mille luokalla lapsi muutettaessa takaisin Suomeen?

Meidän tyttömme täyttää syyskuussa seitsemän, mutta on käynyt jo vuoden koulua, sillä täällä Italiassa koulu alkaa kuusivuotiaana. Koulupäivät ovat puoli yhdeksästä neljään, ja totista työntekoa lähes koko tämä aika. Osaa mm. lukea ja kirjoittaa (tikku, tekstaus, kauno) niin suomeksi kuin italiaksi ja laskea (juuri tällä vklla huomasin matikanvihkossa ensimmäiset jakolaskut). Itse olemme kuitenkin tulleet pohdinnoissa siihen tulokseen, että tyttö menee Suomessa syksyllä ensimmäiselle luokalle. Hyvä asia jos kulkee ikäryhmänsä mukana, ja isona syynä sekin, ettei tyttäremme ole koskaan asunut Suomessa, eli vaikka kotikielemme on suomi ja hän puhuu (ja kirjoittaa ja lukee) sitä sujuvasti, niin tottakai sanavarasto on huomattavasti suppeampi kuin suomessa asuneilla ikätovereillaan, ja kieliopillisesti puhuu välillä " hassusti" . Muutto on iso asia pienen ihmisen elämässä, ja pääsköön edes koulussa helpommalla. Ja ensimmäisellä luokalla hän ei ole ainoa, jolle kaikki on uutta, vaan samalla tavalla ne muutkin ekaluokkalaiset ovat uuden edessä, vaikka eivät olekaan ihan ulkomailta asti tulleet. JOS näyttää sitä, että tyttö ihan täysin turhautuu ekalla luokalla, aion/ja olen jo vähän rehtorin kanssa jutellutkin, että jos sitten olisi mahdollista siirtää toiselle luokalle. Mutta mielestäni siirto on mukavampi tehdä ekalta toiselle, kuin että jos joutuisiskin siirtymään toiselta luokalta ensimmäiselle, varmaan kurjempaa niin. Ihmisillä on ollut kolmenlaisia mielipiteitä tähän asiaan. Toiset ovat sitä mieltä, että ehdottomasti tyttö ekalle, tarpeeksi vaativaa jo muutto ja sopeutuminen sinänsä; toiset sanovat, että tyttö on ilman muuta laitettava toiselle luokalle, turhautuu ja ryhtyy kenties vielä häiriköimään toisia ekalla. Ja sitten on niitä, jotka siunailevat, että miten ihmeessä me pystymme noin mahdottoman vaikean asian ratkaisemaan... Itse olen nukkunut yöni oikein levollisesti. Ykkösluokalta lähdetään liikkeelle ja hypätään sitten kakkoselle, jos siltä tuntuu.

Emme ole muuttamassa Suomeen, mutta ystäväpiirissä olemme pohtineet vastaavia tapauksia. Useimmiten olemme tulleet siihen tulokseen että lapsen kielitaito ratkaisee paljon. Jos suomenkieli sujuu kuin suomalaisella, voi olla hyvä jatkaa koulua aloitetun kaavan mukaan.



Jos kielitaidossa on vajetta, on ehkä hyvä aloittaa alemmalta tasolta. Tämäkin tietysti riippuu paljon lapsesta. Oma lapseni turhautuisi alemmalla luokkatasolla vaikka suomi ei sujukaan ihan äidinkielen tasolla. Uskoisin että sen ajan jonka hän voittaisi matikassa ym, voisi käyttää suomen petraamiseen. Open tuki ja ymmärrys on tärkeää!



Samaa mieltä olen siitä että parempi siirtyä ykköseltä kakkoselle jos kaikki menee putkee, kun päinvastoin.

että opettajalla on tosi iso merkitys tässä asiassa. Tyttäremme tulevan koulun rehtori oli sitä mieltä, että ilman muuta ekalta luokalta lähdetään katsomaan tilannetta, mutta aion vielä palaveerata ensimmäisen luokan opettajan kanssa ja kertoa, mitä kaikkea tyttö täällä vuoden aikana on tehnyt ja oppinut. Katsotaan mitä mieltä hän on, ja kuinka tarmokas on sitten keksimään esim. suomen kieleen liittyviä lisätehtäviä sillä aikaa kun toiset opettelevat lukemista, laskemista ym.

