Miten unikouluttaa 1,5 vuotiasta?

En nyt juuri osaa sinua auttaa, mutta toivoisin myös muilta vinkkejä unikouluun. Meillä 1v 3kk ikäinen tyttö ja nukahtaminen kestää lähes joka ilta sen tunnin jopa enemmän. Huoneesta kun poistuu, alkaa armoton huuto. Joskus harvoin tyttö nukahtaa maitopullon annon jälkeen. Meillä siis edelleen käytössä maitopullo iltaisin, josta myös pitäisi luopua. Vinkkejä kaipaisin minäkin, mikä olisi oikea tapa " huudattaa" . Meillä lisäksi tyttö herää öisin hyvänä yönä kaksi kertaa, mutta toisinaan jopa lähemmäs kymmenen kertaa. Ja noin joka toinen viikko on on sellainen yö, että tyttö herää yöllä, eikä nukahda hyssyttelyn jälkeen ja on sitten keskellä yötä pari-kolme tuntia hereillä. Öisin tyttö syö tuttia, mutta muuten ei. Yleensä siis yöllä nukahtaa, kun saa tutin takaisin suuhunsa, joka useimmiten on kadoksissa. Myös tutista olisi tarkoitus vierottaa piakkoin. Mitenköhän olisi nyt kaikinpuolin järkevää toimia?!

Sen takia epäilenkin, että jos tunti menee joka ilta - lapsi ei ole vielä väsynyt! Väsynyt lapsi raivoaa ja riehuu, mutta nukahtaa 20 minuutissa sen jälkeen. Minä nukutin ja nukutan vieläkin (3 v.) koska se on lapsen yöunille tärkeää nukahtaa turvallisuuden tunteeseen. Unikouluun en koskaan suostunut, enkä suostu, mutta kokeilkaa laittaa lapsi myöhemmin sänkyyn kunnon iltasadun, iltapalan ja iltamusiikin jälkeen? Se toimi meillä kuin tauti.



Jossain kirjassa (niitähän riittää) sanottiin, että jos lapsi ei puolessa tunnissa tipu, nosta lapsi pois sängystä, koska ilmiselvästi lapsi ei ole väsynyt. Ja jos pirteää lasta iltatolkulla pakottaa tylsään sänkyyn, tuleehan siitä pelokas ja itkuinen. Ei siinä enää sitten enää unikoulut auta, mutta jokainen tuntee varmasti lapsensa parhaiten ja tietää mitä tehdä?

toivottavaa ja tavoiteltavaa. On iiiiihanaaa päästä nukkumaan, sänky on kiva pehmoinen paikka. se ei ole tylsä tyhmä paikka missään tapauksessa. Lasta ei saa myöskään kasvatusmielessä uhkaila nukkumaamenolla: " jos et ole kiltti, menet suoraan nukkumaan ilman iltapalaa!"

teddy-nalle:

Jossain kirjassa (niitähän riittää) sanottiin, että jos lapsi ei puolessa tunnissa tipu, nosta lapsi pois sängystä, koska ilmiselvästi lapsi ei ole väsynyt. Ja jos pirteää lasta iltatolkulla pakottaa tylsään sänkyyn, tuleehan siitä pelokas ja itkuinen. Ei siinä enää sitten enää unikoulut auta, mutta jokainen tuntee varmasti lapsensa parhaiten ja tietää mitä tehdä?

Me mennään nukkumaan näin:

Luen parikolme kirjaa sohvalla, nostan pojan sänkyyn, lauletaan unilauluja, puhutaan huomisesta, toivotaan hyvää yötä nallelle, pupulle, äiti toivottaa hyvää yötä ja samalla kertoo itsekkin olevan väsynyt ja menevän nukkumaan kunhan vauva nukahtaa. Sitten vaan ovi kiinni!

Poika joskus kiipeää sängystä pois ja haluaa vettä, maitoa, äidin sänkyyn jne. Palautan ystävällisesti ja määrätietoisesti takaisin sänkyyn ja hoen, että nyt nukutaan, hyvää yötä, nähdään huomenna. Sänkyyn palautetaan ilman mitään palveluja vaikkapa 10 kertaa.

Tuo toimii meillä. SAdut, laulut sun muut vievät aikaa noin 30 minsaa. Harvoin on itkuja ja yöllä ei herätä kukkumaan. Poika on nyt 2v8kk.

