*SYYSVÄEN-04 TORSTI*

Mua vaivaa taas tää unettomuus aamuisin, puol 7 jälkeen ei uni tule enää ja sit väsyttää! Yöt menee kyllä loistavasti tällä hetkellä, nukahtaa nopeasti ja tänä yönäkään ei yhtään tutin laittoa. Mut minta hammasta vielä tulematta..siitä se riemu taas alkaa! No, varmaankin piakkoin Nekku herää ja sit aloitan siivouksen kun mies lähtee tytön kanssa ulos. Ikävä päänsärky heti aamusta, kun oon nukkunut tosi huonossa asennossa niskat vinossa :-( Nyt pitäis kyllä tilata aika tohon Urheiluhierojaopistolle, jonne mies sen lahjakortin osti mulle joululahjaks, 4krt sais käydä.



Typy, kiva kuulla kuulumisia! Tule vaan useammin kertoilemaan!



Helli, hienoa, et hoitoon meno alkanut hyvin. Jaksamisia töihin!



No mutta, eipä muuta näin aamusta liiku päässä. Mukavaa päivää jokaiselle!



Enkeli1 ja Nea

Typy nuku paremmin,6aikaa valvottii mut nukuttii 7.40asti.Parempi ku se viimeaikanen 7!!!Ja sit tuli iso kakka.eilisen satsi!!!!



Enkeli:Nyt mä varmaan näin se oikeen talon ja siel on yläkerros tyhjä!!!!Eilen oli muuttoautoki siinä edessä...ja sen talon ovelle on meiltä ehkä 100m!!! :-)



Aamupalaa ja siivoomaa..on tosiaa tarvetta!!!



Ja kyllä Typy muistetaa,käy vaan useemmin :-)



jatu

Kirjotin jo yhden pitkän viestin,joka hävis,ääh....nyt lyhyesti virsi kaunis.



Kiitos kaikille kakka-g vastanneille. vastaukset olivat hilpeyttä herättäviä,mutta avartavia ja todella opettavaisia. Taitaa olla V:llä kuiteskin nyt aika normaali kakka kun kuiteskin ennemmin puuromainen kuin vellimäinen,eikä kuiteskaan limaliejua,mikä ilmeisesti allergiakakka. ja tosiaan,eihän sitä käärmekakkaa voi vaipakkaalla esiintyä......kaikkea sitä esikoisen äitinä uutta oppii.....



meillä alkaa ryhdikkäämmän elämän opettelu,johon kuuluu lapsoselle maidon juonnin vähentäminen ja yömaidon lopettaminen (täällä uskallan sentään myöntää moisen synnin ) ja sit. maitopulloon nukahtamisen lopettaminen. tämmönen projekti nyt ois alkamassa pikkuhiljaa....sit uudessa kodissa keväällä poju omaan huoneeseen nukkuun.



T@hti, kyllähän sitä raskausaikana kaikkia varmasti pelottaa jossain vaiheessa et kaikki ois kunnossa. Mukavaa että sulla on luottavaisempi olo nyt. Se raskausajassa jänittää ja pelottaa kun sit taas saa huolehtia kaikkea: veresokereita,syömisiä, supisteluja,ultria jne.....

varmaan tän huolehtimisen vuoski mies ei ole ollut heti innokas syöksymään uuteen odotukseen,ja ihmettelen kyllä väliini tsekkin miten vauvakuume painaa niin kovasti meikää....kun täs on ollut vauvaaikanaki V;n kanssa aikalailla ylimäärästä......Toiveikkaasti ajattelen että ehkä toisen kanssa otan renommin.....?



Vai on helli teilläkin allergiaepäilyjä,tulehan kertomaan mitä selviää. Hienoa että töidenaloitus on sujunut hyvin.



Meille tulossa vieraita Oulusta tänään, pikkumies Vilhon ikäinen mun opiskelukaverin kanssa.



tiivii ja Vilho

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=6333685&p=1&mpage=3&tmode…

Multakin hävisi viesti, argh!



Lyhyemmin siis:



Ayap, ihanaa että allergiasairaalareissu meni hyvin. Tuo lääkärin samana pysyminen olisi molemmin puolin mielekästä, toivottavasti se järjestyy. Inhottavaa aina joutua alusta alkaen selittämään. Ja kyllähän siinä niinkin käy, että jos kolmella lääkärillä käyt niin kolme erilaista ohjetta saat.



Kukkuu - kiitos ravintolavinkistä. Nepalilaista menemme syömään. Nyt vielä leffan valinta. Ehkä se cowboyjuttu, uusi Ang Lee. Tai IHAN EKAKSI pitää varmistaa että lapsenvahdit ovat tulossa :)



Tänään mennään huonekaluostoksille. Typylle oma sänky. Sopivasti Askolla plussatarjouksena valkoinen jatkettava sänky, oli meidän mieleen. Täytyy vaan joku turvalaita siihen kehitellä, pyöriväinen tapaus on meidän neitimme öisin.