Muutto meilläkin todennäköisesti edessä. Tyttö täyttänyt tänä vuonna 6 ja käynyt täällä " eskaria" jo 2,5 vuotta, ensi vuonna menisi jo Suomen ykkösluokkaa vastaavalle luokalle. Olen kuitenkin päätynyt siihen, että Suomessa hänen on ihan hyvä käydä eskari, vaikka se tarkoittaakin askelta taaksepäin. Vaikka Suomen kieli sujuu mainiosti, se ei kuitenkaan ole yksikielisten ikätovereiden tasolla. Koulua on kuitenkin kivempi käydä samanikäisten kanssa, kuin olla aina luokan nuorin. Ja onhan niitä yksikielisiäkin, jotka turhautuvat koulussa, eivät kaksikieliset ole ainoita superfiksuja lapsia ;-) Nykyään ala-asteilla järjestetään aika hyvin tasoryhmiä. Ja voihan tilannetta seurata sitten opettajan ja rehtorin kanssa, jos näyttää siltä, että lapsi on hirveästi luokkatovereitaan edellä kaikessa. Ei se oppiminen ole ainoa kriteeri, vaan myös sosiaaliset ym. taidot ja ryhmässä viihtyminen.

taallakin vaikkei ollakaan nyt muuttamassa!

Ma ajattelin lahinna mun kolmosta! Han taytti 8 vuotta helmikuussa, mutta on jo kolmannella luokalla koulussa, ja lukevat siis jo ylimaarasta kieltakin ja matikassa ollaan tasolla kertolaskut on opittu ja alkaa jakolaskut! Etta pistaisiko Suomessa taman neidin ekalle; en varmasti! Ja meilla eivat osaa edes Suomea puhua. Kieliluokalle laittaisin etta Suomi olisi ' uutena' kakkoskielena opittaessa, mutta ei tippuisi myoskaan omalta tasoltaan alaspain... olipas vaikeaa selittaa. Meilla myos kouluun mennaan 6v, mutta on annettu mahdollisuus eskarin kayneen kouluvalmiin ennen 15.3 syntyneen menna vuotta aiemmin kouluun! Minusta tuo on ollut meilla oikea ratkaisu, ei se kylla tietenkaan jokaiselle ole sama asia. Meidan kakkonen myos meni vuotta aiemmin kouluun kuin ikaisensa ja ei mitaan ongelmia hanellakaan koulunkaynnissa eika ymmarryksessa. Ja joskus lukioaikana vaikka tulisikin vaikeuksia, saa ihan hyvalla mielin tuplata noilla isommilla luokilla etta on ' vasta' saman ikaistensa seurassa...

Mutta tama siis vain ja ainoastaan meidan tapauksessa. Jokainen lapsi on yksilonsa, ja vanhempien pitaa heidan osaamisensa tuntea tosi hyvin ennen paatoksen tekoa?!

... mutta itse jos vertaan tokaluokkalaistamme 4.luokkalaisiin noin niin kuin kehityksen suhteen (en älykkyyden / koulumenestyksen), niin ero on kyllä aika iso. Lapset kehittyvät varsinkin tytöt kahdessa vuodessa aika paljon, enkä haluausi ainakaan oman tyttäreni tuntevan että hän on jotenkin ihan eri " planeetalta" kuin muut. Esim jo vaatteet / meikit / puheet / ovat eri tasoa 2. luokalla ja 4. luokalle. Eli siis kahden vuoden ero on aika iso monissa asioissa vaikka koulumenestykseen ei vaikuttaisikaan.

Ihan samaa oon miettinyt, että tuleeko sitten " pienemmälle" hurjan aikaisin isojen kujeet... joutuu tavallaan isompien maailmaan liian aikaisin. Siksi kannattaisin omaa ikäluokkaa, vaikka osaisikin enemmän asioita. Ehkä opettaja pystyy luokassa tukemaan yhtä " muita fiksumpaa" , jos voi tehdä lisätehtäviä, auttaa opettajaa jne... mutta lapselle olis jotenkin turvallisempaa, kun kaverit on oman kokoisia (fyysisesti siis) ja ikäisiä (samat kiinnostuksen kohteet ja " ideat" ). Murrosikä voi olla kova paikka jos on iältään ja kehitykseltään muita nuorempi ja pitää pönkittää egoa sen takia kavereiden " tasolla" . Siinä vaiheessahan ei olla herkkätunteisia ketään kohtaan ja pienemmän ikä on voinut päästä unohtumaan kavereiltakin, joten odotetaan samaa myös häneltä...

