Onko muut sairastunut ulk.muuton stressin takia?
Hei! Minulle tuli kilpirauhastulehdus tai sydanlihastulehdus pari kk kun oltiin muutettu tanne usaan. Ihan hirveeta oli yrittaa parjata kahden pikkulapsen kanssa kotona, hypata laakareilla jotka ei saanut mitaan selville ja olo oli karmea :( Onko muut sairastunut ulk,muuton jalkeen? Mulla on talla hetkella jaanyt tuosta tulehduksesta vasymysoireisto, joka kuulemma voi muuttua krooniseksi. Etta kiva. Taallapa sita voikin tosi hyvin levata kun on yksin kahden lapsen kanssa ja mies tekee tosi pitkaa paivaa :/ Nyt kun ajattelee niin on mulla ollutkin viime vuosi ihan kaamea, niin paljon stressia kun voi olla: toisen lapsen syntyma, 2 viikkoa vanhan vauvan ja 2v kanssa muutto omasta talosta pikku kerrostaloasuntoon paakaupunkiseudulle, siella puoli vuotta, vauvan koliikki, 2v uhmaa, aiti sairastui syopaan (onneksi kavi hyvin), ulkomaille muutto ja lapset korvakierteessa 3kk ja koko tan ajan olin ilmeisestikkin sairas. Mutta eihan sita tajunnut kun luuli etta kaikki johtuu vaan stressista, unettomuudesta, hormoneista. Mutta taala sitten tuli niin kovat oireet etta oli pakko menna laakarille. Joinain paivina en jaksanut edes lapselle syottaa ruokaa ilman etta olisin lepuuttanut katta valilla. Ja kokoajan piti hoitaa kaksi lasta, kayda rattailla kaupassa ( ei ollut autoa silloin) ja no hoitaa kaikki kodin asiatkin, vaikka ei jaksanutkaan ja oisin ei voinut nukkua kun vaan tarisin ja sydanhakkasi, kuumetta oli 3kk. Ma nyt vaan toivon etta tama menis ohi, ettei mulle jaisi mitaan kroonista tautia :(
Taytyy sanoa etta jos nyt saisi valita uudestaan, olisin lahtenyt tulematta tanne, tai edes lykannyt. Ei silla ettenko kokoajan ole halunnut tata, ei ollenkaan. Mutta jos taman ulkomaankomennuksen hinta on mun krooninen tauti niin on se aika korkea hinta maksaa tyokokemuksesta :(
Taalla tuntuu etta kaikki vaikeudet 10-kertaistuu, sellaiset ihan yksinkertaisetkin asiat kuin laakarille meno on taalla 100 kertaa vaikeampia kuin suomessa. Ja kaveritkin suomessa, jotka on asunut vanhempiensa lahella ja samalla paikkakunnalla koko elamansa ei oikein tajua miten hirveeta mulla on ollut, kun heidan elamansa vaiken ongelma on talla hetkella jarjestaako koiralle 10v synttareita. Ei oo mitaan sanomista tuohon enaa, enka jaksa edes teeskennella etta kiinnostaisi :(
Takki on tyhja ja ollaan oltu taalla vasta 6kk :( Onko kenellakaan muulla ollut nain vaikeaa alkua ja miten olette selviytyneet? Olisi kiva kuulla!
Onneksi kuitenkin mun sairaus oli ohimeneva, pahempiakin voi olla. Ja on taalla kivojakin asioita, kuten kivat ihmiset, kaikkea kivoja tavaroita jne. Mutta ei ole paljon jaksanut niista nauttia. jospa tama muuttuisi paremmaksi ajan kuluessa. Talla hetkella tuntuu etta hulluhan sita on tanne on vapaaehtoisesti tullut karsimaan :/
T:Moonagirl ja lapset 04 ja 06
Kommentit (10)
Kerroinkin jo aiemmin vierasrumbasta ja siitä kun nyt alkaa olla todella väsynyt siihen. Tuntuu ettei omaa sopeutumistaan ole saanut kunnolla alkuun.
Olen itse miettinyt monta kertaa että onko pelkkää normaaliväsymystä vai masennusta kun tuntuu että nyt on ihan poikki. En vain tiedä mistä täälläkin sitä apua saisi tai kenelle voisi puhua.
Onkohan Suomessa olemassa jotain Internet-lääkäriä jolle voisi varata ajan ja kertoa netissä miltä tuntuu? Jos saisi nettidiagnoosin; taitaa olla vielä liian uutta.
