KULTAINEN 60-LUKU: VIIKKO 34 >
Hyvää huomenta !!
Ajattelin aloittaa taas uuden pinon, vaikka ed. viikkoistakin oli nostettu :-) Täällä oli sellainen 50/50 viikonloppu. Lauantai oli ihan ok, mutta sunnuntain sitten oksentelinkin sujuvasti ja vain sängyssä oli hyvä olla, tai ei nyt hyvä, mutta kohtalainen. Alkaa tämä oksentelu jo ottaa aivoon-ihan toden teolla. Ei oikein mihinkään voi mennä, kun aina saa pelätä pahinta :-( Toivon todellakin, että loppuisi muutaman viikon kuluttua. Yöllä en nukkunut oikeastaan yhtään, 4x ws:ssä, kerran kävin syömässä, ja sitten heräsin jo aikaisin ja mietin syntyjä syviä. Aamusta nukuin kuitenkin muutaman tunnin. Tälläista tämä alku raskaus on siis omalla kohdallani. Nyt aamu on kuitenkin käynnistynyt ihan mukavasti, ja sain syötyä ja juotua omppumehua- Ja aattelin lähteä ulkoilemaan hieman ja jos sais jotakin kotonakin tehtyä. Viikon kuluttua on ensimmäinen neuvola, ja sen jälkeen käyn sitten ultrassa katselemassa mitä siellä on ..
Sonjaemmalle- tsemppiä tähän kiertoon ja jaksamista noiden sumuttelujen ja pistoksien kanssa. On se vain jännää, ettei ole tullut suurempia oireita noista lääkkeistä. Kerroit, että nyt annosta suurennettiin ..
Teti-kiva oli taas lukea kuulumisia :-) Siellä vauva alkaa pian potkimaan, niin, että tunnet potkut. Oot ihan oiekassa tuon työn suhteen, itse aattelin kanssa, että minähän olen saikulla just niin kauan kun olo alkaa helpottamaan, ja nämä ensimmäiset 12 vkoa on ne riskialttiit viikot, joten ei kannata riskeerata.
Muutenkin kiva, että olet voinnut hyvin.
Pietu- Eikös sielläkin jo olla menossa kuudetta viikkoa kohti ? Nopsaa menee nämä viikot. Onko mitään uutta tunnetta rintamalla ? Mukava kuulla, että sielläkään ei kärsitä tästä kammottavasta huonovointisuudesta. Olen muuten lukennut, että B-vitamiini auttaisi asiassa, olenko oikeassa ? Muutenkin B-vitamiinit taitaa olla nollassa, koska suunpielet ovat auki, ei tee mieli hymyillä, koska kipeää tekee.
vm69- Kyselit lenkkikaveria, missäköhän päin maailmaa asut ? Itse olen täällä vantaalla .. Ajattelin aloittaa syksyn myötä jumpan vantaan naisvoimistelijoissa, heillä kun oli kaikenlaista jumppaa tarjolla tässä lähistöllä.
Senniina- kauanko joudutte odottamaan vastausta labrasta ? Olipa muuten tyyristä- Meidän olisi kanssa pitänyt viedä näyte nyt syksyllä labraan felicitas klinikalle Hesaan ja mielestäni (muistaakseni) se oli paljon halvempaa ...
Trattis-missä oikein olet ? Onkos siellä käytössä vielä nämä clomit ?
Ja kaikille muillekin hyvää maanantaita ja mitä kuuluu .. Levinia taisi mainita, että piina alkaa pian bdbd vain sille suunnalle !!!
t. emmi rv-9+1
Kommentit (53)
Emmi, asun Vantaalta tunnin ajomatkan päässä, tai enkä 40 minuutin, riippuu missäpäin Vantaalla asustelet. Olen töissä Vantaalla, joten eiköhän lähdetä ruokiksen aikaan lenkille...?
