Puudutuksista

Epiduraali sai aikaan autuaat fiilikset kun kipu katosi. Ikävikseni vaikutti niin tehokkaasti et meni jalat tiedottomiksi joten jouduin sänkyyn. Ei kiva, kun avautumisen kanssa tökki isosti.

Spinaalin sain kun synnytys päätyi kiireelliseen sektioon, multa loppu mehut vuorokauden jälkeen ja kohdunsuu pysyi päättäväisesti alle viidessä sentissä.

Loppujen lopuksi minuun lyötiin älyttömät määrät mömmöjä sairaalassa olon aikana, mutta vastaavaa päänsärkyä kun joskun selkäydinpunktiosta tuli ei ollut, sekin kun on tullut koettua (silloin tehtiin veripaikka ja päänsärky katosi heti).



Ainut mikä taisi aiheuttaa päänsäryn oli panacod riippuvuus, niillä mua lääkittiin pari kolme päivää. Sen jälkeen ei tiennyt särkeekö pää vai särkeekö se kun ei ole saanut troppia. Mutta sekään ei ollut verrattavissa tuon punktion jälkeiseen päänsärkyyn jolloin maailma musteni kivun yltyessä.

jos epiduraalin laittamisen yhteydessä selkään jää katetri jolla lisätä puudutetta niin miten sitten voi maata sängyssä selällään? Tuntuuko katetri jollain lailla vai voiko ylipäänsä sitten maata selällään?

Ja mulle ainakin se lääkkeen lisäyspiste hitsit päässä pätkii en muista sen oikeaa nimeä. mutta siis se oli teipattu olkapäälle eli se kova osa ei ollut selässä.

moi!

mä sain synnytyksessä spinaalipuudutuksen. Olin ensisynnyttäjä ja synnytys oli tosi nopea, siksi ei epiduraalia annettu. Puudutus auttoi heti, vaikutus kesti noin 1-1,5h, en tarkkaan osaa sanoa. puudutusta annettaessa jaloissa tuntui lämpöä ja vähän huteruutta. Sain nousta pystyynkin seisomaan koska halusin, kunhan mies oli vieressä varmuuden vuoksi. Ettei jalat petä alta, mutta e´n itse sitä kyllä yhtään pelännyt, ei tuntunut että menisi jalat alta. Puudutus lakkasi vähän ennen ponnistusvaihetta, tosin ponnistamisen tarvetta ei tullut lainkaan. luulisin että johtui puudutuksesta. Ponnistaminen kuitenkin onnistui oikein hyvin. Mitään päänsärkyjä tms ei tullut. Siis kokemus oli vain positiivinen.



Epiduraalista ei ole kokemuksia.

esikoisen sektiossa. Puudute vei hienosti tunnon supistuksista ja oli " kuin nenä päähän" , koska päädyin leikkassaliin. TAYS:ssa on/oli käytössä kipupumppu, eli leikkauksen jälkeisenä päivänä kipulääkettä meni automaattisesti epiduraalitilaan, eikä mitään leikkauksesta johtuvia kipupiikkejä tullut. Toipuminen oli todella nopeaa, varmasti suureksi osaksi tuon pumpun takia. Pumpun kanssa kävin vessassa yms. Ja toisena päivänä leikkauksen jälkeen pumppu irrotettiin ja neljäntenä päivänä lähdin kotiin. Alaselkä kipeytyi (päivän verran kesti), kuulemma voi johtua epiduraalista, mutta luultavasti yhtä suuri syy oli se, että kuukausien paino edestä oli äkkiä poistunut. :)



Spinaalista ehkä kokemusta tammikuun alussa... ;)



Milla rv 32+4 (sektioon päädyin etenemättömän synnytyksen takia, syy jäi epäselväksi)