Muutenkin kokemukset lääkäreistä täällä vähän epämääräisiä, ei ole oikein ollut luottamusta herättävää lääkäritoimintaa. Tutkimushuoneessa kokolattiamatot, hammaslääkäri ilman hanskoja yms... Lisäksi kielimuuri kun lääkäritkään eivät puhu englantia.
Oletko selannut verkkoklinikan sivuja, www.verkkoklinikka.fi/vl, sinne voi jättää kysymyksen lääkärille. Maksaa toki, mutta vastaus tulee suomen kielellä.
Hei!
Olipa kirjoituksesi surullista luettavaa! Toivon tilanteesi kuitenkin nyt kohenevan, kun olet saanut omiin vaivoihisi diagnoosin. Ulkomaille muuton jälkeen näkyy kaikessa normaalien turvaverkkojen puuttuminen. Itse täytyy selvitä kaikesta, eikä miehen työpaikasta ainakaan täällä todellakaan tule yhtään ymmärrystä, että pitäisi edes joskus tulla säälliseen aikaan kotiin laskemaan vaimo yksin gynegologille, kauppaan tms.
Meillä oli myös aika rankka ensimmäinen puolivuotinen. Molemmat lapseni sairastivat käytännössä lähes taukoamatta kaikki mahdolliset infektiotaudit ja lopulta kuopukseni sai infektioastman. Hätä lapsesta ja omasta jaksamisesta oli välillä tosi suuri. Kipeiden lasten kanssa emme voineet mennä mihinkään, emme päässeet tutustumaan kehenkään jne. Lapsiani en halunnut alkuun jättää yksin kenenkään " vieraan ja vieraskielisen" kanssa, joten olin alussa täysin sidottuna kotiin ja lapsiin. Onneksi minulla on ollut välillä oma äitini täällä apuna.
Usko vaan, että kyllä se elo siitä helpottaa! Lapset kasvavat koko ajan ja kunhan saat itse kerättyä voimia niin pääsette enemmän ihmisten ilmoille. Ainakin minulle oli ratkaisevaa tutustua muutamiin lasten päiväkotikavereiden äiteihin sekä meidän naapuruston vanhempiin, joilta nyt voin jo tarvittaessa pyytää ja saada apua. Vaikka ystäväverktoston luominen on alussa työlästä, ovat uudet ystävät ainakin minusta olleet yksi ulkomailla asumisen parhaita puolia.
Muistelen kouluttajan komennusvalmennuksessaa ikanaan sanoneen, että monilla vaikein aika vieraassa maassa osuu juuri noin puolen vuoden kohdalle. Pettymyksen ja masennuksen tunteet ovat siten normaaleja (ilman sairastumistasikin). Ne kuuluvat sopeutumiseen ja menevät kyllä aikanaan ohi.
Käytännön tasolla sinun kannattaisi selvittää, onko alueella joitain kotipalveluyrityksiä tms., joista voisit tarvittaessa ostaa kotiapua esim. siivoukseen. Sinun on nyt tärkeintä hoitaa itsesi kuntoon, jotta pääsisit vielä lastesi kanssa nauttimaankin ulkomailla asumisen hyvistä ja mukavistakin puolista.
Rankalta kuullostaa tilanteesi Moonagirl! En voi muuta sanoa kuin etta toivottavasti valoa alkaa nakya pian tunnelin paassa. Saisitko Suomesta mitaan tukijoukkoa tulemaan hetkeksi auttamaan? Miten olisi Au pairin otto?
Olisi tarkeaa, etta saisit itsesi paikalliseen elmaan mukaan ja jotai omaa elamaa ja harrastuksia. Auttaa kulttuurishokissa, alakuloisessa mielessa ja paikalliseen menoon sopeutumisessa. Rankkaa on varmasti. Minulla ei ole itsella kokemusta jenkkilasta, mutta tiedan kaksien tuttavien kautta, etta viihtyminen saatta olla tyon ja tuskan takana. Mutta toivottavasti pian loydat kivoja juttuja, tekemista, sosiaalista verkostoa sielta. Olisiko sinulla mahdollisuus vaikka jollekin kursseille? Jos ei vaikka au pair tule kyseeseen niin mites tilapainen lastenhoitoapu silloin talloin? Enta harrastaminen yhdessa lasten kanssa?
Sitten kysymykseesi. Me kun muutimme 1,5 vuotta sitten tanne Englantiin niin pienempi poika sairasteli alkuun koko ajan. Olin hanen kanssaa jopa sairaalassa osastolla kerran 4 paivaa. Meilla oli myos ensimmaisen asunnon kanssa ongelmia, joten alku tutui aika rankalta. Tosin 2-3 ensimmaisen kk jalkeen alkoi kaikki olla valoisampaa.
