Ei muka ole vauvakuume ja täällä joka päivä silti?!
Hmm... Onko muita samanhenkisiä hassuja? Miehellä on vauvakuume ja itsellä ei, mutta silti käyn joka aamu täällä ennen töihin lähtöä... Lasken laskureilla ja sitten ku täti tulee käymään, niin oon tosi helpottunut ja samalla hitusen pettynyt.
En tiedä. Ehkä sitä on kerännyt peikkoja niin paljon, miks ei kakkosta haluaisi, ett on vaikea enää saada hutkittua niitä pois? Varsinkin kun vanhempani ilmoittivat ettei tod. oo hyvä idea, kun kävi esikoisen kanssa tuuria ja kaikki oli hyvin, vaikka onkin tietty meidän päätös... Ja mä oon kultaisen 60-luvun ikäinen sentään :)
Osittain koen olevani ei-täydellinen äiti ja pelkään eniten sitä, ettei mun lapsista tuu täyspäisiä, koska oon niin huono kasvattaja... En varmaan oo, koska rakastan lastani enemmän kuin mitään, mutta... Omat vanhempani eivät olleet kauhean hyviä siinä hommassa, vaikka näennäisesti meil oli ns. hyvä koti. En koskaan voinut luottaa heihin ja kaikki päätökset mm. koulusta jouduin tekee yksin. Ja he otti sitten kunnian, jos pärjäsin hyvin silloin ja nyt vieläkin. Näköjään se lapsuus vaikuttaa näin vanhanakin, vaikka järki sanoo, etten tod. oo samanlainen kuin omat vanhempani...
Kommentit (7)
Eli täsmälleen sama tilanne minullakin. En tunnusta julkisesti, että minulla olisi vauvakuume, mutta silti kierin täällä päivittäin. Minulla on yksi lapsi ennestään (s. 2003) ja lapsen isän kanssa on erottu jo aikaa. Uusi mieheni kuumeilee kovasti omaa ensimmäistään, vaan minä jarruttelen vielä.
Pelkään oikeasti mokaavani lapseni kanssa ja koen olevani suvun ja tuttavien silmissä ikään kuin " suurennuslasin alla" . Jokainen mielestäni odottaa vain, milloin minä mokaan. Näin todellisuudessa tuskin on ja tiedän tuon alitajunnassa olevan ajatuksen olevan vain omaa epävarmuuttani tässä, ei edes niin uudessa, tilanteessa.
Täällä siis olen ja on hienoa huomata että meitä kuumeettomia kuumeilijoita on täällä muitakin!
-hepuna
Ett täällä on muitakin. Helpotti kyl heti ;) Tsemppiä teille! Tässä just huomasin, ett täti on myöhässä pari päivää... apua?! saapa nähdä miten käy?
ap
Täällä kans taitaa olla yks ;) ja huvittavaa, että kyse on nimenomaan toisen lapsen hankinnasta meilläkin. Mulla oli joskus puoli vuotta aiemmin vauvakuume, jolloin jätin pilleritkin pois...muutama kuukausi meni ja sit tuli joku pakokauhu (tuli järkeiltyä liikaa asioita ja rahakuvioita) ja aloin syödä pillereitä taas.
Kuume meni oikeestaan ihan kunnolla ohi, mutta näköjään nyt on joka päivä sitä ajattelee taas kaikkia vauva-asioita...yleensä nää vauvakuumeilut kulminoituu siihen, kun lähipiirissä ystäville tulee vauvoja..hyvä ystävä sai siis viikko sitten lapsen.
Ois niin helppoa kun pamahtais vaan raskaaksi ja siinä vaan totuteltaisiin ajatukseen ;) Kun liikaa miettii asioita, meinaa rohkeus jotenki pettää..
Mies on messissä ihan miten päin vaan tehdään..
Mutta kiva huomata että on muitakin " tuskailijoita" - ollakko vaiko eikö olla ??