Muutimme kolme vuotta sitten Sveitsistä, missä tyttäreni oli syntynyt. Hän aloitti silloin viidenneltä luokalta. Tyttäreni ei puhunut erityisen hyvin Suomea, mutta oppi kielen todella nopeasti, sillä oli kuullut sitä paljon ja pienenä myös puhunut suomea.



Muuttoon liittyy paljon muutakin, tuttu ympäristö vaihtuu, kaverit jäävät ja lapselle voi tulla paineita jo pelkästään uuteen ympäristöön sopeutumisesta ja ystävien hankkimisesta. Joissain tapauksissa taustalla saattaa olla jopa avioero joka vielä enemmän hämmentää pienen mieltä.



Muutokset ovat suuria meille aikuisillekin, saatika sitten lapsille. Siksi itse en aluksi laittaisi lasta suoraan vaikeammalle tasolle vaan katsoisin ensin, miten elämä kokonaisuudessaan lähtee käyntiin uudessa maassa (joka voi Lapselle olla täysin vieras maa) ja miettisin myöhemmin laittamista ylemmälle tasolle, jos tarvetta. Onneksi tyttäreni ei kuitenkaan joutunut maahanmuuttajaluokalle, vaan pääsi tavalliselle suomalaiselle luokalle josta sai nopeasti kavereita. Siitä oli paljon apua sopeutumisessa uuteen maahan.



Mielestäni ei muutenkaan haittaa mitään, jos lapsi saa olla vähän pitempään lapsi. Muutos ala- asteelta yläasteellekin on suuri askel lapsen elämässä. Silloin yksi ikävuosi enemmän ei ole ainakaan haitaksi. :)

Me olemme muuttamassa tänä kesänä takaisin Suomeen. Poikamme on maaliskuussa täyttänyt 7 vuotta ja ollut täällä Sveitsissä 2 vuotta kokopäiväisessä kansainvälisessä koulussa (9-15.30). Hän osasi jo lukea 2 vuotta sitten täällä Kindergartenin alkoittaessaan. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat siis käytännössä ihan sujuvia englanniksi tässä vaiheessa. Suomeksi hän lukee aivan yhtä hyvin, mutta kirjoittaessa joskus kaksoiskonsonantit tms. tuottavat ongelmia. Matikka menee kuin vettä vaan.



Hän on menossa Espoossa kaksikieliseen kouluun (suomi-englanti) ja oli tätä varten pääsykokeessa alkuvuodesta. Testiin ilmoittautuessa kyselin tuota luokka asiaa ja tämän hetkinen suositus tuntuu olevan, että mieluiten oman ikäryhmän kanssa samalle tasolle. Heillä on kuulemma luokassa joka tapauksessa aina monia, jotka jo osaavat lukea ja kirjoittaa (joko muuten vaan oppineet tai ovat tulleet ulkomailta) ja näille oppilaille annetaan eri tehtäviä, jotta he eivät pääse turhautumaan. Jos hän menisi toiselle luokalle, niin nuorimpana luokassa taas olet aina hivenen altavastaajana ja tiedän, että meidän pojan luonteelle se ei sopisi lainkaan. Hän on kovin kilpailuhenkinen ja masentuisi siitä, enkä halua, että hän tuntee itsensä muita huonommaksikaan.



Oma veljeni on aikoinaan joulukuussa syntyneenä ollut aina luokkansa nuorimpia ja lisäksi aika pienikokoinenkin. Hän kärsi siitä koko kouluajan ja etenkin ala-asteiässä hänen kehitysvaiheensa oli tammikuussa syntyneihin nähden selkeästi vuoden perässä. Pienenä vuodenkin ero on jo selvä.



Aloitamme siis syksyllä oman ikäisten kanssa samalta luokkatasolta eli ekalta luokalta uudelleen ja katsomme sitten, miten asia etenee. Saapahan hän kerrankin tuntea itsensä " tosi päteväksi" , kun osaa jo asiat. Lisäksi hän ei tunne koulusta ketään, koska tulemme ulkomailta ja kyseinen koulu ei edes ole omassa lähiössämme. Näin ollen kavereiden hankkiminenkin ja oman paikan löytäminen luokassa jo on oma prosessinsa ja uuvuttaa pientä sekin.