Itse ja mieheni seka esikoinen, me olimme kaikki myos tosi paljon flunssassa, mahataudissa jne. koko esnimmaisen syksyn ja talven.
Mina olin alkuun lasten kanssa kotona, mutta koin tarkeaksi paasta paikalliseen verkostoon ja saada ystavia. Kavimme mums and toddlers groupeissa, tutustuimme muutamaan paikalliseen suomalaiseen perheeseen ja isompi poika alkoi kayda play groupissa kielta oppimassa ja lasten seuraa saamassa. Play groupin vanhemmista loysinkin pari ensimmaista kaveria taalla.
Toivottavasti jotain apua! Koettakaa jaksaa!
Itsekin olen sitä mieltä, etteivät ikänsä samalla paikkakunnalla ja omien vanhempiensa lähellä asuneet ystävät todellakaan pysty ymmärtämään ulkomaille muuttoon liittyviä haasteita. Eivätkä kaikki ehkä edes halua ymmärtää- oletko ajatellut, että joku voi olla salaa sinulle jopa kateellinen, kun sait ja uskalsit muuttaa ulkomaille. Mitäs siinä sitten enää on valittamista jos ei siellä kaikki olekaan niin ihanaa...Itsehän olet osasi valinnut!
Siksi tämä nettipalsta on niin hyvä, että kohtalotovereita eri puolilta maailmaaja ymmärrystä löytyy!
Joo, ollaan miettimassa joko aupairia tai sitten paivahoitoa/osapaivahoitoa lapsille. Saa ainakin vahan helpotusta, kotiapuun ei sitten ookkaan noitten jalkeen enaa varaa, taalla on sikakallista kaikki.
Ja se tassa itseakin ottaa niin paahan, kun haluaisi tehda kaikkea ja paasta mukaan erilaisiin harrastuksiin jne. mutta kun ei vaan jaksa eika pysty :( Heti jos on ollut parempi olo ja on kaynyt puistossa ja touhuillut enemman kotona, niin seuraavana paivana oon ihan koomassa eika jaksa mitaan, vois vaan maata sohvalla. Ja se tassa niin outoa onkin vaikka olisin nukkunut koko yon + KAHDET paivaunet, niin siltikin vasyttaa yhtalailla :( Taytyy vaan uskoa etta olo tasta kohenee ajan myota, pitaisi vaan olla karsivallisyytta ja muistaa ottaa rennosti. Se on vaan vaikeaa kun on vilkkaat lapset jotka vaatii kovasti toimintaa, joskus aivan saalittaa ne kun ei itse jaksa niin paljoa ja nakee etta nekin turhautuu :( Siksi olisi mukava saada heidat leikkimaan jonnekkin edes puolipaivaiseksi.
Kavereista viela, joo meilla kanssa pari kaveria on varmaan kateellisia, kun te saatte olla siella ihanassa amerikassa. No, oon makin iloinen tasta mahdollisuudesta ja siita etta uskallettiin lahtea, mutta ei tama nyt ole mitaan ruusuilla tanssimista ollenkaan, todellakaan! Vaikka olisi terveenakin! Ensinnakin jo se, etta joudut luopumaan kaikesta (no melkein kaikesta) maallisesta omaisuudesta on yllattavan rankkaa, hassua miten sita kiintyy kaikenmaailman kippoihinsa ja koriste-esineisiinsakin ;) Sitten se, etta elat kokoajan muuttojen valissa ja valiaikaisissa asunnoissa, kokoajan tietaa etta ei nyt tanne varmaan sita ja tata kannata laittaa, kun kuitenkin muutetaan kohta. Sitten sita huomaakin etta nurkat on jatkuvasti taynna pahvilaatikoita. Puhumattakaan siita, etta kun tanne muutti niin kaikki on yhtakkia ihan erilaista, ruokakaupassa seisot sormi suussa kun mikaan ei oo tuttua Saarioista ja Valiota enaa :D Ja saat etsia missa on postit, laakarit (ne onkin ihan oma lukunsa...), ym. virastot ja viela miettia miten niissa toimitaan, kun enaa ei meekkaan asiat samalla tavalla kuin Suomessa. Menee yllattavan kauan noihinkin. Vaikka taalla Jenkkilassa kylla on se etu, etta ymmartaa kielta. En osaa edes kuvitella millaista on polahtaa jonnekkin missa ei edes ymmarra kielta yhtaan! Ja onhan taa kuitenkin lansimainen yhteiskunta, etta sita oletti jotenkin, etta no taalla varmaan on aika samanlaista, mutta yllatys oli etta eipa olekkaan.