Ei kuulu mitään ihmeellistä... tikuttelin niitä haaleita vaaleita viivoja kunnes eilen ei tullut enään mitään viivaa. Mitä se tarkoittaa..? Mä olen niin uusi noissa oviksenmetsästysjutuissa, että nyt mietin jo missasinko koko oviksen. Alavatsassa on ollut noita kipuiluja, mutta en mä enään tiedä missä mennään.
Levinia, mullakaan ei ole ollut pahoja oloja raskauksissa. Tai siis oksenteluun asti. Neljä tyttöä tuloksena. (Yksi siis pilvenreunalla).
Hyi miten kosteaa täällä työhuoneessa on. Tuntuu, että paperitkin menee kippuralle.
Labrasta saadaan tulokset torstaina ja ensi viikon tiistaina mennään polille. Ihmettelin myös tuota hintaa (172e), olen kuullut muualla simppatestin maksavan n. 80 euroa. Kelahan korvaa vielä jotain, mutta en tiedä kuinka paljon. Muuten eipä ihmeempiä, noita tulevia soittoja ja käyntiä odotellessahan tämä. Tätsyoireet vahvasti päällä, vierailu alkaa hetkellä millä hyvänsä.
Olipa mukava kuulla tetin kuulumiset ja että kaikki on hyvin. Sinullakaan ei taida oksentelu kuulua odotukseen? Jokos olet siirtynyt odotusasuihin vai vieläkö normaalit vaatteet menevät päälle? Toivotaan emmille huononvoinnin loppua. On tosiaan kurjaa jos et voi oikein mihinkään mennä kun ei tiedä koska laatta lentää. Tuosta saikusta olen samaa mieltä eli masussa on liian kallis aarre, jotta töiden varjolla tieten tahtoen sitä vahingoittaisi. Luulenpa että sitä lomaa saa kun vain pyytää. Itse olen molemmista ollut ihan äippäloman alkuun töissä kun ei ole ollut mitään vaivaa, päinvastoin olo on ollut erinomainen eikä supistelutkaan vaivanneet.
Kuinkas sonjaemman vointi? Toivottavasti lääkkeet eivät tee hurjia sivuvaikutuksia. Entä trattis, missä menet? Toivotaan että ovis osuu nyt kohdille.
Vm69, tikuttelua ei kannata lopettaa, eikä toivoa menettää jos et ole vielä saanut tasavahvoja viivoja. Kyllä se ovis sieltä tulee.
Senniinalla on ensi viikko jännä ja varmasti odotettu.Pidetään sullekin peukkuja. Missä vaiheessa levinian kierto menee?
Täällä laskujen mukaan tosiaan ollaan 6. viikolla. Olen pitänyt keskiviikkoa täyden viikon etappina kun ei ole sitä varmaa ovispäivää tiedossa, vai tuo plussauspäivä ja siitä tulee keskiviikkona kaksi viikkoa, joten sitten alkaisi 7.viikko. Olen tässä pari päivää ollut hermoheikko kun lauantaina oltiin juhlissa ja automaattisesti otin lautaselle silliä ja graavilohta ja tietysti suurella antaumuksella tyhjensin ne napaani. Tajusin vasta jälkeen päin että nehän ovat kielletyllä listalla. No ekaa odottaessa söin maksalaatikkoa varmasti niin paljon että kaikki sallitut rajat menivät reilusti rikki ja terve tyttö syntyi, joten toivotaan ettei siitä mitään haittaa tullut. Jatkossa täytyy muistaa varoa ja välttää. Rintoja pistelee ja välillä tuntuu että pelkkä katse sattuu mutta olen onnellinen sillä km raskaudessa tänä oire puuttui ihan kokonaan. Mahaa nippaa aika-ajoin edelleen ja pidän sitäkin pelkkänä positiivisena juttuna. Samoin mahaa ikäänkuin turvottaa, mutta housut mahtuvat edelleen hyvin jalkaan. Pahaa-oloa ei ole juuri ollenkaan. Miehen kanssa keskusteltiin mahdollisesta ultrassa käynnissä ja hän oli sitä mieltä että sinne ei nyt mennä. Taisi säikähtää edellistä gynekäyntiä niin paljon ja tuumasi mistä sen tietää vaikka se käynti aiheutti km:n. Voi noita miehiä, ei se käynti kyllä sitä aiheuttanut. Taidan soittaa ensin neuvolaan ja kysyä onko mahdollista päästä sitä kautta aikaisemmin kuin 11 viikolla lääkärille. Jos ei niin sitten varmaan yritän saada yksityiseltä ajan. On nämäkin murheita, mutta kun mies ei ymmärrä että en halua odottaa sinne 11 viikolle ennenkuin tiedän onko mahassa elämää vai ei. Viimeksi se oli tosi raakaa kuulla siinä vaiheessa että olet tavallaan reilu neljä viikkoa luullut olevasi raskaana. Tulipahan taas raskasta tekstiä,anteeksi.
