♥SUURPERHEKUUMEILIJAT♥ viikko 43

mukavaa kun syysloma on ohi ja isot ovat koulussa. Päästiin taas kiinni normaaliin arkeen. Eilen vietettiinkin ihan mukava luppopäivä lasten kanssa (tai siis lapset vietti ja meikä pyykkäs ja silitti). Katseltiin elokuvaa ja syötiin sipsejä ja poppareita, nam. Leivottiin korvapuusteja ja oli oikein mukavaa.



Tänään ei onneksi tartte silittää, sen verta suuren pinon eilen silitin, huh. Pyykkiä tottakai pestään ja keittiön lattia tarttis myöskin sutasta puhtaaksi.



ON: ei ole tätiä näkynyt ainakaan vielä. Toivo rupeaa kohottamaan päätään, mutta vielä en uskalla huokaista. Oireita ei suuremmin ole, vähän väsyttää mutta siinä kaikki. Tosin eipä mulla ole noista edellisistäkään oireet alkaneet kuin vasta rv 5 tai 6. Vähän väliä käyn vessassa tarkistamassa joko on alkanut ja toisaalta taas pelkään mennä vessaan jos on alkanut vuoto. Katsotaan, jos ei tätiä tule niin ehkä sitten jo huomenna testaisi. Ensin oli tarkoitus odottaa torstaihin, mutta enpä taida jaksaa kuiteskaan...



Medison+5 ja kp29/28

Perjantaina siivosin, vaan niin järkyttävä määrä hiekkaa ja villakoiria jo lattioilla, että pakko oli imuriin tarttua. Tällä siivouksella menköön ens perjantaihin, rikkaimurilla sitten jos pakko on.



Suurperheväki on tosiaan hiljentynyt kovasti, me vanhat, niinkuin levinia totesi, ollaan pikkuhiljaa siirtymässä eläkkeelle. Koettakaahan uudet saada yhtä aktiivinen porukka kasaan, mehän oltiin lähes vuosi aktiivisimmasta päästä kirjoittavia.



Medisonilla on jännät paikat, testi polttelee taatusti kaapissa. Olishan taas aika positiivisia uutisia tännekin saada, niitä huonompia tuli jo ihan riittävästi.



Pipsan odotuskuulumisia olisi tosiaan kiva saada, en ole kaksosraskaudesta kenenkään kanssa saanut jutellakaan.



Leanna vois taas keksiä jonkun gallupin, jospa se sais väkeä liikkeelle.

Ajattelin, että jos jokainen viestit lukenut vastais vaikka vain laittamalla nimensä tuohon otsikkoon, niin saatais mukavan muhkea pino ja samalla tietää, että ketä täällä vierailee.. Taustailijat mukaan :)



Ihan jänskättää Medisonin puolesta. Tosi hyvin tiedän tunteen kun ravaa vessassa ja tarkistelee tilannetta.. Ja ihan turhaan, kun meikäläisen täti ainakin hiipii sit niin huomaamatta; ei jälkeäkään mutta kun jonain kauniina aamuna istahdat pahaa aavistamatta pöntölle niin sieltähän se rouvanretale valuu paikalle. Levittäen kamansa ympäriinsä, vähän hengitys kalalta tuoksahtaen.. Ja se lähteminen on sit työn takana, monta päivää saa siivota sen jälkiä ja viimeisiä sotkuja siivotaan vielä kun jo luulin sen kokonaan häipyneen maisemista. Siitä on niin kiva heitellä kamojaan mun uusille valkoisille pikkareille, eihän se tietenkään sotke niitä vaaleanpunaiseksi värjäytyneitä eikä niitä ihania mummomallisia, ruskeita.

Kerran sit kävi niin, että tilasin sen kaamean kalliin kuukupin rouvalle yksiöksi, niinhän se suivaantu asiasta, ettei tullu vuoteen käymään.. (Meidän junioria aloin odottaa.) Ajattelin taas seuraavalle kerralle kokeilla sitä kuukutinta vaan eipä taida vanha rouva sitäkään enää hätkähtää, varmaan puristaa kiusallaan itsensä reunoista yli ja pakottaa mut hommaamaan jotku yöpampersit.

Sit äitee ja vauveli taapertaa pyllyt pyöreinä, vaippa housuissa pullottaen. Tosi somaa.



Täytynee käydä tuolla helmikuisissa vauvoissa laittamassa meidän Peetun mittoja kun tänään oli neuvola. Eipä ollu ukkokulta paljoa kasvanut kun ei ruoka maistu ja menee eteenpäin sellaista vauhtia, ettei äidillä pampersit housuissa pysy. Ja nukkuessahan ne lapset kasvaa..? Meillä taitaa jäädä tuollaiseksi 80cm käppänäksi ellei kohta ala uni maistua.



