+++ SYYSSÄTEIDEN TORSTAI +++
Kommentit (32)
eli minä ainakin haluan mieheni ihan ehdottomasti mukaan synnytykseen, jos ja kun sen joskus saan kokea. Koskaan ei olla asiasta edes puhuttu, mutta niin kuin monissa muissakin asioissa, tämä on niitä itsestään selvyyksiä, eli ei tästä edes tarvitse keskustella (kuulostaa pahalle, mutta oikeesti tiedän että meillä se menee näin!). Tiedän myös, että jos mieheni ei jostain syystä pääsisi mukaan, se harmittaisi häntä varmasti aivan satasella. Olisihan se kuitenkin varmaan elämämme " kohokohta" , oikeesti! Meidän kaikkien kolmen ;)
Voi vitsit, kun joskus saisikin oman nyytin nostaa rinnoille *nyyh*
Nyt töihin!
" Torstai on toivoa täynnä" Säteet!!
[color=blue]Galluppiin vastailen, että haluaisin mieheni mukaan synnytykseen ja siitä on väännetty kättäkin jo nyt, vaikka en ookkaan raskaana. Mieheni kun on sanonut, että hän ei kestä katsella mun kipuilemista, mutta sen oon päättänyt, että jos joskus niin onnellisesti kävisi, että saataisiin oma lapsi niin mies tulee synnytykseen vaikka käsiraudoissa. On se kuitenkin ihan ainutlaatuinen kokemus...
Taasen ollaan koulun penkillä. Jotenkin on tosi kettuuntunut olo. Ei vois sitten vähempää kiinnostaa. Se eilinen tentti meni ihan käteen, joten sekin varmaan harmittaa. Oikeesti mä oon TOSI kypsä tähän koulun käyntiin ,mutta onneksi on enää kaksi viikkoa elikkä 8 päivää jäljellä.
Sori kun tuli omanapainen juttu. Näin aamusella ei oikein lohkee toi juttu. Katsellaan päivemmällä kun muutkin ovat heränneet tähän päivään.
Moi Vaan!
-Taelsa-[/color]
Taelsalle tsemppiä niihin opintoihin! Kohta koittaa joululoma! Itse vielä vuosi sitten olin sun kanssa samassa pisteessä - helposti nuo opintoajan kauheudet (eli vaikeat tentit :) ) näköjään unohtuu!
[color=purple]Toivotaan tosiaan että torstaissa olisi toivoa, on kyllä niin monta piinailijaa jälleen, että pakkohan jonkun se plussa on saada, tai vaikka kaikki...olis se hurjaa ;)
G: Minä myös kiikutan ukon mukana vaikka väkisin. Synnytysvalmennuksesta se on sanonut ettei tulisi, mutta kyllä sen tultava on. Se on voi voi jos on kerennyt jo ne pari kertaa harjoitella, nyt on otettava uusiksi ja asiasta ei sen enempää keskustella!
Kuumeilijalle piti toivotella vielä tervetuloa takaisin ja toivotaan että kuumeilu alkaa plussaisissa merkeissä, hienoa että jaksatte taas yrittää. Tsemppiä!
Jede...mites on oviksen bongailu, eikös ole aika rasittavaa puuhaa... tulee haamuja sit ei tule mitään jne... ;) Monta ulottuvuutta tällä kuumeilulla kun keksi vielä tuollaista piinaa ;)
Mun pitis hypätä suihkuun ja käydä pankissa ennen töihin ja koulutukseen menoa... tänään pitää maksaa matka ja osa on vielä käteisenä...sinne menee taas omaisuus.. voi voi.. no toivon että on sen arvoista.
Mutta kaikille piinailijoille +++++säteitä!!!!
Jedelle ja muille ovisbongareille tärppionnea ja kaikille mukavaa torstaita... koitetaan me osa sietää tuota tätiä.. rasittavaa seuraa!
~♥ Kathy
[color=deeppink]Huomenta vaan kaikille!
