työhaastatteluun rv 8
Joo, tiedän ettei ole velvollisuutta kertoa, mutta onhan se aikamoinen ylläri työnantajalle, kun työn aloittaisin niin sit muutaman viikon päästä menisin kertomaan ilouutista. Henkistä kannustusta kaivataan ja kokemuksia, ketkä ovat olleet samassa tilanteessa. Oletteko kertoneet vai ette? Miten kävi, saitteko paikan vai ette? ja mitä työnantaja sitten sanoi, kun heti alkuun kerroitte?
Kommentit (14)
Ainakin tietää, miten hommassa kävi/kävisi jos ei olisi raskaana ilman että se vaikuttaa mihinkään suuntaan. Näin voi menetellä jos ei koe mukavaksi vaihtoehdoksi ottaa hommaa vastaan ja kertoa vasta koeajan jälkeen.
Ei näissä ole yhtä oikeaa menettelytapaa. Kaikki riippuu alasta, tehtävistä, omista toimintaperiaatteista jne.
Tosin en ollut vielä raskaana, kun olin työhaastattelussa mutta vauva oli jo tuolloin kovasti suunnitteilla. Pitkään mietin, voinko nyt hakea töitä kun en kerran pitkään töissä kerkeisi olemaan. Nyt olen neljännellä kuulla raskaana ja sain siis kyseisen työpaikan, koaikaa olisi jäljellä vielä yli kuukausi ja olen vähän kahden vaiheilla pystynkö peittelemään sinne asti...! Mutta mene ihmeessä työhaastatteluun, sinuna en kertoisi raskaudestasi mitään, se on jokaisen naisen OMA asia. Kyllähän meillä on lupa lisääntyä=)
tuossa kesällä. Olin raskausviikolla 8 ja jotain, kun olin haastattelussa. En puhunut raskaudestani mitään. Haastattelusta viikon päästä kirjoitimme työsopimuksen joka siis oli vakinainen 4 kk:n koeajalla. Edelleen pidin suuni kiinni asiastani. Sitten kun aloitin töissä, kerroin uutisen jo hieman reilun kahden viikon työskentelyn jälkeen tilanteestani. Asia otettiin työpaikallani hyvin ja sitä ei koettu ongelmaksi. Olen siis edelleen koeajalla, mutta sijaiseni on jo aloittanut talon tapoihin tutustumisen ;) Eli eiköhän minulla ole työpaikka odottamassa äitisylomalta paluuta.
Syy, miksi kerroin noinkin aikaisin oli se, että mahani rupesi pikkuhiljaa näkymään. Töissä aloittaessani oli ensimmäinen kolmannes takana ja pienenä ihmisenä maha rupesi jo siinä vaiheessa tunkemaan esiin. Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että mikäli töissä vaaditaan jonkinlaista järjestelyä sijaiskuvioiden tms takia, niin kannattaa kertoa mahdollisimman pian, jottei tule " liian viime tingassa" . Minun kohdallani juuri tätä aikaista kertomista arvostettiin. Mutta kuitenkin odottaisin tuon ensimmäisen kolmanneksen ylitse riskien vuoksi.
Kirppu ja Torsti-Einari rv 27+2
Itse olin myös raskausviikolla 8, kun hain vakituiseen työpaikkaan. kerroin raskaudestani, koska koin, että se on paljon rehellisempää kuin peittely, vaikka keskenmeno itselläkin takana ja tiesin, että mitä vain voi sattua(niin kuin voi koko raskauden aikana). Johtaja arvosti rehellisyyttä ja sanoi heti, että olis todella katsonut mua karsaasti jos en olis haastattelussa kertinut vaan vasta myöhemmin. Sanoi myös, että syyksi siihen ettei tule valituksi, jos on pätevä, ei voi olla raskaus. Sain työpaikan, joten minä kyllä kannatan kertomista. Mutta jokainen ratkaisee asian parhaaksi katsomallaan tavalla.