Nyt töihin. Harmitus kun katosi se edellinen viesti kun kerrankin oli muutakin kuin omaa napaa!!



- tea -

Ihan piti ääneen hihitellä noille eilisille kakkakeskusteluille! Ajankohtaista on täälläkin; tuntuu, että en muuta nykyään teekään kuin vaihdan vaippoja tai pesen lakanoita, jotka ovat kakassa... Viime yönäkin rupesin vaihtamaan Neitiltä vaippaa, niin kiitokseksi pyllyn puhdistuksesta työnsi oikein paineella ja kaaressa riplat meiän lakanoille (enkä vaihtanut vaippaa edes sängyllä vaan hoitopöydällä!) , joten klo 4 reikä reikä vaihdettiin sitten miehen kanssa lakanoita omaan sänkyyn ;D



TaustakuvaGee: meillä komeilee Aku Ankkoja taustakuvana. Esikoinen jostain akuankan sivuilta sen siihen imaisi.



Olen tässä yrittänyt suunnitlla ristiäisiä. Pään vaivaa tuottaa. Mutta olen delegoinut aika hyvin molemmille mummoille leipomisia, kuten piirakat, rönttöset, voileipäkakut sekä pullaa. Itselle jää leipomisista vain täytekakut. Myös koristeluideoita olen yrittänyt miettiä; vinkkejä vastaan otetaan. Kukkakimput olen jo tilannut, ja vaaleanpunaista tulee sekä kukkiin, että lautasliinoihin ja kynttilöihin. Nimi on jo keksitty, ja meinannut jo lipsahtaakin monen monta kertaa vieraiden aikana.



Neiti on melko tyytyväinen vauva: nukkuu ja syö sekä kakkii (kuten jo aiemmin kerkesinkin mainostaa). Päivärutiineihin tai oikeastaan ilta sellaisiin kuuluu kova huutaminen ja tississä roikkuminen. Isoveli T on oikein kiinnostunut siskostaan, mutta rakkaus on välillä melko rajua. Saa pitää tosissaan silmällä, ettei tökkää liian kovasti pientä.



Lila; nyt saat " nauttia" loppuraskauden riemuista ja jokapaikan kolotuksesta. Jaksua ja hali! Myös muille raskautuneille jaksamista. Pian ne sitten synnytyksen jälkeen kaikki vaivat suonenvedosta närästykseen ja liitoskipuihin unohtuu. On se tuo luonto niin hyvin asiat järjestänyt!



Ja pupuenergiaa niitä tarvitseville*** (toim.huom! ei vois itseä kiinnostaa yhtään vähempää...)



Mutta nyt laittamaan ruokaa. Ne nuo kotihommat vaan lisääntyy. Ja kun taas on pakkanen, pitää vielä torppaakin lämmittää. Mutta saapahan koirulit taas fiilistellä takkatulen lämmössä.



Heimoitsau! Mimmu ja lapsoset

Parempi yö takana sekä tytöllä että mulla. Tyttö ei huutanut enää hampaita, annoin illalla Panadol-supon ja se varmaankin helpotti kun nukkui koko yön ilman heräilyjä. Myös minä sain pitkästä aikaa nukuttua koko yön ilman heräämisiä ja valvomisia. Jipii. Olo on silti tosi jyrän alle jääneen oloinen ... Olen jo latkimassa kolmatta murokupin kokoista kahvimukillista eikä auta :( Täälläkin särkee pää, terveisiä Enkelille! Olisipa ihanaa päästä hierojalle!



Täällä on ollut kovasti puhetta tuosta toisen lapsen hankkimis-ajankohdasta, yms. Meilläkin " vasta" tämä yksi taapertaa ja mun täytyy rehellisesti sanoa, että vielä ei ole mulla vauvakuumetta ollut, edes lämpöä. Meillä taas mies tuntuisi olevan enemmän valmis aloittamaan toisen lapsen yritystä mutta minulla on vähän vaikeaa tämän asian kanssa. Nämä asiat ovat vaan niin kovin yksityisiä ja arkoja että ei kauhean syvällisesti haluaisi tässä niitä vielä eritellä ja selvitellä.



