♥SUURPERHEKUUMEILIJAT♥ viikko 43
Aloitetaanpa uusi pino uuden viikon kunniaksi. Kaikki ahkerasti kirjoittamaan....
Kommentit (66)
niinpä se on taas tämäkin viikko alkanut ja minä palasin sen tm.n jälkeen töihin.
On ollut nyt ihan eri fiilis olla töissä kun silloin viikko sitten maanantaina, nyt pää jo kestääkin vaikka ajoittain sen muisto tuleekin mieleen, mutta uskottava se tässäkin tapauksessa on, että aika tekee tehtävänsä ja joka päivä vähän helpottaa...
Galluppia oli jos jonkinlaista, yritänpäs muistella,,,
Mä olin aikoinaan kaksosten jälkeen vakaasti sitä mieltä että that´s it tässä ne nyt oli mutta kun mies alkoi vuosi sitten puhumaan vauvasta niin vihdoin ja viimein sai mun pään käännettyä.. kunhan nyt sitten jos ja kun viidennen saisin niin luulisisin että se ois se viimeinen mutta vannomatta paras !! Toisaalta menihän tässä yli 5 vuotta ennen vauvakuume iski..noh aikamoista spekulaatiota katsotaan mitä elämä tuo tullessaan ei kannata niin kamalasti suunnitella asioita ne menee kuitenkin omaa rataansa..
Meillä ollaan ihan tavallinen duunariperhe minä hoito-alalla ja mies ihan varastoduunari niin tulot eivät ole mitään erikoisen hyviä, ihan kädestä suuhun elellään eikä mitään luksusta ole varaa tehdä...
Ulkomailla ei olla käyty eikä ihan heti taideta lähteäkkään, mua henkilökohtaisesti on kiehtonut aina jo ennen lapsia enemmän kotimaan matkailu..ehkä sitten joskus eläkkeellä sitten : )
Kesä-ajat ollaan oltu aikas tiivisti mökillä jota ollaan jo viitisen vuotta vuokrattu, toki " pakolliset" huvipuisto ja sukulaisvierailut ollaan joka kesä tehty.
En ole juurikaan miettinyt, että jos tulee vauva niin miten taloudellisesti pärjätään onhan tuota aina ennenkin pärjätty ja uskon kyllä tuohon vanhankansan sanontaan että lapsi tuo leivän tullessaan..
Toki mulla on vakiduunipaikka ja keikkaakin voin heitää kotona ollessani !!
En nyt muista mitä muuta oli kyselty mutta taidan lukea uudelleen kirjoitukset läpi niin jospa seuraavalla kerralla sitten..
Nyt pitää mennä laittaa pyykit koneeseen ja entiset viikata kaappiin plääh miten mä inhoan sitä !!
T. Isotikru kera pentueen p-93, t-96 ja tuplatytöt-00
Mielenkiintoista keskustelua olette viritelleet...
Mutta ensin Medisonille tsemppiä lähettelen ja toivon, että se tuhru ei olisi sitä kurjempaa vaihtoehtoa! Se on aina niin älyttömän tylsää, kun ehtii jo toivoa ja ajatella kaikenlaista ja sitten mitään ei tapahdukaan. Mutta vielähän on toivoa :)
Minä tunnustaudun myös sellaiseksi äidiksi, joka varmasti haikailee vauvan perään niin kauan kuin fysiikka antaisi myöden sen vauvan saada. Kuudesta olen aina puhunut, mutta mies on sitä mieltä, että viisi on se maksimi. Mutta niin se oli jo kolmenkin jälkeen, siis että kolme piisaa :) Ja nyt toivotaan viidettä. Perusteluna tuohon viiteen jättämiselle oli nyt viimeksi se perinteinen auto juttu. Eli tällä hetkellä meillä on 7 hlön auto, mutta sitten tarvittaisiin jo isompi. Mutta sitten toisaalta kovin innokkaasti tuo katselee esim. Mersun Vitoja (joka on 9 hengelle) täältä netistä, että tiedä tuosta sitten ;)
Minulle iskee vauvan kaipuu aina siinä vaiheessa, kun kuopus on n. 2v. Muuten meillä ovatkin lapset kolmen vuoden välein, paitsi kolmosen ja nelosen väliin ehti tulla neljä vuotta. Mutta jos nyt piakkoin tärppi kävisi, olisi tuo 3 vuotta taas tulossa ikäeroksi. Tuulitiillä oli muuten myös liki samanlainen sarja kuin meillä. Meillä siis tyttö 12v, pojat 9 ja 6 ja tyttö 2v4kk.