Mutta kaikkinensa olo on tosi hyvä, niin kuin tyttöjä odottaessakin.
Nyt työn kimppuun. Palaillaan....
-pietu-
täällä kp 10 ja taas jäi ovistikut tilaamatta, enkä nyt enää taida keretä, joten mennään tämäkin kierto vielä ilman. viikonloppuna on ahkeroitu ja jos tässä vielä viikolla jatkaisi, niin katsotaan kui käy... clomejahan mulla ei ole ollukaan, luget jätin pois kesän alussa, tuntui niin turhalta niillä sotkea kun mitään kuitenkaan tapahtunut...
eikös pietu noi viikot lasketa viimeisistä menkoista eli silloinhan sulla olisi jo viikkoja enemmän!?
tästä tuli jälleen kovin omanapainen viesti, sori. pätkii taas tämä kirjoittelu tässä ja unohtaa että mitä pitikään kommentoida. mukavaa viikon alkua kuitenkin kaikille kultaisille!
Minä olen tosiaan " vähän" ulkona tästä minun kierrosta mutta viime menkat alkoi 9.7 ja minulla se kierto on ollut sitä 32- päivän luokkaa. Eli jos olisi normaali kierto niin olisi varmaan jo 7. viikko menossa mutta olen laskenut sen 32 mukaan. Tosin apteekin testissä silloin keskiviikkona viiva oli niin vahva että on ovis on saattanut olla joku päivä aiemmin. Tosin toisaalta yrityskerrat olivat niin harvat että epäilen kierron olleen sen n. 32. Arvatkaa harmittaako kun kerrankin ei niitä ovistikkuja ollut käytössä, tietäisi tarkkaan missä vaiheessa ollaan menossa..... Arvelen olevani 5+4 viikolla. palaillaan.....
-pietu-
eli oon lahdossa kaupungille aleihin, joten ihan pikaseen vaan:
meikalainen on kp20 tanaan! Piinailusta ei oikeestaan mitaan; jos kierto on ne normaalit 30 niin paasen testailemaan vasta syyskuun alussa; ja taatusti sinnittelen sinne asti!
Jollei nyt sitten tati iske ensin...
Mutta ihanaa on etta alkaa jo syyskuu; mulla syksy on sita parasta vuodenaikaa...
Hauskat alkavat viikot kaikille ja +
Eipä tässä vielä ihmeempiä, tänä aamuna ensimmäiset sumut. Noissa sumuissa annostus on ihan sama, niistä sain vain loppuaikana viimeksi ihan lievää hedaria ja sitten yksi yö hikoilin. Piikit alkaa sitten kahden viikon päästä ja niiden annostusta hieman kasvatettiin. Toivottavasti ei niistäkään tule muita " sivuoireta" kuin vähän isompi saalis rakkuloita (ja hyviä¿)
Kiva kuulla Tetinkin kuulumisia, ihanaa kun on kaikki hyvin. Ihan huokaisin helpotuksesta teidän puolesta, kun näin viikot ja kerroit että olitte jo np-ultrassakin. Itselle kun se 13 vkoa ja np-ultra muuttuivat painajaiseksi.
