Vauva haaveissa!!!

ja meiltä löytyy kotoa viikon päästä 3kk täyttävä pikkuneiti. Tämä oli ainakin meille se oikea ajankohta, kaikilla omansa.. :o)

Itsekin olen vm 85 ja meillä on 7kk ikäinen pikkumies.Äitiys ei mielestäni katso ikää vaan sitten lapsen hankinta on ajankohtaista kun itsestä tuntuu.Meillä on ainakin mennyt tosi mukavasti ja olen kauheen onnellinen nyt:).

Meillä on elämän tilanne seuraava:minä olen töissä ja avopuoliso on vielä koulussa(lukio) ja heinäkuussa armeijaan vuosi siellä..!ja sen jälkeen ajateltiin hankkia vauva..mieskin pääsisi töihin..mites teillä..?Olitko jossain töissä ennen lapsen saantia?Oletteko ajatellut hankkia toista lasta?

Minäkin 20v ja mies vasta 18v. Meillä tuolla nukkua tuhisee kohta 6kk vanha tyttö. Olen niin onnellinen. Meillä nyt ei sinänsä niin hyvä tilanne, kun kummatkin opiskellaan vielä. Miehellä koulua 2,5v ja minulla ainakin 3vuotta. Lapsi oli kuitenkin ihan suunniteltu, enkä todellakaan kadu. Toisesta haaveilen, mutta tarkoitus olisi käydä koulu ensiksi loppuun, mutta saa nyt nähdä viekö kuume voiton. Niin ja minun miehellä armeija edessä sitten kun koulu loppuu.

Meille ainakin miehen kanssa juuri tämä aika oli sopiva lasten saamiseen. Minä olin siis 20, ku eka syntyi ja nyt toista odotellaan kesäkuulle syntyväksi.

Meillä alettiin tehdä vauva-haaveista totta kun mies pääsi armeijasta ja sai vakinaisen työpaikan. Itsekin olin tuolloin vielä töissä ja iltaopiskelijana. Työstä luovuin heti kun tulin raskaaksi ja opiskelut jatkoin loppusuoralle:)

Ainoa ehkä, mitä olisi voinut hankkia ennen lasten tuloa on omakotitalo, koska nyt se lykkääntyy niin pitkälle, kunnes pääsen takaisin työelämään. Mutta ehtiihän sitä, lapset ovat nyt kuitenkin tärkeimmät:)

juu meilläkin ootellaan siihen asti kunnes mies pääsee armeijasta..lähtee nyt heinäkuussa ja tulee siitä vuoden päästä..!omakotitalosta mekin ollaan puhuttu pitkään kun vielä mä oon töissä niin olisi hyvä se hankkia nyt..!

Itse olen saman ikäinen kuin sinä, ja minulla on 4kk vanha poika. Se, mitä minä olen huomannut kaipaavani, on se että olisin saanut joskus asua yksin.

Opiskelin asuen tätini luona ja sen jälkeen muutin suoraan mieheni luo, en siis koskaan saanut asua aivan yksin, sitä olisin kaivannut.

Toinen mitä olen jäänyt kaipaamaan on minun ja mieheni yhteinen aika, emme juuri ehtineet olla yhdessä ihan kahdestaan ennen vauvan syntymää, ja kaipaan kovastikin sitä että saimme käydä yhdessä ulkona syömässä, leffassa, lenkillä, kylvyssä ja niin edelleen....

Suosittelen odottamaan muutaman vuoden, niin meidänkin olisi pitänyt tehdä.

Toki olemme onnellisia ja rakastamme lasta, eihän tuo nyt sitä kuitenkaan tarkoittanut että katuisimme :)

Itse olin 19v kun esikoinen syntyi, olin sinä keväänä valmistunut yhdistelmäopinnoista eli koulut ei jääneet kesken. Tosin jatko-opiskelut antaa vielä odottaa. Mies on 2 vuotta vanhempi eli oli jo käynyt armeijan, jonka jälkeen oi 1v työttömänä ja sen jälkeen onkin ollut vakituisesti töissä. Mä menin töihin kun poika oli 10kk koska tahdoin nostaa tulevaa äitiyspäivärahaa, pikkukakkosen pitäisi syntyä tässä kuukauden sisään suunnilleen. Eli ikäeroa tulee 1v4kk. Äitiyspäivärahankin pitäisi tuplaantua edellisestä.



Viime syksynä ostettiin oma asunto ja siihen päätökseen ollaan oltu ihan tyytyväisiä. Ihan helppoa ei ollut lainaa saada kun eräässä pankissa oli niin vaikea uskoa että tullaan toimeen meidän tuloilla, lainan lyhennykset on nyt samaa tasoa kuin mitä maksettiin vuokraa. Otettiin sitten toisesta pankista jossa palvelu oli parempaa...



Olen tosi onnellinen että me molemmat tahdottiin lapsia nuorena ja niitä myös on saatu (ei ollut ihan itsestään selvää...). Elämässä ehtii tehdä vielä mitä kun lapset on isompia ja hankkia vaikka lisääkin sitten. Uskon että itsekin jaksan nyt paremmin kuin jos tähän rumbaan olisin 30 vuotiaana uraputkestä hypännyt.