Omaa napaa sen verran, että mitään oireita suuntaan tai toiseen ei ole. Ellei sellaiseksi lasketa sitä, että mulla on yhtäkkiä iho ollut pari päivää paremmassa kunnossa kuin aikoihin. Tässä vaiheessa kiertoa se yleensä alkaa jo kehitellä niitä menkkoja enteileviä finnejä, mutta nyt niitä ei näy. Vielä. Ja toinen juttu, mitä olen ihmetellyt, on se, että mä olen nyt kolmena yönä nähnyt hirvittävästi unia. Tosi selkeitä ja todentuntuisia. Mutta se varmaan johtuu jostain iiihan muusta :) Mutta mitäpä sitä ei pikku päässään kehittelisi, kun ne ihan oikeat oireet puuttuu kokonaan :)
Mutta nyt on mentävä, illan jatkoja kaikille!
Ja neronja, kyllä se kuume voi olla jo tossakin vaiheessa, niin että tänne vaan :)
Mielenkiintoinen keskustelu tosiaan virisi,lapsiluvusta,koska riittä.
Seurailen tuolla odotuspuolella muitakin kun " omankuun" pinoja.On alkanut ihmettämään miten äidit ovat niin valmiita ja halukkaita synnyttämään/käynnistykseen tms jo rv 35 ellei jopa aiemmin.Ovat niin kypsiä odotukseen että haluavat vielä " raaan " vauvan synnyttää.Supistuksia yritetään niillä viikoilla jo hankkia keinolla millä hyvä=kotikonstein siis=)Tiedän ja on hyvässä muistissa miten raskasta viimeiset viikot ovat(ja kyllä itsekkin viimeistään rv 39 olen jo valmis synnyttämään) mutta kyllä ennemminkin pelkäsin että vauva syntyy liian aikaisin ja joutuu sairaalahoitoon.Mihin isommat,miten jaksaa sairaalan ja kodin väliä juosta,kaikki se seuravaanpäivän epävarmuus?
Miten teidän lapset syntyneet,millä viikoilla?Miten jaksoit loppuraskauden?
Onko joukossamme ennenaikaisten vauvojen äitejä,miten meni?
Entä yliaikaisia?
Näitä varmasti kysytty ennenkin mutta laitetaan nyt uusiksi.
Tulen vastaamaan myöhemmin,nyt aamurumba meneillään.
Miten Medisonin tuhrut,joko menivät pois kiusaamasta??
Leanna jne
jaksais -flunssa on iskenyt ja olo aikas hutera!
Neronja on mullekin tuttu; mutten muista milta palstalta?
Galluppiakin oli; voi kun muistais vaan?! Niin ma olen siella yahoossa, sitte taal luen lahestulkoon joka puolella ainoastaan noissa av-jutuissa en kay. Tekaylla kayn kun olen raskaana (mullahan tana vuonna tm, ja 2km) mutta muuten ei kylla oikein ole aikaakaan palstailla sen kummemmin.
Meillakin piti perhe olla koossa kolmella; siis kun mentiin avioon perhetta suunniteltiin kolmen verran, toki tiesinhan jo alussa etta mies haaveilee kuudesta muksusta. Noh, neljatta sai toitoitella mulle vuoden verran ja kun se oli hurjan raskasta aikaa kaikkine vaivoineen niin silloin se oli ' ehdottomasti' viimeinen! Nyt siis tata viidetta ollan oltu tekemassa jo helmikuusta! Kotiaiti olen enka taalla ulkomailla asuessani ole paivaakaan kodin ulkopuolella tyota tehnyt! Nyt kuitenkin siihen olisi ehka mahdollisuus ens vuoden puolella, mutten tieda haluanko todella!? Taa viides jaa meille varmasti viimeiseksi, menen laittamaan klipsit heti kun ja jos viides meille suotaisiin! 37 tulee talla viikolla tayteen ja kylla ika mullekin vastaan tulee...
Mulla se suurin vauvakuume iskee/iski kun nuorin taytti 3; ei sitten enaa ollut ' vauva' .
Meillakin eletaan kadesta suuhun-menetelmalla, ei hirmu ylimaaraisiin ole varaa; matkarahat saastetaan monen kuukauden ' kitumisella' ja matkat maksetaan pikkuhiljaa( 4 kk maksuaikaa) tutulle matkatoimiston miehelle! Suomessa siis kaydaan noin kerran kahdessa vuodessa, ja nykyisin ei enaa koko perheen kokoonpanolla! Kuitenkin taalla elaminen on halvempaa kuin Suomessa, vaikka palkkataso suhteessa huonompi. Ja mina olen ihan onnellinen ilman tyostressiakin ja muksut onnellisia palattuaan koulusta kun aiti on kotosalla!
Mutta kylla nyt menen takaisin pehkuihin, laake tosin vaikuttaa, olo on paljon helpompi kuin aamusta!
Mukavaa loppuviikkoa jollen enaa ehdi taalla kurkkia!
Ensin Neronjalle, jukujukumaahan meidän on mieli tehnyt pari vuotta, mutta kun matka meiltä on sinne nimenomaan liian pitkä. Mies taas kun maanviljelijänä ei halua olla poissa kotoa niin tuo mökinvuokraus on siksi ainakin toistaiseksi jäänyt. Toinen syy on sitten se että matkoihin menee jo liian kauan. Mutta joskus toivoisin pääseväni Kalajoelle, muistan miten olimme oman perheeni (vanhemmat ja pikkusisko+ serkkupoika) kesken silloin kun itse olin nuori ja silloin sitä vesipuistoaluetta vasta alettiin rakentaa ja siksikin kovasti on tehnyt sinne päin mieli. Omien lasten kanssa ollaan käyty parina vuonna Linnanmäellä ja useammin Puuhamaassa.
