Esittäytyminen...

Viimeisen viikon aikana on neljännestä haaveilu käynyt niin kovaksi, että olotila on välillä suorastaan tuskainen. Sitä muistelee aiempia syntymiä, fiiliksiä ja katselee kyyneleet silmissä vauvakuvia. En ole aiemmin kirjoitellut mihinkään sivustoille ja lukenutkin olen todella harvoin. Tämän viikon aikana olen kuitenkin aina kuopuksen päikkäreitten aikana hakeutunut tänne vauvakuume sivuille ja saanut hieman helpotusta olooni.



Olen 32v, mies 35v ja lapset poika -97, tyttö -98 ja poika -05.



Olen myöskin pohtinut, että eikö tämä nyt jo riittäisi, mutta kun on niin vahva tunne siitä, että vielä puuttuu se yksi ja elämä jäisi jotenkin vajaaksi ilman vauvaa...Olen myös varma, että katuisin myöhemmin, jos en antaisi neljännelle mahdollisuutta. Toisaalta tiedän, että jos neljännen saan, sitä en kadu koskaan!!



Olen hoitovapaalla. Tilanne ihanteellinen pienten koululaistenkin vuoksi.

Yritys on vasta alkamassa. Mies ei ol asiasta vielä aivan yhtä innoissaan kuin minä, mutta olemme yhdessä puhuneet mieltä huolettavista asioista, joita minullakin on. Voin kirjoitella niistä myöhemmin. Nyt ympärille ilmaantui keskittymistä häiritseviä meluajia...



Kuulumisiin, Sarppuli