No niin kaikki vaan tassut pystyyn ja osallistumaan nimenhuutoon-- hop hop--

Surullisia uutisia oli toissa viikon pinossa. Pahoittelut Tuulitiille, Isotikrulle ja Levinialle.



Onpas Medisonilla jännät paikat. Täällä peukut pystyssä sun puolesta.



Tänään siis ensimmäinen arkipäivä loman jälkeen. Ja väsyttää niin kamalasti, että taidan itsekin hetkeksi mennä maate, kun kuopus nukkuu. Jospa nuo isommat pujottelis vaikka helmiä vähän aikaa.



Tällä viikolla ois sitten np-ultra ja lääkäri. Varmaan sitten selviää enemmän noista jatko hommista. Neuvolassa kun ei osannut sanoa kaksosraskaudesta mitään. Sanoi vaan, että ei hirveesti oo neuvola käyntejä, vaan seuranta on äitipolilla. Jospa sinne sais sitten aikasemmin ajan, ku täällä ois normaalisti seuraava neuvola vasta 22 viikolla. Ja nyt siis on menossa 12+. Minusta ihan liian pitkä väli ihan tavallisessa raskaudessakin, saati sitten tupla raskaudessa. Pahoinvointi on onneksi helpottanut, välillä tulee etova olo, mutta onneksi aika harvoin enää. Aamuisin pitää kyllä oksentaa, mutta kun jää siihen, niin enpä valita. Väsymys on valtava ja ihan hyvin voisin nukkua 12h vuorokaudessa, mutta ei oo aina mahdollista. Päätä on särkenyt hirveesti jo monta päivää, mutta sekin on parempi kuin se ainainen pahoinvointi.



Edelleen on kyllä vähän ristiriitaiset tunteet. Välillä tuntuu ihanalta saada kaksoset, välillä pelottaa ihan kaikki, ja tuntuu ettei siitä selviä, kun on kaks vauvaa. Nyt olenkin " varma" , että enempää lapsia ei meille tule. Anoppi vielä maalaili kauhukuvia, kuinka ollaan ekat kaks vuotta kotona jumissa ja yötä päivää vaihdetaan vaippoja ja syötetään molemmat vauvoja. Onneksi meillä ei oo ollu yhtään koliikki vauvaa, että jospa nämäkin ois suht helppoja hoidettavia, niin eiköhän siitä sitten selviä. Eilen vasta sain kerrottua omalle äidille ja yllättäen reaktio olikin positiivinen. Ihan kiva, että niin hyvin meni. Maha on kyllä melko iso jo. On jännä, miten on vaikea siihenkin asennoitua, että se tulee tosiaan kasvamaan ihan hirveetää vauhtia ihan kamalan isoksi.



Missä päin sitä lunta olikaan. Tänne otettais lähetys vastaan. varmaan piristäis kummasti se valkoisuus ja valoisuus. Täällä sataa ja on harmaata ja märkää.



Nyt tuli vieraita, täytyy mennä.



Pipsa+ poppooo

Kiireistä päivää on tänään pitänyt...aamupäivällä oli kuopuksen 4v. neuvola...hän suostuikin tekemään vaadittavat tehtävät ihan mukavan rauhallisesti ja keskittyneesti...näön tarkastus jäi mietityttään...eikö poju nähnyt kunnolla vai eikö ymmärtänyt kunnolla mitä piti tehdä...saatiin uus näon tarkastus joulun jälkeen...nooh. miehellä on silmälasit joten ihme onkin ettei muilla muksuilla laseja ole.



Neuvolasta paineltiin täpötäyteen kauppaan ja kotona pikasesti syötiin...( saarioisten kirjolohikiusausta)...olin laiska ja ostin valmiina...hehe. Oli tosi paljon ruotoja. Pisteli kurkkua kauheesti...kuopus se veteli lautasen tyhjäksi hyvällä ruokahalulla eikä sillä tainnut ruotoja olla yhtään. Sai lautasen tyhjäksi ennen minua ja pyyteli lisää kun minä vielä noukin piikkejä ruuastani.



Syötyämme paineltiin hakeen eskarilainen tarhasta puheterapiaan toiselle puolen kaupunkia ja nyt vihdoinkin kotona.



Pyykkiä ois täälläkin pestävänä...tulin koneelle kun laiskotuttaa ja yritän vältellä tota siivous touhua...