T.JHS ja Muru 32+3
Eli haastattelussa olin onnellisen tietämätön raskaudesta ja laitoin ruksin lomaakkeeseenkin, missä asiaa kysyttiin (vaikka eihän sitä saisi enää edes kysyä).
No, mutta kun työantaja soitti, että paikka olisi minulle jos sen haluan, niin tiesin raskaudesta. Kyllä oli pääkoppa aivan ymmällään, että mitäs nyt.
En kertonut raskaudesta vaan otin vakituisen työpaikan vastaan, mutta jouduin kertomaan ennen koeajan (4kk) päättymistä, koska en mahaa pystynyt niin kauan peittelemään, enkä oikeastaan muutenkaan olisi halunnut kauempaa salata, se kun oli todella ahdistavaa. (ennen rv 12 en kuitenkaan kertoisi missään tapauksessa)
Sain työpaikkani pitää ja työnantaja suhtautui raskauteen ihan asiallisesti, vaikka pelkäsin pahaakin reaktiota.
En suosittele missään tapauksessa kertomaan raskaudesta haastattelussa kun se on vielä noin alussa. Varmaan 99% työnantajista ei palkkaa raskaana olevaa henkilöä, vaikka olisi kuinka pätevä. Täällä joku kirjoitteli, että oli saanut paikan, vaikka kertoi olevansa raskaana. Sinulla on kyllä todella edistyksellinen ja pitkäkatseinen työnantaja, mutta niitä on todella harvassa.
Ja jos saat työpaikan ja sinut irtisanottaisiin koeajan jälkeen, niin silloin heillä täytyy olla pätevä syy, koska olet raskaana. Täytyy pystyä osoittamaan, ettei se johdu raskaudesta. Vaikka muuten koeajan iritsanomisessa ei tarvita varsinaista syytä.
Tsemppiä haastatteluun mitä ikinä päätätkin siellä kertoa tai jättää kertomatta!
Mulla oli myös vastaava tilanne viime talvena. Olin työhaastattelussa rv 8 ja päätin kertoa jo haastattelussa olevani raskaana, koska minusta oli reilua toimia avoimesti. Mulla ei vaan olisi ollut pokkaa kertoa hiukan töiden alettua että ai niin, en viitsinyt/muistanut aikaisemmin mainita, mutta tällainen pikku juttu olisi...
No, tilanne meni niin että haastattelun lopussa sanoin että tällainen juttu olisi vielä, että olen mitä todennäköisimmin raskaana, mutta ehtisin kyllä olla yli puoli vuotta töissä ennen äitiyslomaa. Haastattelija kyllä meni hiukan hiljaiseksi siinä vaiheessa. Koska mulla oli takana yksi aikaisempi keskenmeno, päätin haastattelua seuraavana päivänä mennä ultraan tarkistamaan, että kaikki on hyvin. Ei ollut, vaan sikiö oli kuollut. Soitin saman tien työpaikkaan, että se raskaus oli väärä hälyytys, etteivät sen takia jättäisi mua valitsematta. (Ihan sikanoloa soittaa, koska työnantaja varmaan luuli että olen ihan sekaisin kun en edes tiedä olenko raskaana vai en. En viitsinyt yksityiskohtia hänelle selittää.) No, kommentti oli että " Ihmettelin kyllä kovasti miksi sellaisen asian kerroit työhaastattelussa" , mikä mun mielestä oli taas ihan tyhmästi sanottu. Olisi ollut tyytyväinen että olin ollut rehellinen!
Lopulta en siis näiden kaikkien sekoilujen jälkeen työpaikkaa saanut, mikä ei liene yllätys. Päätin että jos vielä joskus olen samassa tilanteessa niin en kerro työhaastattelussa, mutta jos minut satuttaisiin valitsemaan, kertoisin työsopimuksen allekirjoittamistilanteessa ihan jo senkin vuoksi, että mielestäni olisi todella vaikeaa mennä kertomaan muutama viikko töiden aloittamisen jälkeen. En usko että kukaan työnantaja kehtaisi siinä vaiheessa sanoa, että jättää raskauden vuoksi palkkaamatta. Ei kai se olisi laillistakaan?
