Pelottaako muita?
Liityin nyt tähän joukkoon, koska odotan kaksosia joiden olisi määrä tulla tähän maailmaan loppuvuodesta. Olen jo jonkin aikaa tiennyt odottavani kaksosia ja olen siitä todella onnellinen.
Ainoa murhe on se että pelkään koko ajan ihan kaikkea. Lääkärit ovat moneen kertaan sanoneet, että kaikki näyttää paremmalta kuin hyvältä, vauvat kasvaa ihan yksösten mukaan ja seulontakin näytti vihreää valoa. Silti mietin koko ajan että jos jotain tapahtuu. Ensin pelkäsin keskenmenoa, nyt ennenaikaista syntymää ym. Vika on varmaan mun päässä, koska mitään oireita ei ole, kohdunkaula näyttää hyvältä ja kertaakaan ei ole supistanut.
Onko siis muita jotka pelkäävät/pelkäsivät kovin odotusaikana? Miten pääsitte siitä yli? Minkälaisia oireita tulee jos synnytys uhkaa käynnistyä ennenaikaisesti? Vai tuleeko se yllättäen? Olen nyt suurinpiirtein raskauden puolivälissä.
Nämä on todella odotetut ja toivotut lapset, joskin kaksosuus yllätti rajusti! :)
Kommentit (5)
Odotan kaksosia ja nyt rv 36+1. Ennestään on kaksi lasta.
Tämän kaksosodotuksen ajan olen ollut huomattavasti herkempi ottamaan yhteyttä neuvolaan ja äitipolille.
Alusta jo kaikki puhuivat riskiraskaudesta ja se varmaan myös lisäsi omaakin huolta.
Varsin olin asennoitunut, että varmasti jotain hämminkiä tulee, joutuu makaamaan sairaalassa tai vuodelepoon ja eihän tämä raskaus voi mennä lähellekään täyttä aikaa. Tässä sitä kuitenkin vielä ollaan ja vauvat kasvaa edelleen hyvin masussa. Onhan tämä ollut sellaista etapista seuraavaan menoa. Uudet viikot on tuoneet aina uudet ajatukset tullessaan ja samanlaisia pelkoja on ollut minullakin. Et siis ole mietteittesi ja pelkojesi kanssa yksin.
Tietysti jos ne alkavat hallita elämää, kannattaa ne ottaa puheeksi neuvolassa tai äitipolilla.
Tai jos tulee jotain itseä mietityttävää uutta oiretta, niin luuri käteen ja soitto kanssa neuvolaan tai äitipolille, meitä varten ne siellä ovat.
Sairaalassa olen ollut yhden yön ja sekin vasta toissa yönä, kun tuli pahoinvointia ja sitten alkoi supistelemaan, synnytys ei kuitenkaan käynnistynyt vaikka sitä ei mitenkään esteltykään. Olin sitten vain nestetankkauksessa ja nyt toivun ilmeisestä mahataudista kotona.
Normaalit käynnit olleet koko raskauden ajan neuvolassa ja äitipolilla.
Vauvat on meillä kanssa kasvaneet tasaisesti ja hyvin koko ajan.
Sairaslomalle jouduin jäämään viikolla 14, kun omat lonkat ei kestäneet töissä oloa. Mutta luulen, että rauhallisempi elämänrytmi nyt kaksosodotuksen aikana ei ole ollut pahitteeksi. Ja se kyllä täytyy sanoa, että on raskausaika ollut rankempi kuin edellisissä raskauksissa.
Kävimme paikallisen monikkoyhdistyksen valmennuksissa ja siellä tutustui muihin tuplaodottajiin ja todella hyvä oli paikallisen sairaalan järjestämä sairaalaan tutustuminen joka oli vain monikkoperheille.
Myös monikko onnea palsta täällä netissä on ollut minusta mukava. Onhan siellä monenlaista tarinaa, mutta minusta ilmapiiri on siellä mukava ja sitä kautta saa myös vastauksia mieltä askarruttaviin asioihin.
Toivottavasti sait tästä minun tarinasta jotain irti.
Tsemppiä sinulle raskauteen ja kirjoittelehan kuulumisia edelleen tännekin!!