Hmm. Ei lähde pyykkikone itekseen käyntiin, vaikka kuinka tuijotan otsa kurtussa. Pakko nostaa pehva koneelta ja alkaa siivoon.

Sataa sataa ropisee,pili pili pom.

Nallen varpaat palelee,pili pili pom.



Väänsin tuossa juuri lihapasteijoita ja kahvikin kohta valmiina.Pikaisesti sitten toivottua galluppia=)



Missä muualla kuin vauva-lehden sivuilla käyt kun olet netissä?

Oletko kirjautuneena useaankin sivustoon?



Pipsalle voimia ja onnea vielä!



Leanna +5+sissi

Eli taalla kavin -nimmari alla!

Ei mitaan uutta mun rintamalla; pillereja syoty viikko, ei tateja viela km:n jalkeen, toivottavasti tulis ajallaan pillerien kera! Sitten viela toinen liuska ja tammikuussa tavataan kuumeilun merkeissa!

tuhru alkoi jo joten tätiä odottelen kylään tänään tai huomenna. Harmittaa ihan vietävästi. Eipä siinä sitten auta kuin jatkaa yritystä. Onneksi en mennyt turhaan testaamaan.



G: vauvan sivujen lisäksi käyn yahoo-ryhmässä mutta hyvin harvoin missään muualla. Täällä vauvan sivuilla pyörinkin sitten vähän joka puolella, käyn kurkkimassa odotus puolella, synnytys ja joskus harvoin tuolla aihevapaa palstalla.



Tänään mulla onkin kiire päivä, eipä ehdi turhia murehtia, hyvä vaan. Nelonen on kerhossa ja hänet täytyy hakea tunnin päästä. Iltapäivällä käydään nelosen kanssa puheterapeutilla joka arvioi tarvitseeko puheterapiaa ja sitten illalla vielä ystävän luo meikkikutsuille.



Talo on jo imuroitu ja lelut kerätty ja kohta alan pestä lattioita. Nyt kahville.



Medison ja kp30/28 positiivista tässä kierrossa on se että tänään on sitten dpo14 eli vihdoin riittävän pitkä.

Kävin väliaikakontrollissa kun keskenmenossa verta menetin niin paljon, että hb romahti. Eipä ollut paljoa kahdessa viikossa noussut, 94 oli lukemat nyt. Rautaa popsin, kahta eri lajiakin, vaikka kuinka paljon, mutta mulla tuo imeytymisongelma on aina ollutkin. pääasia, että nousussa kumminkin, vaikka hitaasti.



Samassa yahoo-ryhmässä olen kuin Medisonkin, muuten jää tähän vauvapalstaan. Vähän joka puolella käyn lukemassa, toisinaan kommentoinkin. Tuo av-puoli saa kyllä mun puolestani aika rauhassa olla, ei sitä viitsi seurailla.

Tuntuu kauhean nololta olla taas täällä vauvakuumepuolella. En kylläkään ole kuumeen kourissa, ainakaan vielä ;-).



Hieman taustaa. Meillä on viisi lasta: 98, 00, 01, 02 ja 9/06. Neloselle ja viitoselle tuli ikäeroa melkein neljä vuotta, kun koin neljä perättäistä keskenmenoa ja raskautumisongelmiakin oli välissä. Ihana pieni tyttäremme on nyt reilut 6 vk. Asia, josta haluaisin teiltä kommentteja, on se, että milloin oikein tulee se olo, että nyt syli on täynnä, nyt meidän perhe on koossa? Mies puhuu nyt siihen malliin kylläkin, että lapsilukumme on täynnä, mutta itsellä on sellainen olo, että vielä ehkä voisi sitä yhtä yrittää, jossain vaiheessa. Mulla on vaan niin mieleen syöpynyt se, kun mies muutamia vuosia sitten sanoi oikein painokkaasti, että " kyllä kuusi on maksimi!" . Eli on sellainen tunne, että " optio" siihen yhteen voisi vielä olla olemassa ;-).



