Anoppi ongelmaa....

missään tekemisissä oli kyse kenestä tahansa. Mikään ei oikeuta tuollaiseen käytökseen, eikä miehesi voi vaatia sinulta kanssakäymistä hänen kanssaan. Mitä miehesi on mieltä äitinsä käytöksestä? Puolustaako hän Sinua? Uskaltaako hän sanoa äidilleen vastaan? Luulenpa, että syyt anopin käytökseen ovat jossain aivan toisaalla kuin Sinussa. Oli miten hyvänsä, miettisin todella perusteellisesti minkälainen tilanne tulee olemaan jos muutat samaan pihapiiriin. Jos anoppi on henkisesti noin epävakaa, luulen että tilanne ei ainakaan helpotu, päinvastoin. Ja jos tilanne kärjistyy muuton jälkeen, luulen että sinun on vauvan kanssa hankalampi lähteä, vaikka tilanne sitä vaatisikin.



Ehdotan, että selvität asian ennen vauvan syntymistä perusteellisesti. Miehesi on VIIMEISTÄÄN nyt kun olet raskaana tehtävä selvä pesäero oman perheensä, eli Sinun ja tulevan vauvan sekä omien vanhempiensa välillä. Korostan, että jos et nyt toimi ja tee asialle mitään, asia vain pahenee ja menee hankalammaksi.

On monet kerrat sanonut äidilleen asioista. Mutta aivan tuloksetta. Minä olen kerran ärähtänyt myöskin ja sanonut takaisin, ei mitään tulosta. Niinpä olen tullut siihen tulokseen, että parempi antaa ämmän vaan raivota ja pitää itse suunsa kiinni. Ja sekös ottaa sitä päähän!



Olemme mieheni kanssa miettineet eri vaihtoehtoja. Mm. että pidetäänkö minun asunto siihen asti, että ensi kesänä saadaan hänen vanhemmilleen se talo valmiiksi vai lähdenkö saman katon alle. Ja koitamme tulla siinä sitten toimeen.



Tähän tietysti vaikuttaa se, kuinka anoppi suhtautuu siihen tosi asiaan, että odotan hänen pojalleen lasta. Raskaus on kuitenkin niin alussa vielä, ettei ole aikomusta ihan heti asiaa anopille kertoa.



Tällä hetkellä tuntuu siltä, että olisi viisainta pitää oma asunto siihen asti, että muuttavat virallisesti pois tilalta. Voihan siellä miehen kanssa olla ja jos olo siellä ahdistaa, niin ompahan joku paikka jonne mennä pois raivoavan anopin tieltä.

Ihanaa, kun mies on sinun puolellasi! Eli siis miehesi tekee tilan töitä, ja appiväki on oikeasti muuttamassa pois, toivottavasti ei ihan lähelle? Älä alistu anopin komentoon edes muutamaksi kuukaudeksi, se ei ole hyväksi kellekään. Ja sitten kun lapsi on maailmassa, niin mitäpä se pieni oppii teidän huonoista väleistä? Jos tilanne ei ole sillonkaan vielä muuttunut, niin tehkää anopille selväksi vierailusäännöt " entiseen kotiinsa" . Saako tulla kerran viikossa, kuussa, milloinkaan, ja vain etukäteen ilmoittamalla. Voisitteko asua nykyisessä asunnossasi miehesi kanssa ihan sinne asti, että appiväki on todella muuttanut pois?

Anopit voivat olla niin tosielämässä kuin kirjallisuudessakin tosi inhottavia, kuten valitettavasti olet joutunut kokemaan. Ehkä aikaisemmin vaikeita anoppi-miniä suhde tilanteita oli enemmän kun asuttiin lähellä ja takana oli maatilayritys kuin nykyisin kun välimatkat pitempiä.



