60-luvun Esikot: viikko 11

kutakuinkin samoissa mennään paide, eli kp 12 täällä. sain sitten jotain tikuteltua, la-iltana ei näyttänyt mitään (joku apteekista ostettu testi), su-aamuna tuli viivaa sitten aconiin. mutta alkaa vaan jotenkin tympiä tämä kello kaulassa rakastelu. tähän asti jotenkin sujunut, mutta nyt ei oikein...



mietin että onkohan meilläkin samaa saamattomuutta vai mitä kun ei niihin hoitoihin ole saanut lähdettyä. tosin tietty eri tilanne siinä että pari raskautta on kuitenkin ihan itsekseen alkanut. jotenkin pidän osasyynä sitä vaikeutta, eli matkat ja aikataulut jne (vaikka eihän täältä ole kun reilun tunnin matka helsinkiin). jotenkin se ei vaan ole tuntunut oikealta ratkaisulta. ehkei tätä asiaa ole kyllä ihan loppuun asti puhuttukaan. alkaa tuntua siltä että joku ratkaisu suuntaan tai toiseen pitäisi tehdä.



ulkoilusäät senkun jatkuvat, teinkin pitkän hiihtolenkin viikonloppuna. kyllä nytkin katse tuonne ulos harhautuu työpöydältä, mutta kaipa tämä viikko pitäisi alkuun saada. loppuviikosta olenkin matkoilla, joten senkin puoleen. hyvä ajoitus kyllä päästä vähän täältä pois, vaikka ihan työmatkasta onkin kyse.

kyllä näillä keleillä keksisi sata muutakin asiaa kun työnteko...tervetuloa vaan takaisin töihin paide ja muut lomailijat!



Kp on jossain 23 tienoilla. Mutta piinkseen ei siis ole aihetta. Tätiä odotellaan viikon puolenvälin jälkeen.



Eikös me paide olla sen takia täällä että myös noita lapsettomuusasioita voi pohdiskella? Minähän se täällä varsinkin olen noita asioita purkanut vaikka ne taitaa ennemmin kuulua tuonne lapsettomuuspuolelle...



Viikonloppu meni taas jälleen kerran liian nopeasti. Lauantaina tapasin ystäviä illallisen merkeissä, oli tosi kivaa. Nämä naisten illat silloin tällöin vanhojen kavereiden kanssa on aina yhtä hauskoja, vaikka keskustellaan kipeistäkin asioista. Ja tietää että jutut pysyy siinä porukassa.



Viikonlopun herkuttelujen jälkeen en uskaltautunut aamulla vaa' alle. Täytynee punnita itseään joskus loppuviikosta (ja sitten voikin taas syyttää menkkaturvotusta ;) ).



Mitenkäs pietu jakselee?

Lomaterveiset pohjois-savosta! Kyllä viikko vierähti taas tosi nopsaan ja tämä työhön paluu on tosi ankeeta. No onneksi se päivää myöten helpottaa ja työntekokin saattaa jopa maistua. Tuli hiihdettyä joka päivä, pilkillä istuttiin ja tietysti syötiin hyvin. Tytöt viihtyi ladulla joka päivä ja nekin hiihtivät yli kympin lenkkejä.



Viikossa on taas täällä tapahtunut näköjään paljon. Ensinnäkin pahoittelut paidelle. Jotenkin sitä näin sivullisena tuli surulliseksi noista sinun ajatuksista viimeisestä kierrosta. Tekee mieli sanoa ja sanonkin että älä perskutarallaa anna vielä periksi. Mutta ymmärrän että päätös on yksin teidän ja sitä pitää kunniottaa.

Sonjaemman suunnitelmat kuulostavat hyvältä. Pääasia että olet tehnyt jatkosuunnitelmat kuinka etenette ja tuo loma lämpimässä kuulostaa satumaiselle.... Toivottavasti siihen mennessä on asiat kunnossa niin saatte nauttia lomasta.

Emmille ja trattikselle onnea myös tähän kiertoon. Mutta missä teti ja kuumeilija ovat? Vai onko heillä nyt lomaa??