Ehkäisystä mies on puhunut, että käytettäis varmoja päiviä... Kortsut ei nimittäin meille kyllä käy, kun koko homma menee pelleilyksi, siis nauruksi, joten se sitten siitä kiihkeästä seksistä ;-). Itse olen miettinyt sterilisaatiota, mutta vielä en ole kypsynyt ajatukseen niin, että voisin sen tehdä. Kuusi lasta meille olisi kyllä se maksimi minunkin mielestäni, joten sitten kyllä sterilisaatio kävisi. Pillereitä en varmaan voisi edes käyttää, kun minulla on todettu tukostaipumus (se oli siis syy keskenmenoihin, tosin joukossa oli myös ainakin yksi tuulimuna, mahdollisesti kaksi). Kierukkaa en haluaisi vielä laitattaa, jos sitten mies kuitenkin jossain vaiheessa suostuisi vielä yhteen lapseen. Mutta siis joka tapauksessa tällä hetkellä meidän ehkäisy on hyvin " huteralla" pohjalla. Tosin ei meillä ole kyllä ollut vielä juuri seksiäkään. Nuo " nahkaherätyskellot" pitää siitä huolen ja lisäksi mulla ei oo paikat vielä täysin palautuneet, kun vielä 3,5 vk synnytyksen jälkeen jouduin kaavintaan (mulle neljäs kaavinta jo) kohtuun jääneiden istukanpalasten vuoksi.



Minä olen 37-vuotias, mies 44. Sen olen päättänyt, että yli 4-kymppisenä en enää lapsia tee/yritä eli pitkää aikaa tätä minun " hedelmällistä jaksoa" ei enää ole jäljellä. Miehelle en ole uskaltanut vielä sanallakaan mainita siitä, että voisko vielä tulevaisuudessa ajatella kuutosta. Olen ajatellut, että en ihan heti kyllä uskalla mainitakaan. Eikä mulla siis vielä todellakaan ole vauvakuumetta. Jokaista vauvaa olen imettänyt niin pitkään kuin maitoa on riittänyt (7-9 kk) ja sitten vasta on alkanut kuumeilu/yritys.



Minulla ei ole työpaikkaa odottamassa. Ennen esikoista hain avoimiin työpaikkoihin (olen koulutukseltani sihteeri) täällä Kainuussa, mutta hakijoita oli niin paljon eikä koskaan tärpännyt. Tuntuu, ettei tuo tilanne ole näitten vuosien aikana ainakaan paremmaksi varmasti muuttunut. Ja toisaalta haluaisin kyllä olla kotona, kun lapset tulee koulusta ja hoitaa myös tätä kuopusta mahdollisimman pitkään kotona. Tulee vaan sitten mieleen, että no samallahan sitä hoitaisi sitten vielä yhden vauvan ;-). Mies on metsäkoneyrittäjä ja tekee pitkiä ja raskaita päiviä. Hänen tuloillaan elellään.



Tästä nyt tuli tällainen pitkä sepustus, mutta siis pointtini oli se, että onko teillä muilla tiedossa, milloin lapsilukunne on täynnä? Milloin/miten osaatte lopettaa kuumeilun/haaveilun? Näitä olen tässä viime päivinä mietiskellyt ja tekisi mieli lukea teidän muiden mietintöjä samasta aiheesta.



Leannahan täällä ainakin on tuttu. Onnittelut sinulle hienosti kertyneistä viikoista! Onneksi sissi on pysynyt kyydissä mukana ja raskaus edennyt hyvin! Onnellista odotusta jatkossakin :-).



Pahoittelut km:n kokeneille. Toivottavasti pääsette pian plussaamaan uudestaan! Ja plussaonnea kaikille kuumeilijoille!



n & viisikko

Oletko palstaillut aiemmin täällä suurperhepuolella? Jossakin ainakin nikkiisi olen törmännyt. Onnea kovasti teidän perheelle pienokaisesta!



Lapsiluvun täyttymisestä kyselit. Meillä tulee ikä vastaan, nimittäin se maaginen 40 tuli jo täyteen. Niinhän itekkin jossain vaiheessa ajattelin, ettei yli nelikymppisenä lapsia enää, vaan kummasti se mieli muuttui kun kuopus täytti vuoden. (nyt jo 2½v)Meillähän on suurinpiirtein koko tämä vuosi menty tjot-tyylillä ja yksi keskenmeno takana. Yritys toivottavasti jatkuu ja palkintokin suodaan. Tämä viides olisi meille kyllä viimeinen, sen vanhempana en enää aio hommaan ryhtyä. Neljännen siis ehdottomasti piti olla viimeinen, olin itsekin sitä mieltä silloin odotusaikana. Tällä kertaa vaan se ehdottomuus ei tule lipsumaan.

Terveisiä lääkäristä. Mies tuli aamulla töistä vaikeroiden ja valittaen, ettei pää käänny kunnolla. Oli venäyttänyt niskansa lastatessa kuormaa...

Ei meinannut millään suostua lääkäriin lähtemään.

Puoliksi väkisin sen raahasin mukaani ja menin henkiseksi tueksi lekuriin mukaan.

Joo...niska oli muljahtanut sen verran, että sai niskatuen mukaansa, särkylääkkeet ja 2 päivää sairaslomaa.