Tsemppiä haastatteluun!
Jos kerrot raskaudestasi niin et takuulla saa työpaikkaa! Työnantaja ei saa kysyä edes sinulta lain mukaan oletko raskaana. Jos kysyy niin voit sanoa ettet ole. Ja jos kysyy perheenlisäyksestä tulevaisuudessa niin voit sanoa vain " tällä hetkellä ei tietoa" . Jos myöhemmin kysyy asiasta voit sanoa ettei ole varmaa ennen ultria ym.
Ja sinuna jos työn saat, kerro niin myöhään kuin mahdollista. Sinulle ei ole mitään etua että kerrot asiasta aiemmin. Tärkeintä on saada koeaika umpeen.
Työhaastattelussa olin edellisellä viikolla ja koeaika loppuu mulla 10pv äitiysloman alun jälkeen. No Problem!
Haastattelussa en asiasta maininnut, pari päivää kai meni että tuli lähimmän pomon kanssa puheeksi, en silloinkaan sitä ilmoittanut mutta annoin ymmärtää että asia on näin. Ja ei mua täältä pois potkita, paikka on vakituinen. Saanpahanisommat äitiyspäivärahat :)
Koeajallahan pitää olla ihan samat irtisanomisperusteet kuin vakituisenakin, mutta silloin ei vain ole irtisanomisaikaa. Eli jos hoidat työsi kunnolla niin ei pitäisi olla mitään hätää. Ja mulla kun on kyseesssä työ jota tarkastellaan tuloksen perusteella niin tiedän, että jos firmassa on yksikin joka tekee tulosta huonommin kuin minä (ja niitä on) niin mua ei voida irtisanoa, ei ole mitään syytä.
Eli kannattaa harkita mitä tekee, haastattelussa ei kannata kuitenkaan raskaudesta mainita, mieluummin sitten sopimusta kirjoittaessa vasta, tai työn alettua.
t. Tuuliina 26+1
olla mitään syytä. Lakihan sanoo että raskauden vuoksi ei saa irtisanoa mutta syyhän voi olla joku " muukin" . Riippuu himppa työnantajasta miten käy. Business on kovaa ja ei työnantaja mielellään heti ala makselemaan ihmistä äippälomalle...
Minulla hieman samankaltainen tilanne päällä. Kävin työpaikkahaastattelussa kun olin viikolla 7. Olin ajatellut, että en sano asiasta vielä haastattelussa mitään vaan vasta sitten jos tieto päätöksestä tulee. Yllätyksekseni minulle ilmoitettiin haastattelun lopussa että he valitsevat minut. Menin aivan hämilleni, koska olin laskenut että aikaa ehtii kulua ennen päätöksen tekoa niin, että raskaus varmistuu (ultrassa). Minä en siinä tilanteessa sanonut mitään ja nyt odotan huomista ultraa ja sitä kahtatoista viikkoa ja meinaan sen jälkeen ilmoittaa asiasta. Työt minun olisi tarkoitus aloittaa vuoden vaihteessa.
Minä soitin asiasta jopa tasa-arvoasiamiehelle (vai mikä se virallinen titteli onkaan) ja hän neuvoi olemaan kertomatta ennen päätöstä ja olisi hyvä jos voisi kertoa vasta koeajan jälkeen. Itse en aio niin kauaa asiassa odottaa.
ronjali
Esikoista odottaessani en haastattelutilanteessa tiennyt olevani raskaana, mutta jo sopimusta allekirjoitettaessa siitä tiesin. Otin (vakituisen) työn vastaan ja kerroin koeajalla jo olevani raskaana. Eivätpä he tykänneet siitä mutta antoivat jäädä. En loppujen lopuksi palannut sinne enää äitiysloman jälkeen...