Mutta lyhyesti voin kertoa että minulla aivan tytön alkuvauva-aika (vai miten sen nyt sanoisi, ensimmäiset kuukaudet) olivat todella vaikeita, henkisesti. Siis lapsemme oli todella toivottu ja odotettu. Koko raskaus ja odotus meni hienosti (ehkä sitten liian helposti) mutta mulle iski todella voimakas henkinen pahoinvointi synnytyksen jälkeen. Voi olla että kärsin jonkinasteisesta masennuksesta mutta en osannut ottaa asiaa esille neuvolassa, en luottanut tarpeeksi terv.hoitajaan enkä kehdannut ääneen todeta että en jaksa, olen voimaton ja koen olevani todella huono ja epäonnistunut äiti. Mä ajattelin että olen itsekäs ja kiittämätön enkä ansaitse lasta. Ja jotain pahaa tapahtuu ja se on mulle aivan oikein. Päässäni kulki todella pahoja ajatuksia, en edes kehtaa niitä kirjoittaa. Ja ne muistot mukana joudun nyt elämään. Välillä ajattelen että se onkin mulle ihan oikein .. Sillä tavalla minua rangaistaan. Joskus vieläkin itkettää kun muistaa kuinka rikki sitä silloin oli eikä osannut edes olla täysipainoisesti läsnä vauvan kanssa. Ja jälkeenpäin se todella riipaisee kun miettii mitä on menettänyt - siis kun ei osannut nauttia siitä vauvastaan täysin. Ja kun kaikki vielä hoki ympärillä (siis tutut, kaverit, tms.) että nauti nyt kun vauva on pieni ja elät elämäsi ihaninta aikaa. Ja minä vaan mietin, että ei tämä ihanalle tunnu, ei ja mikä ihme minussa on naisena vikana kun olen tällainen ..

Kävin näitä ajatuksia ja tunteita läpi lähinnä mieheni kanssa sekä muutaman erittäin läheisen ystäväni kanssa. Pitkiä keskuteluja ja itkuja. Aika meni eteenpäin ja alkoi helpottamaan. Ja nyt on tosi hyvä olla. Ja tyttö on niin ihana ja läheinen ja rakas. Mutta edelleen itku tulee helposti jos joudun tästä pahasta ajasta puhumaan.



Ennenkuin lähden toista yrittämään, mun täytyy saada apua. Siis mun täytyisi päästä keskustelemaan näistä peloista jonkun ammatti-ihmisen kanssa. Koska pelkään, että olen taas samassa tai pahemmassa jamassa kun se toinen syntyy. Olen kyllä jollakin tasolla tehnyt itsetutkiskelua ja osannut hiukka analysoida mistä nämä alkuvaiheen tunteet juontaa .. mutta niitä en haluaisi tässä lähteä erittelemään.



On vaan kovin vaikeaa jossain neuvolassa näistä asioista puhua. Olisin ehkä tarvinnut ulkopuolista apua alunalkaen mutta sen ääneen sanominen ei ole helppoa. Minä ainakin olen sellainen että kärsin itse hiljakseni, että en kehtaa pyytää apua. Mikähän siinäkin on ...



Että näin meillä. Ei nämäkään asiat aina niin yksiselitteisiä ole. Kun joku puolituttu tivaa multa, että miksi ette heti toista lähde tekemään kun ensimmäisenkin kanssa meni kaikki niin helposti niin nousee aina se pala kurkkuun ja sössötän jotain ympäripyöreää vastaukseksi. Mulle kaikkein läheisimmät kyllä tietävät missä mennään.



Tämäkin jo helpotti vähän kun sai täällä " tunnustaa" tämän asian ääneen :) Onnea kaikille niille joilla yritys on päällä!! Toivottavasti tärppää pian ja saamme täältä lukea iloisia uutisia :)



Meillä on mukava viikonloppu edessä. Lähdemme keski-Suomen suunnalle, tyttö jää lauantaina vanhempieni kanssa viettämään mukavaa päivää. Ja me mennään miehen kanssa päiväksi Himokselle. Toivottavasti suksi luistaa ja olisi hyvä ilma. Eikä mitkään paukkupakkaset vaikka vähän on taas lupailtu kylmenevää.



Kivaa torstai-päivän jatkoa :)



Alli

Mimmu, mitä on rönttöset???



Tea, eiliseen " nakkiallergiaan" liittyen tuli mieleen trio kumina-kurkuma-sinapinsiemen. Ainakin jotain noista on joka halvatun nakkiin laitettu - Pyörskylle ei käy niistä mikään, siksi tiedän. Meidän pelastus on ollut Vatajan mausteettomat makkarat ja nakit, kilohinta tosin sama kuin naudan ulkofileellä tai enemmän. Sama trio esintyy monissa valmiseväissä, mm. kastikkeissa, kun taas ainakaan meidän maustehyllyssä niitä ei ole erillisissä purkeissa koskaan ollutkaan. Valmiissa maustesekoituksissa ainakin sinapinsiementä kyllä näyttää olevan.



Kerppu, voiko teidän poika syödä sitrushedelmiä kuitenkin? Kysyy tyhmeliini, joka ei tiedä saadaanko sitruunahappoa sitruunoista vai tehtaasta...



Jaha, muutakin kuin täsmää... :



Syysmammojen kyselyistä (kysykää mitä haluatte - me vastaamme mitä haluamme) tulee mieleen Sunnuntaihesarin Torstin tikkaremmi. Muistatteko, Kysykää Torstilta / Kirstiltä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Jos Torsti ei tiedä, niin Torstin tikkaremmistä löytyy joku, joka tietää :D



Väkkärä on hiukan itkuinen, mutta dramatiikkaa ei ole ilmennyt. Eikö ole melko tavallista, että ab-kuuri sekoittaa vatsan, vaikkei olisikaan allerginen? Nyt siis kokeilussa amoksisilliini (olikohan se noin?).



