä. Ei meillä liikaa rahaa ollut, mutta ei myöskään tarvittu yhteiskunnan tukea.

Omillaan toimeen tuleminen ei ole mikään "ihme" vaan ihan normaalia.

Omillaan toimeen tuleminen on mun kokemuksesta tärkeää niille, jotka tulevat niukistaoloista ja selviytyminen ilman sossua tai muuta apua on itsellekin ihme. Hienoa, minustakin sitä tulee kunnioittaa.

Varakkaampien perheiden aikuiset taas ovat tottuneet käyttämään rahaa läheistensä hyväksi, eikä se ole yhtään noloa, kukin kuitenkin vuorollaan tekee niin. Minäkin kuvittelisin, etten haluaisi odottaa, että lapseni saavat mahdollisen omaisuuteni vasta kuolemani jälkeen, vaan haluaisin nähdä kaikkien nauttivan lahjoistani myös minun eläessäni.

Eli ymmärrän molemmat näkökulmat, mielipiteitä vaan muodostetaan niin erilaisista näkökulmista. Ja sitten on vielä satoja versioita siitä väliltä

Omillakin kyllä ollaan aika lähellä miljoonaa, kun kiinteistöjä omistavat useita, osa on Helsingissä.

Pilkkaisitte, että mitäs teette lapsia, jos ei ole varaa ostaa lastenvaunuja? En usko, että kukaan henkisesti terve aikuinen haluaa lapsensa kärvistelevän kun itse elää leveästi.



Eri asia on sitten se, että lapselle halutaan hyvä koulutus ja ammatti, jolla lapsi elättäisi itse itsensä. Mutta henkilökohtaisesti luulen, että se kyllä korreloi niin, että keskimäärin varakkailla vanhemmilla on korkeasti koulutettuja hyvin toimeentulevia lapsia, ja kouluttamattomilla köyhillä on kouluttamattomat köyhät lapset. Ainakin tilastoissa tällainen yhteys näkyy.