2 päivää saa särkeä, sitten uusinta käynti ja kuvauksiin jos ei oo parantunut, Sanoi lääkäri.

Onko teiän muiden miehet yhtä vastahakosia käymään lääkärillä?



Galluppiin vastaus: Pääasiassa olen juuttunut vauvalehden vauvakuume, odotus ja synnytys osioihin. Joskus lueskelen myös erityislapset palstaa...



Tässähän taas tämänpäivän kuulumisia. Täällä paistaa aurinko!???

Hyvinkin olet voinut nikkiini aiemminkin törmätä. Sen verran kauan on tullut täällä palstoilla pyörittyä, kun sitä viitosen yritystäkin kerkesi olla niin pitkään. Haahujen listaemona olin viime vuoden puolella, joten nikkini kyllä viestilistalle aina säännöllisesti ilmestyi. Täällä suurperhekuumeilijoiden pinkassa kävin aina välillä, mutta pääasiassa olin haahuissa. Mieli oli välillä niin synkkä niitten keskenmenojen takia (vaikka enimmäkseen kyllä positiivinen ihminen olin myös silloin), etten täysin sopeutunut tänne pääasiassa innokkaan positiivisten ja raskauden onnistumiseen luottavien suurperhekuumeilijoiden joukkoon. Huh, viime raskaus oli kyllä pelkoja täynnä viikoille 18 asti kunnes liikkeet alkoi säännöllisesti tuntua. Nyt tuntuu ihan hassulta ajatella tuota aikaa taakse päin. Onneksi kaikki meni tällä kertaa hyvin ja ihanaakin ihanampi palkinto nukkuu ulkona vaunuissa. Kiitos vaan onnitteluista, tuulitii!



Pahoittelut sinulle keskenmenosta. Ne on ikäviä kokemuksia. Millä viikoilla sinulla meni kesken? Toivottavasti pääsette pian aloittamaan uuden yrityksen ja saatte sitä myöten perheeseenne pikkuviitosen mahdollisimman pikaisesti! Kerroit, että olette menneet tjot-meiningillä. Itsekin ajattelin, että JOS joskus vielä se kuutonen olisi haaveissa, niin ei enää mitään totista yrittämistä vaan tjot. Mutta tämä nyt on todellakin vain sellaista jossittelua. Silti tuntuu, että elämää pitää miettiä vähän eteenkin päin.



Milloin olet viimeksi ollut töissä? Ja onko sinulla työpaikka odottamassa? Minkäs ikäisiä teidän lapset ovatkaan? Välillä tulee sellainen olo, että olen kohta 40 eikä mulla ole työpaikasta tietoakaan eikä edes siitä, että menisin työkkäriin. Itse asiassa haluaisin opiskella jotain ja verestää vähän tietojani ja taitojani. Mietinkin eilen, että oliskohan mulle jotain sellaista työtä, jota voisin tehdä kotoa käsin ja hoitaa samalla lapsia. Ja mahdollinen opiskelukin olisi kiva hoitaa pääasiassa kotoa käsin. Täytyis vaan jossain vaiheessa tällaisiinkin asioihin ruveta perehtymään. Sitä kun on kaikista asioista tippunut aivan kärryiltä, kun kotiäitinä on ollut.



Mut nyt täytyy mennä kahvi juomaan ennen kuin hautuu pilalle. Kiitos jos viitsit vastailla :-).

Neljättä vasta kuumeilen. Eli, en tiedä onko se vielä suurperhe. Mietin kuitenkin että miten rahat riittävät? Meillä on omakotitalo joka valmistui viime joulukuussa. Olemme nyt suht tiukilla. Mietin että jos vielä hankitaan lisää lapsia niin miten rahamme riittävät. Jotkut sanovat että ei kannata hankkia lapsia jos ei ole rahaa. Tämä on kuitenkin mielestäni epäreilua. :/ Mummullani on tapana sanoa että lapsi tuo leivän mukanaan. Pitääkö tämä paikkansa vai tieneevatko miehenne paljon? Pahoittelen tätä suoraa kysymystä, mutta kun kiinnostaa tietää miten muut pärjää.

Ja onnittelut vauvasta!Vaikka taisin jo tuolla odotuspuolella 6 kk sitten onnitella!!

Tänne vaan mukaan.Eihän sitä koskaan teidä miten elämä tuo ja vie!!



Medison,voi rähmä sitä tuhrua.Älä kuitenkaan vielä heitä hanskoja kehään=)



Kiva että Levinia pistäydyit!!!