Sitten kiitokset lohdutuksen sanoista, vuoto tosiaan alkoi eilen iltasella joten se siitä toiveesta:( Eipä tässä auta muu kuin uudestaan vaan. Katse on suunnattu jo seuraavaan kiertoon, kunhan pääsisi tuosta tädistä nyt eroon niin voi mies parkaa:)
Ja sitten Leannan kysymykseen, meidän lapset ovat syntyneet
1. rv39+2
2. 36+4
3. 39+5
4. 39+0
5. 39+4
Eli kaikki muut paitsi kakkonen ovat syntyneet viikon sisällä lasketusta päivästä (siis etukäteen viikko). Hyvin olen loppuraskauden aina jaksanut, viidennestä meinas väsähtää mutta kun sen tietää että ei siinä enää kauaa mene niin hyvinhän sen jaksaa. Kakkonen on syntynyt ennenaikaisena ja olen tässä samoilla linjoilla Leannan kanssa että en kyllä ymmärrä miksi joku ihan ehdoin tahdoin haluaa/yrittää saada vauvansa syntymään ennenkuin vauva on täysiaikainen. Meillä kakkonen oli ensimmäiset elinpäivänsä happikaapissa koska keuhkot eivät olleet riittävän vahvat vielä. Kun hänet sitten vihdoin sain sieltä viereeni niin hän oli kovasti viluinen ja oli pidettävä vahvasti vaatetta päällä. Koska ennenaikaisen vauvan vastustuskyky on huonompi kuin täysiaikaisen niin siksikin pitää olla varovainen. Meillä kakkonen pääsi sairaalasta kotiin 5pv vanhana ja 2vko ikäisenä joutui sairaalaan takaisin kun hän sai RS-viruksen. Oli sitten 2 viikkoa sairaalassa joista puolitoistaviikkoa happikaapissa taas, pahimmillaan pojalla oli nenämahaletku jonka kautta sitten äidinmaitoa laitettiin, hänellä oli keuhkoputkentulehdus, silmätulehdus, korvatulehdus ja pahimpana hetkenä meinasi hengitys lakata . Edelleenkään en pysty ajattelemaan tätä aikaa itkemättä (kyyneleet valuu nytkin niin että ei meinaa tietokonetta nähdä) Palaan hetken päästä kun olen rauhoittunut.
Medison
tulipa siitä melkein saarna, mikä ei kyllä ollut tarkoitukseni. Mulla on aikast rankka kokemus ennenaikaisesta joten siksi en ymmärrä miksi joku ehdoin tahdoin haluaa leikkiä lapsensa terveydellä. Ja meillä siis tämä kakkosen synnytys lähti käyntiin ihan ilman ennakkovaroituksia. Ei ollut supisteluja eikä mitään, vesi vaan meni yhtäkkiä illalla ja muistan miten istuin vessassa ja mietin onko nyt maaliskuu (la oli 22.3.) ei, kyllä nyt on helmikuu ei se voi syntyä vielä. Niin poika vain syntyi. Ja kun sairaalasta päästiin rs-viruksen jälkeen kotiin kun poika oli reilun kuukauden ikäinen, niin siitä lähtikin sitten sellainen sairastelukierre että. Kerran kuussa oli joko korvatulehdus taikka keuhkoputkentulehdus. Aina kun sai vauvan unirytmin uudestaan kuntoon niin eikös jo uutta tulehdusta pukannut päälle. Se oli TODELLA rankkaa aikaa.
Myös kolmonen meillä on meinannut syntyä ennenaikaisena. Rv 29 supistelut alkoivat ihan yhtäkkiä 3-4min välein. Sairaalassa katsottiin että synnytys on käynnissä ja laitettiin heti kortisonpiikit ja supistusten estolääkitys. Kaksi päivää olin ensin Salon sairaalassa ja kun yhtenä aamuna herätessäni olin aivan läpeensä märkä, kun maito oli noussut rintoihin, niin lähettivät sitten ambulanssilla Tyksiin jossa olin synnyttämättömien osastolla kaksi viikkoa. Siellä onneksi saatiin synnytys pysähtymään ja lopun raskautta söin sitten supistusten estolääkkeitä. Jo pelkästään tuo minun sairaalassa oloni oli ihan riittävän vaikeaa, ajatuskin että jos vauva olisi oikeasti syntynyt silloin, miten olisi saanut kaiken järjestettyä, isommat hoitoon, vauvan luokse päivisin sairaalaan jne onneksi ei tarvinnut ryhtyä siihen. Neiti syntyi lopulta kaksi päivää ennen laskettua aikaa.