Kierron pituudesta: en nyt muista mitä kierto oli joskus nuorena, pillereiden aikaan se oli kyllä ihan kellon tarkka 28 pv, pillereiden jälkeen heitteli pitkään 21-29 pv tai jotain, ja nyt nämä välikierrot tässä hoitojen aikana on olleet sellaiste 24-25 päivän luokkaa joten on kyllä mielestäni lyhentynyt.
Pietukos se oli laskenut menkkojen alkamista ovistestin plussasta (14 pv) eli luteaalihan ei ole aina sen 14 päivää välttämättä vaan jos ovis tapahtuu vuorokausi ovistestin plussasta niin silloinhan luteaali on 13 päivää. Minulla se on esimerkiksi kai jotain 10 tai 11 päivää eli aika lyhyt. Jos on alle 10 pv niin silloin on kai aika lyhyt. Pitääpä laskea taas pitkästä aikaa kun nyt tuli tikutettua ovistakin tässä kierrossa.
Tikuttelusta vielä: aconin tikuillahan ei saisi tehdä aamun ensimmäisestä pissasta. Itse tein aina toisesta. Lutenisoivaa hormonia kai erittyy sykäyksittäin joten voi olla että on ihan hyvä alussa kokeilla pari kertaa päivässä (ja on pari tuntia pissimättä), niin näkee parhaiten. Toisilla kun tuo lh-huippu saattaa olla kovinkin lyhyt. Minä kun tikutin insseihin aikoinaan aamuisin clearbluella niin en ikinä saanut kuin melkein tasavahvat viivat. Nyt kun PASiin tikutin myös parina iltana niin sillon illallahan se oli sitten selvä plussa. Joten ilmeisesti se piipahtaa pikaisesti huipussa.
Hyvää alkavaa viikoa kaikille!
Levinian kanssa piinaillaan sitten yhtaikaa. Mulla on menossa kp 22/noin 30. Mullakin on kierto lyhentynyt ja pari vuotta sitten se oli tarkalleen 34. Nykyään on toisinaan ollut 28 ja toisinaan tuo 34 ja kaikkea siltä väliltä. Mutta nykyään epäilen sen useimmin olevan noin 30.
Ajattelin sinnitellä testauksen kanssa sunnuntaille. Niin kerroinhan keväällä yli jääneestä puolikkaasta acon10 r-testistä. Tuolla se polttelee kaapin pohjalla. Olen kyllä tiiviisti sulkenut pussin, mutta eiköhän tuo ole aika käyttökelvoton, joten joskos sen vaikka testaamalla " hävittäis" pois. :D. Tilailin kyllä jo uusia. Jotenkin on toiveet taas niin korkeella, että jospa noita tarvittaisiin.
Ikäviä nuo keskenmenot, taitaa olla meidän aika monen kokemuspiirissä jo. Mullahan kävi syksyllä sellainen alkuraskauden keskenmeno. Sitäkin olin jo ehtinyt jonkin verran hehkuttelemaan mielissäni, joten kyllä olisin maassa ollut, jos keskenmeno olisi tapahtunut viikon 10 paikkeilla. Joten täytynee yrittää hillitä ensi kerralla itseäni mahdollisimman pitkään. Keksin sille alulle jo lempinimenkin, mikä oli ehkä ikävin virhe tehdä noin aikaisin.
Omia tuntemuksia vielä nyt, jotka ovatkin mukavan positiivisia, että alavatsassa on mukavaa kiristelyä. Sellaista pientä pöhötystä meikäläisellä nyt on aina ennen menkkoja. Jospa tää nyt kuitenkin olisi jotain muuta. Lämmöt on ainakin vielä kohollaan, mutta katsotaan nyt, kuinka tässä käy.