Omassa navassa ei uutta.Potkiskellaan ja melskataan ja ultraan yhä vaan melkeen 2 viikkoa aikaa.Odottavan aika on todellllla pitkä=)



Leanna+5+s rv 18+

Neljättä vasta kuumeilen. Eli, en tiedä onko se vielä suurperhe. Mietin kuitenkin että miten rahat riittävät? Meillä on omakotitalo joka valmistui viime joulukuussa. Olemme nyt suht tiukilla. Mietin että jos vielä hankitaan lisää lapsia niin miten rahamme riittävät. Jotkut sanovat että ei kannata hankkia lapsia jos ei ole rahaa. Tämä on kuitenkin mielestäni epäreilua. :/ Mummullani on tapana sanoa että lapsi tuo leivän mukanaan. Pitääkö tämä paikkansa vai tieneevatko miehenne paljon? Pahoittelen tätä suoraa kysymystä, mutta kun kiinnostaa tietää miten muut pärjää



[color=red]



Niinkuin olen jo aiemmin sanonut mielestäni nykypäivän 4 lasta on suurperhe,kolmenkin jo isoperhe.Sitten erikseen on niitä isoja isoja suurperheitä=)Eli tänne vaan kuumeilemaan.



Mä ajattelen niin että mitä enemmän on lapsia sitä vähemmällä pääsee taloudellisesti ja työmäärässä.Siis tarkoitan kun on monta lasta ja rahat tiukoilla sitä oppii kummasti venyttämään penniä(senttiä) ja oppii vähentämään turhista hommista.Kun aika ei yksinkertaisesti riitä tekemään asioita monimutkaisesti.

Vaikka meidän perhe kasvanut ja miehen(ihan duunari,vaan)palkka vain indeksikorotusten verran noussut,on meillä ihan samaan tapaan rahaa käytettävissä kuin aiemmin.

Isojen ruoka annosten valmistus esimerkiksi taloudellisempaa kuin pienten.

Toki olen sitäkin mieltä että on tärkeä laskea hyvin ,onko mahdollisuuksia!!Ei kannata ryhtyä mihinkään mikä on huonoksi perheelle ja lapsille.



[color=blue]Neronjalle vielä tuosta lapsi/vauvakuume asiasta,koska on sopiva määrä.

Taidan kuulua itse siihen porukkaan jolle aina jää se yksi syntymätön haavelapsi.

Nyt koen ennenkuin edes tämä kuudes on syntynyt että haluaisin/jaksaisin/pystyisin vielä yhden ja mielellään pienellä ikäerolla.Toivon vaan että järjen rajoissa tulee vastaan se olo,että se on nyt tässä ja näin on hyvä." Nuori" olen vielä,kolmekymppinen,joten aikaa olisi vielä.Tosin en kovin innostu ajatuksesta saada lapsia jälkeen 40 vuoden.Mielummin tähän samaan kasaan vaan=)

Mutta odotan myös " innolla" koska jokin kello alkaa soida ja kertoo että se on nyt tässä!!Onko sellaista,kertokaa kokeneemmat=)

Leanna

Keskenmeno todettiin rv 9+5 kun menin itse neuvolaan tietoisena siitä, ettei sieltä sydänääniä tule kuulumaan. Raskauden alku oli niin erilainen ja koko ajan oli tunne, ettei kaikki ole kunnossa. Useamman viikon ehdin jo ajatukseen totutella, niinpä ei hirmuinen järkytys ollut, kun niitä ääniä tosiaan ei kuulunut. Sairaalassa ultratessa todettiin, että sikiön kasvu oli pysähtynyt jo rv 6+3 eli niihin aikoihin kun sykkeen olisi pitänyt alkaa. Lääkkeellinen tyhjennys valitettavasti epäonnistui ja jouduin päivystystapauksena kaavintaan. Nyt vaan odottelen, että toimiiko kroppa kunnolla tämän jälkeen.



Meillä on neljä lasta, kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Tytöt vanhin (11v) ja nuorin (2½v), pojat siinä välissä (9 ja 6v). Itse tosiaan täytin tänä vuonna 40, mies täyttää parin viikon päästä 41, vaikka pitkän aikaa jo on täyttänyt vaan 25 ;-)



