Masentunut, uupunut, väsynyt.. vai laiska

Tilanne ei tunnu parantuvan millään vaikka sitä on ooteltu. Tunnen itseni niiin onnettomaksi ja huonoksi äitiksi. Meillä on perhe kasassa eli ei parisuhde ongelmaa (paitsi että minua ei huvita seksi ollenkaan) onneksi, mutta lapset 3v 2v ja 1v väsyttävät hermoni. Odotamme perheeseen neljättä lasta, jonka pitäisi syntyä huhti-toukokuun vaihteessa. Minä en tahdo kestää vanhimpia lapsia millään, ne ovat jotenki niin energisiä aina riitelemään huutamaan ja kiukuttelemaan. Oma kiukkuaminen ja raivoominen ei yhtään asiaa tietenkään auta, mutta kun ei jaksa yrittää kokoajan neuvotella ja kasvattaa niin kuin aikuisen ja ennenkaikkea äidin pitäisi. 3v tyttö toistaa jatkuvasti että en tykkää äitistä tai että oot hölömö ja sekös saa minut pillittämään. Ymmärrän kyllä sen, että raskaushormooneilla on osa syynsä, mutta en millään jaksa tämmöstä elämää enää. En saa päivällä mitään järkevää aikaiseksi ruoan laiton lisäksi. Koti on kuin pommin jäljiltä kun mieheni tulee koulusta (sekin vielä, viimeinen vuosi ja omat paineensa hänellä).



Muutaman päivän vanhimmat olivat mummolassa ja ne olivat ihan hyviä päiviä ja ajattelin, että jaksaisin nyt taas paremmin, mutta ei niin ei.



Sitä olen miettinyt, että vaikuttaako minun tuntemukseni ja väsyminen vauvaan? Olen jostain kuullut puhuttavan sellaisesta.



Onko muilla vastaavia kokemuksia ja voisiko jostain lääkkeistä olla jotain apua?

Rankka tilanne kun on noin monta pientä lasta. Minulla on myös kolme lasta; esikoinen on 4v8kk, kakkonen täyttää kohta 3v ja kuopus on 10,5kk. Meillä arki rullaa tasaisesti päivästä toiseen, mikä tietysti välillä tuntuu vähän puuduttavalta, mutta ilman säännöllistä rutiinia ja rytmejä en ikinä pystyisi tätä yhtälöä pyörittämään. Meillä ulkoillaan paljon, joten lapset saavat purkaa tarmoaan pihalla. Meidän tytöistä nimittäin kuoriutuu ärsyttävän ylikierroksilla käyviä riiviöitä jos eivät pääse ulos paria kertaa päivässä.



Onko sinulla säännöllisesti omaa aikaa? Entä jotain harrastusta tai muuta tekemistä mistä nautit? Sen ei tarvitse olla mitään ihmeellistä. Itse esimerkiksi käyn koiran kanssa lenkillä iltasella kun mies on tyttöjen kanssa. Tykkään myös lukea paljon ja tätä saan harrastaa päikkäriaikaan (eskoinen ei nuku vaan puuhailee jotain hiljaista) tai sitten iltaisin kun lapset menevät nukkumaan jo klo 20. Nettisurffailuakin tulee harrastettua ;0) Iltaisin on myös sitä kuuluisaa parisuhdeaikaa.



Osallistuuko miehesi miten paljon lastenhoitoon ja kotitöihin? Meillä minä teen tässä päivän mittaan suurimmat kotityöt tyttöjen kanssa, mutta viikonloppuisin mies tekee sitten enemmän. Minä olen tosi huono leikkimään lasten kanssa, mutta mielelläni otan heitä mukaan kotitöihin ja tykkään puuhailla heidän kanssaan. Samalla on oiva paikka antaa lapsille huomiota ja kehuja. Muutankin yritän muistaa huomioida lapsia paljon ja kehua heitä aina kun on vaan mahdollisuutta, koska silloin lasten ei tarvitse hakea huomiota nahistelulla ja pahanteolla.



Miten isovanhemmat ovat tiellä kuvioissa mukana? Kirjoitit, että isommat olivat olleet mummilassa. Jos isovanhemmat ovat lähellä ja haluavat auttaa niin ei ole mikään synti pyytää apua. Meillä näin ei ole ja sitä välillä kaipaisi. Mikään synti ei myöskään ole hakea ulkopuolista apua tilanteeseen jos tuntuu, ettei omin voimin jaksa. Päinvastoin, avun hakeminen on toivottavaa. Juttele asiasta neuvolassa. Saat sieltä ainakin keskusteluapua, ehkä myös konkreetista apua arjen pyörittämiseen esim. perhetyön välityksellä.



Olikohan tästä sepustuksta mitään apua? Voimia kuitenkin arkeen toivottelen!

Ei ole mikään ihme, että sinua väsyttää. Sinulla on kolme pientä lasta ja olet lisäksi raskaana. Eli älä yhtään syyllistä itseäsi!