Mutta pointti on siis se että 35 taikka 36 viikkoinen sikiö ei ole valmis. Keuhkot eivät välttämättä ole vielä riittävän kypsät ja saattaahan sitä olla jotain muutakin. Mutta nyt lopetan tämän saarnan.
Ruokaa laittamaan.
Medison+5 niin ja se kp on 2/28-30
Just syötiin kahden nuorimmasien kans. Pitäis alkaa pyykkejä lajittelemaan ja vähän imuroida, ku koira oli ottanu puukorista jonku kalikan ja silpunnu sen tuonna lattialle. Sitte täytyiski eskarilainen lähteä hakemaan.
Pahoittelut Medisonille tätistä. On se sitten kurja vieras.
Neronja kyseli koska syli on täynnä. Nyt tuntuu, että nämä on sitten viimeiset ja yritän asennoitua niin, että tämä on viimeinen raskaus ja nauttia tästä olotilasta viimeistä kertaa. Ikää tosin on vasta kohta 31, joten ei kai sitten voi vielä ihan varmaksi sanoa. Meillä siis 5 lasta ja 6:s ja 7:s mahassa. Minäkin lukeudun niihin naisiin joilla aina puuttuu se yks lapsi.
Mulla synnytykset menny seuraavasti: 40+1, 41+1, 41+0, 38+1 ja 40+4. Nyt oon kyllä ihan tyytyväinen, että on ennemminkin menny yli ku tullu ajoissa, sen verran pelottaa mitenköhän kaksoset pysyvät masussa. Toivottavasti hyville viikoille asti. Tuota kuopusta odottaessa oli yli menevät päivät tuskallisia, jotenkin oli ajatellut, että vois tulla ajoissa kun edellinenkin oli tullut, mutta onneksi ei tuon enempää menny yli ja ihana, että itsekseen tuli. Meillä siis tuo nelonen ainoa, joka tullu ajoissa ja ihan yllätyksenä tuli, ei siis mitään koti käynnistyksiä edes.
Rahatilanteesta vois sanoa sen verran, että kaikki taitaa mennä, mikä tuleekin. Mies on yrittäjä ja kyllä täällä Suomessa tuo verotus aika tehokkaasti pitää huolen, ettei yrittämällä pääse rikastumaan. Itse oon ollu kotona koko ajan esikoisen syntymästä asti.
Huomenna ois ultra ja tähän asti oon ollu jotenkin hirveen luottavaisella mielellä, mutta nyt sitten on alkanu pelottaa, jos kaikki ei ookkaan kunnossa. Onneksi ei tarvi kovoin kauaa enää jännittää...Jos joku on käyny lukemassa Päärynä10 kirjoituksia kaksosten kokoerosta ja toisen päässä olevasta jutusta, siitä sitten oon ssanu pelon, että meilläkin ainakaan toinen ei voi olla ihan kunnossa. Siis rv 9 oli se edellinen ultra ja siellä olivat samankokoisia. Todennäköisesti ovat erimunaiset, kun oli paksu väliseinä, mutta huomenna sitten varmaan oon viisaampi.
Olikohan muita kyselyjä, ei tuu nyt mieleen, täytyy kai muutenkin lähteä noita hommia tekemään. Palailen huomenissa kertomaan kuulumiset.
Pipsa+5+rv12+
vaikka meillä esikoinen syntyi rv 36+5 ja kakkonenkin 36+2. Molemmat lähtivät myös syntymään ilman mitään ennakkovaroituksia, vesien menolla. Esikoinen (tyttö siis) oli kuitenkin hyvän kokoinen, 3100g ja 49cm, eikä tarvinnut lisähappea kuin ensimmäisen yön. Sen jälkeen oli normaalisti vierihoidossa, joutuen tosin yhdeksi vuorokaudeksi valoon, kun bilirubiinit nousivat. Sekin oli jo tuoreelle äidille niin kamalaa, että itkin kuin mikäkin osastolla, enkä meinannut " uskaltaa" mennä edes tyttöä katsomaan vauvalaan :/
Kakkonen syntyikin sitten jo Taysissa ja vietti puolitoista vrk:tta vto:lla, mutta ei kuitenkaan keskoskaapissa. Nenämahaletkua tarvittiin hetken aikaa, kun sokerit putoilivat ja se oli sen kerran ikävin juttu minun näkökulmastani. Onneksi tuo lyhyt aika riitti siellä vto:lla ja poika pääsi sitten normaalisti viereen. Hän ei tarvinut edes valoa, vaikka oli kooltaan siskoaan pienempi, 2600g ja 47cm.
Mutta kyllä oli kakkosen aikana kurjaa mennä synnytyksen jälkeen yksin osastolle, kun mies lähti koko yön valvottuaan kotiin ja vauva jäi toiselle osastolle :( Muilla äideillä oli vauvat vieressä ja minä ravasin kahden kerroksen välillä. Eli en kyllä minäkään toivo kenellekään ennenaikaista synnytystä, vaikka ne viimeiset päivät ja viikot matelevatkin. Kyllä sen kestää, kun on kerran leikkiin ryhtynyt.
