Onko täällä muita jotka kuumeilevat vauvaa vaikka tietävät että on vaikea raskaus edessä?

Minulla on kaksi lasta. Toinen sairastui syöpään kaksi vuotiaana. Hoitoja kesti vuoden päivät ja huipentuivat luuydinsiirtoon. Nyt olemme olleet " kuivilla" viisi vuotta. Oppimisvaikeudet ovat selvät ja lapsi on lyhyt kasvuinen. Huoli on, miten hän pärjää koulussa ja saako hän lapsia ikinä?



Toinen lapsi sairastui alopeciaan noin neljä vuotiaana. Hän on tällä hetkellä hiukseton, ripsetön ja kulmakarvaton. Tyttönä hän on taatusti koulukiusattu.



Molemmista on huolta ja äitinä pelkään tulevaisuutta. Kolmatta haaveillaan, mutta pelkään, jos taas saadaan sairas lapsi. Yritän ajatella, ettei näin voi käydä, mutta pelko jäytää... miten jaksan enää, jos näin huono tuuri kävisi?



Ja yksi juttu vielä..... olen määräaikaisessa työsuhteessa. Miten mahtaa käydä työpaikan, sekin pelottaa?

Onko täällä muita, jotka työpaikan uhalla hankkiutuvat raskaaksi?

Minulla myös sama tilanne, että edellisessä synnytyksessä kohtu repesi ja lääkäri jo meinas että tuleekohan tuosta enää " värkkiä" Nyt melkein 3v sen jälkeen gyne sanoi " ei tämä näytä yhtään niin pahalta kuin paperit antavat ymmärtää, ihan paksu ja tasainen kudos. Kysyi vielä että emmekö aio enää lapsia tehdä, jäin siinä sitten suu auki mollottamaan, että voisimmeko vielä??? Ihanaa!! Arvatkaa vaan alkoiko vauvakuume lähes samantien x-) Jotta näin en ole sata varma onko edessä kauhea raskaus/synnytys vaan päätimme kuitenkin yrittää.

Mikä ihme se on joka saa taas innostumaan tästä touhusta, vaikka vielä hetki sitten oltiin aivan varmoja, ettei enää koskaan. Esikoinen on suureksi yllätykseksemme kehitysvammainen, jonka seurauksena naivit vauvahaaveet saivat suuren kolauksen, oli pakko " aikuistua" yhtäkkiä.

Uskalluimme tekemään toisenkin, tämä raskaus ensimmäistä kurjempi, osuutta oli varmasti myös pelolla. Lapsi oli kuitenkin terve ja vilkas ;) tosin lähes kolmevuotiaaksi nukkunut todella huonosti.

Voisin sanoa, että ovat hyvin vaativia muksuja, vaikkakin ihania.



Silti kuumeilu on taas pinnalla, tahtoisin olla kotona kun isompi aloittaa koulunsa ja varmasti tarvitsee paljon apua ja aikaa koulussa pärjäämiseen. Kyllä meillä vielä olisi tilaa yhdelle...

vaikka ensinmäinen raskaus oli kamala. Ja pojalla synnynäinen sydänvika. Raskausaikana aika alusta supistuksia, järkyttävää turvotusta, ja paha issias. Issiaksen takia pelottaa kyllä. Äityi niin pahaksi lopulta etten kyennyt kävelemään, synnytyksen jälkeen en kyennyt viikkoon kävelemään. Rullatuolissa istuin ja sen avulla ' opettelin' taas kävelemään.



Selkä on edelleen huonossa kunnossa, senkin puolesta mietityttää että miten selkä jaksaa raskauden tuomat kilot kantaa.



No tästä huolimatta yritämme toista lasta. Ja pieni pelko tietty on myös että olisiko toinen lapsi myös sydänlapsi. Olemme käyneet läpi sydänleikkauksen jo kerran, eikä se ollut mitään herkkua vanhemmille varsinkaan.

Esikoista yritettiin vuosi sinä aikana 2km, Oli kovat selkäkivut ja vaikea pre eclampsia joka johti synnytyksen käynnistykseen 2vko sairaalassa makaamisen jälkeen. Tyttö oli 2370g. Istukka jäi kiinni ja menetin 5l verta. Vauvalla oli koliikki eikä hän nuukunut ensimmäiseen 3kk öisin ollenkaan, sitten alkoi 2vuoden korvatulehduskierre. Toista lasta yritettiin vuosi jona aikana 2km ja kävi ilmi että kohdun limakalvo on niin huono että ei onnistu luomusti. Lääkityksellä tulin raskaaksi ja nyt olen rv 18. Kauhea selkäkipu alkoi noin 3vko sitten enkä usko että siihen auttaa tälläkään kertaa mikään. Kova turvotus on myös alkanut en tiedä enteileekö taas raskausmyrkytystä? Silti en malta odottaa että saamme tämän jälkeen lisää lapsia sillä kaikesta huolimatta raskausajat on on ollut elämäni onnellisinta aikaa

...mutta silti vauvakuume alkaa olla todella kova. Ykkösen kanssa minulla tuli paha raskausmyrkytys ja Hellp-syndrooma, eli pahin mahdollinen. Raskaus jouduttiin keskeyttämään rv 26+5, ja sairaala-aika oli henkisesti todella rankka. Kaikki meni kuitenkin alusta asti niin hyvin kuin vain saattoi, ja tyttö nyt 2,3v.



