Pakkojumppaamaan anopin kanssa...
... voi ärmätti. Anoppini ei ole mitenkään ilkeä/häijy/alentuva minua kohtaan tms., on vain " omanlaisensa" , ihminen jonka seuraan en muuten kyllä hakeutuisi, olemme siis eri planeetoilta. Vuosien saatossa olen joutunut usein hankalaan tilanteeseen kun innokas, sinänsä hyvää tarkoittava anoppi toteuttaa putkinäön avulla monien omien, kummallisten johtopäätöstensä vikkeliä lopputuloksia - milloin mitäkin...
Viimeisin tempaus on kutsu jumppaan - tänään. Sanoin kohteliaasti kiitos ja ei kiitos, koska on tämä kodin yksi projekti pahasti kesken ja hommaa riittää koko perheelle siinäkin. Ei mennyt perille, vaikka toistin asian. On kuulemma hyvä pitää tauko välillä...pakkojumppa se vasta rentouttaakin...äkkiä soitto miehelle ja sain häneltä tukea kotiin jääntiin : )
Eikä tässä kaikki - samaan syssyyn anoppi kertoi ostavansa minulle ja eräälle toiselle jumppa" vuoden" jäsenyyden jossain paikallisessa systeemissä. Ajatus on kiva, mutta INHOAN jumppia, olen käynyt niissä harkitusti ja valikoiden, jotta into ja motivaatio säilyisi- edes sen kevät/syyskauden. Yäkyäkyäk. Vuorotyö tekee myös sen, että tiettyyn päivään sidottu harrastus on hankala toteutettava." ei se haittaa, voi ilmoittautua usean päivän ryhmään ja käydä kun ehtii" . Tosi reilua niitä kohtaan, jotka jäävät ryhmien ulkopuolelle. Sauvakävelen työmatkat ja mieluummin menen työpaikan punttisalille kuin pakkojumppaan. Johan se stressi tulee siitäkin että on pakko lähteä jumppaan kun joku sen on maksanut.
Pakko vain sanoa tosi suoraan, ettei ostaisi jumppakautta - ja ottaa se riski että iso herne ja papukasa uppoaa nenään...Olen huono sanomaan tiukasti anopille asioita, koska tämä loukkaantuu helposti ja on tiettävästi jopa pannut välejä poikki joihinkin sukulaisiinsa. Mies yleensä hoitaakin nämä " vastaansanomiset" puolestani : )
Kommentit (5)
Luin viestisi ja oikeassa olet itsekin ekassa viestissä. Anopille on vain selkeästi sanottava ei, kiitos. En halua mennä jumppaan. Kuulostaa siltä, että anoppi saattaa astua rajojesi sisäpuolelle monessa muussakin asiassa, mutta kyllä se vain on, että itse on tiedettävä mihin suostuu.
Eikä sinun tarvitse perustella mitenkään kieltäytymistäsi. Korkeintaan voit sanoa, että työsuhde-etuna on jo jumpat tms.
Kovin hyvä ratkaisu ei ole mielestäni sekään, että väistät tilannetta antamalla anopin ostaa jumppakortin, mutta et käytä sitä.
Täytyy ensin vain selvittää kiertoteitse, että oliko anoppi jo sen ostanut - ennen kuin kertoi asiasta minulle. Koska jos näin on, ja sanon ei kiitos, niin huhhuh...
Syteen tai saveen - rapa tulee roiskumaan : )
Asian pohtiminen täällä helpottaa - sitä taikasauvaa muuttaa toinen ihminen kun ei ole keksitty. Ja niistä rajoista - mies onneksi auttaa niiden ylläpitämisessä eikä ole äitinsä pauloissa.
Tuli kätevä tilanne kiittää ja kieltäytyä tarjouksesta ja tuntui menevän ihan asiallisesti perille. Tosin vähän ajan päästä ihan muussa tilanteessa anoppi nakkeli niskojaan - ei tosin minulle, mutta ko. tilanne ei olisi moista vaatinut, liekö sitten vähän harmittanut kuitenkin minun kieltäytymiseni.
Aaah - ihana jumppavapaus! Tempaisin sitten asian kunniaksi kympin sauvakävellen ; P
Nyt olisi sitten tarjolla lapsijumppa : / ja tarvittaessa mummo voisi viedä, kun olen töissä...
Kolmivuotias ikiliikkujahan tarvitsee ohjatun liikuntaharrastuksen....olisi mummo lapsen lempparipuistossa sen ajan. Olenpa tosi kiittämätön, kun en iloitse tästä tarjouksesta. Mutta niinpä olin kiittämätön ja ymmärtämätön kun en kolmikuiselle antanut mummon tekemää piirakkaa edes vähän maistiaisiksi... etc, etc. Onneksi alkaa olla muitakin lapsenlapsia.
Tänä syksynä on ollut ja tulee olemaan niin paljon kaikkea uutta, niin lapsille kuin koko perheellekin että uutta harrastusta siihen on turha tunkea sekaan. Toivottavasti sain asian ymmärretyksi.
Lenkkikutsujakin on alkanut tulla - minä kun mieluiten liikun yksin, se on parasta pääkopan nollaamista. Ja eipä taitaisi pysyä minun vauhdissani, painelen meinaan aika haipakkaa kepukoitten kanssa. Tössyttelystä ei olisi kuin se sosiaalinen hyöty. Sosiaalistun sukulaisten kanssa mieluummin jollain muulla tavalla.
Taas helpotti, kun sai tänne urputtaa - eikä ihmiselle päin näköä.
Sain anopilta esitteen ko. toiminnasta ja hinta oli minusta järkky - suhteellista tietty kun työpunttiksesta tarvii maksaa vain avainpantti. Jos minun liikuntaani halutaan tukea niin tuollaisella rahalla voisin ostaa sikahyvät kävelylenkkarit ja tusinan sukkia.
Mutta kysehän on myös sosiaalisuudesta - selvästikin toivotaan että minä ja anoppi kävisimme - näin naisten kesken - yhdessä jumpassa....