Mistä uutta voimaa yritykseen KM:n jälkeen?

Oma km oli rv 8+0 ja tuntui, ettei elämä jatku ollenkaan. En osaa auttaa sinua, koska nykyinen raskauteni alkoi 2vkoa km jälkeen yllätysraskautena, mutta voin suositella tuota Haahut-pinoa. Parempaa vertaistukea et kyllä löydä.



Tsemppiä elämään!



Pirpaliina rv 12+0

ja ensimmäinen raskaus tärppäsi ekasta yrityskierrosta. Ensimmäisen keskenmenon jälkeen sitten taukoiltiin pari kiertoa kun en ollut henkisesti valmis tulemaan heti keskenmenon jälkeen raskaaksi. Sitten aloitettiin varsinainen yritys uudestaan, mutta lakkasin laskemasta kiertopäiviä, bongailemasta kaikenmaailman oireita ym. ja tulin taas raskaaksi. Oikeat raskausoireet kyllä sitten havaitsin muutaman päivän päästä oviksesta, joten " tiesin" olevani raskaana ennen testin tekemistäkään. Tämäkin raskaus meni sitten kesken rv5 tuossa lokakuun puolessa välissä. Itkin muutaman päivän, mutta sitten " heräsin" kun eräs läheinen ihminen sanoi minulle, että elämässä pitää pystyä sietämään pettymyksiä. Jos en kestä keskenmenoa, niin miten sitä sitten kestää vaikkapa läheisen ihmisen kuoleman? Elämä on katoavaista! Ja voin kertoa että nuoresta iästäni huolimatta olen menettänyt isäni, isovanhempani ja kaksi läheistä ystävääni. Nousin itsesäälin suosta ja aloin oikein uhmalla ajatella, että minähän en luovuta! Minä saan oman lapsen, minulla on vielä 20 vuotta aikaa saada oma lapsi! Olen ajatellut, että eiköhän se ole tuo yläkerran Herra joka lopulta päättää kuka tähän maailmaan saa syntyä ja kuka ei. Ehkäpä minun mahassani kasvavissa elämänaluissa oli jotakin vikaa, eivätkä ne saaneet syntyä tähän maailmaan. Ehkä minua (ja miestäni) varten on joku ihan erityinen, joka odotuttaa itseään. Ehkä lapsen aika ei ole vielä syntyä tähän perheeseen. Luulen kuitenkin, että kaikella lopulta on tarkoituksensa. Totta kai keskenmenoa on oikeus surra, ja pitääkin surra ettei tukahduta tunteitaan! Olenhan itsekin surenut, ja varmasti muistan raskauksien lasketut ajat pitkään mielessäni, mutta elämän vain on yksinkertaisesti jatkuttava. Vastoinkäymiset vahvistavat ja kun niitä vastoinkäymisiä elämässä on, niin sitä osaa eritavalla arvostaa sitä mitä itsellä on ja tulee olemaan. Minä uskon siihen, että saan oman lapsen tavalla tai toisella ja olen lakannut ajattelemasta, että sen pitäisi juuri tästä kierrosta tärpätä. Se tulee sitten kun sen aika on tulla. Usko pois, niin sinullekin. Ja iloitse jo olemassa olevasta lapsestasi täydestä sydämestäsi! Eikä ole olemassa mitään sääntöä, milloin voi aloittaa uuden yrityksen keskenmenon jälkeen. Jokainen aloittaa sen sitten kun siltä tuntuu. Minuakin pelottaa, että entäs jos taas seuraavakin menee kesken, mutta eihän sitä voi etukäteen tietää ja eikä pitäisi pelätäkään etukäteen. Mutta niin minä luulin että eihän enää toinen raskaus voi kesken mennä kun ensimmäinen meni, mutta olin väärässä. Mitään ei tiedä varmaksi, ja oikeastaan hyvä niin. Olisiko tämä elämä nyt sitten lopulta sisällöltään elämisen arvoista, jos tietäisi tapahtumat etukäteen? Sitä sietää pohtia... Tervetuloa tuonne Haahuihin, itsekin olen siellä, mutta palstailu on viime aikoina kiireen takia ollut melko vähäistä. Toivottavasti minun kokemuksistani ja mielipiteistäni oli nyt jotain hyötyä sinulle.



T:Titi-uu