Nyt sitten jännätään äippää, toivottavasti tärppää. Tulehan kertomaan kuulumisia.

Oma napa jatkuu suht entisellään. Aavistuksen turvottaa ja paineen tuntua alamahassa, joten kai se kuvastaa kohdun kasvua. Mutta täytyy myöntää että ei tästä osaa vielä " nauttia" ja suunnitella niin kuin aikaisempia odotuksia. Jotenkin sitä pelkää että jotain menee vielä pileen tai lapsi ei ole terve. Ikä varmaan tekee tepposia(vaikka hoenkin itselleni ettei mikään ole pielessä). Oireesta vielä; palelu on ihan hirvittävää aika ajoin, janottaa ja pisattaa, rinnat ovat oikeastaan vasta nyt arat mutta eivät ole juurikaan kasvaneet, ruokahalu ei ole kasvanut ja kahvin jälkeen tulee hiukan huono olo. Oloa ei voi valittaa, on hyvä olla ja mennä. Me ei olls sanottu tästä vielä kellekään. ajateltiin odottaa kuun loppuun kun on lääkärissä käynti että kuulisi ne sydänäänet ensiksi. Ultrasssa silloin reilu viikko sitten näkyi syke muttei kuulunut ääniä. Nyt siis menossa rv 8+3 jos oikein muistan.



Nyt on alettava työn tekoon. Palaillaan ja odotellaan äipän kuulumisia....

-pietu-

no niin eipä ole täällä paljon kerrottavaa sillä täti saapui aika leveesti punaisella meille lauantaina et nyt sitte mennään jo kp3 ja tänään napsasin eka clomin et nyt ainaki tietää että ovis tapahtuu ku on tuki mukana ja suurinpiirtein ilman tikutuksia tietää millon ovis on eli n. kp13-15 ja kierto pysyy tasasena kp29.

trattikselle ja paidelle peukkuja oviksen metsästykseen.

sonjaemmalle tsemppiä seuraavaan kiertoon vieläkö sulla kerkee olla luomukierto ennen naikkarin aikaa? vai päätittekö lähtee suoraan yksityiselle?

paljonko teillä tuli ivf (pitkänkaavan) maksamaan lääkkeineen?



pietulle tsemppiä masunkasvatukseen

yritetään tulla mukaan olis niin kiva ku kerettäis odotella kaikki tälle vuodelle.



se lohtu olis mulla että käynnistettäis synnytys laskettuna päivänä niin tietää milloin vauvan saa syliin.



kylläpä tuli taas höpöteltyä näin maanantain kunniaksi vissiin iskee aina viikonlopun jälkeen joku kirjoitus " ripuli" ku ei paljon viikonloppusin koneelle kerkeä.

aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille

t. äippä

ei meillä tunnelmat ole niin dramaattiset kuin ehkä kuulostaa. En nyt ihan tarkkaan tiedä tuota miehen jodihoidon ajoittumista, voi kai se mennä pitemmällekin huhtikuulle. Oikeastaan meillä piti tämä breikki tulla jo jouluna, mutta mies oli sitten itse sopinut hoitonsa myöhemmälle keväälle, halusi kai vielä hiukan jatkoaikaa. Joka tapauksessa iso itku itkettiin jo silloin vuoden vaihteessa. Nyt tuntuu levollisemmalta.



Jotenkin mun on ihan helppokin nähdä meidät elämän laatua arvostavana lapsettomana parina, joka nauttii matkustelusta, kulttuuriharrastuksista, hyvästä ruuasta ja kiireettömästä seksistä. Eri juttu sitten, riittääkö tuommoinen luksustelu elämän sisällöksi. Onhan tässä miettimistä... -paide-

Ise asiassa en ole edes ollut enkä vielä ole lomalla, loma edessä päin kolmen viikon päästä.



Mitään ei ole tapahtunut en edes muista mikä kp on nyt menossa ehkä hyvä niin. kai se on kohta kalenteri esille otettava ja laskettava missä mennään. Ei tässä pitäisi enää kovin olla siihen tätin tuloon jos taas niikseen on. Tälläista tänne, eli ei kovin kummoista kun en osaa piinatakkaan kun ei ole päivistä niin selvillä:) Nyt on alkanut suututtaa kun tuo painokin on jämähtänyt paikoilleen eikä putoa sitten millään. Olenkohan jäävä tämän painoiseksi melkein kymmenen kilon ylipainon kanssa??