Eliisi
Olen itse yrittäjä ja raskaana. Näen asian kummankin osapuolen kannalta, jotenkin puolueellisena.
Itse en kertoisi työnantajalle alkaneesta raskaudestani ja varmasti pitkittäisin kertomista mahdollisen koeajan jälkeen. Työ ja turva tulevaisuudelle on kuitenkin tärkeimpiä asioita, jos ajatellaan nyt ihan yksilökohtaisesti jokaista siinä tilassa olevaa.
Ymmärrän myös työnantajaa. Raskaus ja äitiysloma eivät ole asioita, joita etsin potentiaaliselta työnhakijalta. Ne vaativat ylimääräisiä resursseja ja luovat stressiä, sekä kuluja työnantajalle (kulut ovat ihan mittavat. Varmasti jokainen työnantaja valitsisi ei raskaana olevan työntekijän. Itse tulen saamaan harmaita hiuksia tulevaisuudessa näiden äitiyslomien ym. kanssa, olen varma, mutta ymmärrän kyllä.
Mutta, elämä on sellaista. Lapsia tehdään ja on aina tehty. Jokaisen on kuitenkin ajateltava itseään etupäässä.
Olen itsekin nainen ja raskaana plus vielä yrittäjä. Toivoisin niin, että voisin olla itse äitiyslomalla koko sen ajan, mutta se on mahdotonta.
Pointtini kuitenkin oli, ettei kannata kertoa työhaastattelussa raskauttaan, turvaa oma selustasi ja perheesi tulevaisuus.
Koeajalla tarvii olla ihanyhtä hyvä syy irtisanomiseen kuin muulloinkin. Tästä keskusteltiin vajaa kuukausi sitten viimeksi. Se että naama ei miellytä, ei käy, vaan syyn täytyy olla työnkannalta hyväksyttävä. Eli voi kyllä sanoa että " et sovellu työhön" , mutta täytyy perustella miksi ei sovellu jos työntekijä sitä kysyy. Eli koeajallakaan ei potkuja voi mielivaltaisesti antaa.
Etsikää haulla, sieltä löytyy ihan lakitekstiä, itse en ole omalla koneella niin ei ole aikaa etsiä ainakaan nyt.
t. Tuuliina
Sain päivää ennen työhaastattelua tietää olevani raskaana (silloin siis viikkoja vasta noin 5-6). En tietenkään puhunut asiasta mitään, koska mitä tahansahan voi tapahtua alkuraskaudessa - enkä kyllä erityisemmin suosittelisi muitakaan mainitsemaan alkuraskaudesta haastattelussa, mulle ainakin on esimiehet sanoneet, etteivät ikinä palkkais tietoisesti raskaana olevaa...
Noh, sain sitten sen työpaikan (vakituinen), ja raskauskin siinä sitten eteni... Mutta päätin kertoa työntantajalle vasta koeajan (4kk) jälkeen, niin ikävältä kuin se tuntuikin " peitellä" . En halunnut, että minut potkitaan pois töistä jonkun verukkeen varjolla, kun kuitenkin oikeana syynä ois ollut se mun raskaus... Esimies oli tietty vähän nyreissään, mutta minkäs se sitten asialle enää voi, ja pari päivän päästä hänkin jo riemuitsi vauvauutisesta ja oli kovin utelias voinnistani jne jne.
Mutta siis yhteenveto: Jos todella haluat sen työpaikan - Minä en kertoisi haastattelussa, enkä edes töissä muutenkaan kuin vasta sitten kun a) raskaus on Varma, ja kaikki on masussa hyvin (joskus rakenneultran jälkeen, rv20 tms) b) Raskaus näkyy päällepäin (mulla esikoisesta vasta joskus rv25 paikkeilla kaikki huomasi) ja c) Työpaikka on varmistunut (eli et olis koeajalla enää).
Fakta on, että työntekijän raskaus/äitiysloma ei oo kaikille työntantajille mikään toivottava asia. Mutta tsemppiä haastatteluun, teit sitten miten tahansa! :)