...joten vastaan vaan kysymykseen oman päätöksemme mukaan.

Tyttömme on 6v ja ulkoisilta avuiltaan ns sopiva vuotta aiemmin kouluun, on käynyt koulua Suomen ulkopuolella jo kaksi vuotta, osaa lukea ja kirjoittaa. Juttelin koko kevään kansainvälisen ja kaksikielisten koulujen opettajien ja rehtorien kanssa, koska mietin myös tätä turhautumispointtia jos laitamme tytön iän mukaisesti eskariin Suomeen palattuamme. Puhuin myös psykologin kanssa, joka kehotti koulukypsyyskokeeseen, koska se lausunto tarvitaan, että voi aloittaa koulun 6 vuotiaana. Pitkällisen pohdinnan jälkeen tulimme päätökseen, että tyttömme saa olla lapsi vielä vuoden ja harjoitella englanninkielisessä eskarissa niitä taitoja joita Suomen koulujärjestelmässä tarvitaan enemmän kuin muualla eli akateemisia ja sosiaalisia taitoja. Englanninkielisessä eskarissa on paljon muitakin, joilla sama tilanne ja lapsille kuulemma osataan antaa virikkeitä turhautumisen estämiseksi. Uskon, että saman ikäryhmän keskuudessa olosta on enemmän hyötyä kuin haittaa.

Päätöksen teko on vaikeaa, mutta kannattaa ajatella asiaa monelta kantilta lapsen näkökulmasta.

Tsemiä.

niista on varmasti apua paatosta pohtiessamme. Varsinkin toi " isojen jutut" pisti mietityttamaan, eli haluaisin kylla tyttareni nauttivan lapsuudestaan ja leikkivan nukeilla ym mahdollisimman pitkaan. Taytyy lomien jalkeen alkaa selvittamaan sitten ensi kevaaksi eskaripaikkaa ja sita myoten 1. lk:n luokanvalvojaa, jotta voi heidan kanssa kayda naita asioita lapi.

Siis: muutettu on. Ja tyttö, 6v, suomalaisessa eskarissa. Etukäteen mietin, että mitenkähän mahtaa viihtyä, kun 1) on luokan vanhin, syntynyt tammikuun alussa, ja 2) hollannissa on käynyt huomattavasti vaativampaa eskaria jo 2,5 vuotta ja olisi nyt siirtynyt siellä oikeaan koulutyöhön, ja 3) osaa jo lukea molemmilla äidinkielillään ja aika hyvin kirjoittaakin.



Eskari tuntuu nyt kuitenkin todella oikealta ratkaisulta. Pehmeä lasku on pelkästään hyväksi, kun on muutettu uuteen ympäristöön ja kaikki tutut kaverit jäivät vanhaan kouluun. Tyttöä ei harmita tippaakaan, että entiset kaverit siellä laskevat ja lukevat, vaan hän sanoo, että voihan sitä lukea ja kirjoittaa kotonakin. Hänestä on vain mukava, että eskarissa leikitään ja pelataan ja askarrellaan paljon. Eskari on päiväkodin yhteydessä, ja sieltä on nopeasti löytynyt kivoja kavereita. Yksi eskarikavereista on sattumoisin myös samassa muskarissa ja toinen samassa uimakoulussa. Ja sitten ensi vuonna kun oikea koulu alkaa, tuntee jo kaverit ja on osa ryhmää, eikä joudu hyppäämään uutena heti isoon ryhmään (eskarissamme on nyt vain 12 oppilasta).



Siis: ellei lapsesi ole mikään huippulahjakas nörtti, joka laskee vapaa-aikana neliöjuuria eikä leiki ikinä samanikäisten kanssa, suosittelen ehdottomasti omalle luokka-asteelle menoa paluumuuton jälkeen. Tiedän lapsia, jotka valittavat että eskarissa on liian helppoa, mutta yleensä kunnianhimoisempia taidamme olla me vanhemmat... 6-vuotiaat leikkikööt. Oppia ehtivät myöhemminkin.



terveisin Sanne, joka on tähän mennessä aina haukkunut Suomen koulusysteemiä huonoksi. Mutta jos tytär on eri mieltä, niin mikäs siinä sitten...