Pelkopoli (NKL)- miten " heppoisin perustein" sinne?

rohkaisevaa lukea vastauksenne. Kyllä tässä omassa mielessä pikkuhiljaa kypsyy ajatus että ehkä olisi ihan hyvä käydä. Luulen, että kertakäyntikin voisi riittää.

Neuvolan terveydenhoitaja tosiaan kyseli asiasta ensimmäisellä käynnillä jo, mutta silloin olin sitä mieltä että ei ole tarvetta..Mutta mitä lähemmäksi h-hetki tulee, sitä enemmän synnytyskin pyörii päässä, joten ehkäpä otan asian puheeksi seuraavalla kerralla neuvolassa, reilun viikon päästä neuvolalääkäriaika..

Itsekin kävin pelkopolilla, tosin jo ennen raskautta. En ollut edes varma mikä mua synnytyksessä niin vaivasi, mutta tunsin, että joku asia jatkuvasti mielessä kiertää.



Pelkopolilla vasta sitten tai sen käynnin jälkeen alko päässä hahmottua että mitkä ne mun ongelmat oli. Eli joskus ei edes huomaa pelkäävänsä jotain tiettyjä asioita, mut sitten synnytyksestä keskusteltaessa huomaa miten ne pulpahtaa esiin. (Ja jos ei ite huomaa, niin kätilö huomaa.)

Ensinnäkin minusta ei voi puhua heppoisista perusteista. :-)



Toki monenlaisia taustoja voi olla niillä, jotka käyvät puhumassa sype-keskustelussa. Sinun täytyy ottaa huomioon vain omat mietteesi!



Itse synnytin esikoisemme kohta neljä vuotta sitten NKL:lla. Synnytys oli aidosti helppo mm. onnistuneen kivunlievityksen takia ja senkin takia, että satuin avautumaan vähäisillä kivuilla 5 cm:iin. Tiedän olevani todella onnekas. :-)



Aloin odottaa toista lasta viime keväänä. Jo ekalla neuvolalääkärikäynnillä mainitsin, että haluaisin käydä synnytyspelkokeskustelussa. Lääkäri antoi lähetteen ja kävinkin sype-kätilöllä juttelemassa syyskuun alussa. Kerroin jo tullessa käynnille, että minun syyni on se, että esikoisen synnytys oli niin helppo ja että pelkään, että tällä kertaa saan " maistaa" oikein kunnon synnytystä kauheine kipuineen.



Juttelimme kovasti edellisestä synnytyksestä (meillä raskaus- ja odotusaika olivat vaikeita syistä, joita en tässä erittele, synnytys oli fyysisenä tapahtumana tosiaan hyvinkin helppo silloin). Samaten kyselin epiduraalista. Kätilö sanoi, että ainoastaan, jos tulee synnärille, on 10 cm auki ja ponnistuttaa, epiduraalia ei voida antaa, koska sitä ei ehditä luultavasti antaa ennen vauvan syntymää.



Yksi keskustelu riitti minulle. Mietin kyllä synnytystä kovastikin, mutta loppuvaiheessa mieliala oli rauhallinen.



Sain toisen lapseni pari viikkoa sitten. Synnytys oli jälleen hyvin samankaltainen kuin esikoiselta. Sain epiduraalin ennen kuin kivut olivat kovia. Sain toisen annoksen, kun aloin taas tuntea vähän kipuja. Kolmas annos annettiin juuri ponnistusvaiheen alussa. Eli se ainakin niistä rajoista minun kohdallani!



Kaikki kätilöt olivat todella ihania. Minulla oli yksi mukava kätilö koko ajan, toinen oli mukana vauvan syntyessä. Lisäksi vauvan synnyttyä kovan kiireen takia kävi kolme eri kätilöä ensin yksi punnitsemassa vauvan, toinen ottamassa tipan pois ja kolmas käyttämässä minua suihkussa. Toivottavasti sinulle ei satu mitään kauhukätilöä.



Minun mielestäni ajatuksesi ovat täysin luonnollisia! Ei varmasti tee yhtään hallaa päästä purkamaan niitä sype-kätilön kanssa. Itse kävin äitipolilla lääkärissäkin sype-asian tiimoilta. Sinne mennessä kyllä ihmettelin, mitä varten aika oli... Lääkärin kanssa todettiin, että minun ei tarvitse käydä toista kertaa ei kätilöllä eikä lääkärissäkään.



Itse voin tosiaan suositella lämpimästi käyntiä. Älä turhaan ujostele pyytää lähetettä neuvolasta. Kannattaa varmasti toimia nopeasti, jotta saat ajan ennen synnytystä!



Tsemppiä ja onnea matkaan!

riittää, että sinä koet HALUAVASI päästä keskustelemaan ensimmäisestä synnytyksestäsi ja mahdollisista peloistasi.



Minä kävin pelkopolilla (Kättärillä tosin) keskustelemassa toista lasta odottaessani. Pelkoni liittyi lähinnä siihen, että ensimmäinen lapseni sai B-streptokokkitartunnan lapsivedestä ja pelkäsin, että toinenkin saisi. Lisäksi minulla oli epämiellyttäviä kokemuksia itse synnyttämisestä kivunlievityksen epäonnistumisen vuoksi. Otin tämän haluni päästä pelkopolille puheeksi jo ensimmäisellä neuvolakäynnillä ja ensimmäisen neuvolalääkärikäynnin jälkeen minulle laitettiin lähete pelkopolille. Siitä parin viikon päästä mulla oli keskusteluaika sairaalassa. Käynti oli erinomainen ja erittäin hyödyllinen.



Eli ota ihmeessä asia puheeksi neuvolassa (neuvolalääkärillä tai terkkarin kanssa).