Pyörremyrsky-tyttönen oli kovin ikävöinyt äitiä kun olin poissa. Viime yön nukuin sitten tyttö kaulan ympärillä :/



PiLe, oikein arvattu :) Tiedottaminen oli ok. Minulle on tämän syystäväporukan (olinpa näppärä lyhentämään syysystävät :)) lapset , ja tietty äidit, tulleet sillä tavalla tutuksi, että jos joku puuttuu ja varsinkin jos on tieto meneillään olevasta " tilanteesta" , niin mietin kuulumisia jos ei niitä kuulu... Ääh, en osaa järjestellä sanoja niinkuin yritän, mutta ehkä ymmärrätte? Kuulumiset on tärkeitä.



Mentävä.

Pääsinpäs koneelle ja sain pinot luettua. Kiva, että oli paljon luettavaa ja harvinaisempiakin pinoilijoita oli pistäytynyt.



Heti alkuun Allille. Minäkään en nauttinut ollenkaan (jos näin jyrkästi voi sanoa) ekasta vauvavuodesta. No en ainakaan ekoista kuukausista. Poika oli itkuinen ja koin olevani ihan ulalla äitinä. Itkin itse enkä kestänyt pojan itkua ollenkaan. Aika alamaissa olin. Jonkin verran neuvolassa asiasta puhuin mutta tuskin riittävästi. Muistan nuo ajat vielä niin hyvin, että en sen vuoksi halua vielä toista lasta. Välillä ajattelen, että olishan se kiva mutta kun ei vieläkään voi sanoa, että olisin riittävän pirteä hoitamaan edes yhtä lasta toisinaan, niin kakkonen odottakoon vielä. Kun nyt olen oppinut kestämään lapsen itkuakin, seuraavana opettelen kestämään entistä paremmin lapsen kiukkua;) Ja haluan nyt nauttia tästä ajasta Onnin kanssa, kun elämä on kuitenkin toisaalta NIIN paljon helpompaa kuin esim. vuosi sitten. Ihana katsoa kun lapsi kehittyy päivittäin niin paljon. Tämä on meidän ratkaisu ihan mun jaksamisen takia enkä mitenkään halua arvostella toisten tapaa saada lapsia pienellä ikäerolla. Ihanaa, että olet pystynyt puhumaan asiasta!!!



Kakka-asioille minäkin täällä hymyilin:)



Onni ei syö. Eipä tietenkään kaikki asiat voi olla kohdallaan. Yöllä nukuttiin mutta sitten ei ruoka maistu. Tai siis sileät jutut menee. Puuroa söi muutaman lusikallisen ja jugurttia päälle. Lounaalla purkkiruokaa meni vähän mutta se vähän meinas yökkäyttää. Onko lie kurkku kipeä vaiko hampaat...



Voi, tulis jo lauantai. Päästään miehen kanssa elokuviin. Vähän olen varmasti hermona sitten lauantaina kun meidän pitää jättää Onska anopin ja apen hoiviin, siis niiden pitää saada poikanen syömään iltapuuro ja nukkumaankin vielä. Nukahtaahan se varmasti loppuviimein mutta eniten meitin tuota syömistä. VIimeksi kun anoppi keitti meillä ollessa Onnille puuron, poltti sen teflonkattilalla pohjaan! Ja hämmensi vielä niin, että niitä palaneen puuron riekaleita oli annos täynnä. Ja Onni ei syönyt vaan heräs sitten 2 aikaan yöllä syömään sosetta. Että siksi vähän stressaan. Vielä on pieni vaara (vai toivo?) että anoppi ja appi ei tulekaan jos anoppi joutuu töihin. Sitten mennään Ouluun lauantaina.



Tänään olis silmälääkäri itsellä ja Onnilla parturi. Taitavat laittaa tippoja silmiin lääkärissä,joten autolla ei auta varmaan mennä sinne. Saas nähdä, miten on näön laita.



T-P

Kävin uusintakatsastuttamassa auton, se kun ei mennyt ekalla läpi. Nyt meni ja tuli sielläkin käytyä. Miksihän sitä aina ajattelee että jotkut hommat on miehen hommia, vaikka ne ei vaadi voimaa eikä teknistä tietämystä. Tuo autonkatsastuskin oli sitä että jätin avaimet tiskille ja litkin kahvia kunnes tultiin sanomaan että on valmis :-)



Kiva että ayapilla ja Väkkärällä on hyvä vointi ja mieli. Ja kyllä, Lillillä meni ainakin amoksisilliinistä maha kuralle - muistan vielä hyvin kun oltiin esikoisen koulunaloituskäynnillä kouluterveydenhoitajalla ja siellä tuli Lilliltä sellainen varpusparvi ettei vaipassa pysynyt, eikä ollut varavaippaa saati vaihtovaatteita mukana :-/. No, onneksi oli kesä.



