Miten perhepedistä omaan sänkyyn?
Hei kaikki!
Meillä nukutaan vauvan 3 1/2 kk kanssa perhepedissä, ja hyvin on sujunut. Emme kuitenkaan halua tästä järjestelystä niin pysyvää, että vielä ala-asteellakin nukkuisin välissämme, joten...
Missä iässä olette siirtänet lapsen omaan sänkyyn? Me haluaisimme, että oppisin nukkumaan pinniksessä ennen eroahdistusvaihetta ja muuttoamme, joka tapahtuu vaavin ollessa 9 kk ikäinen. Olisiko mielestänne järkevää yrittää pinnikseen muuttoa 6 kk:n iässä kun vauva muutenkin vähentää yösyömisiään, ja siirtää sitten pinnis ja lapsi siinä 1 v hujakoilla lastenhuoneeseen?
Kommentit (9)
Ja korjaus alkuperäiseen viestiini: ei sii ole tarkoitus, että MINÄ oppisin nukkumaan pinniksessä :-D
Kaikenlaisia kirjoitusvirheitä...!
Meillä omaan sänkyyn siirtyminen on edelleen ns. vaiheessa. Poika on pian 4 v. Hän nukkuu yleensä omassa sängyssä vähintään alkuyön, mutta saattaa kipaista yöllä väliinkin. Joskus omassa sängyssä menee koko yö.
Sänky on parin metrin päässä omasta sängystämme. Sängyn opettelu meni uusiksi muuton jälkeen, kun uusi talo oli outo ja varmasti jotenkin turvaton. Omaan huoneeseen emme lasta vieneet, vaan nukuimme kevään ja kesän kiltisti perhepedissä. Aiemmin poika nukkui jo omassa sängyssään, omaa huonetta ei tuolloin edes ollut.
Uudelleen opettelun aloitimme, kun poika oli täysin yökuiva. Ensin sänky tuotiin pojan omasta huoneesta meidän makkariimme, ja aiheesta muutamia päiviä hänelle puhuttuamme aloimme totutella nukkumisjärjestelyyn. Hän meni sänkyyn itse, kun oli siihen valmis. Minä tosin nukuttajaksi viereen.
Nyt luemme sadun meidän sängyssämme, ja sitten poika menee omaan petiinsä.
Vauvana hän nukkui ensin omassa kehdossaan ja myöhemmin pinniksessään syöttövälit (pelkäsin, että mies tai minä kääntyisimme hänen päälleen). Noin puolen vuoden iässä aloin ottaa hänet syöttöväleiksi viereeni, kun hampaiden tulo teetti melkoista yösyöttörumbaa. Vieressä nukkuminen tuli ikään kuin kausittain, yleensä hampaiden tuloon, sairasteluun tms. liittyen. Niin kauan kun iltatissiä sai, hän nukahti syliini.
Oma sänky ostettiin muistaakseni parivuotiaana. Sen jälkeen sitä alettiin silloin tällöin treenata (vain pieni hylly oli välissä). Nukutin pojan meidän sänkyyn ja siirsin sitten. Myöhemmin hän meni sänkyyn itse. Poika on aina nukutettu, ei vain sammutettu valoja ja sanottu ' hyvää yötä' .
Perhepeti on hieno juttu, jos vain kaikki mahtuvat jotenkin nukkumaan! Eräälläkin kielekkeellä on vedetty unta palloon.
Henk.koht. en ymmärrä vanhempia, jotka oman mukavuudenhalunsa takia huudattavat pieniä yksivuotiaitaan jo omassa huoneessaan. Lapset ovat kuitenkin niin vähän aikaa pieniä...
Oli ihan kiva lukea teidän perheen käytännöistä, mutta ei mielestäni oikein liity tilanteeseen. Kysymys oli, että miten saisin lapsen siirretyksi POIS perhepedistä, eikä päinvastoin. Itse en halua, että lapseni nukkuu noin vanhaksi asti välissämme, ja siksi kyselin vinkkejä, miten siirtymisen voisi hoitaa parhaiten lasta kuunnellen.