Olen kyllä käynyt teidän kuulumiset lukemassa. Jotenkin tulin surulliseksi Paiden vuoksi vaikka päätös tosiaan on teidän mutta sittenkin. Jotenkin sellainen lopullisuus tuntuu niin surulliselta vaikka tosiaan elämässä on todellakin paljon muutakin nauttimisen arvoista.



Oikein mukavaa ja aurinkoista ja pikkaisen jo keväistä viikkoa kaikille kultaisille!

Täällä kp jo 12 eikä ovista näy ei kuulu. Tokko tulleekaan?



Meillä tulee tosiaan tuo yritystauko puolipakosta miehen sairauden takia. Sitä olisi voinut vielä viivyttääkin, mutta kun katsoimme, että tätä lapsiprojektia on jo tarpeeksi kauan jatkettu, hoito päätettiin tehdä nyt. Neljä kuukautta sen jälkeen pitää sitten kai ehkäistä jotenkin. Tosin hoidon aiheuttama säteilyriski on hyvin pieni ja kun minun mahdollisuuteni tulla raskaaksi on myös hyvin pieni, niin yhteenlaskettuna ehkäisyn tarve on varmaan todellisuudessa TOSI TOSI pieni. Mut kai siinä joku riski sitten on. Kondomeja varmaan tai varmoja päiviä tai jotain lempeää konstia yritetään.



Syksyllä ehkäisystä voi sitten taas luopua, että siinä mielessä tässä ei ole mitään lopullista. En todellakaan aio ruveta mitään pillereitä syömään, joten teoriassa sitten taas syksyllä voin tulla raskaaksi. Mutta ikää on jo karttunut, hormonitoiminta on selvästi laiskistunut ja multa usko loppunut. Ajatuksen tasolla toivon, että pystyn tämän tauon aikana siirtämään huomioni jo johonkin muuhun.



Mut tässä kierrossa mielellään sais kyllä Oili vielä tulla, please! -paide-

paidelle toivotaan sitä Oilia oikein isolla O:lla!



Niin, siis en minä ole minnekään kaukomatkoille lähdössä vaan Emmi...kun joku kirjoitteli lomasuunnittelmista. Niin, tässä ehtii siis olemaan vielä yksi tai kaksi luomukiertoa ennen seuraavaa hoitoa.



UUps, ei ehdikään kirjoittelemaan, just kävi joku ovella ja ilmoitti tulevansa hetken päästä. Eli palailen...

huomenet vaan kaikille!

täällä ei kummempia, ovis oli ja tuli (ainakin testiin tuli viivat ja rinnat kipeänä, mitä ei muuten viime kierrossa tainnut ollakaan vaikka testi viivoja näytti), eli nyt sitten vaan odotellaan. hyvä ajoitus matkani suhteen, kerrankin näin.



lupaavasti alkanut painonpudotusprojekti tyssähti täälläkin, nykyään syön kaiken suklaan ja keksit mitä eteen laitetaan... kuuukausi meni ihan hyvin, ja kyllähän siinä kilopari lähti, mistäköhän vielä löytäisi isomman vaihteen että vielä sais juonesta kiinni, tässä ois vielä pari kuukautta ennen kesää aikaakin. ja mikä ettei sitä kesälläkin voisi jatkaa...

ovis vielä odotuttaa tänään kolmas clomi päivä ja kp5.

kuumat aallot alkavat tehdä tuloaan clomien myötä ja se ei ole yhtään kivaa kauhulla odotan kun menopaussi iskee et kuinka kovat kuumat aallot sitten iskee.

minä myös epäilen että vaikka testiviivat viime kierrossa näytti ovis plussaa niin silti epäilen että ovista ei kuitenkaan ollut ku toi rintavarustus yleensä sen ilmoittaa aika reilusti ja nyt ei pariin kuukauteen ole ollu merkkiäkään oviksen jälkeisestä tissikivusta.