Niisk, haikeaa ajatella että te muut suunnittelette seuraavaa vauvaa... Meillä kun se aika on ohi. Ei sillä, ettei enää pystyisi tekemään, mutta perhe tuntuu jo valmiilta enkä ihan oikeasti enää haluaisi aloittaa yövalvomisia ja liitoskipuja enää uudestaan. Mutta olisi sellainen pikkuinen vaan niin ihana...



Siivota pitäisi, huomenna anoppi ja appiukko tulee tänne. Lauantaina vahtivat lapsia, että me päästään miehen kanssa oopperaan, ihanaa! Siitä onkin aikaa kun viimeksi. Rakastan oopperaa!



Nyt pitää lähteä hakemaan poikaa kavereineen koulusta, saavat autokyydin kun sukset pitää tuoda kotiin tänään jos meinaa viikonloppuna päästä hiihtämään.



Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥

Täällä ilmeisesti rakentamisstressi on jonkin asteisessa purkautumisvaiheessa, kun asiat sujuu ja valmista syntyy. Tällä mammalla väsymystä pukkaa ja pinnakin on melkoisen lyhyt. Töiden haku ja vastausten odottaminen tuntuvat myös painavan ja tuovan alavireisyyttä. Nöösäkin uhmailee. Kala todellakin näyttää olevan epäsopiva ruoka. Taidan kuitenkin asian vielä varmistaa ensi viikolla. Onneksi ollaan jo helmikuun puolella. Muuttokuukausi on jo ensi kuussa. Kai nuo työkuviotkin joskus. Onneksi on herkut keksitty. Täällä juon terveellisesti cokista ja ahmin tupla black snack -suklaapaloja.



Allille auringon säteitä! Haleja!



Ayap: Helpottavaa ja mukavaa kuulla, että sairaalareissu sujui hyvin. Jaksua!



taustakuva: lähikuva Nöösän suloisista nauravista kasvoista.



Helli: Mukavaa, että eka päivä sujui kivasti kuitenkin. Voimia myös noihin allergia ym.selvittelyihin. Meillä muuten Nöösä on monelle allerginen, vaikka allergiatestit ei näytäkään muuta kuin kananmunan. Toivottavasti asiat selviää. Iloa ja jaksua työhön!



Typy: Kiva kuulla teistä ja onnea ja jaksua odotukseen! =)



Smuik kaikille!



-Mimmuli ja Nöösä

Pikkurinsessa on mummolassa, aamulla vein. Isompi katsoo maisaa telkkarista. Mun pitäis kai siivota tai jotain:)



Haalarihomma ratkesi. Saadaan oma 86cm puku takaisin ja tilalle annan lopputalveksi esikoisen vanhan 92cm haalarin lainaan. Kipii! Meinasin jo ostaa Jonathanin 86cm haalarin, kun ois saanut puoleen hintaan. Säästyypähän nekin rahat. Pelkät toppahousut ois maksaneet yhtä paljon kuin toi vauvamallin haalari, joten aika tyhmää ois ollut sekin.



Löysin Itiksen H&M:stä hameen itelleni, esikoiselle paidan ja pikkurinsessalle ensi vuotta odottamaan 98cm velourhousut. Osta 3, maksa 2 kaikista aletuotteista, niin piti hyödyntää:)



Alli, nyt kun sait meillekin kerrottua masentavasta pikkuvauva-ajasta, niin koita ihmeessä vaikka neuvolan kautta kysellä jotain tahoa jolle pääsisit jatkossa juttelemaan. Tai soita suoraan perheneuvolaan. Musta tuntuu, että masennusasioista puhuminen helpottaa, kun " pääsee vauhtiin" . On ihanaa, kun ei tarvi teeskennellä mitään, vaan voi suoraan sanoa, että oli vaikeaa. Se on iso helpotus ja auttaa suhtautumaan tulevaisuuteen pienemmällä pelolla.



On tietty ääripäitäkin. Musta tuntuu joskus, että taidan olla liiankin avoin eikä kukaan ota mua tosissaan enää:)



Rupeaiskohan oikeasti raivaamaan tätä kämppää...



T: Ynis

Kämpässä voi taas olla..hetken ja sitten iskee täystuhot :-/



Typy valuttaa räkää :-( Alko ahdistaa!!En edes muista millon oon viimeks nähny jotain kaveria,muskaris ja jumpas on tietty väkeä mut se ei ole sama ku nähdä oikeeta kaveria!!Täytys kai yrittää jotain la vapaata itellee..typyki tarvis kevätvaatteita!



Nyt lyö tyhjää,joten jatkan pyykkien kanssa!



jatu

Allergiatesteistä: Ainoa ruoka-aine (tai muu aine) joka näkyi allergiatesteissä Väkkärällä, oli kananmuna. Että näin. :)



Mummilille eikun Mimmulille lämmin hali! Kuukausi voi olla pitkä aika kun se on edessä päin, mutta pian pääsette uuten kotiin.