Toivottavasti (!) et tarkoittanut minua, kun viittasit vanhempiin, jotka huudattavat 1-vuotiaita omassa huoneessaan. Kuten sanottu, PYRIMME siirtymään lempeästi omaan sänkyyn ja sitten omaan huoneeseen, mutta mistään unikoulusta en sanonut sanaakaan, saati huudattamisesta eri huoneessa. Kyllä minun tuttavapiirissäni ainakin on lapsia, jotka ihan huutamatta ja ilman mitään yöheräämisiä nukkuvat omassa sängyssään. En näe tässä mitään barbaarista. Tietenkin jokainen lapsi on yksilö, ja jos oma tyttäreni kaipaa enemmän läheisyyttä, toimimme hänen ehdoillaan. Kysyinkin nyt tässä vain vinkkejä, miten yrittää tätä siirtymistä hoitaa.
Ajatus viestissäni oli: lasta kuunnellen. Vanhemmat voivat kyllä päättää tykönään mitä tahtovat, mutta aina se ei mene niin. Vrt. esimerkiksi muutto.
Voithan laittaa vauvasi aina syöttöjen välillä omaan sänkyyn, jos nukahtaa syliiisi, tämän ei pitäisi olla mikään ongelma. Tällainen käytäntö edellyttää tietenkin, että jaksaisit syötellä vauvan hereillä tai istuallaan, jotta voisit hänet myös sitten omaan sänkyyn siirtää. Se toimi ainakin meillä, eroahdistusta ei ollut. Mutta hampaat olivat sitten aina oma lukunsa.
Näin " vanhana äitinä" ei viitsi hirveästi ottaa paineita tuollaisista " 1-vuotiaana omaan huoneeseen" -jutuista. Pk-seudulla meillä ei ollut edes omaa huonetta yksivuotiaalle. Mutta saattaa se toimiakin, kukin tyylillään.
" Start the way you plan to go on" eli suomennettuna, aloita sillä tavalla kuin aiot jatkaa. Lapset oppii TOD nopeasti tavoille, eli jos nukutat vauvaa tissillä, niin mieti haluatko nukuttaa myös 8kk iässä, 10 kk iässä, vuoden iässä... Samoin oman sängyn kanssa, nukkukoon teidän välissä, mutta haluatko samaa 1-vuotiaan, 2-vuotiaan, 3-vuotiaan kanssa...
Lapsi ei kärsi omaan sankyyn nukuttamisesta, jos vanhempi tekee asian ihan normaaliksi. Jos taas olet hermostunut ja huolestunut ja sydämesi " vuotaa verta vauvaraukan puolesta" niin kyllä vauva sen aistii, että hei, tässähän on jotain kamalaa tapahtumassa kun äitikin on noin stressissä, eihän tänne omaan sänkyyn uskalla jäädä.
Omaa napaa tähän, eli meidän tyttö nukkui vieressä ja imeskeli öisin n. 8 kk ikään asti. SItten päätin että nyt loppuu, kun se imetyskin oli vaan nukahtamista varten, ei lapsi enää ruokaa tarvi tuon ikäisenä keskellä yötä. Sain Tracy Hoggin kirjan käsiini ja hänellä on ERINOMAISIA neuvoja syömis ja nukkumis- ym. pulmiin. Lapsen nukahtamaan opettamiseen EI kuulu huudattaminen pimeässä huoneessa! Jännä juttu, että monet äidit näkee vain nämä kaksi ääripäätä: joko lapsi nukkuu perhepetissä tai huutaa pimeässä huoneessa :) Ehei, lapsi pitää opettaa nukahtamaan itsekseen ja mitä nuorempana aloittaa, sitä helpommalla pääsee sekä vanhemmat että vauva. 6 kk on mainio ikä, siinä vaiheessa vauva nukkuu yl. klo 23-06 (jos on päivänaikana imetetty tarpeeksi, ei siis vain naukkailtu kun yöllä saa kuitenkin maitoa, ja jos ei ole kasvuspurtti menossa). Laita vauva vaan omaan sänkyyn pienestä asti, JOS se siis on teidän valintasi! Imettäminen onnistuu kyllä niinkin, eihän se ole kuin nousta ylös ja imettää.
