Mies yllätti!
Kirjoittelin tänne talvella neliapiloiden ja yksipuolisen
vauvakuumeen pinoihin. Meillä on 3 lasta; 6,4 ja 2
vuotiaat. Itse kuumeilin neljättä viime syksystä lähtien,
vaikka järki kovasti vastaan laittoikin. Mies oli
kuitenkin sitä mieltä ettei meille enempää lapsia tule,
vaikka ne ihania ovatkin. Välillä kyllä antoi
toiveitakin nelosesta, mutta maaliskuussa ilmoitti että
enempää ei tule ja piste. Viimeisen vauva-keskustelun
jälkeen asennoiduin itsekin niin että meidän lapset on nyt
tässä ja vauvahaaveiden yltyessä yritin vaan aina keksiä
kaikkia huonoja puolia mitä vauva toisi tullessaan.
Pari viikkoa sitten olin jo miehelle sanomassakin että
onneksi ei antanut silloin kuumeelleni periksi, meillä on
hyvä näin. Nielin kuitenkin sanani kun en ollut varma
palaisiko vauvan kaipuu vielä. No, ei ole palannut/ " pahentunut"
minulla, mutta mies yllätti lauantaina täysin ja sanoi että
hänen mielestään meille olisi sittenkin neljäs
tervetullut! Oltiin vappuna lastentapahtumassa jossa oli
paljon vauvoja ja odottavia äitejä, ja siellä mies viimein
kertoi huomanneensa että haluaa vielä kerran
kokea sen kaiken. Ja uskoo että yksi vipeltäjä meidän
perheeseen vielä hyvin mahtuu. Eilen kun asiasta uudelleen kysyin, että oliko todellakin tosissaan, sanoi kyllä että pitää sitä vielä vähän miettiä...
MUTTA nyt en ole itse enää ollekaan varma asiasta! Olen
viimeiset 2-3kk miettinyt kaikkia huonoja puolia mitä
vauva toisi tullessaan ja mitä kivaa on tiedossa kun
nykyiset lapset kasvavat eikä ole vauvaa " jaloissa" . En
todellakaan enää tiedä mitä haluan! Uskon, että jos
raskaaksi tulisin ja meille vauva saataisiin, en
varmaankaan sitä päätöstä katuisi. Mutta kadunko sitä jos
nyt jänistän ja vauva jää saamatta?! Kaiken huipuksi
mietin jo sitäkin, että jos vauvalle nyt annetaan
mahdollisuus, niin en haluaisi että syntyisi syksyllä-09
kun esikoinen aloittaa koulun. Pitäisi siis tärpätä joko
pian tai sitten jättää yritys vähän myöhemmäksi.
Kun nyt tietäisi mitä tässä tekisi! Ja mikä se miehenkin lopullinen kanta asiaan on... Tiedän, ettei kukaan
voi tätä asiaa meidän puolesta päättää, mutta olisi silti
kiva kuulla muiden mietteitä tai omakohtaisia kokemuksia
vastaavasta!
Kommentit (2)
Mietin ihan samoja juttuja.
Meillä lapset 7, 6 ja 2. Aloin itsekseni kuumeilla alkuvuodesta, mutta kun siitä puhuttiin niin eihän sitä kukaan osaa päättää. Hei neljäs! Asialle vaan yhdessä naurettiin tuloksella että eilen sain tietää odottavani neljättä...
Eilen oltiin vielä mykistyneinä kummatkin, mutta nyt on pahin järkytys takana. Silti jännittää tuleva, ja koko odotus tietty! Mutta kyllä niin ihanan hyvältä ja kutkuttavalta tuntuu ajatus että kaikki se odotus on vielä edessä:))
Kyllä elämästä pitää ottaa kaikki irti minkä saa, ja minkä se antaa. Jos joku asia tuntuu hyvältä niin ei sitä pidä liikaa pohtia. Aina löytyy kourallinen syitä miksi " ei" , mutta se pienen pieni " kyllä" on miljoonasti isompi 9 kk:n jälkeen!
Nyt tuntuu niiiiiin hyvältä:)
Lämpöä, aurinkoa ja iloa teidän kevääseen!
k
Samojen aatosten kanssa painiskellaan siitä, että vieläkö neljättä. Tosaalta olen itsekin järkisyiden perusteella sitä mieltä, että nämä kolme passaavat hyvin. Silti kutkuttaa ajatus siitä neljännestä - ja viimeisestä.
Kuopus tulee pian kaksi vuotta ja itse olen aina halunnut lapset kohtuullisen pienellä ikäerolla. Iltatähti on poissuljettu. Eli nyt olisi ikäänkuin aika. Toisaalta minusta taas tuntuisi hyvältä ajatukselta olla kotona esikoisen aloittaessa koulutiensä - niin ikään syksyllä -09.
Eilen lähestyin miestä (tokihan me olemme asiasta muulloinkin keskustelleet) diplomaattisesti ja sanoin, että nyt täytyisi ratkaista suunta ehkäisyn suhteen: joko jätetään se pois tai sitten tilalle jokin pitkäaikainen ratkaisu = hormonikierukka ja sen viisi vuotta. Siinä tapauksessa en enää lähtisi vauvarumbaan. Isäntä jatkoi kesksutelua ehkäisyn tiimoilta...
Niin, kyllähän tämäkin päämäärä passaisi, mutta silti se ajatus vain väkisin pullahtaa päähän, nykyään jo päivittäin ja useita kertoja päivässä... Kai se on sitä biologiaa. Haluaisin ehkä vielä sen " viimeisen" jonka myötä tekisin sen luopumisen siitä rumbasta.