joudutteko puolustelemaan kotiinjäämistä?
Minua aivan ahdistaa, kun usein joudun selittelemään valintani olla kotona 1.5v poikani kanssa. Yksivuotiaaksi asti oli ok olla kotiäiti, mutta nyt yhtäkkiä ihmetellän, että vieläkö olen kotona ja eikö poika tarvi jo enemmän virikkeitä. Itse en koskaan ole kommentoinut toisten valintoja laittaa pienenä päiväkotiin tai olla koko elämänsä kotirouvana. Varsinkin naapurini, jonka lapsi aloitti hoidossa 1v jatkuvasti kyselee, olenko jo hakenut töitä, miten oikein aktivoit poikaasi ja sanoo jopa, että minun kannattaisi ajatella omaa uraanikin. Hän myös ihmettelee miten jotkut viitsivät elää miehen palkalla. Paras kaverinikin joskus kommenoi, että mitä vanhempi lapsi, sitä vaikeampaa hoidon aloitus. Kannattaisi siis laittaa jo poika hoitoon. Hänenkin poikansa aloitti hoidon 1v.
Minä en ymmärrä miksi joidenkin pitää koko ajan kommentoida tällä tavalla. Ovatko he kateellisia minulle vai mikä on? Meillä on kaikki niin hyvin perheessämme. Minä nautin olla kotona poikani kanssa, eikä meillä todellakaan ole tylsää tai virikkeiden puutetta. Ollaan paljon menossa ja tavataan muita lapsia ja aikuisia. Mieheni viihtyy työssään ja tienaa ihan mukavasti. Minä en ole vielä kertaakaan tuntenut, että on tylsää olla kotona ja siksi olen yleensä hyvällä tuulella. Me ei koskaan riidellä miehen kanssa ja seksielämäkin sujuu paremmin kuin koskaan. Minä siis nautin elämästäni tällä hetkellä ja ainoa harmi tällä hetkellä on nämä muutamat tuttavat, jotka kommentoivat meidän perheen valintoja. He varmaan näkevät ja kuulevat miten onnellisia me ollaan ja siksi pitää vähän saada piikitellä.
Oletteko te muut kokeneet vastaavaa? Mitä vastaatte piikittelijöille?
Kommentit (9)
itse olen ihmettelijöille sanonut, että tykkään lapsestani enemmän kuin työstäni, ja siksi haluan häntä itse hoitaa :o)
siihen ei ole kukaan vielä vastaan väittänyt
Mäkin olen sanonut, että en ole koskaan vielä viihtynyt missään työssä niin hyvin kuin tässä nykyisessä :). Otin jopa loparit vakituisesta työstäni, niin eipä tarvitse vastata takaisinmenokyselyihin. Ja itsellekin tuli mahtava vapautunut fiilis, kun ei tarvitse edes ajatuksissa arpoa töihin menosta. Saa nähdä mikä fiilis, kun tätä työtä takana useampi vuosi, mutta nyt ainakin nautin täysillä, kun esikoinen vuoden ja toinen tulossa.
Uusi palstalainen ilmottautuu:)
Eli Poikanen on 1,5v ja olen kotiäiti toivottavasti hamaan tulevaisuuteen asti. Oma äitini oli pitkään kotona, eli oma perhe ei ole mitenkään kommentoinut. Mutta kyllä äitini mielestä pojan pitäisi suostua olemaan punttisalin lastenparkissa sen ajan kun olen punttiksella(lastenparkissa on lasiovet joista suora näköyhteys punttisaliin). Grrr...
Poikanen on yleisesti ottaen todella reipas ja ottaa mielellään kontaktia ihan vieraisiinkin ihmisiin,jos äiti on suht lähellä ja tutuille ihmisille(mummille,tätiensä luokse ja kevereilleni) menee mielellään hoitoon ilman mitään ongelmaa.Mutta ihan vieraille ei mene hoitoon ilman että vähän väliä alkaa itkemään. Ja minulle tämä ei ole mikään ongelma, eikä mielestäni näin pienen edes tarvitse osata olla yksikseen vieraan hoidossa, mutta ihmetyttää kyllä äitini kommentit. Pienihän toinen vielä on, ja on aikaa kasvaa ja kerätä rohkeutta hoidossa oloon.