Mulla rr nousi jo alkuraskaudesta, mutta aina onneksi tasaantui, eikä edes lepoon määrätty, kun ei varsinaisia ongelmia ollut. Jatkuvasti oli virtsassa proteiinia, mutta pistettiin runsaan valkovuodon piikkiin, mikä sinänsä ymmärrettävää.



Turvotuksia tuli yli 20kg, paino otettiin leikkausaamuna. Alkoi armottomat ylävatsakivut, olin viikon maannut sairaalassa. Onneksi lähettivät ajoissa Naistenklinikalle, mutta matka ambulanssissa oli yhtä tuskaa, kun eivät antaneet mitään kipulääkettä vasta kun Hesassa.



Toista aletaan yrittelemään varmaan piakkoin (toivottavasti) ja raskauden keskeytyksen pelko kasvaa. En osaa niinkään pelätä sitä, että vauva ei selviäisi vaikkei raskautta voisi viedä loppuun, eikä ilmeisesti loppuun menisikään, ainakin äitipolilta niin sanottiin.

" kiva" lukea täältä että muilla on samanlaisia aatoksia omien kokemusten kanssa. Vaikkakun kurjaa että ollaan jouduttu kokemaan tuollaisia asitoita.



On se vauvakuume jännäjuttu. Järki sanoo etteä ehkä ei kannattaisi haaveilla lisää lapsista. Mutta ei se vauvakuume usko. Ja silti siltikkiin tahtoo ainakin yrittää.



Meillä on nyt kolmosen yritys käynissä ja koetetaan nyt vain luottaa siihen että kaikki menee hyvin ja että selvitään siitä 9kuukaudesta.





Onnea kaikille kovasti tulevaan!!!!

Mulla on myös kokemukset raskausmyrkytyksistä. Osa lääkäreistä sanoi ettei sille mitään voi, mutta osa taas suosittelee magnessiumin käyttöä raskauden aikana tai toinen on asperiini joka pitää suonet auki ettei istukan toiminta olisi heikkoa( viikoihin pienikokoiset vauvat). Se mikä on se määrä joka ko. aineita pitäisi nauttia en tiedä ja lääkäreilläkin on eriäviä mielipiteitä lisäksi osa sanoo ettei ne edes auta.

Omalla kohdallani on 50%/50% sairastunko vai en. Haluan silti kuudennen lapsen ja elämästä kun ei koskaan tiedä että mikä sitten on niin varmaa ja turvallista. Vaikka raskaus olisikin ongelmaton synnytyksessä voi tulla komplikaatioita eli ajattele myönteisesti: Tiedostat vaikeudet, sinua tarkkaillaan tavallista enemmän jotkut äidit joutuvat makaamaan 4 kuukautta sairaalassa juuri erilaisten riskien takia, mutta kun vauva on syntynyt sen unohtaa tosi nopeasti, palkinto on maailman paras. Onnea yritykselle!!!!

Kuinka tuota kohtusi tilannetta tutkittiin, kun olen luullut ettei sitä ennen raskautta pystyttäisi tutkimaan? Itselläni takana kolme sektiota ja kohtu oli viimeisimmässä sektiossa(2,5v sitten) jo ohentunut reippaasti. Raskauskieltoa ei kuitenkaan annettu eli kalvomaisen ohut kohtu ei kuitenkaan vielä ollut. Olisi nimittäin paljon turvallisempaa suunnitella uutta raskautta, jos tuosta tämänhetkisestä tilanteesta saisi edes jonkinlaisen kuvan :) Voikohan kohtulihas jopa vahvistua, jos pitää tarpeeksi taukoa...



Meilläkin vauvakuumeeseen liittyy osaltaan myös surua, sillä esikoisemme menehtyi viikon ikäisenä. Tällä hetkellä on hyvin vahvana tunne, että se kolmas lapsonen tästä meidän pesueesta vielä puuttuu! Mutta uskaltaako sitä enää... :/

" tehdään" lasta vaikka ensimmäine raskaus ei päättynyt hyvin. lääkärit myös totesivat, että ennenaikaisesti synnyttänyt äiti synnyttää luultavasti ennenaikaisena uudestaankin. Myös työkuviot on huonossa jamassa, sillä aloitan juuri kesällä uuden täysipäiväisen työn. Eli koeajallahan joudun luultavasti kertomaan, että olen raskaana. Siinä voi sitten potkut tulla!



Esikoisen sain siis reilu vuosi sitten ja poika syntyi rv 33+5 muistaakseni. Meinasi syntyä rv 28. Mutta satiin lääkkeillä pysäytettyä. Synnytys käynnistyi rv 33+4 kun lapsivesi meni. Mitään tulehdusta tai muuta ei havaittu. Eli selitystä en koskaan tuohon ennenaikaisuuteen saanut.



Lapsi syntyi normaalisti ja synnytys meni hyvin, mutta joutui teholle heti syntymäpäivänään. Sairaalassa poika oli kaikenkaikkiaan 2 viikkoa. en todellakaan halua kokea sitä huolta ja pahaamieltä uudestaan. oli todella ristiriitaista iloita tervestä lapsesta joka kuitenkin oli hengenvaarassa. Toivon todella, että seuraava synnytys sujuu muitta mutkitta. Niin, että saan vauva heti vierihoitoon ja päästään nopsaa kotiin!