Miten teidän kakkosen vauvakuume on alkanut?
Hei,
meillä on runsaat 1 1/2 -vuotias poika, ja aika paljon tulee kyselyitä, että aiotaanko yrittää toista. Itselläni ei vain ole vielä minkään sortin vauvakuumetta (ei miehelläkään). Miten teillä kakkosen kuumeilu on alkanut? Onko ollut yhtä vahva kuin ykkösen kohdalla, vai enemmän sitä, että lapselle täytyisi saada sisarus? Onko nyt erilainen tunne, kun raskauden/odotuksen/vauva-ajan realiteetit ovat paremmin tiedossa?
Itsellä on vielä pikkuvauva-aika tuoreessa muistissa eikä mitään ruusuisia kuvitelmia sen suhteen (toisin kuin ensimmäistä lasta yritettäessä). Myös työelämässä haluaisin vähän asettua aloilleni. Lapsi on myös aika aktiivinen tapaus, enkä tiedä, miten kahden lapsen kanssa asiat hoituisivat. Myös synnytys oli vaikea ja minulle jäi siitä pelkoja.
Toisaalta välillä mietin, että sisaruksista olisi enemmän toisilleen seuraa pienemmällä ikäerolla. Mietin myös, että onko minussa jotain " vikaa" , kun kaikki samanikäisten lasten vanhemmat ympärillä tuntuvat yrittävän/ odottavan seuraavaa.
Kommentit (5)
haaveilemaan toisesta jo kun esikoinen oli puolivuotias vaikka olinkin silloin yksinhuoltaja. synnytys oli kyllä ollut hireä ja siitä jäi kammo mutta vauva oli helppo ja kaikki oli vaan ihanaa.
ikäeroa oikeesti tuli sitten 2v8kk ja uusi tulokas oli kaikkea muuta kun rauhallinen ja helppo.
mutta vauvakuume ei anna rauhaa..nyt sitten kolmatta kuumeilen ja se on ollut vasta minusta tosi erillaista kuumeille. se tuntuu välillä että haluanko vai enkö ja entäs tämä ja tämä juttu ja yms. mutta kuume ei hellitä..vauvaa odotellessa!!!!
Mulla alko kuumeilu ensin (jo viitisen vuotta sitten) lähinnä raskauden kaipuuna ja sitten vauvan kaipuuna (kun oma vauva alkoi kasvaa vauvasta taaperoksi). Esikoistyttö oli silloin n. 1v. Itselläni oli raskausaika ihanaa ja niin myös vauva-aika, joten ne vaikutti ainoastaan vauvakuumetta nostattavasti.
Siitä vuosien myötä vasta vauvakuume on muuttunut " syvemmäksi" - haluksi saada lapsi ja myös tytölle sisarus. Tälläkin hetkellä kuume on enemmän sitä että haluan tytölle sisaruksen (kun se ikäerokin vaan kasvaa koko ajan..) Vauvatkin toki ovat ihania - mutta päällimäisenä tunteena on tuo halu saada lapsi.
Ja halusin vielä sanoa - että eihän ole olemassa mitään sääntöä siitä, kuinka nopeasti edellisen lapsen jälkeen pitäisi alkaa kuumeilemaan toista :) Vaikka tilastojen mukaan suurin osa pitää parhaana ikäerona lapsille kolmea vuotta. (ja kai näin monessa perheessä onkin!) Mutta jos ei vielä oma vauvakuume nostattele päätään - miksi ei voisi ihan rauhassa odotella ja tutkailla omia tunteitaan?
Eikä ole olemassa myöskään mitään parasta ikäeroa! Kukin tyylillään siis :D
Esikoinen nyt 2,5v ja vasta nyt elokuussa aloiteltiin sisaruksen yrittäminen. Esikoinen oli koliikkilapsi, joten kovin pian ei uutta vauvaa haluttu, rankka vauva-aika oli niin hyvin muistissa. Monet kyselivät myös tulevasta kakkosesta, ovat nyt lopettaneet kyselemisen..heh..tietäisivätpä vaan :) Vauvakuume on nytkin aika kova, mutta ei ihan niissä mitoissa kuitenkaan kuin esikoisesta. Mutta selvä vauvakuume kuitenkin, esim. vuosi sitten taas en ollut ees varma halutaanko toista..
Kun nyt sitten tärppäisi vaan. Mutta aiemminkaan emme olisi halunneet alkaa yrittämään, kyllä se kuitenkin pitää lähteä siitä, että molemmat haluaa lasta, eikä vaan tavan vuoksi. Emme olleet aiemmin valmiita kakkoseen.
Toista lasta alettiin yrittämään kun esikoinen alkoi nukkua yöt läpi 11 kk iässä viime kesäkuussa. Ajatuksena oli lähinnä että poika saa sisaruksen parin vuoden ikäerolla, eikä tarvitse kauaa ainoana lapsena olla. Suurempaa varsinaista vauvakuumetta ei ollut. Tulinkin sitten jo heinäkuussa raskaaksi, mutta se meni kesken pari viikkoa sitten. Nyt keskenmenon jälkeen vauvakuume on todella kova ja toivommekin että tärppäisi uudelleen mahdollisimman pian.
oikeastaan oli vaan sellanen " halutaan esikoiselle sisarus parin vuoden ikäerolla" -vauvakuume ;)
Toki siinä oli sitäkin, että halusi taas raskaaksi, ja saada sellaisen pienen ihanan tuhisevan nyytin (vaikka esikoinen ei ollutkaan helppo tapaus --> eli tiedossa oli, että ei se mitään HELPPOA ja auvoisaa varmaan tule olemaan, eikä ne vauvat pelkästään ole " ihania ja tuhisevia" ;D jne..). Mutta ensin se kuume tosiaan lähti siitä että oltiin aina ajateltu saavamme kaksi lasta, parin vuoden ikäerolla.
Kun suunniteltu yrityksen aloittaminen lähestyi, vauvakuume vaan yltyi.
Ja loppujen lopuksi meitä potkaisikin onni ihan mukavasti (vaikka keskenmenojakin mukaan mahtui), perheessämme on nyt kaksi lasta, joilla ikäeroa 2v3pv :D
Ei musta ole mitään pahaa siinä, että ikäero on suurempi. Jos susta itsestäsi tuntuu siltä ettei vielä ole toisen aika, niin myöhemmin sitten :) Ei sitä pikkukakkosta kannata ainakaan alkaa toisten utelujen ja " tahtojen" perusteella yrittämään. Osa on sitä mieltä että on parempi kun esikoinen on jo tarpeeksi iso, jotta osaa hoitaakin pientä, toiset taas tykkäävät että on mukavaa kun sisaruksilla on pieni ikäero ja ovat sitten ehkä enempi leikkikavereita keskenään.. höh, siis toki varmasti isommallakin ikäerolla leikkivät keskenään, mutta you know :) Oon niin huono selittämään mitään :)
Emppu *lähtee sekoilemasta*