No, kyllä äidiltä muitakin kivoja komenntteja löytyy, ei sun maito riitä,anna tuttelia sille. Ei se voi riittää kun ei mullakaan. Sit se ainaskin loppuu kun kuukautiset alkaa. No, kuukautiset alkoi kun poika oli 7vk, ja imetys kesti 1.5v!:)
Mutta palatakseni itse aiheeseen, olen kyllä huomannut että yleinen ilmapiiri on jotenkin sellainen väheksyvä, tyyliin laiskottelet kotona ja miehes joutuu elättämään jne. No meidän perheessä miehen mielestä se suuri kunnia-asia saada elättää oma perhe omalla palkallaan:)
Tsemppiä kaikille koti-äideille arjen uurastukseen!!
tuosta edellisestä, että meillä mies ei myöskään ole valittanut. Se tekee tosi paljon, että ollaan perheenä oltu tyytyväisiä ratkaisuun. Jos mies olis ajatellut ja antanut ymmärtää, että mitäs siinä kotona laiskottelet, niin ei kai sitä olis pystynyt kotona olemaan niin pitkään... Siinä mielessäkin, jos itse on pariskunta ratkaisuun tyytyväinen, niin senkin voi sanoa kyselijöille. Harvemmat kai pitää niin hyvän isän kommenttia ihan turhana, vaikka naisten kateudesta onkin kuuluisia... Monet ajattelee, että sitten on rahasta koko ajan tiukkaa jne. mutta meillä on menny ok, vaikka nyt on kyllä pienet tulot tietysti. Mutta muuttuuhan tilanne sitten kun menen töihin. Siis ei ole ikuinen ratkaisu tämäkään... jonkun aikaa kestää kaikenlaista hyvän asian eteen. :)
Itsellä 1 v 5 kk poika ja olen kyllä eräänkin kerran " päässyt" kertomaan ihmisille syytä, miksi ihmeessä olen vielä kotona. Toki on myös niitä, jotka kyselemättä " hyväksyvät" selityksen - ja ymmärtävätkin vielä.
Se, mikä tässä vielä kyselijöillä lisänä - jos olenkin kotona - onhan se toinen jo varmasti tulossa/suunnitteilla - jokos se uusi raskaus kohta näkyy....... Mitenkäs sitä voi olla ensimmäisen kanssa kotona, jos toista ei ole edes tulossa ? ..... Siihen vastaus: kaikki aikanaan - kyllä minä varoitan ajoissa, jos synnytyslaitokselle lähtö uhkaa :-) :-)
Meillä kaksi lasta joista nuorempi täyttää parin kuuakuden päästä 3. Ja aion jäädä vielä senkin jälkeen kotiin.
Mutta kyllä olen tästä saanut ihmettelyjä ja kyselyjä. Tuntuu että jotenkin on ymmärretty kun on ollut alle kolmivuotiaan kanssa kotona. Mutta se että aikoo jäädä kotiin vielä kun lapsi on kolme tuntuu olevan suorastaan rikollista...
Ihmetellään miten saan aikani kulumaan, ihan kuin makaisin vaan sohvalla laiskottelemassa...
Ja kysellään miten aiomme pärjätä taloudellisesti vain miehen tuloilla. No, kotikunnassamme ei makseta kuntalisää joten tähänkään asti tuloni kotihoidontuella eivät ole suuret olleet, joten pudotus tuloissa ei ole enää kovin suuri. Joten kun on pärjätty tähän asti kyllä aiotaan pärjätä vastakin. Ja mieheni ei ole mikään huipputuloinen, mutta silti pärjäämme.
Mutta kyllä todella tätä ratkaisua saa puolustella ja perustella niin tutuille kuin sukulaisillekin. Olen välillä ollut ihan stressaantunut jo koko asiasta, kun tuntuu että ympäristö pitää laiskana miehen siivellä eläjänä joka ei tee mitään hyödyllistä:(
Itse mielestäni teen oikeaa ja tärkeää työtä kotona omien lasteni kanssa, mutta sitä ei tunnuta ymmärtävän.
Kolmas lapsi meillä toiveissa mutta ei ole valitettavasti ainakaan vielä onnistunut.
Voin hyvin kuvitella että jos vielä raskaaksi tulen niin saan kuulla kuinka " tein lisää lapsia" ettei tarvitsisi töihin lähteä...
Siinä vaiheessa varmaan kyllä hermostun, sillä tämä kolmannen yritys on ollut niin takkuista että jos tämä joskus vielä onnistuu on lapsi enemmän kuin toivottu.
joten saattaa tulla toistoa.
ÄLÄ KUUNTELE MUITA!
Itse en ole joutunut kokemaan moisia kyselyitä kuin ehkä kerran tai kaksi. Törmään arjessa vain toisiin äiteihin jotka ovat myös päättäneet jäädä kotiin lastensa kanssa, ja he tietävät lukeneina ihmisinä miksi haluamme hoitaa itse lapsemme.
Jos kyseltäisiin, vastaisin, että onhan tämä välillä rankkaa ja urakin on pöyttynyt, mutta tärkeysjärjestyksessä on kuitenkin ensimmäisellä sijalla lasten hyvinvointi.