Esikoisen ja kakkosen synnytyksessä sain epiduraalin ja toimivat hienosti ilman mitään jälkiongelmia. Esikoinen syntyi sitten lopulta sektiolla, joka tehtiin epiduraalipuudutuksessa. Kuopuksen synnytyksessä sain myös epiduraalin, toimi hienosti, tuli vaan kauhia kutina joka puolelle. Lisää puudutetta laitettaessa puuduinkin vähän liikaa, toinen jalka ei liikkunut ollenkaan ja toinenkin vain vähän. Sekin synnytys päätyi sektioon, anestesialääkäri tuli laittamaan puudutusta, ja kuultuaan että olin puutunut synnytyksen aikana ihan kokonaan vaihtoikin sen spinaaliin. Toimi loistavasti. Myöhemmin tuli kertomaan, että sitä epiduraalia laittaessaan oli puhkaissut jonkin kalvon, josta tihkui selkäydinnestettä johonkin (miten niin olin ihan pihalla selvitystä kuunnellessani...) ja joka 100% todennäköisyydellä aiheuttaa päänsäryn. Vauva syntyi aamuyöllä klo 0.20, aamulla nousin sängystä, muutaman tunnin jalkeilla olon jälkeen kammottava päänsärky tulikin joka helpotti heti kun pääsin makuulle. Pää tyynyssä ei siis ollut mitään ongelmia. Seuraavana päivänä pääsin leikkausosastolle veripaikan laittoon, eli käsivarresta otettiin verta ja pistettiin selkään epiduraalitilaan. Ja se auttoi, päänsärky oli tipotiessään.

Mä sain sekä epiduraali- että spinaalipuudutuksen. Avautumisvaiheessa sain kaksi kertaa epiduraalin, ensimmäinen jäi toispuoleiseksi ja myöhemmin pistettiin uudestaan hieman eri paikkaan. Synnytys pysähtyi ja mulle tehtiin sektio spinaalipuudutuksessa.



Kummastakaan puudutuksesta ei mulle tullu minkäänlaisia komplikaatioita. Spinaalin jälkeen tuli kyllä se hirveä paleleminen ja tärinä, mutta se on käsittääkseni hyvinkin normaalia. Lämpöpeitteen alla makailin ja se auttoi nopeasti. Mutta muuten ei mitään päänsärkyjä tai vastaavia. Epiduraali ei mulla oikein hyvin toiminut, joten itse pidin spinaalia parempana puudutuksena.

eli paracervikaalipuudutuksesta edellisessä synnytyksessä! Se helpotti avautumisvaiheen kipuja ihanasti ponnistukseen asti. Minulle yritettiin laittaa spinaalia, mutta jostain syystä laittaminen sattui niin järkyttävästi, että neljännen piikityksen jälkeen pyysin vapautusta tuskasta (jotenkin osui johonkin hermoon niin, että jalka nousi kattoon kun piikkiä yritettiin laittaa nikamien väliin).



Netistä luin, että ponnistusvaiheen repivään ja polttavaan kipuun saisi avun pudendaalipuudutuksesta, mutta se on Suomessa vielä melko harvinainen. Nyt pyysin sitä Keski-Suomen Keskussairaalassa, mutta ei ollut mahdollista saada. Kätilö sanoi, että hänen 14-vuotisella urallaan se on laitettu vain kerran ja pitäisi olla kokenut lääkäri laittamassa. Nyt oli vuorossa joku nuori erikoistuva lääkäri, joten haaveeksi jäi. Vaikka ponnistusvaihe kesti taas vain pari minuuttia, niin kyllä ne kivut on aivan sietämättömät. Pakko vain kestää, kun vauvaa ei muuten ulos saa...

Ei lääkäri. Mutta hyvä on kysinen puudute ja ainakin Hämeenlinassa ihan yleisessä käytössä.

myös saa pudendaalin. Siksi vähän ihmetyttääkin Jyväskylän asenne, kun kyseessä on kuitenkin ihan iso sairaala. Ois pitänyt laittaa palautelaatikkoon kyselyä ko. puudutuksesta! Miedompi hommahan tuo kuitenkin on kuin epiduraali- tai spinaalipuud.