no toivotaan että munikset eivät vielä ole loppuneet vaan jaksavat clomien voimasta kasvaa ja irrota.



onko teistä kukaan käynyt laparoskopiassa?

mulla olis tässä vuosi kontrolli edessä keväällä ja ajattelin ehdottaa lääkärille josko tuohon lapaan pääsis,

sillä noi menkkakivut ovat olleet tosi kovia muutaman kierron ja epäilen että jotain endoon viittaavaa voisi olla sillä äidilläni oli tosi paha endo ja sen takia jouduttiin leikkaamaan kaikki minkä voi tuolta alakerrasta ja myös siskollani on endoa muutaman kerran poistettu ja vimppa kerran jälkeen tuli heti raskaaksi oli ollut 10 vuotta ilman ehkäisyä.

taitaa tässä odotuksen odotuksessa tulla luulo sairaaksikin vielä ku ei tärppiä ala tapahtua kolmas vuosi yritystä lähti tässä kierrossa käyntiin et ei kovin korkeella fiiliksillä mennä.

tulipa taas vaan vali vali juttua mut oikeastaan se joskus helpottaa ku saa valittaa

nyt aamu askareitten kimppuun, eli aurinkoista päivää kaikille

t. äippä

Ensinnäkin pahoittelut sonjaemmalle kun sekoitin sinun ja emmin lomasuunnitelmat. Se on tuo pääkoppa sellainen että tahtoo nimet sekoittaa. Emmihän se tosiaankin sinne etelään on menossa.

Tuntuu niin keväiselle sää jo aamusta jos ei pikkupakkasta(-13) ota huomioon. Kevättä kohti siis mennään. Siitä tulikin mieleen että kohta pamahtaa taas uusi luku ikävuosiin. Välillä sitä aina noita numeroita tulee mietittyä mutta ei ne sen enempää onneksi masenna. Nehän on samoja numeroita vuodesta toiseen, vain vähän eri järjestyksessä. Toisaalta olo on edelleen kuin kaksikymppisellä ja onneksi on niin.



Kuinkas tetin viikko etenee? Täällä sinua jännätään.... Muut taitaakin olla oviksen molemmin puolin joten jännääminen jää ensi viikon puolelle. Peukkuja kaikille!

Olen käynyt aika-ajoin lukemassa odotuspuolen sivuja ja todennut että on niin turvallista olla tällä puolella. Jotenkin sitä vain pelkää että jotain sattuu. Mies ei meillä ymmärrä kun sanon että mitenkähän töissä suhtautuvat kun ilmoitan että jos jäänkin syksyllä äitiyslomalle. Hän sanoo että ei se ole jos vaan kun. Minä edelleen ajattelen että jos... Tietysti sitä toivoo että kaikki hyvin menee mutta kuitenkin aina on pieni pelko.

Täällä ei edelleenkään mitään uutta, mahaa jomottaa/turvottaa, hirvittävä iltaväsymys ja palelu. Päivissä taidetaan olla 8+5.

Aurinkoista päivää teille kaikille ja kevättä mieliin.



-pietu-

Kylläpäs on ollut haipakkaa. Ja nykyisin kun tämä surffailu on lisäksi paljon hankalampaa, kun istuu sellaisessa paikassa että monitori suorastaan paistaa ovelle.



Niin, heti kun muistan niin äippä kyseli pitkän kaavan ivf:n kustannuksia yksityisellä. Mutta meillä oli lyhyt kaava, en ole tarkkaan laskenut, mutta arvelisin menneen noin 2000 eukkua lääkkeinen. Eli puuttui siis ne sumut. Mutta nyt on tulossa pitkä kaava julkisella ja ilmeisesti tuhdimmat hormonit joten lääkekusttannukset on sitten paljon isommat. Jo pelkät lääkkeet on yli 600,- per hoito, mutta melkein sama taisi mennä tuossa lyhyessäkin kaavassa. Lugeja kun ei korvata.