Kolmonen meillä syntyi rv 38+1, mutta oli jo " iso" poika, 3930g ja 53cm, eli sai jo tullakin :) Kuopus vasta älysi pysyä mahassa niin kuin yleensä vauvat tekevät. Synnytys rv 39+5 ja tuloksena meidän " keskivertovauva" , 3550g ja 50cm :)
Noin, tulipahan taas " synnytettyä" :) Mutta näin siis meillä.
Nyt ruuan laittoon!
M + 4
että onko teillä koirallisilla koira koskaan " tunnistanut" raskautta ennen kuin itse olette testanneet? Meillä kun aikoinaan kissa tiesi esikoisen synnytyksen, mutta en osannut itse arvata, että siitä on kysymys :) Nyt kun meillä on koira ollut vasta muutaman ajan, en tiedä, miten se suhtautuisi raskauteen. Onhan eläimillä mielettömät vaistot ja olen kuullut, että ne joskus suojelevat raskaana olevaa äitiä ihan toisella tavalla kuin muulloin. Onko siis kellään kokemuksia?
Meillä on nettiyhteydet välistä temppuillut oikein olan takaa, joten en ole päässyt yhtään kirjoittelemaan... On se kumma kuinka tänne palstalle aina kaipailee.
Medisonille pahoittelut tädistä...
Itselläni piinailu on nyt alkanut kp 24/24-30, mutta taitaa ne menkat taas olla tulossa, päätä ainaskin särkee siihen malliin ja huono-olokin on =0/.
Galluppiin, meilla tytöt syntyneet seuraavasti
1. 39+5 3500, 49
2. 40+1 3710, 52
3. 40+0 35510, 49
4. 41+0 3060 , 49cm
Elikkäs aika tarkkoja ollut kaikki =0). Kuopuksen odotus oli ehkäpä rankin, ensin oli ennenaikaisia supisteluja, jolloin paikat jo aukenivatkin. Sitten oli seurailua pienen sf mitan takia jne. Kun neiti sitten syntyi alkoi synnytys vedenmenoilla (muiden kanssa supistuksilla), hartiat autettiin ulos (olin joutumassa hätäsektioon) ja neiti sai vain 2pistettä. Virkosi kuitenkin pian , joten loppu hyvin kaikki hyvin =0) ! Hieman jäi kyllä synnytyspelkoa, mikä osaltaan on laittanut pohtimaan uskaltaako sitä enään jne. Mutta olen ajatellut, että se on vain lyhyt aika ihmisen elämästä tuo synnytys siis.
Nyt alkaa meno käydä hurjaksi joten lopettelen ja palaan taas myöhemmin!
Mami + likat
Kiltisti olette kortenne kekoon kantaneet ja tekstiä syntynyt. Vastailenpa sitten itsekin galluppiin. Meillä väki syntynyt seuraavasti:
1. rv 38+2 tai3 2940g 48cm
2. rv 39+4 3350g 51cm
3. rv 40+0 3585g 50cm
4. rv 37+0 3090g 48½cm
Kumpikin tytöistä syntyi selvästi ennen laskettua aikaa, mutta mitään ongelmia ei ollut. Kummankin kanssa normaalisti päästiin osastolle ja kotiuduttiin. Kuopuksestahan odotin yliaikaista, kun jokainen raskaus oli edellistään pidempi. Hän päättikin olla persoonallinen ja olla toisen pään ensimmäinen, kaunis rivi viikkoja 37-40. Seuraava jos suodaan, niin toivottavasti todellakaan ei ole viikko 36 kyseessä, vaikken mielellään viikkoa 41 huolis. :-)
Palailen myöhemmin, yritän saada jotain täällä kotonakin aikaiseksi. Tänään oli työpäivä ja kotihommat odottaa.
Omaa vastausta,kohta kiidän pojan muskariin.
Eli:
1. rv 38+6(3180g/49cm)
2. rv 39 (3680g/51cm)
3. rv 40+4(4055g/49cm)
4. rv 40+4(3820g/51cm)
5. rv 39(3780g/51,5cm)
Neljäs meinas syntyä viikolla 31 ja olinkin makaamassa osastolla ja jo se pelästytti.Kova ikävä ja suru lapsista kotona ja pelkäsin että vauva syntyy ja jää sairaalaan.Se oli rankkaa aikaa ja kun sairaalasta päästyäni en saanut tehdä juuri mitään kotona.Viideskin alkoi supistelemaan samoilla viikoilla mutta noin hälyyttäväksi ei tilanne missään vaiheessa onneksi mennyt,vaikkakin kovin pelkäsin.
Viides sitten käynnistettiin oman tuskaisan oloni takia rv 39.Vettä oli todella paljon ja vatsa korkealla painaen keuhkojani.
Kun kerran kysymykseni saa porukkaa liikenteeseen niin jatkokysymystä.
Imetyksestä,miten pitkään ja miten käynnistyi?