Kaikille mahankasvattajille vauvaliimaa paljon mukaan ja plussatoiveet korkealle muilla!
Mukavaa lukea teidän kuulumisianne.
Pietu: Kiitokset tsemppauksesta, eilen illalla tuli ovistestiin mielestäni tasavahvat viivat. Mä puolitin pari tikkua viikonlopun aikana, ihan hyvä idea, koska niitä tuli kyllä tuhlattua...
Marikko: Kyllä, keskenmeno on monella koettu. Minulla se oli vasta viikolla 20+5. Jos vielä onnistun raskautumaan, osaan jo nyt kuvitella miten stressaavaa aikaa se tulisi olemaan. Varmaan pelkäisin jokaista outoa vihlaisua ja nipistelyä. Vuodosta puhumattakaan. Täällä palstoilla olen kyllä lukenut niin monia onnellisiakin tarinoita, että pakko jaksaa uskoa siihen, että seuraava raskaus menee loppuun asti. Mutta, ensinhän pitää siis tulla raskaaksi...
Sonjaemmalle toivoisin myös jo onnistumista!!!
Peukut on pystyssä kaikille piinailijoille!!!
Hyvää päivän jatkoa!
vm:lle onnittelut ovisviivoista!
ja mukava lukea marikonkin piinailukuulumisia, peukut on jo pystyssä!
kierto on tosiaan lyhentynyt täälläkin, enkka taitaa olla se 18, siinä ei paljon luteaalivaiheelle taida jäädä aikaa... no, pääasiassa ollut siinä 24 tiennoilla. ja nyt siis menossa kp 11 eli " yritysviikko" alkoi viikonloppuna.
olikos se niin että levinia asui jossain kauempana, alennusmyyntiajankohdasta päätellen. tarttuiko mitään mukaan?
tetin viikot näyttää niin hienoilta! ja toki emmin ja pietunkin!
viime viikolla tuli uusiakin, tulkaahan kertomaan kuulumisia.
jokohan se sitten oisi kahvin paikka...
Voi vitsi kun joskus saisi ne viivat johonkin toiseenkin tikkuun...
Se on muuten kahvin paikka. *mennään kimpassa*
Mukavan sateinen aamu-ihanaa- tuntuu, että oma olokin on kohentunut sateen myötä, koska kuumat ilmat ovat olleet kuin punainen vaate, tässä yrjötyksessä. Eilis ilta meni kohtalaisesti, en oksentanut, vaikka lähellä oli, ja yönkin nukuin mielestäni hyvin, mitä nyt 3x wc:ssä ravasin. Aamu alkanut ilman yökötystä, voi josko se olisi menossa pois .. ' toivoo hartaasti' Olen niin onnellinen, kun aurinko ei paista .. Tulisi oikein viileät ilmat niin saisi paremmin oltua, onneksi tämän raskauden kohokohta on talvella, ei tarvi ison vatsan kanssa kärvistellä kuumuudessa .. ( toivottavasti raskaus siis etenee hyvin, aina tulee pieni paniikki, jos menee asioiden edellem, ettei vain tule takapakkia )
Vm69-On varmasti ollut kamala koettelemus tuo km tuollaisilla viikoilla. Miten olet selvinnyt keskenmenosta ? Nyt kysyn jotakin todella henk.koht. ja toivon, etten pahoita mieltäsi, mutta miksi raskaus päätyi km:oon ? Olen todella pahoillano, että esitin tahdittoman kysymyksen, mutta, kun tässä itsekkin pohtii kaikenlaista. Esim. tänä aamuna, kun heräsin tuli sellainen tunne, että kaikki ei ole hyvin vauvalla (?) kummallisia tuntemuksia. Rupesin aattelemaan, että jos tämäkin on kohdun ulkopuolinen ja pian repeää jostakin. Mutta ihan oikeita oireita on ollut ja minkäänlaista vuotoa ei ole esiintynyt tai selkäsärkyjä. Mutta ihmisenmieli on niin herkkä-
Sonajemmalle- paljon peukutusta tulevaan. Sellainen tunne on, että kaikki tulee menemään hyvin !!! Toivottavasti et saa noista lääkeistä mitään oireita.
