APUA! MIKÄ MUN MIEHEEN MENI!!!!!
HYPERONNELLINEN!!! ITKETTÄÄ!!!!!
Reilun vuoden oon puhunu vauvasta enemmän tai vähemmän, jokapäivä. Kesästä saakka piinannut miestä, hiillostanut, kinunnut, ruikuttanut, anellut, pommittanut nimi mielipiteillä ja vaikka mitä. Tavotteeksi otin että voitaisiin alkaa yrittää vauvaa ensi syksynä, ehkä syyskuussa, ja siitä olenkin tässä koko syksyn puhunut. Olen ollut ihan epätoivon partaalla, kun sitä varmaa juuta eikä jaata ole saanut lypsettyä millään. Ja sitten tänään mies tuli töistä ja köllittiin siinä sängyllä ja mä aloin taas vauva aiheesta pulputtaa... kysyin sitten jossain vaiheessa että missä kuussa hän haluaisi aloittaa vauvahankkeen. Odotin vastaukseksi sitä samaa, minkä olen saanut noin sataseitsemänkymmentä tsiljoonaa kertaa " sitten joskus" tai " katotaan nyt" , mutta sepä sanoikin vähän aikaa mietittyään että vaikka huhtikuussa. Kuulitteko!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! HUHTIKUUSSA!!!!!!!!
Meillä alkaa vauvahanke HUHTIKUUSSA!!!!!
Kommentit (4)
Mä olen pommittanut tämän vuotta miestäni tällä vauva asialla (ja kyllä vihjaillut kosinnastakin). Nyt sitten tossa muutoma päivä sitten hän ei enää laittanutkaan " uimapukua" päälleen vaan halusi paljain. Minä olin vaan että siitä vaan. katsotaan nyt mitä tapahtuu...ei varmaankaan mitään mutta hän oli jo kuitenkin asiaan orientoitunut...
Kiva, että miehesi on lämmennyt ajatukselle vauvasta! :)
Huhtikuuhun ei ole enää pitkästi aikaa, äkkiä se aika menee. Ennenkuin huomaatkaan se on jo käsillä ;)
Tiedän itsekkin kokemuksestani, että tuo miehen pehmittäminen vauva-ajatuksille ei ole niin helppoa ;O
Mulla oli ex-suhteestani jo yksi lapsi, kun nykyisen mieheni tapasin.
Vuosia jouduin kinumaan yhteistä lasta, ja tuo aika oli todella piinaava ;/
Lakkasin sitten jankuttamasta asiaa, ja kappas vaan...mies ilmoittikin sitten, että on miettinyt asioita, ja on valmis perheenlisäykseen.
Kiljuin riemusta, ja olisi tehnyt mieli huutaa koko maailmalle iloni ja onneni ;D
4 kk:n yrityksen jälkeen plussasimme, ja elimme yhteiselomme onnellisimpia aikoja, ja pian kilisivät hääkellotkin :)
Mies puhui odotusaikanani, ettei luultavasti haluaisi enempää lapsia, mutta mutta...
ollessamme poikamme syntymän jälkeisessä jälkitarkastuksessa (mies mukanamme) mies väläytti kuin salama kirkaalta taivaalta:
" voisihan näitä lisääkin tahtoa" ;O
Ja niin alkoi yrittely, mutta sitä pitikin 8 kk, ja sitten tuli taas +.
Nyt nuo poikasemme ovat 3 v 4 kk ja 1 v 9 kk :) (ja isosisko 15 v)
Ja niin piti tuon kuopuksen olla viimeisemme, vaan....
aloin tuossa kevät-talvella puhua miehelleni, että " eikös yksi vielä?" ;)
Mies empi ja empi, enkä saanut selkeää " ei" tai " joo" vastausta.
En jallittanut jatkuvilla kysymyksilläni, vaan aika-ajoin kysäisin vaivihkaa, että " kuinkas olisi sen pikkuNelkun kanssa?" .
Lokakuussa mies väläytti vihreää valoa, ja voi sitä riemua.
Tosin sitä plussaa ei vielä ole näkynyt, mutta sitä odotellaan...:)
Eli miehen mieli on muuttuvainen :) Vaikka niin itsepäiseltä välillä vaikuttaakin :D
...mutta edelleen tuntuu niin maan mahtavalta! Ongelma on suuri, että miten pystyy pitämään tämän nyt vaan omana tietonaan eikä toitota tätä uutista koko maailmalle :) Onneksi tänne pääsee purkamaan tunteita :D
P
Meillä kokeiltiin kanssa kaikki uhkailut ja kiristykset ennen kuin mies
viimein taipui ilmoittamaan sopivaksi katsomansa ajankohdan, kun aiemmin ilmoitti että katotaan " sitten myöhemmin jos kaikki menee suunnitellusti" ... Se jo helpottaa vähän, kun on aika sovittuna, vaikka mä jouduin silloin vielä vuoden odottamaan. Nyt on tositoimia takana kolmatta kiertoa ja mieskin on hankkeesta ihan innoissaan!
Huhtikuuhun on oikeestaan aika lyhyt aika, jos tarkkaan miettii: ei edes puolta vuotta, *hetkinen, laskee sormilla* 4kk! :) Joten mukavaa odotuksen odotuksen odotusta, Pumpsu!
D.