1. imetin 7 kk.2 ekaa kk oli tuskaa.Rinnanpäät rikki ja verillä kunnes karaistuivat.Itkin ja imetin!
2.imetin vajaa 3kk.Tyttö vaan ei ollut tyytyväinen,maitoa ei ilmeiseti tullut riittävästi.Allerginen ja atooppinen.Aina huusi rinnalla.Vasta pullon kanssa rauhoittui.
3.imetin täysimetyksellä sen 6 kk ja sitten loppui kuin seinään.Hiivatulehdus rikkoi rinnanpääni totaalisesti ja vauvan suun sammas paheni pahenemistaan kaikista hoidoista huolimatta.Aloitin kiinteät ja lopetin imetyksen samana päivänä.
4.Imetin taas sen 7kk,ei ongelmia.
5.Imetin 8kk.Loppui siihen kun oli niin vilkas ja kaikesta kiinnostunut ettei viihtynyt rinnalla naama minuun päin,vaan kaikki ympärillä tapahtuva piti nähdä ja seurata.Aluksi oli väärä imuote ja saatiin taas rinnanpäät auki mutta lanoliinista saimme hyvän avun ja rintakumi opetti imuotetta=)
Stooria kerrakseen=)
Leanna
Meiän muksut on syntyneet seuraavasti:
1. vko 38 (3300g ja 50cm)
2.vko 39+4 (3430g ja 48cm)
3. vko 38+2 (3600g ja 50cm)
Rahan menoista joku kyseli...yleensä saapi lauleskella tilipäivänä, että raha tuli, raha meni. Minä olen silti onnellinen ja tyytyväinen elämääni vaikkei miljonäärejä ollakaan. Ja lapsillekin on hyvä opettaa jo pienestä, ettei aina voi saada haluamaansa tai sitten sen eteen on tehtävä töitä, että jotain saa...
Meiän rikkautta on lapset ja koti, jossa on hyvä olla!
Pitänee lähtee ruoan laittoon.
Niin paljon, etten tiedä mistä aloittaisin.
Joku mainitsi menevänsä lapsensa kanssa puheterapeutille? Medison?
Ja joku seurailee erityislasten juttuja? Risellako?
Meidän kolmonen ei juuri puhu ja on aloittanut puheterapian.. Dysfasiaa ehkä, lähinnä puheentuoton alueella.. Diagnoosia ei olla saatu kun tasotestejä ei näin nuorelle voida tehdä. Kaikki sanovat, että on ihan normaalia, ettei poika vielä puhu mutta äitinä tunnen lapseni ja tiedän, että kaikki ei ole kunnossa. Tai sit äiti on niin karsee räpätäti, ettei pojalle jää sanansijaa..
Käyn perheklubin sivuilla ja täällä kuumeilemassa, sekä helmikuisissa vauvoissa. Muualle ei aikaa riitä.
Meidän mukelot:
1. 40+1 4400g 54cm
2. 38+0 3700g, 52cm
3. 39+0 4550g, 56 cm
4. 39+6 4270g, 51 cm
Aika isojahan nuo ovat olleet, ilman sokereita. Loppuajat aika rankkoja, vatsa ihan hirveän iso ja painava. Itse 160/50.
Samoilla linjoilla, että saavat kasvaa masussa mahdollisimman pitkään. Ei tällaisen lapsikatraan kanssa ehdi sairaalassa olemaan.
Enkä tiedä koska syli on täysi, ei kai koskaan. Olen päättänyt, että viides on viimeinen.. Ja sekin ajatus tuntuu jotenkin ihmeen raskaalta.
Jotenkin se kuumeilu alkaa kun vauva lähtee liikkeelle ja kasvaa " isoksi" ja itsenäiseksi. Itse imetän vielä, että vauvahan minulla vielä on ;)
Kyllä vetää välillä tiukille mutta sitten tingitään jostain. Aina on ruokaan riittänyt ja vaatteita kierrätetään ja saadaan sukulaisilta. Ollaan kuitenkin niin " hyvätuloisia" , että meiltä otetaan korkein päivähoitomaksu, joten työssäkäyminen ei juuri tilipussiani lihota.
Nyt täytyy mennä sämpylän leivontaan, taikina tulee pöydälle.
Imetysgalluppiin on helppo vastata. Meillä kaikki neljä on olleet 6kk täysimetyksellä ja 1-vuotiaaksi olen imettänyt kiinteiden ohella. Tissit on hengettömät läpyskät, mutta kummasti ne on tehtävänsä hoitaneet.
Vain esikoisen imetys takkusi ensimmäisen kuukauden. Sekin johtui siitä, että neiti ei saanut imuotetta ja jouduin käyttämään jos jonkunlaisia apuvempeleitä, joista rintakumit oli niitä helpoimpia. Vuosia myöhemmin aivan muussa yhteydessä selvisi, että neidillä oli syntyessään ehkä osittainen suulakihalkio, joka jäi huomaamatta ja umpeutui sitten itsellään.