Vakituista kokopäivätyötä mulla ei ole ollut koskaan. Olen päivähoitoalan ihmisiä ja valmistunut 80-luvun lopulla, jolloin vakipaikoista ei ollut tietoakaan. Erilaisia sijaisuuksia tein monta vuotta. Suurimmaksi osaksi olen ollut kotiäitinä lasten aikana. Yhden kerran olin koulun penkillä lukukauden verran, silloin odotin kakkosta. Kolmosen täytettyä kolme, sain vuoden pestin koululaisten iltikseen ja samalla tein vakituista työtäni (9h/vko) srk:n lastenohjaajana. Siitä jäinkin sit taas äitiyslomalle saaden aivan ruhtinaallista päivärahaa verrattuna minimiin, jota olin kahdesta edellisestä saanut. Seitsemän vuotta olen sitä srk:n hommaa tehnyt, muttei sillä tosiaan rikastumaan pääse. Tuo pienen lisän, kun lastenhoito on pystytty järjestämään miehen työn ja mummin avustuksella eli saan samalla kuitenkin kotihoidontuen. Nyt on tilanne se, että ensi keväänä joudun taas työkkäriin ilmoittautumaan kun kuopus täyttää kolme. Kovasti mielelläni olisin sen jättänyt väliin, mutta tällä kertaa ei onni suosinut.



Berrybluelle tulikin tässä jo selväksi, ettei meillä tosiaan olla suurituloisia. Mies on korkeintaan keskipalkkainen ja mun tuloillani hankitaan nippanappa talouden ruoat. Tiukkaa on, mekin rakensimme ja lainaa on paljon jäljellä. Autokanta on mitä on, toimii tai sitten ei. Sehän se neljännen lapsen kompastuskivi miesväelle etenkin on, auton pitää olla jotain muuta kuin perushenkilöauto. Meilläkin vanha Volkkarin pikkubussi, joka tälläkin hetkellä seisoo autotallissa remontin alla. Koko perhe ei siis samanaikaisesti liiku minnekään ellei kahdella autolla mennä. Tämän päivän polttoainehinnoilla ei kiitos.

Leanna:

Nyt koen ennenkuin edes tämä kuudes on syntynyt että haluaisin/jaksaisin/pystyisin vielä yhden ja mielellään pienellä ikäerolla.Toivon vaan että järjen rajoissa tulee vastaan se olo,että se on nyt tässä ja näin on hyvä." Nuori" olen vielä,kolmekymppinen,joten aikaa olisi vielä.Tosin en kovin innostu ajatuksesta saada lapsia jälkeen 40 vuoden.Mielummin tähän samaan kasaan vaan=)

Minusta tuntuisi myös aika " viehättävältä" ajatus, että vielä kerran kokisin sellaisen tiiviin (vai millä sanalla tuota kuvaisi) vauva-arjen. Siis kun ekat neljä syntyivät vähän reilun neljän vuoden sisällä, niin nyt sitten syntyisi vielä toinen tähän samaan syssyyn kuin kuopus.

Mähän olen vasta tämän viidennen kanssa opetellut käyttämään kestovaippoja eli ostelin jo odotusaikana valmiiksi harsoja, kuoria ym. Hyvin on meillä tuo osakestoilu sujunut ja alusta lähtien on tuntunut, että yhtä vauvaa vartenko minä nämä kaikki hommasin (ja lisäähän niitä kestoja pitää tietty tilata sitä mukaa kun vauva kasvaa). Kun on nimittäin tottunut siihen, että kaikki hyväksi havaittu tavara käytetään monella vauvalla tai niin kauan kuin kestävät. Esikoiselle ostetut vaunut on edelleen erinomaisessa kunnossa, sisaristuin on edelleen tallessa, vaatteita pursuu ovista ja ikkunoista jne. Eli kaikki olis kyllä valmiina " vielä sitä yhtä" varten. Minusta on muuten ollut ihan outoa saada tälle viidennelle vielä lahjaksi uusia vauvanvaatteita, kun tuntuu tuhlaukselta, että niitä käyttäisi meillä vain yksi vauva. Sitähän tässä eniten saa miettiä, että vieläkö tähän meidän taloon mahtuisi yksi asukas lisää. (Nyt kyllä ajatus pätkii todella pahasti, kun eskarilainen kulkee multa koko ajan kyselemässä, että miten se ja se nimi kirjoitetaan, mikä kirjain tulee seuraavaksi...)

Blueberrykös se kyseli rahallisesta pärjäämisestä. Minä olen siis ihan vaan perusäitiyspäivärahalla. Mies on metsäkoneyrittäjä kuten äsken kerroinkin. Välillä meillä on aika tiukkaa. Laskujen maksua on joutunut välillä myöstyttämään, kun ei oo yksinkertaisesti pystytty maksamaan. Meille valmistui viime kesänä uusi konehalli, joten se on tiukentanut meidän budjettia. Sitä ennen oli konelainojen lyhennykset. Tällä hetkellä on parempi tilanne, mutta ei me todellakaan mitään ulkomaanmatkoja voida edes kuvitellakaan tekevämme, ei varmasti koskaan koko perheellä eikä mies kyllä edes joudakaan viikoksi lomalle, yrittäjän arki kun on mitä on. Itsellemme ostellaan vähemmän (vaatteitakin harvoin), mutta lapsille aina tarpeen mukaan ja mielellään yleensä laadukasta (halvat ei tahdo kestää monella käyttäjällä). Pystyishän sitä törsäämään enemmän jos ois pienempi perhe, mutta me ollaan onnellisia näin :-).