Onkohan niin, että kun on riittävän monesti ollut raskaana, käyttäytyy (ja näyttää :)) lopun ikäänsä kuin olisi tiine? Liikuttumisherkkyys minussa on jäänyt raskaus-tasolle.

Luin juuri Vantaan Laurista Angolalaisesta 60v paluumuuttaja-pakolaisesta, jonka mies ja neljä lasta ovat kuolleet pakolaisleireillä ja sodassa: " Felicia Ivone näyttää väsyneeltä. Elämän ei pitänyt mennä näin. --- Elämä tuntuu päivästä toiseen jatkuvalta kärsimykseltä, eikä Feliciana Ivone jaksa enää haaveilla paremmasta huomisesta. Tai ehkä sittenkin. Pitkän pohtimisen jälkeen löytyy jotain, joka kääntäisi elämän suunnan. -Jos saisin toivoa mitä vain, haluaisin ruokaa, peiton ja keittiötarvikkeita, hän toteaa hiljaa."

Itku tuli.



Minä haaveilen paljon turhemmista, joten asiani ovat varsin hyvin.











Väkkärä-pienoinen nukkuu päiväunia, Pyörsky istuu sohvalla ja katsoo Muumeja. Siitä tulikin mieleen, että en antaisi telkkua pois :) Videot / dvd:t rauhoittavat vilkkaan tyttösen hetkeksi aloilleen kesken päivän (päiväunia Pyörsky ei enää nuku) ja viikonloppuaamujen lastenohjelmat suovat äidille ja isille mahdollisuuden kahdenkeskeiseen hitaaseen heräämiseen :) Miehen kanssa seuraamme 24-sarjaa, elokuvia katsotaan satunnaisesti. Telkkari on yleensä kiinni, jos ei sitä katsota.



TaustakuvaG: Itseotettuja kuvia, nyt Väkkärä.

Alli, tuosta synnytyksenjälkeisestä synkkyydestä ja monien muidenkin elämänvaiheiden synkkyydestä on täällä monet kerrat puhuttu. Tässäkin porukassa moni on käynyt mustia vaiheita läpi. Puhuminen todellakin auttaa, vaikka moni ajattelee, että eihän se nyt asioita mihinkään muuta. Joskus ollaan " herkemmistä" aiheista puhuttu yksityisemmin sähköpostin puolella. Yniäinen voinee kertoa, miten meidän sähköpostirinkiin pääsee mukaan. Itselläni ei oo anonyymia sposti-osoitetta, siksi en viitsi omaani tänne palstalle laittaa.



Allergiatesteistä tosiaan. Luotan vähemmän ja vähemmän niihin. Elämä on paras allergiatesti. Ammattilaisilta kun vielä saisi tuon uskon kitkettyä pois, että negatiivinen allergiatesti tarkoittaa ettei oo allergiaa. Kun ei suinkaan tarkoita. Olisihan se mahtavaa, jos voisi vaan lyödä verinäytteen koneeseen, josta tulisi printtinä listaus kaikista ei-sopivista aineista... Ehkä sitten kun meidän taaperomme joskus 2030-40-luvulla pohtivat omien kääröjensä ihoja ja mahoja?



Ja mikäpäs muu kutsuu kuin työ... Onneksi ei oo noita paperihommia nyt ollenkaan niin voi tauot olla täällä :)



- t -

pieni taisto käytiin taas päiväunille menosta, mutta Typyllä alkoi jo silmät niin harittaa, että jämäkästi vaan neuvoin päätä kohti tyynyä laittamaan. Pikku apuri ehtikin jo aamupäivällä siivota roskakaappia ja viedä (puhtaita) vaatteita pesukoneeseen. Lutunen Typy :-)



Pari yötä olen taas nukkunut neljää ja viittä tuntia, ja eilen oli semmoinen päänsärky oven takana-päivä. Eli vähän jomotti, muttei kunnolla.

Viime yönä varmaan sitten heräsin jännitykseen, että nukunko vai en tai siis herätäänkö ajoissa vai ei...

Pöh. Oikeasti oli tarkoitus kahvitella erään vanhemman tutun kanssa ja hän halusi tavata jo klo 10.30, mutta perui sitten aamukahdeksalta treffit. Että turhaan tuli valvottua :-/



Ayap: mahtavaa, että allergiasairaala pääsi vielä yllättämään positiivisesti!



T-P: tiedän tunteen, on niin vaikea hyväksyä, että toiset hoitavat omaa lasta eri tavalla kuin itse, vaikka on tietty itsestäänselvyys, että ihmiset tekevät asioita eri tavoin.

Mua ainakin harmittaa, kun anoppi kysyy neuvoa esim ruokailuista, mutta ei kuuntele vastausta eikä ainakaan sitten tee niinkuin olen kertonut itse tekeväni. Omat hyväksikoetut " rutiinit" on ihan sekaisin monta päivää, mutta toisaalta enpä ole huomannut, että Typy siitä olisi kamalasti kärsinyt.