Eli ihan hyvä ikä teilläkin on vauvasta haaveilla, tosin se armeija kyllä kannattaa hoitaa ekaksi alta pois, jos vaan vauvakuume sen sallii ;) Armeija-aika ei ole muutenkaan ihan helppoa eikä vauvan kanssa varsinkaan. Mutta kun aika koittaa, niin go for it!!

Ite olen " jo" 22, mies sitten muutaman vuoden vanhempi, 26 ja tyttömme on nyt 1v7kk ja kakkosen on tarkoitus syntyä joko tässä parin kk sisään =) Itsellä opiskelut jäi kesken, mutta niitä ehtii jatkamaan kyllä.. Mies onneksi on töissä ja aika hyvä palkkaisessa sellaisessa ja onneks viel vakkari duunissa, mutta tosiaan mielestäni tää parinkympin ikä on oikein hyvä lapsen saamiseen, ite ainakin ehdin rellestämään yksin ja miehen kans ihan tarpeeks ja nyt sitä ei enää edes niin kaipaa.. Ainoastaan mies välillä sanoo, että haluais mun kanssa baariin tms, mutta sen ehtii kyllä.. Tässä mun sekava mielipide =) Ja se intti tosiaan kannattaa hoitaa alta pois, lapsen kanssa on suht rankkaa ainakin yksin, vaikka ite en koko päivää yksin olekkaa (9-19)

Olisin kiinnostunut kuulemaan, kuinka nuoret perheet tulevat toimeen? Meidän poppoossa molemmat olemme vielä korkeakouluopiskelijoita, joskin mies toivon mukaan valmistuu ensi jouluun mennessä. Lapsi olisi haaveena, mutta toimeentulo mietityttää. Itsellä koulua vielä jäljellä 2,5-4,5 vuotta.



Jos alkaisimme lasta yrittämään ENNEN kuin mies olisi töissä, miten tultaisiin toimeen? Tiedän, että toimeentulokin on pääasiassa kiinni valinnoista, ja pienelläkin rahalla pärjää (kun tietää, ettei kuitenkaan loppuikää tarvitse " kituutella" ), mutta silti mietityttää. Raha ei tuo meille onnea, koska emme ole mitenkään erityisen materialistisia ihmisiä, mutta olisi se kuitenkin kiva, että lapselle (ja vanhemmillakin) olisi vaatetta päälle ja ruokaa pöytään.



Olisi kiva kuulla kokemuksia. Voiko " pelkillä" tuillakin elättää perhettä?

meillä isukki opiskeli, kun tyttö syntyi, mutta ihan hyvin silti toimeen tultiin, suurin osa tavaroista (hoitopöytä jne) saatiin joko vanhemmilta tai sukulaisilta muutenkin ja tietenkin siskoltani, joka nyt on suhteellisen tuore 3x äiti.. Eikä silloin tullut niin mieleen tarvita mitään omituisuuksia ja jos oikein tiukille meni niin vanhemmat yleensä hiukan auttoivat, maksettiin kylläkin takaisin ja autettiin heitä tyyliin auton korjaamisessa ja tietokoneen kanssa yms.. Niin ja itse olin opiskelija alkaessani odottaa ja tarkoitus olisi jatkaa kunhan kakkonen on tarpeeksi vanha hoitoon.

mutta mä oon myöskin opiskelija, aloitin opiskelut syksyllä tytön ollessa 1v. Miehellä on koulupaikka valmiina, aloittaa siellä ens syksynä. Molemmat ollaan korkeakouluopiskelijoita. Nyt mies tosin on töissä...



Armeija kannattaa tosiaan hoitaa alta pois, jos mahdollista, mutta mä oon esimerkki siitä et kyl vauvan kans kahdestaankin pärjää. Mies meni inttiin 7/04 ja tyttö syntyi siitä kuuden viikon päästä. Miehellä oli lomia kahden viikon välein, eli aika harvoin. Isyysloma oli 6pvä, ja jouluna sai melkein 2vkoa! Mies oli siis vuoden intissä, et 10kk oltiin tytön kanssa kaksin. Tosin meillä oli aika helppo vauva-aika, ja oikeastaan kyl vielä vauvan kanssa jaksaa kaksin, mut en ois varma et jaksaisinko enää meidän superenergisen joka paikkaan kiipeilevän tyttömme kanssa. Ja tyttö on oikea isäntyttö, ei koskaan ole vierastanut vaikka harvoin aluksi näkivätkin.



Tomera ja tytteli 1v5kk

Voikn olisi ihanaa saada vauva..Olen 21 ja poikakaveri 23..Minä aloitan työt kesällä ja poikakaveri aloittaa opiskelut, eli n. 5 vuotta tässä sit joudutaan vain haaveileen..Minä haluaisin lapsen eti, mutta mies haluaa taata että lapsen on hyvä olla perheessä jossa ei tarvitse laskia pennilleen mitä ostaa, tottahan se toki on, mutta lapselle ei ole tärkeää raha.. Kuinka jaksaa odottaa viel yli 5v? :(