Ja sitten miehella on niin pitkat paivat, etta Suomen 8-16 paivat tuntuu nyt TOSI lyhyilta (ja voi jestas jos suomessa mies tuli joskus _vasta_kuudelta, hah!) ja entas 4 viikon kesalomat joita ei taalla oo paljon kenellakaan! :O Samoin on huomannut monia asioita mitka on tosi mahtavia juttuja, mita ei ennen edes osannut arvostaa. Kuten kotihoidontuki, se etta paasee bussiin rattailla ja viela ilmaiseksi, lapsilisa, paivahoito, sairaanhoito jne. Jopa Kela alkaa tuntua ihan hienolta instituutiolta, mita aina ennen inhosin Suomessa :D
Heh, tulipas taas vuodatusta :) Unohdin jo mihin mun piti alunperin vastata ja kommentoida :D
Moonagirl
Hei! Pikaisesti vaan, etta alkaa selvita mika sairaus minulla oli. Kavin taalla viela neurologilla, joka sanoi heti etta mulla on ollut enkefaliitti eli aivotulehdus. Kiva, eipa tuohon diagnoosiin tarvittukaan kuin 7 laakaria! :O. Nyt taytyy tutkia onko siita jaanyt jotain pysyvaa haittaa. Ei ollut ihme etta ei jaksanut mitaan ja ' pikkusen' hengastytti ja sydan hakkas kun raahas kauppakasseja rattailla kotiin! :O Se on viruksen aiheuttama ja se voi tulla stressin myotavaikuttamana jos esim. piiloon jaanyt vesirokkovirus aktivoituu ja infektoi aivokudoksen. Tosin muitakin viruksia on, kuten huuliherpesvirus ja punkkien ja hyttysten kantamat virukset. Sekin pitaa tutkita viela mika on syyllinen.
Luojan kiitos minulle tuli melko lieva tapaus, koska kuolleisuuskin on 10-20% luokkaa eika laaketta ole kuin herpesviruksen aiheuttamiiin aivotulehduksiin. Ja kuulo ja nako olisi voinut menna, 40% tan sairastaneista jaa jotain neurologisia vaivoja sen jalkeen. Minulla on nyt tuo tarina, joka on kylla pikku vaiva jos se jaa. Lisaksi joskus menee sanat sekaisin ja muisti on aika hatara, muttei sita muut huomaa kuin itse + vasymys aina valilla. Etta mita tasta opimme, ei saisi paastaa itseaan tahan jamaan ettei lepaa ikina, sitten sita iskee joku tuollainen tauti. Mutta helpottaa kun sai tietaa mika on ollut, ettei se vaan jaanyt ilmaan roikkumaan. Onneksi kavin viela tuolla yhdella neurologilla, melkein jatin menematta kun otti niin paahan tama koko laakareilla hyppaaminen.
T:Moonagirl
... jotta pääset toipumaan. Nyt ainakin tiedät mikä sairaus sinulla oli. Vaikka menisi viimeiset säästöt niin kannattaa ottaa ainakin siivoaja joka putsaa kerran viikossa ja esim vaihtaa ja pesee myös lakanat, ja lapsille hoitaja ainakin iltapäiviksi että pääset nukkumaan ja lepäämään. Illat on varmaan tosi pahoja kun olet ihan poikki päivän jälkeen ja miestä ei kuulu kotiin töistä, mutta sellaisia ne työpäivät ovat.
Oletteko ex pat sopimuksella? jos joo, niin kannattaa jutella firman kanssa asiasta, tuollainen expat jakso maksaa firmalle aika lailla rahaa, ja ovat varmasti valmiita auttamaan esim rahallisesti jos se takaa että pysytte siellä! Jos ne vaikka kustantaisi sen aupairin taikka kodin hoitajan seuraavaksi 6kksi. Kannattaa neuvotella ja kysyä.
voimia ja tervehtymistä!
ja eiköhän sielläkin ole supermarketeilla nettikauppa, sieltä vaan tilaamaan ruoat ettei tartte kauppareissuihin läkähtyä!!!
En ole koskaan sairastanut ulkomaille muuton vuoksi.
Suomeen paluut ovatkin sitten olleet rankka juttu. Tietysti koko perhe on käynyt tavalliset flunssat läpi. Itselle kotiinpaluu on aina ollut henkisesti vaikeaa aikaa. Kulttuurishokkiin ei koskaan totu.