Lapsi 2v5kk tarhaan ulkomailla, pikaista apua kaivataan!
Muutimme saksaan noin puoltoista kuukautta sitten ja meillä käytössä täällä miehen työsuhdeasunto, joten leluja pojalle ei niin ylenpaattisesti ole ja siis meillä kotona muutenkin vain ns. tarvittavat tavarat.
Poika oli suomessa yksityisellä perhepäivähoitajalla ja huomasin heti tänne muutettuamme pojassa tylsistymisen merkkejä, kun oli minun kanssa kaksin kotona.
Ajattelin että tarha täällä voisi auttaa. Saimme nyt paikan kindergrippeen, niin että tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin poika kävisi aina 8.30-12 eli vähän niinkuin virikehoito. Ja grippe siis paikka lapsille ennen tarhaa. Paikka näytti minusta ihan kivalta, oli ihan uusikin, mutta ainoa miinuspuoli on että poikamme jotenkin viihtyy vanhempien lasten n. 3-5 vuotiaiden kanssa minusta paremmin ja tuolla hän olisi vanhin. Muut 6kk-2,5v. Lelut oli minusta jokseenkin lapsellisia tai sitten meillä kotona vaan erilaisia. Täällä kun melkein kaikki tarhat alkavat 3 v ja ylöspäin eikä tarhapaikan saaminen kovinkaan helppoa.
Kun olimme siellä paikassa niin ensin poika meni ilman minua leikkimään, mutta 10 minuutin päästä jo kaipasi minua. Menemme huomenna uudestaan ja aion nytkin pysyä siellä, mutta torstaina sitten olis tarkotus vaan jättää kylmästi sinne.
Nyt kaipaan rohkasua että tämä on oikea ratkaisu ja että kyllä se sinne sopeutuu... Mitä jos ei? Onko vieras kieli ongelma lapselle? Mitä jos huutaa koko ajan minun perään sitten torstaina? Raskaushormoonit hyrrää ja äidin pää jokseenkin sekaisin. Virikehoidon ideana on myös ettei niin kiintyisi pelkästään minuun tämän meidän täälläolon ajan, koska uusi vauva syntyy huhtikuun alussa. Huhtikuun lopussa siis takaisin suomeen.
Miten muilla asiat hoidettu, kun olette ulkomailla? Ja onko kielestä aiheutunut ongelmaa? Tai onko asiaa millä pystyisi tilannetta helpottamaan? Onko kylmästi vaan sinne-periaate paras vaiko pehmeä lasku?
Mamman ajatukset ihan sekaisin!
Kommentit (2)
ja siksi valitsemasi on varmaan oikeen hyvä vaihtoehto. Niin kun Sanna sanoi, niin tällasessa ryhmässä lapsesi ei varmaan tunne itseään niin ulkopuoliseksi koska muutkaan lapset eivät ehkä kauhean hyvin kommunikoi verbaalisesti ja hoitajat käyttävät yksinkertaista kieltä.
Toki tämä on lapsikohtasta mutta kun me muutettiin Saksaan esikoisen ollessa 4v niin hän oppi tarhassaan todella nopeasti uuden kielen, ja luulen että osasyy nopeaan oppimiseen oli se, että kyseessä oli integraatiopäiväkoti, eli ryhmissä oli kolmasosa eriytyislapsia, lähes kaikilla muun lisäksi puheviivästymä. Siksi ryhmässä kuuli myös yksinkertasempaa kieltä sekä viittomia ja tädit jotenkin panostivat lapsien ymmärtämiseen.
Keskimmäisemme, 3v, joka asunut koko elämänsä täällä, alotti päiväkodissa kolmisen kk sitten (ihan tavallinen tarha) ja minusta osaa kieltä paljon vähemmän kun ummikkosiskonsa aikanaan, vaikka siis on aina jonkinverran kuullut saksaa.
Nuorempi lapsistamme aloitti nyt syyskuun alussa, 2v3kk ikäisenä, kerhon 2x vko 9-11:30h - ja myös miltei ummikkona (perheemme on saksankielinen, asumme Suomessa). Lapsi ei ollut ollut sitä ennen missään hoidossa.
Alku oli todella kamala, kerhoon ei saanut totutella vaan sinne vaan eikä sieltä edes soitettu minulle, vaikka poika huusi koko ensimmäisen kerran tauotta, täysin hysteerisenä. Osittain näemmä kielen takia, hän ei voinut yksinkertaisesti käsittää mikseivät kerhontädit ymmärtäneet mitä hän sanoo. Jossain vaiheessa hän tuntui tajunneen etteivät tädit todellakaan ymmärrä saksaa ja hän alkoi ennen kerhon alkua pyytämään " kerro tädille että soittaa/antaa vettä etc..."
Nyt kerhoonmeno onnistuu jo ihan hyvin, poika sanoo ehkä aamulla pari kertaa ettei halua mennä ja minä odotan hänen kanssaan aina eteisessä kunnes kaikki lapset ovat tulleet, mutta hän ei itke enää kuin ehkä n. 5-10 sek kun annan hänet lopulta kerhotädille;-)
Krippessä voisi olla se hyvä puoli, että kun muut ovat niin pieniä etteivät vielä pääasiassa kommunikoi kielellä, tädit ehkä luonnostaan käyttävät ei-sanallisia keinoja?
Meidän esikoisemme kävi nimittäin tuossa ym. kerhossa viime vuonna lokakuusta toukokuuhun eikä osannut periaatteessa sanaakaan suomea aloittaessaan siinä 3v4kk ikäisenä.
Hänkin mieluummin leikki vanhempien lasten kanssa, sopeutui kuitenkin todella hyvin kerhoryhmään, vaikka olikin vuoden tai yli vanhempi kuin melkein kaikki muut lapset. Vain n. 3kk kerhon alusta oli vaikeaa, silloin hän turhautui kovasti kielestä ja kaipasi kauheasti saksalaista kerhoaan (joskin minulla oli myös tuolloin aivan kamala koti-ikävä, eli sekin ehkä huononsi lapsen oloa).
Sovi että soittavat sinut hakemaan hänet, jos ei rauhoitu vaikka esim. 1/2 tunnissa. Siis jos huutaa aivan paniikissa, silloin tällöin äidin perään kysely ei varmaan ole vaarallista.
Voisit kertoa lapsellesikin (ainakin toisella kerralla, jos näin huonosti sattuisi käymään) että tädit soittavat sinulle jos hän ei tule toimeen. Tämä ainakin rauhoitti meidän poikaa.
Alles Gute!
t. Sanna, nykyään Tampereelta
PS: Ehkä teilläpäin on myös (yksityisiä) Vor-Kindergarten-Gruppen? Ne ovat juuri tuollaisille 2-3-vuotiaille, jotka aloittavat Kindergartenissa ensi vuonna. Meidän esikoinen kävi sellaisessa kun oli 2v4kk-3v2kk. Se oli periaatteessa Verein jäsenmaksuineen; Gemeinde antoi tilat ja kuukausimaksuista maksettiin yksi Erzieherin ja yhdellä äideistä oli aina vuorokerroin Dienst (eli 2 aikuista pro 10 Lasta).