Tälläisiä ajatuksia tuli minulle: Anoppisi kuulostaa tosi itsekkäältä ja omistushaluiselta. Hänen omasta mielestään hänen " kultapojalleen" ei kelpaa kukaan vieras nainen eikä kukaan ulkopuolinen osaa hoitaa tilan asioita ja emännyyttä yhtä hyvin kuin hän. Tämän vuoksi hän yrittää häätää sinut pois ennenkuin joutuu kohtaamaan omat tunteensa ja luopumaan pojastaan ja ilm. tilan emännyydestä, seikka jota hänen on ilmeisen vaikea kestää. Ehkä hän pelkää myös tekemisen vähentymistä ja oman arvonsa menetystä, jos sinä kannat jatkossa emännän vastuun ja arvon.



Hienoa, että miehesi on sinun puolella ja on osannut sanoa vastaan äidilleen. Voisitteko istua kerran pöydän ääreen, komentaa mamma hiljaiseksi ja lukea anopille pelisäännöt, joita talossa jatkossa noudatetaan. Onhan miehesi talossa isäntä ja sinä tuleva emäntä. Sinuna pitäisin myös oman asuntosi kaiken varalta siihen asti, kun vanhanparin asunto on valmistunut. Se muutatko jo talvella yhteiseeen taloon appivanhempien kanssa riippuu täysin anoppisi toiminnasta. Nimittelyä ei tarvitse kestää. Ja sen voit myös anopillesi kertoa selvällä suomen kielellä, että hourittelu ym. nimittely on rangaistava teko.





Voimia sinulle ja nauti joka tapauksessa raskaudesta.

On ainakin paikka, minne " paeta" tarvittaessa, kun alkaa liikaa ahdistaa. Voithan silti olla tilalla niin paljon kuin haluat.

anoppisihan on selvästi mustasukkainen pojastaan! Mutta hienoa on että miehesi on omilla jaloillaan seisova ihminen. Jospa anoppisi potkii vastaan kun ei ole vielä valmis katkaisemaan napanuoraa poikansa väliltä.



Annan ystävän neuvon: kun vanhapari on muuttanut omaan luukkuunsa, vaihdatat lukot vanhasta talosta. Ettei omilla avaimillaan kävele sisään. Talo on silloin sinun kotisi ja anopilla on asiaa sinne vain kutsuttuna.



Voimia sinulle!



- Pirkko

Helpotti vähän, mutta tuntuu kuin pää räjähtäisi millä hetkellä tahansa.

Kukaan ei voi tajuta kuinka ahdistava tämä tilanne on ja kun vielä pitäisi yrittää olla hirveästi stressaamatta tuon maha-asukin takia.

Helpommin sanottu kuin tehty...



Mutta kyllä olen tullut siihen tulokseen, etten uskalla asuntoa irtisanoa ennen kuin appivanhemmilla se talo, vaikkakin viettäisin aikaa tilalla. Näin varmaan kaikista järkevintä tässä tilanteessa.

Koska koet tilanteen noin vaikeaksi, suosittelen sinun puhumaan asiasta myös neuvolassa. Sitä kautta uskon olevan mahdollisuus hakeutua psykologin vastaanotolle tai perheneuvolaan, joista saat keskusteluapua vaikean tilanteen purkamiseksi. Jo keskustelu ammattilaisen kanssa saattaa helpottaa, vaikkei poistakkaan varsinaista ongelmaa.

Vastaavassa tilanteessa minäkin. Appivanhemmat muuttivat tosi lähelle, eikä tilanne ole muuttunut lasten myötä kuin pahemmaksi.

Tilannetta pahentaa vielä se, että niitä tarvitaan tilan töissä, ainakin appea. Meillä ainakin pitävät tilaansa kuin omaansa ja ovat sekaantumassa kaikkiin tilan päätöksiin, ja miniähän se on syypää kaikkiin muutoksiin...

Tuskin se sun " pelisääntöjä" on valmis kuuntelemaan. Viisainta olis jos kuljette kauempaa tilalla töissä...