Ensiksi piti kommentoida vielä:
[b]kuumeilija[/b]lle tsemppaukset! Hienoa, että olette jo päässeet uuteen yritykseen! Toivotaan että teillä pian onnistaisi! :)
[b]matleena[/b]lle piti sanoa, että hyvä kuulla, että teillä asukas on pysynyt kyydissä mukana! Kaikkea hyvää eteenpäinkin! :)
[b]Taelsa[/b]lle tsemppiä viimeisiin koulupäiviin.. ;)
[b]Galluppiin[/b]: Mies halusi ilman muuta tulla synnytykseen, ei siitä tarvinnut edes keskustella.. Ja molemmissa on ollut mukana. Pääsi onneksi myös leikkaussaliin molemmilla kerroilla, vaikkei kai kaikkialla pääsekään noihin ei-suunniteltuihin sektioihin mukaan. Ja onneksi sai tulla! Kyllä oisin ollut yksin aivan paniikissa.. :/
[b]oma napa[/b]: 15/26-27 ja tänään tuli ovistestiin 2 viivaa!!! Wohou! Tosin ehkä jos oikeen tarkkaan tutkii, niin oisko se testiviiva kuitenkin vielä aavistuksen vaaleampi kuin se kontrolliviiva..ehkä. En minä noista ota selvää, mutta SELKEÄ viiva kuitenkin! Eilen illalla puuhailtiin miehen kanssa ja oli kyllä jo vähän vaikeuksia innostua.. (kyllähän se sitten, kun väsymys ym unohtui..mutta alunperin se AJATUS ei kovin jaksanut viehättää...) Mutta kyllä se kuitenkin sitten tuntuikin kivalta ja totesin miehelle, että mä en kohta enää jaksa tätä.. taisiis, että jos sitä ovista ei nyt sitten tapahdukaan, niin mä en enää kovin montaa päivää jaksa tällästä tahtia :D (viikon aikana oltu NIIN ahkeria, että en muista koska ois... ;D )
Mutta nyt sitten tuli tikkuun ne viivat ja luulen, että tässä oli meidän yritykset tähän kiertoon.. ja katotaan sitten 2 viikon päästä, että mihin riitti! ;) Sehän on sitten jo joulu ovella ihan kirjaimellisesti... Mikäs oiskaan sen mukavampi joululahja... *uneksii*
Jepulis jee. Nyt täytyy vähän keskittyä noihin lapsiinkin--- ;D
Mukavaa torstaita Säteet ja paljon PLUSSASÄTEITÄ!!!!! ~~~~++
lähettelee Jedelede [size=4]♥
[color=orange]Piti vielä kommentoida sinulle.. kuulosti niin tutulle ;) Me kans puuhailtiin viime kierto niin ahkerasti että alko jo puulle maistua ja nyt ei sitten ihan heti mieli tehnytkään. Onneksi on täti kylässä ;)
Ja hienoa että ne viivat tuli, mulla oli se tulos viiva vahvempi ku se toinen mutta kyllä se plussa on! Nyt sit vaan tulosta odottelemaan, varoitus vaan että nyt kun ne tikutkin on käytössä myös korkealta tippuminen on vaikeampaa negan tullessa (tai ainakin minun kohdalla)... mutta eiköhän se plussa teille ilmesty siihen raskaustestiinkin! Siinäpä joululahjaa kerrakseen..
No nyt taas toimimaan.. ei pitäis pitää nettiä auki ku tää häiritsee aamu toimia : /
[color=deeppink]Kiitti. :) Joo, toivotaan, ettei pudota korkealta... Tällä hetkellä tuntuu, että se mikä siinä ottais päähän eniten, ois se, että TAAS jatkuis se uuvuttava tahti :D Mä kyllästyn aika äkkiä tämmöseen... ;D
[color=magenta]Joo, ei sitä ihmislapsi ihan kaikkea kuitenkaan jaksa! :D .. aika luonnotonta tuollainen alituinen seksin harrastelu... :D
Vaihteeksi taas täällä teidän parissanne! Vissiiin yli viikko jo kulunutkin siitä, kun viimeksi täällä ilmoittelin itsestäni.
G: Eli ilman muuta mies tulee mukaan synnytykseen, sitten joskus. Tiedän kyllä sen, että ei hänestä varmaan kovin suurta apua ja tukea oo, voipi kääntyä se tsemppaaminen päin vastoin toisin päin :) Mies nimittäin on aivan älyttömän herkkä esim. veren ja ruhjeiden yms. näkemiselle (ei voi katsoa ees tv:stä mitään lääkärisarjoja), kipuherkkäkin se on (no onneksi se ei joudu kokeen synnytyskipuja-jäätäis lapsettomiksi varmana) Että jos jonkun mies joskus oikeesti pyörtyy synnytyssalissa, niin se tulee oleen mun mies!