Meillä on ollu pojalla samanlaisia kokemuksia. Silloin sain neuvon, että on siellä pimeässä huoneessa niin kauan kuin poika nukahtaa, saa siis turvallista seuraa.



Aluksi, noin pari viikkoa, olin sängyn vieressä niin kauan kuin nukahti. Sitten aloin pikkuhiljaa siirtymään kauemmaksi, mutta olin huoneessa. Aina kun poika alkoi juttelemaan, niin tokasin vain: äiti nukkuu, nuku sinäkin.



Nyt noin kaksi kuukautta ongelman alkamisesta, poika jää yksin huoneeseen, saan siis heti lähteä pois. Toivotan hyvät yöt ja sanon, että äiti tulee kohta nukkumaan.



Vastakohtana muihin, niin olen huomannut, että meidän poika saattaa väsyneenä olla hereillä tunnin jos kauemminkin. Mikäli vien pojan sänkyyn hieman ennen kuin väsymys iskee, niin nukahtaa noin 10 minuutissa.

tullut, jos joku oli huoneessa. Kun olihan se niin kiva, kun oli seuraa ja aina joku nosti ne nallet uudelleen sänkyyn ja laittoi takaisin pitkälleen, niin sai hypätä taas pystyyn. Ja kuinka uskomattoman kauan jaksoikaan kurkkia, että onhan se äiti vielä siinä. :) Tai tältä ainakin äidistä tuntui. Jos meni yliväsyn puolelle, niin vasta se nukahtaminen kesti. Ja tuli kyllä aika vainoharhainen olo, kun yritti HIIPIÄ pois huoneesta ja jos yksikin narahdus kuului, niin taas kaikki alusta. :)



yksi ilta normaalien rutiinien jälkeen laitoin lapsen sänkyyn, toivotin hyvät yöt ja lähdin pois. Kamala huutohan siitä tuli. Menin vähän ajan päästä takaisin, laitoin lapsen pitkälleen ja ainoa mitä sanoin oli: " Nyt on yö, nyt nukutaan." Kun lapsi oli rauhoittunut, taas lähdin pois. Ja kamala huuto taas perään. Odotin vähän kauemman aikaa, ennen kuin menin takaisin (kello oli varattuna viereen.) Ja taas seuraavalla kerralla vähän kauemmin jne. Pari-kolme iltaa meni siinä ja joka kerta vähän helpommin. Sitten lapsi oppi itse nukahtamaan tietty rakkaat unikaverit kainalossa ja nukkumaanmeno sujui paljon paremmin kuin ennen. Joskus piti kerran käydä tilannetta rauhoittamassa. Olihan se aika rankkaa kuunnella itkua, mutta kun tiesi ettei hätää ole ja lapsikin huomasi, että äiti ei lähde ihan kokonaan pois. yölläkin jos heräsi, niin osasi sitten itse nukahtaa uudelleen.

Meidän neiti 1,5 vuotta oli hoidossa oppinut nukahtamaan päikkäreille yksin (aloitti pph:lla vuoden vaihteessa) Hoitaja oli vaan ensimmäisenä päivänä jättänyt sen sänkyyn ja sanonut, että tulee kohta takasi. kun oli tullu nii tyttö oli jo unten mailla. Tuo ei kyllä kotona olisi toiminut missään tapauksessa. Vieras paikka ja täti ja jännä päivä varmaan aiheutti tuon simmahduksen. Nyt nukahtaa aina hoidossa yksin. Lauantaina ei kotona millään alkanu päikkäreille, ennen kun tajuttiin jättää tyttö yksin nukahtamaan.



Sitten illalla ajateltiin kokeilla samaa taktiikkaa. Eikun neiti sänkyyn, hyvät yöt ja poistutaan ripeästi. Tietysti kohta nousi seisomaan ja nakkasi tutin pois, sitten vaan käytiin kippaamassa takasin makuulle ja toivotettiin uudestaan hyvät yöt jne. Tätä kun tehtiin n. 10 kertaa niin sinne se nukahti... Seuraavana päivänä ei tarvinu kuin ehkä viis kertaa, eilen sama juttu. Iltanukutus on meillä ollut aina vaikeampi, usein tunninkin sai hengailla pimeässä huoneessa... Nyt jo kolmessa päivässä on helpottunut huomattavasti.