Täälläkin yksi ilmoittautuu :) Kolmisen vuotta sitten oli ihan järjetön vauvakuume, mutta se meni ohi ja nyt tulee lähinnä pohdittua sitä, mikä on oikea aika.
Vähän kuume nostaa päätään, ei kai sitä muuten täällä roikkuisi, mutta sellaista vauvakuumetta kuin silloin ei ole enää näkynyt. Sitä on alkanut miettiä ihan liikaa kaikkea vauvaan liittyvää elämänmuutosta... Voi voi, pitäisi vaan antaa mennä, kai se elämä ja asenne on ihan itsestään kiinni.
Kumma juttu tuo järkeily tosiaan. Ehkä se on sitä kun jo tietää mitä olis tulossa kenties ja ei ole sit varma että jaksaako, tai meillä ainakin: jaksaako se toinen sen kaiken, siis mies.
Onko teistä joku sit ihan tosisaan valmis heittäytymään raskauden huumaan vielä tämän vuoden aikana? Mies sai jo pikkusormen kun mietittiin, että jos vaikka syksyllä alotettais. En tiedä sit tuleeko mulla taas pupuli pöksyyn. Mies tuijottelee jo aika julkeasti vauvoja ja vaunuja kaupungilla. Onneks ei sentään niitä vauvamasuja... ainakaan vielä:D
Kertokaa tänne kuulumisia ja näkyykö tätejä vai viivoja tikuissa. Oikeesti luulin olevani ainoa pipipää täällä:)
-hepuna
Nyt olis ollut jo 3-5 pv täti myöhäs ja aamupäivällä tais huristaa paikalle. Pettynyt? joo... Helpottunut? ehkä... Argh! Kummallista on, ett tällä hetkellä tuntuu ett täti huristeli jonkun toisen luo, mutta eiköhän se taas tuu takaisin?! Mahassa tuntunut pari kertaa tosi kipeitä vihlaisuja...
Esikoista odottaessa tärppäs heti hormonikierukan poiston jälkeen. Hieman oli hormonit sekaisin, koska kp 50 näytti testi vasta plussaa. Ja kylläpä tuli testejä ostettua :D Nyt tilanne on siis se, etten ole minkään ehkäisyn alainen... Ja siksi tilanne onkin niin hankala henkisesti. Jos ois ehkäisy, mikä pitäs lopettaa, niin vauva olisi mielestäni jotenkin suunnitellumpi kuin tulee jos on tullakseen -tyylillä. Ja mä kun haluan suunnitella kaikki huolella! *heh* Eli siis pohtia, järkeillä, keskustella etc. etc. just kaikkea siis, mitä mun mies ei halua. Se vaan sanoo, ett vauva olis kiva ja saa tulla jos tulee.... aagh...
Ja kyllä sitä tosiaan miettii kaikkea hullua, kuten tää mun lemppari -pelko... rakastanko yhtä paljon kakkosta kuin esikoista!?! Useamman lapsen äidit varmaan nauraa tälle, mutta jostain syystä mä oon aivan varma, etten muka rakasta ja sitten aíheutan kauheat traumat lapsipololle ja lopuksi syyllistän itseni kuoliaaksi... Kuulostaa ihan teini draamalta?! *syvä huokaisu*
Mutta onnea kaikille kuumeileville ei-kuumeilijoille! Toivottavasti ajatukset selkenee itse kunkin päässä... *naurua*
En visitoi täällä päivittäin mutta mietin silti vauva-asioita melkein päivittäin, vaikka vauvakuumetta ei ole. Meilläkin siis tuo kakkosen hankinta mietteissä ja kamppailen myös henk.koht. juuri tuon asian kanssa, etten koe olevani tarpeeksi hyvä äiti ja että onnistun kuitenkin jotenkin sotkemaan lapseni (lasteni) pään/t. En vielä ole päässyt mihinkään lopputulokseen tämän asian kanssa, mutta tulin vaan kertomaan, että ainakin yksi kohtalotoveri löytyy ;)