Joo, mutta eipä oo synnytys ajatukset vielä kovin ajankohtaisia, kun en varmaan raskaanakaan oo.. Menossa kp22/28. Pieniä oireita oon toki taas " kehittänyt" . Rinnat on arat, paleltaa, kohtua ja alavatsaa vihloo, vähän öklöttää jne.. Mutta nää on kyllä mulla normaaleja oireita noin viikkoa ennen menkkoja, että sitä rataa.. Ja sitä paitsi kaikista meidän suunnitelmista huolimatta, me ei käytetty millään tapaa hyväksi tän kierron ovisaikoja!! Hommailtiin vain kp13 jolloin ovisoireet (lima) alkoi, ja sen jälkeen oltiin 5 päivää hommailematta! Ja kuiteski ovis oli kp13-17, ainakin tuon liman mukaan.. Meillä nyt oli molemminpuolisia väärinkäsityksiä jne, mistä syystä jäi noin vähiin yritykset, ja nyt harmittaa molempia ihan hirveästi... :( Että tuonkaan puolesta mahikset olla raskaana eivät ole kovin korkealla.
Mutta täytyy seuraavassa kierrossa ottaa vahinko takaisin! Sitten joulun ja vuoden vaihteen välissä :) Ja saanpahan juhlia hyvillä mielillä siiderin kera vielä parissa pikkujouluissa!
Mukavaa loppuviikkoa kaikille täällä! Palailen varmaan viimeistään ensi viikolla, kun piina nousee kuiteskin tätiä odotellessa, vaikka vierailu melko varmaa onkin...
-marion76-
G: Mies oli mukana esikoisen synnytyksessä, enkä muuta vaihtoehtoa olisi hänelle antanutkaan. Ei kyllä mitenkään erityisesti nauttinut tilanteesta. Onneksi synnytys oli kuitenkin nopea, ettei montaa tuntia tarvinnut sairaalassa kökkiä. Ja varmasti otan hänet seuraavaankin synnytykseen mukaan! Ainut asia mitä mies synnytyksestä muistaa (lapsen syntymän lisäksi) on hengähdystauot miesten " kahvihuoneessa" . Viihtyi siellä mielestäni liiankin hyvin!
Itsellä piina jatkuu todellisena piinana.. Eilen illalla tuli pientä tuhruvuotoa, mutta tänään ei taas ole tullut mitään! Jos täti on tullakseen niin saisi jo tulla, ettei tarttis piinassa elää! Testasin kyllä eilen illalla Predictorilla ja negahan sieltä tuli. Taitaa olla stressailut nyt kyseessä ja kierto sekaisin. Kp37/27-31.
Minä olin aivan varma että tärppäsi ,mutta EI,nyt kierto päivä 30/28,30.Tänne vaan tipahdin, nyt vaan odottelemaan kunnon menkkoja,tulee vaan tuhrua,eilen viimenksi tein testin joka oli nega.Alkas ne pirun menkat:(
Pikaiseen aloitan kirjoittamisen, ennenkuin pieni ihminen herää päikkäreiltään! Joten en siis lukenut vielä pinoa, että kommentit taas jää. Tahtoo jäädä koko oma pinoutuminenkin, kun tätä arkea tässä vaan elää ja on raskaana.
Mulla on epäilys, että vois olla tyttö tulossa. Esikosta mulla oli hirvaan vahva tunne koko ajan, että tulee poika. Nyt sit odotus on ihan eri kuin viimeksi, merkittävimpänä uutuutena tämä järkyttävä finninaama. En ole syönyt suklaata tms, josta yleensä finnini saan, jos niitä joskus on. Mutta nyt on kyl koko otsa niin kipeekin...Joopa joo. Kaikkea sitä saa miettiä, mutta heinä-elokuussa se sit selviää, mikä oire tarkoitti mitäkin. Muuten menee ok; nälän yllättäessä tulee huono olo, mutta usein on syötävä vähän kerrallaan, niin pysyy paha olo poissa. Oksentanut en ole, vielä! Isäntä katteli mua yx päivä, että ei vielä näy masua (heh, esikosta näkyi vasta 25 viikolla), mutta tissit on kuulemma kasvanu...MIEHET!