Synnytyksissä en ole puudutusta tarvinnut, mutta polven tähystys tehtiin epiduraalilla vuosi sitten. Sain komplikaationa sen päänsäryn.



Komplikaatioita voi kuulema ehkäistä välttämällä pään nostamista ylös sinä aikana, kun puudute vielä vaikuttaa (hmm... synnyttäessä en ainakaan itse olisi tuota ennättänyt miettiä) ja runsaalla veden juonnilla.



Lähinnä kirjoitankin kokemuksesta siksi, ettei sitä veripaikkaa tarvitse pelätä. Minulla oireet pahenivat parin päivän päästä ja hakeuduin päivystykseen - tekivät veripaikan siellä. Eli niinkuin jo joku kertoi, kyynärtaipeesta otettiin putki verta ja se pistettiin saman kohtaan kuin epiduraali. Taisin tunnin makoilla aloillani ja pääsin sitten kotiin - ilman päänsärkyä.

Fiksu kätilö näki tuskani ja tilasi turhia kyselemättä lääkärin paikalle epiduraalin laittoon. Niinpä kärsimys muuttui iloksi eikä ponnistaminen saatikka pieni repeämä tuntunut missään! Ainoa " komplikaatio" oli se, että oksensin synnytyssalissa tarjotun aamiaisen. Suosittelen epiduraalia kaikille niille, joilla on alhainen kipukynnys!

Esikoisen synnytyksessä sain epiduraalin, koska käynnistetyn synnytyksen supistukset olivat tosi rajut ja kivuliaat ilman että kohdunsuu aukesi. Epiduraali onnistui täydellisesti - vei kaikki kivut pois - ja rentoutumisen seurauksena kohdunsuu aukesi parissa tunnissa 1,5cm -> 10cm. Epiduraali vaikutti myös ponnistusvaiheessa, joka olikin kivuon, helppo ja nopea.



Toinen synnytykseni alkoi spontaanisti supistuksilla ja edistyi nopeasti. Sairaalaantullessa oli kohdunsuu 4cm auki ja tunnin ammeessalillumisen jälkeen jo 7cm. Halusin jonkun puudutuksen ja spinaali oli ainoa järkevä vaihtoehto nopeasti edistyvässä tilanteessa. Sekin onnistui kuten pitikin ja kivut katosivat. Ponnistustarve alkoi noin tunnin päästä (ja puudute varmaan vaikutti vielä) ja tämäkin ponnistusvaihe oli kivuton, helppo ja nopea.



Eli minun kokemukseni perusteella molemmat puudutteet auttavat loistavasti - kivut katoavat mutta ponnistustarve tuntuu kuten pitääkin.

Kummastakaan puudutteesta ei minulle tullut mitään komplikaatioita.



Epiduraalin miinuspuoli oli se, että sen laittaminen ja vaikutuksen alkaminen kestää paljon kauemmin ja pahimmassa tapauksessa voi joutua makaamaan kippurassa paikallaan useamman supistuksen ajan. Spinaali taas tuikataan vaan nopeasti paikalleen ja vaikutus alkaa heti.



Toisaalta taas epiduraalissa selkään jää katetri, josta kätilökin voi tarvittaessa laittaa lisäannoksen puudutetta. Spinaali pitää aina pistää uudelleen ja siihen tarvitaan anestesialääkäriä.



Summa summarum - molemmat ovat loistavia apuja synnytyskipuihin. Niitä vaan käytetään erilaisissa tilanteissa. Jos minulla seuraava synnytys edistyisi hitaasti ja olisi tosi kivulias (kuten eka) niin haluaisin epiduraalin. Jos taas olisi nopea ja ei niin kivulias (kuten toka, jossa halusin spinaalin lähinnä mahdollista ponnistusvaiheen kipua pelätessäni) niin haluaisin spinaalin. Kyllä se kätilökin yleensä sitä tilanteeseen sopivampaa puudutetta taitaa ehdottaa.