Miten voi olla miettimättä raskautumista?

rimputtelin taas tänään klinilalle kysyäkseni mitä tahansa tyhmää ja sieltä kovasti kehotettiin rauhoittumaan ja miettimään muita asioita. joo, hyvä varmaan, mutta miten? Mielessä ei pyöri mitään muuta ja koko ajan pitää kuunnella omia tuntemuksia...uuaah, ei ole helppoa ei.

Mulla on sellainen aavistus, että mun stressaamiseni on todennäköisesti kadottanut koko oviksen. Nimittäin ekan yrityskierron jälkeen on kierto lyhentynyt ja oviskivut yms merkit lakanneet, enkä oo testilläkään sitä bongannut.



Näinollen veikkaan, että se on tosiaan just niin kuin väittävät, stressi ehkäisee ovulaatiota ja näemmä erityisesti raskaus-stressi.



Krääh.



Milläs tästä kierteestä nyt sit pääsis? Mokomat ajatukset nyt ei ainakaan yhtään auta sitä muiden juttujen miettimistä...

Minulla yritys on vasta aluillaan, sen suhteen pitäisi olla rauhallisin mielin, toisilla kun sitä on kauankin.



Tässä alkaa oikeesti epäillä omaa mielenterveyttään näitten ajatusetn takia. Nytkin on huono olo ja vähän viluinen, mutta minua paleltaa aina ja onhan sitä noroa liikenteessä ;) Rinnatkin kipeytyy ihan vaan sen takia kun niitä koko ajan kopeloi että onko ne kipeät. Ja kun ajatukset on kiinni vaan tässä yhdessä asiassa niin mieskin saa sitten osansa kun kiukuttaa niin kovasti. Vai voisiko sekin olla raskauden oire..



No, menkat pitäis alkaa pe tai la jos kierto on normaali, jokohan uskaltais herkällä testata ;)

Ensimmäinen yrityskierto on alkamassa ja eihän mulla päässä pyöri mikään muu kuin vauva-asia. :) Olen yhtä aikaa hirveän innoissani ja toisaalta peloissani. Olen onnistunut kuvittelemaan jo kaikki mahdolliset ongelmat, jotka saattaisi estää raskautumisen.



Itse olen ajatellut satsata nyt kaikkeen vauva-asiaa tukevaan juttuun, kuten terveelliseen ruokavalioon, liikunnan lisäämiseen ja itseni hemmottelemiseen. Silloin voin yrittää ajatella jotakin muuta ja silti toimia niin, että se voisi hyödyttää raskautumista. Ruokaremonttiin saa menemään aika paljon aikaa ja energiaa, kun alkaa oikein miettimään. Ja itsensä hemmottelu on musta kahdesta syystä tärkeä, ensinnäkin se saattaisi auttaa rentoutumaan ja toiseksi, sitä voi mennä aika kauan ennen kuin taas on mahdollista keskittyä itseensä, jos nuo vauvatoiveet käy toteen.



-Trinzessa

Helpommmin tosiaan sanottu kuin tehty. Kokemuksesta voinen sanoa stressin olevan yksi isoimpia haittoja raskautumisessa. Esikoista yritettiin yli vuosi kunnes luovuin vauvahaaveista henkisesti. En tiedä miten. Olin vain luopunut ajatuksesta saada lasta.



Nuoresta iästäni huolimatta olisin päässyt -07 tammikuussa lapsettomuustutkimuksiin, kun juhannuksena -06 vihdoin plussasin "pahimmalla" mahdollisella hetkellä.



Esikoisen syntymän jälkeen päätettiin, että toinen saa tulla kun on tullakseen. Imetyksestä huolimatta raskauduin lapsen ollessa 5,5kk ikäinen. En siis ehtinyt edes stressaantumaan.



Toivottavasti pystytte olemaan jotenkin stressaamatta ja saatte kaipaamanne nyytit. Iloista kevättä!



t. äippä -87

Meillakin ekaa yritettiin vuosi ennenkuin tarppasi, tosin en nyt muista ihmeemmin ressailleeni asiaa, hamarana muistikuvana vaan jatkuva ramppaaminen apteekissa testeja ostaessa :D



toinen tarppasikin nopiasti pillereiden lopetuksen jalkeen...vanhin oli 8kk? tosin nyt en muista et soinko edes pillereita...dementia iskee.



Kolmatta nyt yritetaan 6v tauon jalkeen, saas naha kuinka kauan kestaa,buaah.

Ei samperi toi on kun mun kirjottama. Just toi rintojen tunnustelu ja ihan kun ois huono olo, joopa joo. Just tilasin netistä 20raskaustestii halvalla. Yritystä ollut kohta puoli vuotta. Voikun jo tärppäisi, varsinkin kun kaikki tutut ja tuttujen tutut lisääntyy koko ajan. Kierto on vaa tosi epäsäännöllinen mulla, niin sekin varmaan vaikeuttaa tilannetta. Ja se ainainen ajattelu, et jokohan nyt!!