Kp taitaa olla 25 ja kun oili vieraili mahdollisesti tuossa kp 13 tai 14 joten tätiä tässä jo odotellaan. Piinattavaa ei siisole kun tärppipäivinä ei puuhailtu mitään sinne viittaavaakaan (kun oltiin vanhempien luona ja siellä ei oikein voi ja sitten miehellä oli vatsa kipeänä).



Pietu kyllä saa mielellään olla täällä ihan niin kauan kuin haluaa minun puolestani. Pelkohan se on varmasti aina mukana mutta onneksi alat olla jo pian turvallisilla viikoilla. Ei sulla voi olla niin huono tsägä, kun tässä on jo tilastoja tällä porukalla tehty ihan tarpeeksi. Sinä voisit olla se positiivinen poikeama pitkästä aikaa =). Ajattelitteko mennä muuten ennen virallisia ultria vielä kurkkimaan tilannetta vai maltatko odottaa?



Paidella on sitten kesätauko tulossa. Mutta kohtahan on sitten elokuu ja silloinhan on romantiikka huipussaan; ne lämpimät, tummat kesäyöt. Onko teillä ollut muuten puhetta " kevyemmistä" hoidoista esim. clomien käytöstä tukemaan ovulaatiota?

Oilia ei vaan näy... Taitaa olla niin, että mulla on nyt alkanut se vaihe, jossa ovis ei enää joka kuu tulekaan. Vielä vuosi sitten oli toisin, ovis tuli tikkujen ja tuntemusten mukaan ihan säännöllisesti.



Sonjaemma: Clomeja ei ole harkittu sen jälkeen, kun tutkimuksissa todettiin, että mulla munasolu kypsyy ja irtoaa. Tosin kyllähän ne clomit myös parantaisivat munasolun laatua ja nyt tietysti, kun ovis reistailee, niistä voisi olla muutakin apua. Mutta kun ollaan muutenkin luomulinjoilla, että ei tee yhtään mieli nappailla edes mitään hormoneja. Hassua, mutta näin se vain menee.



Sitä paitsi mulla on sellainen haju, että raskautuminen on ainakin yhtä paljon kiinni miehen simpoista (paljon epämääräisen muotoisia) kuin minun munasoluistani. Että jos me oikein tosissaan meinattaisiin jotain tehdä, se olisi ilman muuta IVF. Ja se nyt siis ei huvita.



Näillä eväillä on kyllä ihan turha vinkua, kun lasta ei tule! Kun siis evääkään ei olla valmiita asian eteen liikauttamaan. Enkä mä vingukaan, kunhan hengessäni hiljaa sureksin... -paide-

Hei vain tytöt !



Anteeksi etten ole kirjoitellut AIKOIHIN mutta on ollut jatkuva kiire, väsymys jne, mutta olen yrittänyt lukea teidän kirjoituksia, että juonessa pysyn mukana. Itseasiassa täällä kp:t 24/25-31, joten piina parhaimmillaan, mutta kun ei piinauta sitten yhtikäs yhtään :-?



Paide ymmärrän täysillä sinua ja miestäsi, kaikella on rajansa eli tällä yritykselläkin, ja joskus tuntuu helpottavalta ajatella, että pian voi lopettaa piinaukset. Mekin ollaan puhuttu ja puhuttu tästä vauva asiasta ja tultiin siihen tulokseen, että nyt otetaan breikkiä koko touhusta eli vapaa vaihde päälle, ja nauttimaan elämästä, kun vielä voi. Eli me emme testaa miehen simppoja ennen Srilankan matkaa vaan se jäänee ensi syksyyn, sitten on taas hyvä aloittaa alusta. Meille tulee sellainen 5kk tauko tähän hommaan tai toki, jos raskaudun niin sehän olisi hyvä juttu, mutta aiotaan ottaa rennosti eli ilman ovistikkuja jnejne.



Paide kirjoitti osuvasti kahden aikuisen ' lapsettoman ' ihmisen luksus elämästä, meilläkin eletään juuri sellaista ihanaa elämää, eli katsellaan telkkua silloin kun tykätään ja niin paljon kun tykätään, nautitaan hyvästä parisuhteesta missä aika ei ole este, matkustellaan silloin kun tykätään jne, eli kaikinpuolin elämä hymyilee MUTTA miten kauan jaksamme nauttia vain toisistamme ja näistä yhteisistä jutuista, eli voiko tähän kyllästyä.