Täällä meitä on muitakin odottajia ja jo monikkoarkea eläviä.
Ymmärsit kyllä ihan täydellisesti mitä tarkoitan! Juuri tuota kun puhutaan koko ajan vaan suurista riskeistä (mitkä on tietenkin hyvä tietää), niin tokihan siinä säikyksi tulee. Olen itsekin jatkuvasti kyselemässä neuvolan tädeiltä tai lääkäreiltä kaikkea typerää, ja olenkin sanonut että tuskimpa vain yhden kanssa tälläinen olisin. Ja kun vielä olen ollut todella huonovointinen, niin sekin on saanut hermostumaan.
Sullahan on mennyt hyvin kun olet noin pitkälle päässyt! Vauvat syntyvät varmaan ihan hyvän kokoisina. Toivottavasti minullakin.
Kiitos kun kirjoitit minulle! Sain siitä kyllä paljon irti! :) Ehkä tämä tästä...
Omat identtiset tytöt ovat nyt jo 9kk. Meillä kaksoset esikoiset. Muistan kuinka pelkäsin raskausaikana ennenaikaisuutta ja kaikkia riskejä. Kaksostenodotus oli niin suuri järkytys että toipumiseen meni monta päivää. Ei ole edes tuttuja joilla olisi kaksoset. Loppujen lopuksi kaikki meni todella hyvin,synnytys käynnistettiin rv 38+2 vauvojen hyvän koon takia ja ettei kohtu venyisi liikaa. Koska paikat ei ollut yhtään pehmentynyt päättivät vauvat kuitenkin syntyä vasta seuraavana päivänä ja sitten kaikki menikin nopeasti alle 5 tunnissa. Molemmat olivat raivotarjonnassa ja alakautta syntyivät. Synnytyksestä jäi todella hyvät muistot ja niin jäi raskausajastakin. Syntyessään tytöt olivat 3130g,51cm ja 3105g ja 51cm,5päivää opeteltiin imetystä sairaalassa ja sitten kotiin.
Kannattaa ottaa yhteyttä oman alueen monikkoyhdistykseen,kaksosraskaudesta on niin vähän tietoa saatavilla,meille sairaalassakin annettiin ympäripyöreitä vastauksia kun kyselin jotain..neuvolassakin oli vain yksi sijainen joka tiesi edes jotain kaksosista.
Lepäilkää paljon ja välttäkää kuumalla ilmalla auringossa oloa. Niin ja hemmotelkaa itseänne,kasvohoito,hiusten leikkaus,jalkahoito,nukkukaa pitkään aamuisin...synnytyksen jälkeen ei hetkeen sitten olekaan aikaa sellaisiin.. :) Hyvää odotusta kaikille,haikeana muistelen omaa ihanaa odotusaikaa..
Memmi ja tytöt 9kk
Hei!
Monikkoperheyhdistyksen kautta saa vaikka mitä aiheeseen liittyvää materiaalia, joka voisi helpottaa oloasi. Eli kun tietää mistä on kyse ja mitä on tulossa niin ei jää niin paljon tilaa mielikuvitukselle.
http://www.suomenmonikkoperheet.fi/paikal_yhd5.php
Itsellä esim. meni kaikki todella hienosti ja sankarimme syntyivät suunnitellulla sektiolla viikolla 38.
Itsekin odotan kaksosia, joiden la on marraskuussa. Ajatus kaksosista on sekoittanut kunnolla pakan ja asian sisäistämisessä on mennyt niin paljon aikaa ja voimia, etten ole vielä synnytystä paljon ajatellut. Tiedän että pelko voi olla todella voimakasta, jolloin ehkä paras apu on neuvola tai muu ammattiauttaja. Ehkä jos pääsee sairaalaan tutustumaan ennakkoon, voisi helpottaa. Itselläni ainakin pelkoajatukset lisääntyvät jos liikaa lukee keskustelupalstojen kertomuksia... yritän parhaani mukaan olla ajattelematta liikaa tulevaa ja keskittyä tähän päivään, olla onnellinen potkuista ja kasvavasta vatsasta. Se mikä tulee, on tarkoitettu.