Pietu-en usko, että niin pienestä määrästä mitään seuraamuksia tulee .. Itseäni ei kiinnosta lainkaan kalaruuat tai yleensäkään kala. Kala ruokien ystävä kuitenkin olen aina ollut. Mutta nyt-tökkii. Aika yksipuolista on ollut tämä ruokavalio tämän melkein viiden viikon ajan, mutta, mielestäni ihan terveellistä.
Levinia-pahoinvointi taitaa olla paljon kamalampaa kuin synnytys, kun synnytys alkaa, tietää, että se päättyy, mutta, kun tämä huonovointisuus voi kestää viikkoja ja kuukausia niin siihen kyllästyy ja se tosiaankin invalidisoi ihmisen. Peukutuksia sille suunnalle, että hyviä uutisia saataisiin ..
Trattiskin kävi moikkaamassa, sille suunnalle myös peukutuksia. Lugejahan ne oli ..
Tässähän tätä tarinaa taas tuli. Kaikille toivotan kaikkea hyvää, odottaville onnea odotukseen ja kuumeilijoille pikaista raskautumista ! t. emmi rv-9+2
Ei ollut mitenkään tahditon kysymys... Keskenmenon tapahduttua maaliskuussa pyörin paljon tämän sivuston keskenmeno palstalla ja paljonkin kerroin tapauksestani. Minulle oli eräänlaista terapiaa kertoa asiasta täällä anonyymisti. Fyysisesti lähellä olevat kaverit jotenkin pelkäsivät aihetta, eivätkä olleet valmiita keskustelemaan aiheesta. Vaikka itse monesti aloitin keskustelun, he menivät jotenkin lukkoon.
Keskenmenosta selvisin ihmeellisen hyvin. Kolme lastani pakottivat tarttumaan arjesta kiinni heti, ei ollut varaa jäädä sängyn pohjalle suremaan. Tottakai suren menetystä vieläkin, mutta olen onnistunut jatkamaan elämää lähes normaalisti.
Meidän keskenmenolle ei löytynyt mitään syytä. Lapsi oli rakenteellisesti terve tyttö. Minulta ei löytynyt mitään tulehduksia (listeriat yms. testattiin) Istukassani oli pieni hyytymä, jonka vuoksi tutkittiin onko minulla tukostaipumusta ja kun sekään ei tuonut tulosta, tutkittiin vielä mieheni ja minun veret SPR:n veripalvlussa. Että josko meiltä olisi löytynyt jokin piilevä taipumus johonkin... Mitään ei mistään löytynyt. Eli kolme kuukautta meni, ennenkuin saatiin " lupa" uuteen yritykseen.
Mulla ei ollut mitään ennakko-oireita. kaikki meni koko raskauden ajan ihan normaalisti, ed. vkolla olin juuri ollut rakenneultrssa ja kaikki näytti hyvältä.
Kysellä saa aiheesta ihan mitä vaan. Olen tästä menetyksestämme puhunut kaikille jotka ovat vain halunneet kuulla ja kysellä. Voisin kertoa asiasta ihan omalla nimellänikin. Tämä runsas ulosanti asiasta on varmaan osaltaan auttanut minua surun käsittelyssä
Nyt pakko jatkaa töitä, aiheesta olisi juttua vaikka miten. Mutta älä sinä emmi tai kukaan muukaan odottaja ala nyt pelkäämään, että jotain teille itsellenne käy. En halua kenellekään luoda lisää pelon ja stressin aiheita.