Niin, käytännössä meillä tyttö oppi nukkumaan itsekseen niin, että iltarutiinit oli AINA samat, eli hän oppi nukkumaanmenoon kuuluvat jutut, sit kirja, laulu, sanottiin " Nyt äiti/isi laittaa sut omaan sänkyyn" , sit omaan sänkyyn, hyvää yötä ja pois huoneesta. ALussa tietenkin lapsi voi tarvia rauhoittelua, mitä vanhempi, sitä enemmän, mutta enää ei otettu syliin eikä ollut muutakaan " palvelua" . Yksin ei jätetty huutamaan koskaan, vaan rauhoiteltiin äänellä ja kosketuksella. Samoin tehtiin päiväunille mennessä, ja hyvin oppi. Nykyisin nukkuu tosi hyvin 12 h yössä ja 2 h päikkärit, ikää 1v.8kk. Omassa sängyssä, omassa huoneessa :)
...luin ap:n viestin uudelleen, ja huomasin, että teidän vauvahan on vasta 3,5 kk vanha. Omaan sänkyyn laittamisessa ei pitäisi olla ongelmaa. Sänkyhän on kai teidän huoneessä yösyöntien takia? Hyviä periaatteita:
-Opettele huomaamaan milloin vauvasi on väsynyt. Mitkä ovat sinun vauvasi väsymysmerkit, ovat erilaisia eri vauvoilla? Haukotus on yleisin vihje! Kärttyisyys, raajojen heiluttelu, kitinä, silmät pystyssä tuijottaminen, kasvojen kätkeminen äidin olkapäähän... Kun näet väsymysmerkkejä, silloin nukutustoimiin!
-Aloita rituaalit, myös päikkäreille: ehkä käytät kapaloa, verhot kiinni, huone hämäräksi ja hiljaiseksi, nukutusmusiikki (jos haluat, meillä ei ollut). Pääasia on, että nämä viimeiset minuutit ovat hyvin rauhallisia ja hiljaisia. Lapsi oppii tämän nuorena, jatka samoilla rituaaleilla koko vauvaiän.
-Istu hiljaa vauvan kanssa noin viisi minuuttia. Elä katsele vauvaa silmiin. Älä heiluta, keikuta, hypitä, älä kävele! (muista, vauvat oppii nopeasti, ehkä 3kk ikäistä jaksaa kantaa kunnes nukahtaa, mutta usko minua, et jaksa 10kk ikäistä!). Vauva alkaa rentoutua ja ehkä " sätkäyttää" raajoja rentoutuessaan, ja lähestyy nukahtamispistettä. Nyt on aika antaa suukko, sanoa hyvää yötä ja laittaa omaan sänkyyn = haluat vauvan oppivan nukahtaman sinne, ei sinun syliisi. Jos vauva on rauhallinen, voit jättää huoneen. Parasta on, kun vauva oppii nukahtamaan itse, silloin nukkuu yleensä paremmin ja pitempään (tieteellisesti tutkittu).
Jos vauva havahtuu liikehtimään hermostuneesti tai itkee, rauhoittele taputtamalla monotonisesti selkään ja suhisemalla Shh shh shh vauvan korvan vieressä, kunnes rauhoittuu.
Nämä ovat siis Tracyn vinkkejä nukuttamiseen. Tsemppiä, ja käyhän kertomassa miten menee!
Olen myös sitä mieltä että vauva vaan omaan sänkyyn, ja sänky kiinni vanhempien sänkyyn " sivuvaunuksi." Vauvalle voi antaa myös äidille/maidolle tuoksuvan harson unikaveriksi, tuttu turvallinen tuoksu rauhoittaa.
