Haaveita kolmannesta lapsesta

Halusin vain hieman selvittää omia ajatuksiani. Minulla on 07 ja 09 syntyneet lapset. Olin Ensimmäisen raskauden jälkeen sitä mieltä että kaksi lasta on hyvä lukumäärä. Melko salakavalasti tämä kakkonen sitten tulikin ja uskoin että enempää lapsia en halua. Silti se mitä eniten pelkäsin, tapahtui taas...haluaisin vielä yhden lapsen. Nyt kun kuopuksemme alkaa lähestyä taaperoikää, minua samalla ahdistaa ja pelottaa että en enää koskaan saa kokea kaikkea raskauteen,synnytykseen ja vauvan kasvun seuraamiseen liittyvää ihmettä. Se tuntuu aivan hirveältä. Olen todella lapsirakas, nautin lasteni kanssa olemisesta täysin rinnoin. Olen varma että jaksaisin ja minusta olisi äidiksi vielä yhdelle lapselle. Mutta miestäni en voi pakottaa enkä painostaa. Tuntuu että hänelle en voi edes puhua tästä kuumeestani. Miksi ihmiet katsovat kieroon ihmisiä jotka haluavat enemmän lapsia kuin keskivertoperheessä? Uskon että muiden mielipiteet vaikuttavat mieheni lapsilukutoiveeseen. Uskon mys että hän ei tule muuttamaan mieltään, kuumeilemaan kolmannesta lapsesta. Minusta lapsen saaminen on mahtava tunne-elämys. Mikään ei ole suurempaa kuin kiintymys-suhde omiin lapsiin, tietysti myös rakkaus omaan mieheeni on minulle tärkeää. Mutta ne tunteet mitä nainen kokee yön hiljaisina tunteina,kun uusi elämä makaa sairaalasängyssä vierellä ovat jotain, mitä niin kovin vielä haluaisin kokea. Ja vielä nytkin muistan ne hetket kun katson kahta lastani, ja tiedän miten paljon he onnea meille tuovat.