Ainakin täällä Helsingissä neuvolan kautta voi saada lasten- ja kodinhoitoapua, eli kaupungilta voi saada kodinhoitajan auttamaan. Näin oli ainakin vuonna 2005. Se ei ole ilmaista, mutta ainakin ennen maksu meni jotenkin tulojen mukaan. Teillä kun mies opiskelee ja itse olet kotona, maksu ei varmaan olisi kovin korkea, kun lapsiakin on noin monta. Olisiko tällaisesta apua?



Olisiko teidän paikkakunnalla leikkipuistojen, MLL:n tai seurakunnan kerhoja, jonne isommat lapset voisi viedä joskus? Täällä päin MLL:n kerhoon pääsee, kun on täyttänyt kaksi vuotta. Seurakunnan kerhoon pitää olla 3-vuotias, samoin yhteen kunnallisen päiväkodin kerhoon. Olisiko teillä puistotätejä, jonka hoitoon isommat lapset voisi jättää? Lapset voisivat purkaa pahimmat höyrynsä noissa kerhoissa tai puistoissa. Minulla on vain kaksi lasta 3 v ja 1 v, meillä ulos meneminen on ihan pakollista. Yritetään olla aamupäivällä ulkona pari tuntia, niin iltapäivä ja ilta menee paljon paremmin.



Itse olen huomannut, että huutaminen usein vain pahentaa asioita. Meillä toimii paremmin muunlaiset rangaistukset, otan esim. leluja hyllylle tai luovutaan esim. uimahallikäynnistä, jos lapsi on tuhma. Ja sitten hyvästä käytöksestä palkitsen, eli voidaan ostaa esim. jätskiä kaupasta, jos vaikka neuvolareissu meni kivasti tms.



Koita olla stressaamatta siivouksesta, kun tekemistä on paljon, jostain on pakko karsia. Auttaisiko, jos siivoaisitte aina vaikka viikonloppuna perusteellisemmin ja viikolla voisi sitten olla sotkuisempaa? Itse yritän opettaa lapsia siisteiksi, pakotan illalla keräämään lelut pois ja komennan heitä hakemaan esim. puhtaan paidan lipastosta ja viemään likaisen pyykkikoriin, isompi meillä kattaa jo usein pöydän ja vie tiskinsä tiskipöydälle. Olen ajatellut, että aikaa myöten näistä tavoista on apua.



Siivouksessa minusta auttaa, jos karsii tavaroita, eli vie kaikki turhat kierrätykseen. Lisäksi tavaroille kannattaa keksiä oma paikka, jonne ne on helppo palauttaa. Jos se on mahdollista, materiaalit kannattaisi valita niin, että ne ovat helppohoitoisia (meillä ei niin ole). Ja mankeli olisi takuulla ihana. Ja siivousvälineissä kannattaa minusta satsata laatuun. Siivoaminen on kivempaa kunnon välineillä.



Pystyisitkö viikonloppuna, kun miehesi on kotona, tekemään ruokaa tosi suuria määriä pakastimeen? Viikolla ruokaa tarvitsisi vain lämmittää?

En usko, että mitään lääkkeitä tarvitaan. Tärkeintä olisi, että saisit levätä. Itse olin ihan kaput, kun odotin tyttöäni. Olin töissä, mies rakennuksella, joten hoidin illat yksin silloin 1,5-vuotiasta lasta ja kotia. Tytöstä tuli kumminkin ihan tasapainoinen vauveli, vaikka en odotusaikana oikein edes muistanut olevani raskaana.

Vaikka onhan sitä välillä itsekukin väsynyt. :0)

Kylläpä melkoinen superäiti pitäisi olla, että selviäisi väsymättä raskaana kolmen pienen kanssa. Saisitkohan lapset hoitoon vaikka mummilaan muutamaksi yöksi jotta saisit vähän levähtää ja puuhailla kotona kaikessa rauhassa? Varmaan pieni tauko ei ainakaan pahentaisi asiaa... Ja sitten ehkä voisit miettiä mistä saisit apua arkeen.

Meillä ei tosin ole kuin kaksi lasta, mutta mies valmistui viime keväänä ja näin jälkeen päin ajatellen ihmettelen, miten sitä on jaksanut. Koko miehen opiskeluaika oli rankka 12-tuntisine päivineen, mutta kyllä tuo viimeinen vuosi ja varsinkin kevät oli aika stressaavaa. Ei siinä paljon ehtinyt mies osallistua kodinhoitoon... Joten voimia sinulle!



Oletko ajatellut osa-aikahoitoa lapsille? Tai jonkinlaisia kerhoja ainakin vanhimmalle? Tärkeintä, että saisit itse levättyä. Et ole yhtään huonompi äiti, vaikka itse olisitkin kotona ja lapset jossain hoidossa edes jonkin aikaa.