Hyvää vointia!!!
eipä mulla taaskaan sen ihmeempiä kerrottavia. Tätsyä ootellessa edelleen. Onneksi sillä ei ole väliä, jos vuotaa ekalla polikäynnillä. Ehkä se onkin enemmän sellanen keskustelu- ja suunnittelukäynti ja olettaisin saavani lähetteen verikokeisiin.
Onhan nämä tosiaan sellasia henkimaailman juttuja, että kaikkea ei millään jaksa ymmärtää. Täällä pyöriessä tajuaa, miten yleisiä keskenmenot ja tuulimunat ja lapsettomuus ym. ovat. Välillä olen miettinyt, että olenko kuitenkin onnekas, kun en ole keskenmenoa joutunut kokemaan.
Harrastan laulamista ja olen saanut olla mukana laulamassa Tellu Virkkalan Enkelit-teosta. Se on todella vaikuttava. Säveltäjä itse on menettänyt kaksoset teos kertoo siitä. Siinä käydään läpi kaikki kauheat tunteet, joita keskenmeno aiheuttaa ja laulu päättyy siihen, että ne kuolleet pienokaiset lentävät lintuina taivaalle ja lohduttavat äitiänsä, ettei tämä itkisi enää. Toinen koskettava laulu on Anna-Mari Kähärän Kuka nukkuu tuutussasi. Se on Sirkka Seljan runoon tehty laulu, joka kertoo lapsettomuudesta.
" Kuka nukkuu tuutusasi?
Tuska nukkuu tuutusani. Niin kuin virta vuoren alla, vesi virrassa syvässä.
Mitä kätketä kämmeniisi?
Tyhjän kätken kämmeniini. Kaikki haikeat haluni, oudot mielenailahteluni.
Tuntisinpa tuutussani armaan silmien sineä, niinkuin tuutii tumma lampi taivaan auringon valoa." Jne..
Niinpä. Tuntisinpa joskus vielä tuutussani..
Vm69:lle-ihan ensimmäisenä pahoitteluni menetetystä lapsesta!!! On se aivan varmasti kova paikka, jos menettää oman lapsensa ja, kun ei mitään syytäkään keskenmenolle löytynyt. Se olikin sitten pieni enkeli-vauva, eli hänen elämä oli näin menevä, vaikka miten surulliselta se tuntuukaan. Hyvä, että olet voinnut puhua asiasta, ja päässyt normaaliin elämään kiinni. Ei sen ole väliä puhuuko netissä nimettömänä, se saattaa olla helpompaa niin puhujalle kuin kuuntelijallekin. Me ihmiset, kun hätkähdämme toisen surua ja menetystä. Olen aivan varma, että teille saadaan oma vauva-sen aika koittaa, kun maaperä on otollinen. Olitko kauan ilman ehkäisyä, ennen km raskautta ? Ja eikös siellä se ovis-tikku vilkuttanut punaista, joten ei muuta kuin lakanat tuulemaan :-)
Senniina olikin laittanut kauniita sanoja ja runoja. Ihan tuli itku silmään, kun niitä lueskelin. Miten kauniisti ihmiset voivatkaan kirjoittaa, kun kysymyksessä on lapsen menetys .. Sydän aivan pakahtuu.
Markkinoilla on hyvä kirja, en ole lukennut, mutta sitä on kovasti kehuttu ja suositeltu kaikille lapsettomille ja lapsettomuus asioiden parissa oleville pariskunnille.
Nimi: Rakkaustesti
Tekijä: Uyterlinde Judith
-Ruudulla näkyy sikiö, josta ei voi erehtyä. Se on jo ihmisen näköinen, sillä on pää, keho, kädet ja jalat. Siinäs näet. Menetin vain verta ja limaa. Olen sittenkin raskaana. Sydämeni alkaa hakata kiivaammin, mutta lääkäri lausuu tuomionsa-sydänääniä ei enää ole. Kirjoittaja oli tuolloin rv-12. Nyttemmin hänellä on kaksi adoptio lasta Guotemalasta.