Vaan nyt on mentävä laittamaan lautaset pöytään. Esikoinen lähtee uimahalliautossa reissuun tunnin päästä.
vastaillaan galluppeihin
Synnytyksista (voipi olla ettei ihan jamptilleen mene mutta sinnepain nyt ainakin)
1. 36+6 2490g/48
2. 39+ 3100g/50
3. 39+ 2990g/48
4. 38? 2880g/48
Ensimmainen kun oli kiiruusta sorttia ja tuli ennenaikojaan, hiukan vetta tiputteli ja sairaalassa tarkkailussa lorahti loputkin. Kakkonen ja kolmonen molemmat tulivat ryminalla; kolmosesta kun odottelin viime hetkeen kotona etta autoon meinas syntya!. Nelonen kaynnistettiin kun oli niin hitsin kuuma ja en yksinkertaisesti enaa jaksanu; koko raskaus oli aivan raskas ja harmittavainen..
Imetyksista:
1. 2vk /imetys kumilla ei onnistanut alkuunkaan ja luovutin siis nopeasti.
2. 7kk / puraisi pari kertaa naskaleillaan niin aloin jo pelata imettamista ja tytto hylkasikin sitten samantien rinnan.
3. 1v 3kk / taa oli sellanen lutkuttelija ettei mikaan muu kelvannut, toiset sentaan huolivat tutit ja pullotkin..
4. ekat paivat / itkin ja huusin ekan viikon ja veri roiskui rinnanpaista ennenkuin luovutin kun maitoa ei noussu ollenkaan. Tasta iski myos parin viikon babyblues!
- mulla siis ongelmana alussa toisen rinnanpaan sisaanpain vetaytyminen, ja vauva oli niin heikko imemaan jo alussa ettei onnistunu toiminta! Kakkonen taas kiskaisi molemmat oikein kunnolla esille (miten niin sattui)! Kolmonen oli 24h/24 rinnalla ekat 7kk, vaikka toiset saivat lisaruokaa jo n.4kk iasta! Ja nelonen, raukka pieni, ei tieda asiasta tuon taivaallista!
Mutta imettamisesta pidan itsekin ja ainakin se eka 6kk olis ollu kivaa olla ' maitopakkaukset mukana' - mutta aina se ei mene kuin suunnitellaan!
taidetaan me suurperheelliset olla tunnollista porukkaa, kun käskystä alkoi heti kirjoitus. Mukava lueskella näin vilkasta pinoa.
Täällä medisonin kanssa samoissa eli täti eilen meidät molemmat yllätti, mutta suunta on mullakin jo kohti uutta kiertoa!
Tuosta Leannan kommentista noista loppuraskauden tulis jo jutuista, en oikein osaa mitään omakohtaista sanoa, sillä omat raskaudet on aina käynnistetty pakon edestä 35-37 ja vauvat ovat painaneet 2200-2600g. Eli pieniä ovat olleet, en kai osaisi 4-kiloista hoitaakaan vastasyntyneenä:). No kun en ole tuota ihan tukalinta loppuraskautta koskaan kokenut niin paha sanoa omista tuntemuksista, mutta kyllä nyt on ainakin sellainen tunne, että olisihan ihana, jos saisi normaaliraskauden kokea, ei tarvitsisi juosta äitipkl/maata osastolla ja pääsisi ihan kotoa supistuksissa synnyttämään lähtemään. Tosin mulle on sanottu, että lähes 100% varmuudella näin ei tule käymään... mutta kyllähän se pääasia on saada vauva ja samaa mieltä olen minäkin, että kyllä mieluiten ottaisin täysiaikaisen ja mahdollisimman lyhyellä sairaalaoloajalla.
Pino oli niin pitkä ja se on pitänyt niin pätkissä lukea, että en muista oliko siellä alussa jotain kysymyksiä. Ai niin, kyllä luulen, että neljäs on sitten se viimeinen, tosin luulenpa, että minä olen sellainen ikuinen kuumeilija. Meilläkin mies sanoi toisen jälkeen, että ei enempää ja sitten kolmannen raskauden ajan toitotti, että nauti nyt sillä tämä on varmasti viimeinen ja täällä sitä 3.tta yrityskiertoa pyöritään, kuopus 1,5 v. Joten onneksi miehen pää on aika helppo kääntää....
