kiinteiden syömisestä
Aloittelin tuossa kiinteiden antamisen suurella riemulla mutta nyt on kyllä jo suru puserossa..vauva ei aukaise suutaan ja työntää kielellään ruokaa ulos sen minkä kerkiää..kolmen pakolla työnnetyn lusikan jälkeen alkaa niin kamala huuto ja kiemurtelu että luovutan.vauva on kuitenkin jo reilusti yli 6kk..onko muilla vastaavaa?mikä avuksi?
Kommentit (2)
Täällä tyttö melkein 5kk. Kiinteitä aloiteltiin syömään tuossa alkukuusta ja eka kerralla tyttö olisi varmaan syönyt purkillisen kasvisosetta, mutta en uskaltanut antaa. Sitten syötiin persikkaa, ja päärynää. Noin viitenä päivänä tyttö söi todella innolla riisijauhopuuroa, mutta sitten tuli totaalinen stoppi lusikalle. Syytä en tiedä.
Nyt on sit palattu alkuun. Siis syödään kasvisosetta persikalla tai päärynällä höystettynä ja lopetan heti syöttämisen kun itku alkaa, joskus menee kaksi lusikallista, joskus reilu puoli purkkia. Valitettavasti olen syyllistynyt viihdyttämiseen, siis laulan usein syöttäessä tytölle. Ei hyvä, koska esikoinen oli lopulta semmoinen viihdytettävä, että vaikka olisin kävellyt käsillä niin ruoka ei mennyt.
Kai tässä pitää vaan malttaa odottaa ja antaa ajan kulua, ja nuo lakkoilut kuulu asiaan, olipa kyseessä pullo, tissi tai lusikka.
Kyllä se siitä lähtee,ei kannata stressata....onhan se vauvalle ihan uusi kokemus...
Sitkeästi vaan syöttelet sen minkä saat annettua....yrität tehdä syömistilanteesta mahdollisimman miellyttävän ja stressittömän...itkevälle lapselle on tietysti ihan turha yrittää syöttää mitään....mutta niin kauan kuin ei itkua kuulu,niin yrität syötellä...
lusikka kannattaa tähdätä suoraan kitalakea kohti,niin kieli ei työnnä sitä pois.
Meilläkin meni 3 viikkoa tuollatavalla itkuisesti ja kíiukkuillen ja nyt tyttö syö kuin viimeistä päivää...
tsemppiä!