Meidän poika 4kk on nukkunut jo kuukauden omassa huoneessaan, eikä tasan tarkkaan siellä yksin pimeässä huuda. Kun nukkui vielä meidän huoneessa, havahduttiin muutamia kertoja yöllä " turhaan" hereille, nyt nukkuu rauhassa yön läpi kun en itse herää jokaiseen ähinään antamaan tuttia/tissiä, poika nukahtaa itsekseen uudestaan.
2-3 kuukauden ikäisenä tarvitsi sylissä nukuttamisen pahojen väsyitkujen takia, mutta tuosta nukuttamisesta päästiin myös eroon. Samoilla rutiineilla mennään joka ilta, iltasyönnin päälle lapsi viedään omaan sänkyyn, jonkin aikaa saattaa siellä äheltää ja jutella mutta nukahtaa sitten. Nukuttamaan en siis jää.
Hyvin on sujunut, saattaahan tässä takapakkia tulla tulevaisuudessa, mutta pyritään siihen että lapsi nukkuu omassa huoneessa.
Meillä on juuri 2 vuotta täyttänyt tyttö, joka tätä nykyä nukkuu omassa sängyssä, tosin vanhempien kanssa samassa huoneessa. Vauva-aikaan otin hirveästi paineita siitä, kun vauva nukahti rinnalle ja nukkui samassa sängyssä, kun niin " ei olisi saanut tehdä" .
No, rinnalle nukahtamisen vauva lopetti itsekseen siinä nelikuisena, eikä nukahtaminen sen jälkeen ilman tissiä tuottanut mitään ongelmia. Olin myös etukäteen ajatellut, että viiemeistään kaksikuisena hän siirtyy omaan sänkyyn. Nuo, tuo ikäraja siirtyi aina vaan eteenpäin ja eteenpäin, kun yösyötöt oli niin helppo toteuttaa, kun vauva oli vieressä. Siinä 9-kuisena vauva nukkui omassa sängyssä omassa huoneessa, kun alkoi nukkua kokonaisia öitä, siirtyminen sujui helposti muistaakseni ihan kertaheitolla. Tosin tätä vaihetta kesti vain noin kuukauden, kunnes yöt alkoi oleen hänellä taas syystä tai toisesta levottomia, joten pinnis raahattiin meidän sängyn viereen, ja tyttö nukkui milloin samassa sängyssä, milloin vieressä.
No, piakkoin syntyvän kakkosen kanssa en ole tehnyt mitään ennakkosuunnitelmaa, nukkukoon vieressä ainakin niin kauan kuin syö öisin, katsellaan sitten...
No, eipä tästä vastauksesta mitään apua tainnut sulle olla, mutta ei minusta kannata liikaa pelätä sitä, että vauva sitten tottuu nukkumaan vieressä eikä siitä opi pois ennen rippikoulua.
Yösyömiset eivät välttämättä vähene ½-vuoden iässä, vaan esimerkiksi meillä ne vain lisääntyivät aina vuotiaaksi asti, koska nukumme perhepedissä. Mitä isompi lapsi, sitä paremmin hän mielestäni osaa vaatia, ja tissistä tulee helposti ' " unilelu" . Omaan sänkyyn siirtämistä saattaa helpottaa, että pidätte sänkyä ensin oman sänkynne lähellä, ja sitten vähitten siirrätte sitä edemmäksi. Ystävilläni omaan sänkyyn opettelu sujui näin.
Meillä tällä hetkellä nelivuotias esikoinen opettelee nukkumaan omassa sängyssään, mikä on kiinni meidän sängyssämme. Omaan huoneeseen hänen ei kuitenkaan tarvitse siirtyä, ennenkuin itse sitten haluaa. Ja nuorimmainen (1½v), nukkuu yhä keskessä.
Luulen, että yhtä ainoaa hyvää ohjetta ei ole, vaan jokainen lapsi on yksilönsä. Omasta kokemuksesta kuitenkin tiedän, että vuoden ikäistä emme olisi enää saaneet " helpolla" opetettua omaan sänkyyn, jos olisimme halunneet.
Onnea kokeilulle!