Me ollaan kieretty asuntonäyttelyissä ja löydettiinkin muutama ihan kiva tästä läheltä ja nyt pitäisi ryhtyä tuumasta toimeen. Ollaan oltu Ruotsin risteilyllä ja mies ihmetteli sitä ' kännäämistä' sanoi, ettei ole missään maailman kolkassa nähnyt moista. Kyllä hävetti, kun sellaiset alle 20v, nätit tytöt oli ihan umpitunnelissa ... Kontattiin lattioilla, yrjöttiin, ..tapeltiin. Mutta olihan sekin kokemus. Mies myöskin ihmetteli miten Ruotsi eroaa Suomesta niinkin paljon. Eli Tukholmassa ainakin jokatoinen ihminen oli maahanmuuttaja ketä vastaan käveli, eli siellä mieheni tunsi olonsa ' normaaliksi'



Joo pian lähdetään Srilankan auringon alle. Ei jaksa oikein edes innostua, mutta kait se kärpänen puree ennen kuin lähdetään. Mennään taas Dubain kautta missä ollaan pari päivää miehen kavereiden luona. Tämmöistä täällä.



Terveisiä kaikille ! Pietulle edelleen onnea raskauteen- Sonjaemmaa jännätään jos-vaikka-kuitenkin olisit raskaana, eikös ole mitään mahdollisuuksia ?

trattikselle peukutuksia bdbdbd, missä teti luuraa- ja Paidelle tsemppiä valintojen kanssa-muuten, olen itsekkin miettinyt, miksen ole jo hakeutunut hoitoihin vaikka yksityisen kautta, kuten sonjaemma teki, mutta kait ihmistä säätelee jokin sisäinen voima, eli tämä lapsettomuus ei ole kuitenkaan ollut elämäni suurin murhe, mikä pitäisi hoitaa kuntoon, joten herää kysymys- Miksi.

Kp 14 eikä Oilia missään. Ehkä se on hyväkin tässä tapauksessa. Olisi kurjempaa jäädä tauolle, jos itsellä olisi sellainen tuntu, että ihan kohta tässä varmasti raskauduttaisiin. Nyt on helpompaa, kun systeemi muutenkin renkkaa. Saa nyt nähdä, ehtiikö tämän jälkeen vielä yksi kierto olla ennen miehen hoitoa, ajoituksesta ei ole tietoa.



Vähän samaa olen miettinyt kuin Emmikin, että kyllästyykö tähän omaan luksuselämäänsä ja avioliittoonsa jossain vaiheessa. Mutta sitten olen päätellyt, että tuskin; ilmestyyhän niitä jatkuvasti kiinnostavia kirjoja ja uusia teatteriesityksiä tehdään eikä koko maailmaa ehdi elämänsä aikana kiertää millään. Ja avioliittoa voi hoitaa niin, että se pysyy virkeänä. Kyllä lapset varmasti toisivat lisää sisältöä elämään, mutta ei kai oman hyvän tuulen ylläpitäminen voi ihan siitäkään kiinni olla.



Enemmän minä pelkään sitä, että miehelle tapahtuu jotakin ja sitten jään taas ihan yksin. Sitä tuskin saattaisi kestää. Lapset antaisivat syyn elää, vaikka puolison menettäisikin.



Huh mitä raskaita juttuja! Koska te Emmi lähdette matkalle? -paide-

ja kp1 täällä mennään eli ihan odotusten ja jo odotinkin ihan positiivisessa mielessä näitä menkkoja. Jos seuraavista sitten pääsisi sinne hoitoon ilmoittautumaan. Nythän olisi taas lupa soittaa sinne naikkarille siihen km-jälkeiseen ultraan mutta kun kävin jo yksityisellä niin taidan säästää omia hermoja ja julkisia varoja enkä yritä uutta ultraa naikkarille. Vaikka aikoivat katsoa limakalvoa tai jotain. No, kerkiääpähän tuota jos toisin päätän. Yritän välttää kaikkea kontaktia ja soittelua sinne.



