Lue keskustelun säännöt.
G: oma vaisto raskauden tuntemisessa?
25.11.2005 |
Galluppia pukkaa:
- Oletko vain tiennyt olevasi raskaana jo ennen plussatestiä ilman raskaustestejä? Miten kuvailisit tuota oloa/tietoisuutta?
-Entä onko olo pettänyt, eli olet ollut aivan varma ettet ole raskaana ja silti plussa on tullut? Tai päinvastoin?
-----
Itsellä, viimekuussa olin ihan varma plussasta ja negahan se oli. ...:(
Eli se siitä vaistosta ainakin mun kohdalla.... (tai ainahan on mahdollista että olin raskaana ja se oli vaan esim. tooosi aikainen keskenmeno, ts. ei kiinnittynyt tms.. Olis kiva tietää...)
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun aikoinaan esikoista (nyt jo 15 v) aloin odottamaan, ei mulla ollut mitään ennakoivia tuntemuksia raskaudesta.
Muistelisin, että kuukautiset olivat vaan useamman päivän myöhässä, ja sitten teinkin positiivisen raskaustestin.
Pahoinvointi alkoi vasta reilusti plussatestin jälkeen, ja oli melkoisen lievää muutoinkin tuo etominen.
Kun keskimmäistä (nyt 3 v 4 kk) aloin odottamaan, olin jo viikkoa ennen kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa (kierto tarkka 28 pv) pahoinvoiva, ja teinkin sitten testin (siis tasan viikko ennenkuin kuukautisten olisi pitänyt alkaa) mikä näytti haamua.
Haamu varmistui muutamaa päivää myöhemmin verikokeista selkeäksi plussaksi.
Olin jo aivan varma, kun testasin, että + tulee, ja niin se vaisto sitten toimikin :)
Kun kuopusta (nyt 1 v 9 kk) aloin odottamaan, olin jo pitkähkön (8 kk) yrittämisen jälkeen aivan varma, että sitä plussaa ei tule aikoihin.
Olin jo kerennyt käymään lapsettomuuteen erikoistuneen gynen vastaanotolla (kierrot venähtivät niin pitkiksi) ja olimme jo puhuneet gynen kanssa, että mikäli tärppiä ei tule, aloitamme clomit muutaman kuukauden kuluttua.
Sain Lugesteron-kuurin, jonka piti tasata kiertoa. Mutta niitä kuukautisia ei sitten tullutkaan...
gyne kehoitti tekemään raskaustestin, ja tein työtä käskettyä, vaikka olin aivan varma, etten olisi raskaana ;O
Mutta kas kas...testi olikin positiivinen :)
Päivää ennen + testiä tunsin (kesähelle oli tuolloin) autossa outoa pahoinvointia, ja heitimmekin mieheni kanssa jo huulta, että " nyt on tärppi käynyt" , mutta hyvin epätodennäköisenä sitä pidimme silti, olihan takana 8 kk yrittämistä, toivomista ja pettymistä.
Mutta ilo olikin rajaton, niin epätodellinen olo oli, että en osannut uskoa testiä, ennenkuin kävimme alkuraskauden ultrassa (yksityisellä), jossa näkyi ruskuaispussi (ei sykettä vielä, sillä viikot olivat vielä niin vähäiset) ja gyne uskalsi jo onnitella :)
Ja pian se pahoinvointikin alkoi, piinaten 24 h/vrk, ja todella pitkille viikoille kestikin ;O
Tämä viimeisin raskaus oli jollakin (positiivisella tosin) tapaa hyvinkin " ylläriraskaus" .
Nyt toivomme kovasti " pikkuNelkkua" , ja olen ollut jo tuntevinani vaikka mitä raskausoireita, mutta taidan vaan kehitellä niitä päässäni :) Toiveajattelua siis.
Toivottavasti pian pääsen ihkaoikeasti plussaamaan ;) Ja vaikka ne pahoinvoinnitkin otan mieluusti vastaan, sillä onhan se lopputulos (=nyytti) aina vaivojensa arvoinen :)
Vaisto on toiminut kyllä 100% sukupuolen arvioinnissa. Jollakin tapaa olen näillä kolmella kerralla tuntenut, kumpi on tulossa, ja paikkansa ovat pitäneet omat arvioni.
(esikoinen on tyttö, ja kaksi nuorimmaista ovat poikia)