Vieläkö uskaltaisi haaveilla kolmannesta lapsesta...
Laitetaanpas aloitus tännekin, kun ei tuolla Parisuhde-puolella kovin kommentteja tullut...
Mulla on ikää tällä hetkellä 37v. Esikoinen on eskarissa ja kuopus 2,5v.
Nyt kovasti pähkäilen, että jaksaisinko vielä kolmannen kanssa...
Mies (38v) on jo näyttänyt vihreää valoa, mutta itse vielä olen kahden vaiheilla. Osittain siksi, että lastenhoito- ja kotivastuu on suurimmaksi osaksi mulla ja mies puuhailee omiaan. Molemmat ollaan tällä hetkellä töissä.
Eikä tuo parisuhdekaan kovin hyvällä tolalla ole, keskusteluyhteys pätkii pahasti :( Samoin läheisyys on aika vähäistä, joten todella ' yrittämiseksi' menisi...
En kylläkään tunne itseäni pian nelikymppiseksi, suurin osa ystävistänikin on vähän yli 30v ja yksi paljon allekin. Menohaluja ei ole ja viihdyn kyllä kovasti lasten kanssa kotona. Tosin välillä olen tosi väsynyt, varsinkin kun kuopus on ollut vähän vaativampi tapaus ja kaikki on opittu/tehty pitkän kaavan mukaan (vierotus, nukkumiset yms.) Kuopus nukkuu vieläkin meidän makkarissa, vuoden verran yritti nukkua veljensä huoneessa, mutta sitten päädyttiin siirtämään takaisin. Nyt on yöt rauhoittuneet, vielä ei kuitenkaan itsekseen illalla nukahda, vaan pitää olla ' lähistöllä' . Esikoinen oli siihen nähden ' helppo' , puoli vuotiaasta nukkunut läpi yön omassa huoneessaan.
Joku on joskus sanonut, että jos vähänkään haikailee uutta lasta, niin se olisi ' tehtävä' , muuten voi kaduttaa myöhemmin... Ja olisihan se mukava olla kotona, kun esikoinen on ekalla luokalla koulussa (tosin syksyksi ei millään enää ehtisi, mutta kevätlukukaudelle jo mahdollisesti :)
Yöheräilyt ei mua häiritse ja tunnen pärjääväni välillä aika huonoillakin unilla. Eniten mietityttää nyt kuopus, joka on varsinainen ' äidin tyttö' eikä iskä oikein meinaa kelvata mihinkään. Eipä sillä, että isä aina niin hirveästi edes yrittäisikään, taitaa luovuttaa vähän liian helpolla...
Uuden raskauden riskitkin arveluttavat, tosin gyne juuri sanoi, että ei tässä iässä vielä riskit pahemmin kasva. Mutta pakosta ajattelen, että kun on kaksi tervettä lasta, niin mitäs jos... Sen tiedän, että kehitysvammaisen kanssa en varmaan jaksaisi/pärjäisi, mutta en aborttiakaan halua tehdä...
Käytännön järjestelyjä kolmas lapsi kyllä aiheuttaisi. Kumpaakaan nykyisistä autoistamme ei mahdu kolmea istuinta taakse ja asuntokin olisi ' mitoitettu' kahdelle lapselle (molemmille omat huoneet). Mutta mielestäni nuo ovat vain järjestelykysymyksiä, joiden en anna vaikuttaa lopulliseen päätökseen.
Kommentteja?
Hei,
meidän kolmas lapsi syntyi, kun esikoinen oli 6 ja keskimmäinen 3,5 vuotias. Poika - Tyttö - Poika järjestyksessä. Sisarukset ottivat kolmannen todella hellästi vastaan. Keskenään ovat pahat kilpailijat, mutta tämä pienin, nyt vuoden ja 9kk, on heidän maskottinsa, kaikkien lellikki.
Minäkin olin aiemmin meidän pääasiallinen lastenhoitovastuullinen. Olin ekalla rupeamalla 4,5 vuotta kotiäitinä. Lapset olivat molemmat todella kiinni minussa. Mies ei oikein jaksanut lasten rutinaa ja hermostui helposti. Kolmas lapsi sitten kolahti. Mies on yrittäjä ja tekee paljon töitä kotona. Oli alusta asti halukas hoivaamaan vauvaa ja kävi usein päivän mittaa sylittelemässä, jolloin minä sain laittaa pyykit, ruokaa tms rauhassa. Kolmannen kanssa ollaan saatu nähdä miten vanhemmista tulee molemmista tärkeitä alusta alkaen. Nykyään myös vanhemmat lapset tykkäävät olla isän kanssa eikä siitä tule rutinaa, jos minä lähden asioille tms.
Meillä kolmas lapsi teki meistä tiiviin perheen. Tehdään asioita yhdessä, ulkoillaan, katsotaan lastenohjelmia jne. Harmittaa ihan, että mies on minua 7 vuotta vanhempi, muuten haluaisin vielä yhden. Olen itse nyt 35v. Meillä on kotielämä tosi rentoa.
Teilläkin tulisi lapsille sen verran ikäeroa, että saisit nauttia vauvasta vähän kuin siitä ensimmäisestä. Itse ainakin nautin. Ekaluokkalaisen on lisäksi hyvä tulla kotiin. Meillä lapsi oli ekat kaksi kuukautta ihan uupunut päivän jälkeen ja sanoi usein, että koulunkäynti on tosi raskasta. Nyt jo nauttii täysin niin koulusta kuin pitkistä iltapäivistä, kun saa juosta kavereiden kanssa kodista toiseen.
Et oikeastaan kysynyt mitään, joten tästäkin tuli vain höpinää. Lykkyä!