Ja ne virikkeet... eikö tuo lause jäänyt jo -90-luvulle ;) olisi sietänyt. Lapsi saa kaikki ne virikkeet mitä tarvitsee, " vain" seurailemalla puuhiasi ja osallistumalla pikku apurina. Sitten kun rinnakkaisleikki-ikä on vaihtumassa sosiaalisempaan toimintaan lähempänä 3 vuotta, niin sitten kerho kerran viikossa tai vierailut muissa lapsiperheissä ajaa varmasti asian.
Niin ja huom! Vielä yksi klisee mitä kuulee on tämä sosiaaliseksi oppiminen, sitähän nimittäin EI opi päiväkodissa vaan nimenomaan oman äidin toimintaa seuraamalla. Päiväkodissa oppii lähinnä että vahvin voittaa.
Ja päiväkotiin sopeutuminen ei takuulla ole kiinni iästä vaan lapsen tempperamentista. Meidän esikoinen ei kuuna päivänä olisi jäänyt alle 3 vuotiaana ilman traumoja päiväkotiin, mutta nyt 4,5 v haluaisi mennä sinne ajoittain oikein hinkumalla. Mutta kerhot riittää meille. Kakkonen taas olisi ollut valmis lähtemään kenen tahansa matkaan alle 3 vuotiaana, mutta nyt on aika tarkka siitä missä äiti on, silti käy myös kerhossa oikein innolla.
Minä olin tuossa tilanteessa kuin sinä kun esikoinen oli alle 1v. Yksi äiti sanoi silloin " olen nyt paljon tärkeämpi kotona lapsilleni kuin työssä työnantajalleni, työt voi odottaa lapsi ei" . Sen jälkeen asia on ollut minullekin selvä ja vahvistuu entisestään joka päivä kun seurailen lasteni kehitystä.
Tsemppiä kotiäitiyteen!
varsinkin kun nuorin jo täytti kolme, eikä töihin ole mitään hinkua! Kotona on ihan tarpeeksi hommia, ei täällä tosiaan sohvalla makoilla ;-) vaan töitä on niin paljon kun vaan itse jaksaa tehdä. Mies vuorotöissä ja siihen päiväkotirumbaan ei minusta ole. Nautitaan me kotiäidit ja annetaan toisten stressata kodin ja työn välillä...
Mulle ei ole kovin outoja kommentteja sattunut... no, tietysti ihmiset sanoo, mutta olen itse ollut vakuuttunut siitä, että kotona on lapsen paras, joten en ehkä ole antanutkaan syytä kommentoida. Ne voi olla, että ihmetteleevät, kun itse kerran päättivät mennä töihin nopeemmin ja sitä täytyy kai puolustella jos toinen jääkin kotiin. Jotkut haluaa itse töihin mieluummin. Mä oon sitä mieltä, että pieni lapsi ei tosiaan tarvitse kodin juttuja enempää virikkeitä. Meillä on nyt aloittanut puolipvtarhassa 3,5v. ja alkuitkujen jälkeen on hyvin mennyt. Jotkut kyllä vähän antoivat ymmärtää, että siksi itkeskeli, kun oli niin kauan kotona. Toiset fiksummat,hehhe, sanoo, että on nyt parempi pohja kuitenkin. Hyvä hyvä. Niin mä ajattelen itsekin. Vieläkään en halua laittaa koko päiväksi, joten itsellä pitää olla puolipvjutut myös, olen tyytyväinen, mutta nyt on vähän ollut sellanen tunne, että pitää selitellä... siis mun puolelta, vaikka ei muut sitä ehkä edes odota. Ajattelen, että vielä pari vuotta olis hyvä näin puolipvjutuissa, sitten ehkä vaikka 75%. Me ei varmaan tehdä toista lasta, joten on tuntunut koko ajan, että jos tästä pikkulapsiajasta haluan nauttia niin se on tehtävä nyt, ettei kaduta myöhemmin. Se oli jännä kun aloin heti synnyttyä ajatella niin, että nautin koska toista ei taida tulla. Nyt on sellanen tilanne, että en varmaan ikinä kykene toisen tekoon terveydellisistä syistä, joten oonpas enemmän kuin kiitollinen, että tajusin jo alusta asti ottaa tämän vaiheen täysillä. En tiedä vaikuttaako se joillakin päätökseen mennä töihin, että ajattelee kuitenkin tekevänsä useemman ja siten ei " tarvitse" jokaista päivää laskea... ??? Mun mielestä menkööt töihin jotka haluaa, mutta vapaus niille jotka on kotona. Se on ihanaa kun saa omansa itse kasvattaa!!! Välillä on tiukkaa ja äärirajoilla myös jaksamisen suhteen kun on vaan kotona, mutta saavutus se on kun saa oman lapsen hoidettua... No, tämä on mun mielipide, jokainen tyylillään, mutta kyllä kotiäitiydestä saa olla syystä hyvällä mielellä! tsemppiä.