Emmillähän tuntuu olevan ihan taas positiivinen mieli ja mukavia suunnitelmia. Asunnon hankintaa, lomamatkoja...

Mutta kyllähän tällainen kevätsää taas piristää ihan kummasti varmaan kaikkia.



Niin, kyllähän sitä luksuselämää voisi miettiä kaksistaankin ja kyllähän elämä " helpompaa" olisi jos siitä työ-päiväkoti-koti rumbasta yksi linkki olisi vähemmän. Ja sisältöäkin on elämässä varmasti ihan kyllin ilman lastakin. Mutta kaipa se on ainakin omalla kohdalla jonkinlainen itsekäs lisääntymisvietti joka tässä vie näihin hoitoihin asti. En kuitenkaan pidä itseäni esim. mitenkään superäidillisenä hahmona vaan ennemminkin taidan kallistua tuollaisen parjatun urasuuntautuneen hedonistin suuntaaan. Heh heh., ehkä liioittelua mutta heittäköön joku sen ensimmäisen kiven...

Paidelle iahn ensiksi; oletko koskaan tikuttanut kahta kertaa päivässä? Minä taas näitä omia idioottineuvoja jakelen... Minullahan se eka tikuttelu oli sitä että kolmena päivänä näytti plussaa ja ahkerasti oltiin, mutta ilman tulosta. Sitten tärppi kierrossa aamutikku oli haalea, samana iltana tasavahva ja seuraavina päivinä haaleat viivat, joten se ovisviiva oli vain hetken vahva. Olisi varmaakin mennyt ohi yhdellä tikutuksella. Tuolla ovissivuilla on joillakin muillakin ollut ihan sama kokemus. Luulin olevani ainut kummajainen, mutta onneksi en. Mutta tämä nyt oli vain tälläinen puoliheitto, itse varmasti tunnet ja tiedät tuntemukset, mutta jos on ylimääräisiä tikkuja niin suosittelen. Niin ja yäk ne limat osui juuri sille päivälle.

Sonjaemmako se kyseli minun ultraan menosta; kävin kaksi viikkoa sitten yksityisellä, silloin näkyi sydämen syke muttei sitä kuunneltu. Olen menossa neuvolalääkärille 30.3, meinasin malttaa sinne asti kärvistellä vaikka tiukkaa tekee. Tekisi mieli niin kuulla sydänäänet mutta ei oikein ilkeä mennä taas yksityiselle ja kunnalliseen ei ole mahdollisuuta vaikka neuvolassa sanottiinkin että iän puolesta ja kahden aikaisempien synnytystapojen vuoksi jossakin vaiheessa raskautta seurataan edistymistä tarkemmin. Ensimmäinen synnytys meni lähes kolmen tunnin ponnitusvaiheen jälkeen sektioon kun lääkäri saatiin niin möhään paikalle ja hän totesi että vauva ei synny alakautta koska nenä on tulossa ensin ja tunsi että napanuora on kaulan ympäri (vieläpä 2 kertaa). No onneksi tyttö syntyi terveenä, tosin ensimmäiset pisteet olivat 2. Toinen syntyi suht normaalisti mutta autettiin imukupilla. Tosin minulla oli pahat repeämät(2 ja 3 astetta ja ompelemaan jouduttiin syvältä). Itselle ei pahoja muistoja noista jäänyt mutta katsovat neuvolassa että noista syistä tulee seurata. No ei minulla mitään lisä seurantaa vastaan ole, ihan mukavaa ja mieltä rauhoittavaa. Tulipas taas ohi asia kirjoitettua..... Niin ja istukkakoe on 11.4 jos istukka on sellaisessa paikassa että sen voi tehdä. Muuten joutuu odottamaan lapsivesipunktiota joka on vasta oliko se 15 viikolla(aika myöhään menee).