Nyt vaippaa vaihtamaan.

n & viisikko

Neronja:



Mähän olen vasta tämän viidennen kanssa opetellut käyttämään kestovaippoja eli ostelin jo odotusaikana valmiiksi harsoja, kuoria ym. Hyvin on meillä tuo osakestoilu sujunut ja alusta lähtien on tuntunut, että yhtä vauvaa vartenko minä nämä kaikki hommasin (ja lisäähän niitä kestoja pitää tietty tilata sitä mukaa kun vauva kasvaa). Kun on nimittäin tottunut siihen, että kaikki hyväksi havaittu tavara käytetään monella vauvalla tai niin kauan kuin kestävät. Esikoiselle ostetut vaunut on edelleen erinomaisessa kunnossa, sisaristuin on edelleen tallessa, vaatteita pursuu ovista ja ikkunoista jne. Eli kaikki olis kyllä valmiina " vielä sitä yhtä" varten. Minusta on muuten ollut ihan outoa saada tälle viidennelle vielä lahjaksi uusia vauvanvaatteita, kun tuntuu tuhlaukselta, että niitä käyttäisi meillä vain yksi vauva. Sitähän tässä eniten saa miettiä, että vieläkö tähän meidän taloon mahtuisi yksi asukas lisää.



Oli kirjoituksesi kuin omasta suustani.Minäkin aloitin kestoilun viidennen kohdalla,on uudet vaunut ja kaikki tarvittava olemassa=)Tuntuu tuhlaukselta laittaa uutta tavaraa kierrätykseen kun niille voisi hankki käyttäjää=)Tosin täytyy varmaan ystäviä ja sukulaisia kieltää ostamasta vauvalle mitään uutta ettei tule oleo että täytyy niille saada vielä toinenkin käyttäjä=)Tätä kierrettähän saisi jatkumaan vaikka kuinka,hih hii!



Nyt mun on pakko mennä!

L

Vielä ei ole tullut sellaista oloa että tämä on tässä, enempää lapsia ei meidän perheeseen. Yleensä pieni vauvakuume nostaa päätään siinä vaiheessa kun nuorimmainen on lähemmäs yhtä vuotta. Nyt parhaillaan kuumeillaan ja yritetään kuudetta ja kyllähän tuolla takaraivossa on sellainen ajatus välillä pilkahtanut että voisihan sitä ehkä vielä yhden sitten joskus kuudennen jälkeenkin:) Kovasti odotan itsekin että tulisi sellainen olo että nyt on perhe koossa. Saapi nähdä tuleeko sitä koskaan, taidan kuulua Leannan kanssa samaan sarjaan, jolla aina jää se yksi viimeinen pienokainen saamatta.



Ihan tavallinen duunariperhe mekin eli miehellä ei tulot ole yhtään sen kummemmat. Suurperhe mielestäni ei niin kauheasti enempää kuluta juuri sentakia että vaatteita voi kierrättää lapsilla, ruokaa tehdään isompia satseja jne kuten tuossa jo Leannakin mainitsi. Isoja reissuja ei meillä pystytä tekemään, yleensä kesällä yritetään johonkin huvipuistoon tai vastaavaan kerran mennä, mutta muuten ei matkustella. Siitä olemme joutuneet tinkimään. Asuntolainaa löytyy meiltäkin ihan riittävästi, auto on onneksi *koputtaa puuta* ollut ehjä ja hyvä, toivottavasti säilyykin niin. Ja mun mielestäni lapset on rikkaus! On ihana seurata miten tärkeitä sisarukset ovat toisilleen ja toivon heidän säilyttävän hyvät välit aikuisiässäkin.



Enpä nyt muista oliko jotain muutakin kysytty vielä, mutta tuossa nyt ainaskin nuo kaksi asiaa.



Nyt välipalalle ja sitten täytyykin valmistautua niille kutsuille. Kakkosella on tänään VPK päivä ja nelosella liikuntaleikkikoulu joten ohjelmaa piisaa.



Medison ja t94, p96, t97, p01 ja t05