Tuttis: hyvä, että edes joku ilta käyt yökirjoittamassa. Tiedetään, ettei työelämä ole sua vielä kokonaan lannistanut, jos edes viikonloppuna jaksat valvoa :-)



Taustakuvaa olisi ehkä aika vaihtaa :-) On Rockefeller Centerin joulunavajaiset eli suuuuri joulukuusi ja yltiöpäisiä valokoristeluja esim. ihmistä suurempia enkeleitä. On vaan kaunis ja ympärillä oli vauhdikas, iloinen tunnelma, kun kuvan otin.



Kahvia? Tai cokista? Tai pitäiskö yrittää unta metsästää...



Keilin

Eilinen ilta meni vähemmän herttaisissa tunnelmissa... Miehen kanssa ajatukset niin kaukana toisistaan etten tiiä miten tästä jatketaan. Oikeen söpösti meillä oli eilen 15v päivä...



Alli: (ko se nyt olikaan, vai sekoitanko taas....?) Kokemusta on myös mulla rajuista probleemista, esikoisen jälkeen. Suosittelen puhumista. Hyvä kun puhuit meille :) Mä sain nyt toisen synnärillä puhua asiasta paljonkin ja aika lailla se helpottaa. Koskaan ne muistot ei katoa mutta ne haalistuu. Onneksi. Ja mä ite olen sen verran optimistinen että ajattelin ettei salamakaan kahta kertaa samaan puuhun iske (vaikka tästä taisi olla Torstin tikkaremmin jäsen eri mieltä..). Ettei sellanen voi mulle tulla toiste. Musta tuntui ainakin että ekan kanssa sitä suhtautuu niin eri tavalla kaikkeen ku sit toisen kanssa. Osaa ehkä ottaa rennommin.



Ayap: Poitsu ei syö mitään sitruksia :( Eikä kyllä oikeen mitään muutakaan :(( Kurjaa siitä tekee se ku ei tiedä kaikesta että johtuuko siitä ettei voi vai että ei vaan huvita&maistu... Siks oliskin niin ihana jos testit näyttäis kaikki!!! Tai sit olis se kristallipallo :) Mä en tiedä oikeesti tuleeko se E330 luonnosta vai muualta. Sitä on JOKA PAIKASSA! Eineksissä, mehuissa (ei yhtään jossa ei ole), mehukeitot, marinadit, nestemäiset lääkkeet jne...... 99% varmuudella sama ongelma sassalla. Tietty lähinnä vasta noita nestemäisiä lääkkeitä kokeiltu. Aivan järkkyä yökkäämistä, huutoa, jne vaikka laittas vaan millin kymmenesosan kerrallaan... Siis emme käytä niitä :)



Pile: Minkä merkkinen se teidän otsakuumemittari on? Tahtoo... Sassa " hiukan" protestoi pyllystä mittaamista :( Ja se on kurjaa itelleki.



Jatu: Ehkä unohdetaan (taas) huominen hyvä yritys? Ei mulla oikeen oo fiiliksiäkään ketään tavata mut olis ollu piristävää :)



Ai ku meillä katottais telkusta vaan jotain. Mut ku ei muuta ookaan. Tai siis mä katon vaan paria sarjaa (24 ja täydelliset naiset). Se möly mua eniten rassaa. Ku ei voi mitään jutella. Tarvetta olis. Millä saada mies tajuamaan ku kaupastaki jo loppuu rautalangat eikä mitään tapahdu silti??????? Nimimerkillä olenko epäonnistunut? Siis valinnassa lähinnä...





Vali vali.



Parempi ku meen pois kiukuttelemasta.

Kiva et ootte olemassa!





Kerppu

Olen ihan äimänä, Onni on nukkunut pian 3h! Se olikin aamulla vähän kärtyllä päällä, taisi siis väsyttää. Kaverin luona käytiin leikkimässä ja meni aikansa, että Onni alkoi edes viihtyä ja leikkiä kaverin lapsen kanssa -tai rinnalla siis:) Eli ei puhettakaan, että olisin rauhassa kahvit juonut, kun toinen roikkui lahkeessa. Loppuajasta sitten viihtyi jo autojen kanssa päristellen.



Pitää varmaan kohta mennä kurkkimaan, onko Onnilla kaikki ok. Se vaan tahtoo olla niin, että herää sitten kohta kun olen käynyt kurkkimassa. Mutta kun alkaa aina huolestuttaa, kun nukkuu pidempään kun yleensä... Tätä se kai on esikoisen kanssa:)



Keilin, juu eniten kai minä stressaan sitä, että pojan elämä menee viikoiksi sekaisin, jos jotain asioita tehdään toisin, kun yleensä. ei näin ole koskaan kyllä käynyt mutta silti. Ja aina kun kyseessä on anopin puuhastelut, ne aiheuttaa jo etukäteen pientä päänvaivaa mulle;)



Tässä olis ollut 3h aikaa liimailla noita valokuvia... Ei vaan viitsi koskaan alkaa moiseen puuhaan, kun ei tiedä, kauanko saa rauhassa laittaa. Seli seli. Pyykkiä sentäs pesin koneellisen ja pilkoin kinkut valmiiksi kinkkukiusausta varten.