Sonjaemma, minä en ainakaan kiveä heitä. Itse olen kaikkea muuta kuin posliinikuva ihanasta kotiäidistä. Molemmilta olen lähtenyt töihin lähes heti loman loputtua. Vanhin oli 1v3kk ja olin puoli vuotta töissä kun jäin toisesta äitiyslomalle ja töihin palasin kun äitiysloma loppui eli oliko hän 10 kk. En ole koskaan lähtöä katunut. Siihen on varmaan vaikuttanut tosi hyvä perhepäivähoitaja. Pullantuoksuinen äiti olen mutta en kotiäiti- tyyppiä ja väitänkin että olen näin ollut parempi äiti lapsilleni kuin olemalla kotona johon ei kärsivällisyys olisi välttämättä riittänyt. Ja onhan se tietysti sekin että kun on tullut opiskeltua ja opintolainaa maksettua niin kyllä mieli tekee töitäkin tehdä. No nyt saa niitä kiviä alkaa heittelemään.... Tosin muistutan että arvostan täysin niitä äitejä jotka tekevät pitkän työpäivän lasten kanssa kotona.

Tuohon elämänlaatu kysymykseen olen joskus kantaa ottanut ja jätän sen nyt sen enempää kommentoimatta. Sen verran sanon että kyllä tällaisessa elämäntilanteessakin elävä voi olla kateellinen parisuhteessa kaksineläjiin, lähinnä se vapaus mennä ja tehdä kaikkea...

Tetiä täällä huhuillaan ja toivotaan parasta tulosta.



Palaillaan, nyt päiväkahville(vaikka se ei nyt tässä raskaudessa tahdo alas mennä mutta pöytään on seuraan ahtauduttava ettei kukaan ala aavistaa mitään....)



-pietu-

nyt tikutellutkaan enää. Tietää sen muutenkin: tissit eivät ole kipeytyneet, kohdunsuu on ylhäällä ja aika kova, aamulämmöt eivät ole nousseet. Ainoa ovikseen viittaava juttu on se, että rakastelu on aivan ihanaa! Joku lohtu sentään...



-paide-

eikös ne tissit pitäisikin kipeytyä vasta oviksen jälkeen?



Mullahan myös noissa aiemmissa hoidoissa tikutellessa huomasin ainakin noilla clearbluella että en ikinä saanut kontrolliviivasta vahvempaa kuin testiviiva. Mutta en kyllä tikuttanut kuin kerran päivässä, sen verran kalliita ovat...



Siis minä arvostan myöskin kotiäityttä, ei siitä ollut kysymys. Minusta on aina ihan juuri oma valinta ja itsekin ajatellut mahdollista mammalomaa/hoitovapaata tervetulleena breikkinä tästä työelämästä. Ei niin että se olisi välttämättä helpompaa, vaan että se olisi ainakin erilaista ' ajankäyttöä' ja erilainen elämänjakso kaiken kaikkiaan.



Eihän tuohon pietun ultraan ole kuin kaksi viikkoa. Äkkiä se menee. Aika rankkoja kokemuksia tuntuvat olleen molemmat synnytyksesi. Meitä ensikertalaisia onneksi aina ilahduttaa ja lohduttaa kuulla että rankasta kokemuksesta huolimatta naiset ovat valmiita uuteen yritykseen.

paide menetä toivoa, jospa ovista ei vielä ole ollut. Minulla ei tässä onnistuneessa kierrossa tissit kipeytyneet, mikä aika monessa kierrossa on ollut selvä merkki. Tuosta kohdun nipukasta ei ole kokemusta muuta kuin siloin kun plussasin niin huomasin että se oli ylhäällä ja tuntui sellaiselta nenänpäältä(huono vertaus mutta lähellä totuutta). Niin ja se rakastelu tosiaan tuntui silloin poikkeuksellisen ihanalle verratuna muuhun kierron ajankohtaan ja se alkoi hyvissä ajoin ennen ovista ja loppuu kuin seinään pari päivää oviksen jälkeen. No tässäkin me kaikki varmaan ollaan erilaisia. Täällä vain niin kovasti toivotaan ja yritetään yhdessä valaa uskoa siihen onnistuneeseen ovikseen ja sen tuomaan tulokseen.

-pietu-