GALLUP: Kyllä meidän isäntä oli esikon synnytyksessä mukana. Valmensin kyl ite omasta tahdostani, ettei sit mene jalkoväliin kurkkimaan ja seuraskin tilannetta mun vierestä. Ponnistaessa välillä kysyinkin, et onx mies maisemissa, en mä sitä siinä tarvinnut, mutta piti tietää, että lähellä on pitämässä mun puolia jos tarvitaan. Ja jos ois sanonu tai edes yrittänyt ehdotella, ettei tulis mukaan, oisin kyl antanut kuulla kunniansa. Se ei mun mielestä voi olla syy olla tulematta, ettei kestä toisen kipua tms. Pah! Meidän naistenhan on ne kivut kestettävä! Joten saa se mies nyt osansa tehdä synnytyksen eteen, eli olla paikalla. Sitä mieltä olen, ettei ponnistamista tarvi olla kattomas jos tekee pahaa, parempi, että tuore isä tulee käytävältä hyvinvoivana, kuin että sitä elvytetään kun pyörtyy. Mutta tosiasia on, ettei se synnyttäminen niin extremeä ole, kuin elokuvissa annettaan ymmärtää. Toimintaa ja verta on tiedossa, mutta se on jotenkin niin oma maailmansa, että sillä hetkellä sitä ei osaa edes ajatella muuta maailmaa ympärillä, siellä sitä ollaan ja ihan kuin elämä pysähtyisi ja jatkaisi sitten matkaansa ihan uutena eteenpäin. Tavallaan ainakin meidän perheelle koko synnytyskokemus oli semmonen siirtymäriitti (kuulostaapa kummalta) edellisestä elämästä uuteen, ei sen jälkeen kukaan enää ollut entisensä. Kahden tunnin ompelua mies ei toki ollut vierestä seuraamassa, mä höpöttelin salissa ompelevien lääkärin ja kätilön kanssa ja mies oli pesemässä ja mittailemassa poikaa ja vietti vaan aikaa käytävällä uuden ihmeensä kanssa...
Voi tätä tärinaa riittäisi tänään vissiin vaikka muille jakaa. Päästän nyt kuitenkin muutkin kehiin! -S- rv 7+2
[color=deeppink]Olitkohan tarkoittanut viestisi mahdollisesti SyysKEIJUIHIN??? Eli syyskuulle laskettua aikaansa toivoviin? Kun me olemme niitä syyssäteitä, joiden vauvanyritys on alkanut/alkamassa syksyn/talven aikana, eli ei olla kuukausittain vaihtuva porukka..tänne ei tiputa eikä täältä tiputa minnekään.
Mutta tokihan mukaan mahtuu muutenkin! :)
ystävällisin terveisin listaemo Jedelede
ps. kieltämättä näitä syys-alkuisia porukoita taitaa nyt olla jo aika monta... vähemmästäkin menee sekaisin! :D
[color=deeppink]Hienoa kuulla, että voit hyvin! :)
On ne miehet kyllä... :D Mitään muuta ne ei kyllä huomaa, mutta annas olla jos tissit kasvaa millinkin, niin kyllä ne sen huomaa!! :D :D
KAikkea hyvää raskauteesi! :)
Pikaisesti pääsin kirjoittelemaan....
Galluppiin voisin kommentoida sen verran, että isä ei ollut esikoisen synnytyksessä. Ei ehtinyt töiden takia. Aluksi ei edes halunnut tulla, mutta jälkikäteen häntä kyllä harmitti ettei päässyt. Loppujen lopuksi en ehtinyt häntä kyllä siellä salissa kaipaavan. Toivottavasti pääsisi edes toiseen synnytykseen...sitten kun se on ajankohtaista.
Omaan napaan sen verran, että kp on 19/28-32. Tiistaina bongailin oviksen, ja kiitos esikoisen se ohitettiin totaalisesti. Nyt hieman harmittaa, että missattiin tämäkin kierto....
Vaikka en ole ottanut mitään stressiä vielä tästä kuumeilusta, niin ihan älyttömästi harmittaa, että siirtyi taas kuukaudella eteenpäin.
Toivottavasti teillä muilla onnistuu paremmin!!!
Oi kun ihan tämä teidän pinkka? Joo minun vauvakuume on ihan ajankohtaista,menen sinne keijuihin,pikasesti katsonut väärin nimen:)
Jatkan siis päivän teemalla ja toivon kaikille kaikenlaista toivottavaa =)
No ensimmäisenä gallupiin: Kyllä mies tulee synnytykseen mukaan. En ole tosin kysynyt, mutta en anna ikinä anteeksi, jos ei tule. Itse lähinnä ajattelen, että JOS jotakin menee vikaan, tarvitaan toisiamme siinä lähellä. Tosin Marionin tapaan miunkin mieheni on tosi herkkä, joten todennäköisesti hän ei kestä ihan kaikkia yksityiskohtia. Synnytysvalmennus tulee meillä tosi tarpeeseen =)
Jedeledelle onnittelut oviksen bongauksesta! Toivottavasti nyt niitä hitaita tyttöjä on luvassa =D Ja viikon vinkki: kun sininen oli tärppiväri, niin minulla on sininen reppu! Niin ja kyselit sitä tutkimusalaa¿. Anteeksi kovasti, mutten taida tohtia täällä kertoa, kun tuntuu, että sitten rajaan itseni kovin epäanonyymiksi (ja näin minusta tuli paranoidi). Jääpähän jotain paljastettavaa sitten odotuspinoihinkin, kun kohta sinne kaikki siirrytään (Raskautuuko paremmin, jos uhoaa tällaisia? Eli onko se Tahdon Asia?)!