Noista raha-asioista oli kanssa puhetta, itse olen tässä lasten ohella tehnyt jonkinverran töitä, joten tulotaso on pysynyt ihan kohtuullisena. Mutta meilläkin olisi edessä isomman asunnon hankinta, auto onneksi jo on... Toisaalta niinkuin täällä moni sanoikin, vaatteita voi kierrättää ym. Tiedän, että elintaso olisi ihan toista, jos kaksi lasta riittäisi, matkustaminen ym. Haluan kuitenkin suoda lapsilleni sen, että on iso perhe, paljon sisaruksia, joiden kanssa voi jakaa aikuisenakin ilot ja surut ja riidelläkkin välillä. Muutenkin olen vastaan tätä materialismia, ostetaan ja shoppaillaan kaiken maailman turhaa roinaa lapsille ja aikuisille. Kännykät vaihdetaan aina uusimpaan vaikkei olisi tarvettakaan ja vaatteet ovat jotain ihmemerkkejä uusina kaupoista ihan vauvoillekkin, vaikka muutamalla eurolla saa kirppareiltakin ihan käyttämättömän oloisia ihania vaatteita. Itse olen sitä mieltä, että onnen edellytys ei todellakaan ole ne kaikki roinat tai se, että jokaisella lapsella on oma huone, jos siihen ei mahdollisuutta ole (tämänkin olen kuullut yhtenä syynä siihen, ettei voi hankkia kolmea lasta)!!!Ajatelkaa kuinka paljon muualla on ihmisiä, joilla ei kertakaikkiaan ole mitään ja jotka silti ovat onnellisia. Täällä Suomessa tuntuu, että meillä on kaikkea mitä kuvitella saattaa ja silti masentaa, ei ole tarpeeksi ja lisää pitäisi saada.
Hui tulipas täpäkkää tekstiä, mutta ajattelin, että täällä varmasti ajatukseni ymmärretään, sillä kyllähän se lapsiluku on selkeästi arvovalintakin, sen suhteen minkä kokee tärkeänä. Tällä en tarkoita loukata ketään, joka on halunnut vähemmän lapsia, syitähän on monia, mutta, jos useamman lapsen haluaa niin kyllä siinä selkeästi silloin asettaa muut asiat kuin rahan etusijalle, sillä niinkuin puhetta oli ulkomaanmatka isomman lapsikatraan kanssa taitaa jäädä haaveeksi vaikka ei olisi ihan pienituloinenkaan. Ja onhan se niin, että tuleehan joskus jokaisella se lapsiluku täyteen syystä tai toisesta...
No niin .... johan tässä juttua tulvi yli äyräiden, nyt täytyy lähteä ruoan laittoon...
vieläkös mahtuis uusi suurperhettä toivova joukkoon? lapsia on nyt kolme, vm -00, 02, 04. pillerit lopetettu viikko sitten ja nelonen olisi tervetullut :)
Kyllä tähän joukkoon uusia aina sopii. Aktiivisia kirjoittelijoita tässä peräänkuuluttelin pari päivää sitten ja heti väki totteli :-) Täällä on koolla mukava joukko.
Wintergirl, olet varmaan joskus aiemmin kertonut syyn, miksi synnytykset on jouduttu melko varhain käynnistämään, mutta kun sama pää on kesät talvet, en enää muista.
Tämä päivä on mennyt totaaliseksi netissä roikkumiseksi, täytyy yrittää huomenna kunnostautua muihinkin hommiin. Lasten pari syyslomapäivää alkoivat, niin siinä sitä melskettä taas onkin. Eipä tosiaan ehdi tässä istuskellakaan.
medison:
Meillä matkustelun suhteen aivan sama juttu eli yksi pieni kesälomareissu ollaan kesäisin tehty. Nyt ollaan kahtena kesänä vuokrattu mökki Kalajoelta (2-3 yötä) ja käyty Jukujukumaassa. Meitä on ollut meidän perheen lisäksi äitini ja hänen miesystävänsä ja tämän porukan kesken ollaan sitten mökin vuokra jaettu. Saa nähdä, mitä ensi kesäksi keksittäisiin. Kalajoki on jo ehkä vähän liian tuttu, mutta toisaalta se on sopivan välimatkan päässä. Kovin kauas ei viitsisi lähteä, kun miehellä tahtoo olla aina niin kiireistä (Kalajoellekin se on tullut aina päivää myöhemmin kuin me muut), joten kauas mennessä menee jo matkoihinkin niin paljon aikaa.
Yhden kesälomareissun lisäksi ollaan käyty Vuokatissa, kun se ihan tuossa naapurissa sijaitsee (sielläkään ei ole mies joutanut olemaan varmaan koskaan samaa aikaa kuin me muut). Ollaan tuolla yllä mainitulla porukalla otettu pankin jäsenilleen vuokraama mökki ja jaettu taas kulut. Ihanan rentouttavaa päästä välillä edes pikkuisen vaihtamaan maisemaa, vaikka onhan siinä melkoinen ruljanssi ensin pakata isolle porukalle kaikki tarvittava, asettua taloksi ja kohta jo pakata taas kamat ja siivota vielä jälkensä lähtiessä. Nyt onkin pitkä tauko, kun viimeks ollaan Vuokatissa käyty, olisko ollut helmikuussa viimeksi. Ensi kuussa ollaan sinne menossa kahdeksi yöksi.
Tällaista lomailua siis meillä. Itse en kyllä itse asiassa tarvitse kovinkaan kummoista taukoa tähän kotiarkeen, kun kotona olo taas maistuukin tosi hyvältä. Pienikin tauko silloin tällöin tekee tosi terää ;-).
Mutta nyt ruuanlaittoa jatkamaan.