Ristiriitaisia ajatuksia uudesta vauvasta?
täällä kaikki niin malttamattomasti odottaa plussa-uutisia, että halusisin kysyä onko kellään ristiriitaisia ajatuksia seuraavasta vauvasta? Mulla nimittäin on, kovasti toivon välillä ja välillä olen ihan kauhuissaan. Toisinaan tuntuu, että on ihan tarpeeksi rankkaa jo nykyisellä kokoonpanolla, lisäksi mulla raskaudet erittäin vaikeita ja joudun jäämään pois töistä pitkäksi aikaa, ja sekin kauhistuttaa. Ja välillä syli huutaa tyhjyyttä.
Itse haaveilen siis kolmannesta (kaksi yk takana), nykyiset lapset 10 ja 6v jo.
Kommentit (5)
Meillä jo kolme lasta ja neljännestä salaa haaveilen. Edellisten odotus helppoa ja mukavaa, neljännen kohdalla enemmän ajattelee lapsen terveydellisiä asioita. Pienellä ajalla tutuilla on ollut jos jonkinmoista ongelmaa raskauden aikana, että nyt itseäkin hirvittää. Mieheni tietää haaveestani ja saan kuulemma itse päättää mitä haluan. Hän ottais neljännen riemulla vastaan. Muille olen kehunut että kolme piisaa ja piste. Olen asettanut itselleni joulukuun rajaksi
Meilläkin haaveillaan kolmannesta ja jonkin verran ajatukset seuraavasta lapsesta ovat ristiriitaiset. nyt kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin vuosi sitten. Välillä kauheina riehumis/tappelemis-päivänä en halua enää yhtään lasta ja sitten kun tilanne on rauhoittunut jo kovasti kuumeillaan seuraavaa leikkikaveria.
Itsellä raskaudet olleet helppoja ja todella nautittavia, joten sitä en pelkää, ennemminkin murehdin tulevaa, miten pärjätä kolmen lapsen kanssa. Esim. miten pakolliset kauppareissut tulee menemään (ovat nytkin välillä kamalia)? Menemiset ja tulemiset, lasten harjoituksiin kuskaaminen pienen vauvan kanssa jne... Huh. No kaikestahan voi tinkiä ja jättää kauppareissu miehelle, vai =)
Kai tämä on ikuisuus kysymys?!?
Niin meillä yritys alkanee touko- kesäkuussa.
Mielenkiintoista lukea, että samoja asioita pyöritellään muuallakin. Ja toisaalta miten eri asioita. Meillä lapset jo sen verran isoja (5 ja 7), että en niinkään huolehdi arjen sujumisesta. Sitä tosin murehdin, että ikäero tulee niin suureksi, mutta siitäkään en enää jaksa välittää. Sekin vaikuttaa, kun itsellä vain yksi sisarus eli pitkään ajattelin, että eihän minulla voi olla kuin kaksi lasta, mutta onneksi oivalsin, että voi ihan hyvin... Eli minulla suurimmat murheet kyllä lapsen ja oma terveys. Jos raskaudet olisi helppoja, niin en varmaan saisi tätä kuumetta ollenkaan kuriin, että ehkä siinäkin on joku pointti...
Mutta sekin on mielenkiintoista, että kun tätä asiaa nyt on tosiaan vuoden pyöritellyt kaikilta kulmilta, niin alkaa helpottaa. Emilia-79, taidetaan mennä aika samoissa kuumeilun kanssa, vuosi on meillä tätä mietitty ja yritystä aloitellaan toukokuussa!
Tsemppiä kaikille ratkaisudensa kanssa!
Hilpsu
kiva kuulla muidenkin ajatuksia.
Minäkään en murehdi sitä, miten pärjään kolmen kanssa, edelliset ovat jo niin isoja (ja ehtivät myös täyttää jo 7 ja 11 ennen kuin uusi edes ehtisi tulla) että ajattelen päinvastoin, että sitten olisi taas vain yksi pieni, vähän niinkuin esikoisen aikaan. Molemmat isommat olisivat jo koulussa, eli muutaman tunnin päivässä saisi olla vauvan kanssa ihan kahdestaan.
Mutta tosiaan joskus " tappelupäivinä" ja iltaisin väsyneenä tuntuu, ettei jaksa näitä nykyisiäkään, mikä ihme ja kumma sitä saa sitten taas toisinaan haaveilemaan vielä yhdestä?! No, järjen kanssahan tällä vauvakuumeella ei ole mitään tekemistä.
Esikoinen aikanaan tuli ihan ruusunpunaisiin vauvaunelmiin, kun emme tienneet lapsiperheen todellisuudesta mitään, oli se vaan niin ihanaa olla niin sinisilmäinen silloin. Nyt on kokemus opettanut, ja tuntuu, että senkin takia on satakertaa varovaisempi mitä toivoo, suunnittelee, ja uskaltaa. Omia jaksamisen rajoja on niin rajusti jo koeteltu, että välillä oikein pelottaa, miten se seuraava vauva sitten koettelisi perhettä. Ja toisaalta tajuaa, että kaikki pahimmat kuvitelmat ei toteudu kuitenkaan, jokainen vauva on ihan omanlaisensa ja synnyttää aina äidinkin uudelleen.
Huh, tulipa negatiivista tekstiä, tällainen päivä näköjään tänään ;-)
Meilläkin on ennestään 2 lasta ja kolmatta nyt kuumeillaan, yritystä ei ole vielä aloitettu. Olen kuumeillut monta vuotta, mutta aktiivisesti vuoden verran. Vähän samoja ajatuksia on pyörinyt päässä, varsinkin iltaisin kun on jo väsynyt alkaa epäilyttää koko idea. Mutta päivisin sitten kuumeilen sitäkin selvemmin.
Ehkä aika on auttanut. Nyt tuntuu, että niitä epäilyksiä on vähemmän kuin vuosi sitten. Ollaan keskusteltu asiasta miehen kanssa aika perusteellisesti, listattu hyviä ja huonoja puolia. Minullakin raskaudet vaikeita ja sairastelua ym. on ollut, että se kyllä pelottaa. Mutta nyt on kuva vauvasta niin vahvana päässä, että toivon sen kantavan kaikkien pelkojen ohi.
Tsemmpiä pohdintoihin ja yritykseen. Sitä jaksaa enemmän kuin uskookaan!
Hilpsu