Kathy: Minä lasken kierron alun siitä ensimmäisestä tahrasta. Ei kai sen väliä, miten laskee, kunhan noudattaa loogisesti jompaakumpaa tapaa. Vai onko tähän jotain ammattilaisten ohjeita?
Meilläkin on muuten seksi jäänyt kokonaan sitten ovisaikojen, eli nyt ei olla puoleentoista viikkoon puuhasteltu. Meillä tosin muutenkin rajoittuu aika lailla viikonloppuihin seksi, ja kun viime viikonloppuna oli vieraita, niin se siitä sitten (tai no, eihän se seksiä poissulje). Joskus tulee tällaisia vaiheita, ehkä taas keväällä ollaan aktiivisempia. Itselläni ainakin pimeyden myötä on ollut energiat vähissä.
Olivia: No nythän se lyyti alkoi kirjoittaa, joten torstai on todella toivoa täynnä =) Nyt toivotetaan pitkille kierroille hyvää matkaa kuuhun, ja jääköön sinne kiertämään ihan omia ratojaan!
Täällä mennään päivässä 25/27-29 ja olen päättänyt, että ensi keskiviikkona on vasta testipäivä, jollei tätiä näy ennen sitä. Olen yrittänyt keskittyä nyt KAIKKEEN muuhun, mutta välillä huomaan hipelöiväni alavatsaa ja toivovani ihan hirveästi, että siellä joku olisi aluillaan. Terveisiä vaan, tavataan yhdeksän kuukauden päästä! Oireita ei ole edelleenkään minkäänlaisia, joten realismilla porskutetaan suurimman osan aikaa. Hyvä minä!
Jaa, nyt pitää vielä puuhata jotain työasioita. Palataan taas pian asiaan, siskot!
[color=deeppink]Ei se mitään, ymmärrän toki, ettet halua (vielä) paljastaa liikoja.. :) Lämpimikseni vain kyselin! :D Tai oikeastaan siksi, kun mies on " vähänniinkuin" tutkija, tosin vasta koulutettava sellainen... ;) eli yo:lla. Sillä vaan aattelin kysellä, että ootko siellä jossain hommissa vai ihan muualla ;D
Mutta toi sininen oli hyvä vinkki, eli eikun tuonne tielle bongailemaan! :D
Ja taas ruuanlaittoon (miten musta tuntuu, etten mitään muuta enää teekään...;D) (tai ainakin täältä häivyn aina ruuanlaittopuuhiin ) eli heipat jälleen!
[color=deeppink]Kuten otsikkokin jo näyttää, niin toivottavasti olisi Säteillä plussaonnea matkassa roppakaupalla!!
Eilistä pinoa oli aivan mahtava lukea, jatketaan samalla tavalla vilkkaan pinoutumisen merkeissä! Mun oli tarkoitus kommentoidakin kuulumisia, mutta sattuneista syistä (lue= sängystä sinkoilevista 90 ja risat papparaisista) en voi istua koneella kovin kauaa :) Voi olla muuten jollekin lonkkamurtuma seurauksena ;)
No mutta lyhyesti, oli hyvä kuulla että Matleenalla näkyi pikkuisen asukki ja hyvissä voimissa!
Ja jotta olis jotain keskustelunavaajaa tälle päivälle, niin kysäisenpä galluppina että haluatko tulevan isän mukaan synnytykseen / onko hän ollut aiemmin mukana? Ja mitä kommenttia teillä vielä lisäksi juolahtaakaan mieleen asian tiimoilta.
Itse olen jonkin verran miettinyt asiaa, lähinnä siksi että mies on joskus aikojen alussa ilmoittanut ettei hän halua tulla mukaan synnytykseen. Ja itse ainakin luulisin hänet sinne haluavani. Mies tosin toi kantansa julki kauan ennen kuin olemme edes vauvoista puhuneet, mutta jotenkin luulen ettei hänen mielipiteensä aivan helposti muutu. Mites teillä muilla?
Nyt puuron keittoon.. Hyvää torstaipäivää kaikille!!
Riika