T-P

Kurjaa, että miehen kanssa asiat ei oikein luista. No, enpä taida osatakaan sanoa mitään järkevää. Onhan se varmaan turhauttavaa, jos puhuminen ei luonnistu ja vaikka vääntäis asioita sitten siitä rautalangasta, ei sekään auta. Toivottavasti nyt kuitenkin saatte vielä asiat selvitettyä!



T-P

Täällä ollaan, taustaillut muutaman päivän. Olen ollut reipas ja tehnyt kaikkia rästihommia sekä nauttinut reaaliseurasta. Miehellä pitkä viikko, minä olen tyhjyyttä korjannut muulla hyvällä seuralla:)



Väsy vaivaa. Olen jo pidemmän aikaa psyykannut itseäni sietämään väsyä. Tyyliin, että on ihan turha käyttää energiaa siihen, että toivoo lapsen nukkuvan, koska meidän kohdalla nukutuista öistä on turha haaveilla. Usein tämä omanapainen asennekasvatus toimii, toisinaan ei ja tämän viikon olen ollut normaalia väsyneempi. Jospa se siitä taas, ikuinen mantrani. Masu vaivaa pientä.



Mimmulille jaksua loppukiriin!



Lilalle samoin, kiva kun saat nukuttua, mutta älä ole liian pitkään poissa, alamme jo näillä viikoilla ihmetellä. Minä tietysti voin ahdistella aina viestillä....:)



Väkkärän ja Ayapin hyvät kuulumiset otettiin ilolla vastaan tässäkin torpassa! Jännää muuten miten eri tavalla algeerisia hoidetaan paikasta riippuen, meidän kotioloissa havaitulle antibioottiallergialle vain kohautellaan olkapäitä, että voivoi, ei puhetta testauksesta. Ihan en ole aina tyytyväinen näihin kuvioihin täällä lakeuksilla.



Helli, muut sanoivat jo sen mitä minäkin mietin. Motilla testit näyttivät myös kananmunan ja nyt ruokavaliossa neocate, oolannin pakasteperuna ja poro, ja vaikka mitä on kokeiltu. Minä en ymmärrä mistä niitä lääkäreitä vielä löytyykin, jotka kuvittelevat että allergiatestit ovat selkeä vastaus ongelmiin. Anteeksi, ottaa päähän!



Ynikselle piti sanomani, että olen aina kovasti ihaillut sitä avoimuuttaa miten puhut tunteistasi, niistä vaikeistakin esim. masennukseen liittyen. Ja niinhän sitä usein sanotaan, että paraneminen alkaa siitä, kun myöntää olevansa sairas.



Alli: Hyvä avaus vaikeasta aiheesta ja hienoa että uskalsit asiasta meille kertoa. Minulle syysmammat ovat olleet apu moneen vaikeaan tunteeseen, helpottaa kummasti kun huomaa ettei ole ongelmansa kanssa yksin. Kunpa olisinkin löytänyt heidät aikaisemmin, tulin mukaan toukokuussa. Alku ei meilläkään ollut kovin ihanaa ja voin rehellisesti myöntää, että lopulta yksin lapsen kanssa kotona olo oli suunnaton järkytys. Kun siihen saakka oli tottunut menemään koko ajan, helppo raskauskaan ei oikeastaan rajoittanut. Naivia tai kypsymätöntä, sanoisi ehkä joku lukija ja hokisi mantraa siitä, kuinka äidin osa on kestää vaikka ikinä ei käy missään ja vaikka vauva ei nuku ja vaikka vauva huutaa illat ja yöt ja vaikka vauva syö aina tunnin välein. Niin, sellaista se on, mutta jos meille joskus vielä toinen tulee, moni asia tehdään toisin. Minä jaksoin kyllä hoitaa vauvan, mutta se parisuhde....Itse olen jälkeenpäin miettinyt oliko se " virallista" babybluesia vai ei, mutta varmasti asetin itse itselleni myös ihmeellisiä hyvän äidin mittapuita. Olemme tätä asia paljon käyneet mieheni kanssa läpi ja todella miettineet ihan konkreettisia asioita, mitä voi tehdä toisin. Silti toisen aika ei ole vielä, ei edes kuume nosta päätään, nyt nautimme tästä ja aikanaan sitten mahdollisesti myös toisesta lapsesta. Olen vahvasti sitä mieltä, että toiset meistä ovat ehkä intresseiltään, kokemukseltaan ja temperamentiltaan sopivimpia äideiksi, toisilla kasvaminen ottaa lujemmalla, yhtään huonompaa äitiä se ei kenestäkään tee ja avaimet omaan jaksamiseen täytyy jokaisen löytää itse.



Aihe, josta mielellään puhuisi vielä paljon enemmän!



Aavis ja Motti-joka paiskoi äidin teemat tänään olkansa yli astiakaapista:/