Toivottavasti en loukannut ketään tai tehnyt surulliseksi, mutta halusin vain laittaa tämän kirjan esille, koska sitä niin kovasti on kehuttu. Ja jokaisella meistä on jonkinasteisia kokemuksia lapsettomuudesta, vaikeudesta raskautua, tai keskenmenoista.
Täällä oksennus nostaa päätään-taidan mennä pitkälleni .. t. emmi
Tuli ihan liikutustila päälle... Minäkin muuten keskenmenon jälkeen kirjoittelin runoja. Kun kaiken kukkuraksi sairastuin vielä loppukeväästä keuhkokuumeeseen ja makasin sängyssä voimatta tehdä mitään, niin siinä tuli kauniita lauseita mieleen ja niitä kirjasin ylös.
Emmille vielä, että km alkoi sillä, että lapsivesi meni eräänä yönä. Vauva eli sen jälkeen 3 pv, kunnes sitten synnytys käynnistettiin.
Taas tätä ruokailun jälkeistä väsymystä...
On kyllä tosi tärkeetä, että jokainen löytää oman keinonsa päästä suruistansa yli tai pärjätä niitten kanssa! Tällä hetkellä ajatukseni ovat työkaverissani, joka on pitkään toivonut lasta ja ollut hoidoissa. Alkukesästä viimeisin hoito, joka ei onnistunut. Kuin salama kirkkaalta taivaalta hänen miehensä sitten ilmoitti, että ei halua enää jatkaa yhteiseloa! Syytä ei ollut osannut kertoa. Uusi koti ja toistakymmentä yhteistä vuotta takana, eikä vihjettäkään mieheltä siitä, että kaikki ei olis ok. En jaksa kuin ihmetellä. Toisten kokemuksia kuullessa ja lukiessa palaudun aina maanpinnalle ja huomaan, että itsellä asiat kuitenkin aika helkkarin hyvin..
Mulla käy välillä mielessä ihan sama ajatus " mun asiat on itse asiassa tosi hyvin" . Mä olen esim. nyt jo hyväksynyt keskenmenoni ja suurinta huolta mulle aiheuttaa näinä päivinä se, että mä en mahdollisesti enää tulekaan raksaaksi. Eli kun perhettä jo on, ei ongelmani pitäisi olla niin kovin suuri. Silti sitä aina menkkojen alkaessa masentuu ja hetkeksi vaipuu epätoivoon. Olenkin tässä usein miettinyt, että kumpikohan tuntuisi pahemmalta: Se, etten enää tule raskaaksi, vai se, että tulen ja koen taas keskenmenon.
ihan ihmeellistä pohdintaa keskellä päivää... No, tää palsta on niin mukava, kun täällä saa päästellä ajatuksiaan ulos, ilman, että saa peheksuvia tai ihmetteleviä katseita osakseen. Tai jos saa, niin ei ainakaan näe niitä...
Olisi varmaan taas kahvin paikka. Tarjoan kupilliset mukaanlähtijöille!
Kylla sen tunteen rinnan alla, etta on kokenut myos noita mielialoja...
KM koski myos munhun kovin, vauva oli niin hirmu haluttu, mutta kun sille ei voi mitaan jos sydanta ei loytynyt... Meilla myos ei mitaan syyta/vikaa loydetty; niin vaan oli siis tarkoitettu. Yksin itkeskelin (esim vessaan mennessa) etteivat tytot huolestu, ja helpottaahan se itkeminenkin. Keskenmeno palstalle menin lukemaan vasta yli kuukauden paasta, en voinu edes aatella sinne menemista ennen, nyt siis asia on painunut taka-alalle; ei unohtunut!
Trattis; ma asun valimeren rannalla, ja meilla aleet alkaa 15.8-15.9! Oikein mitaan ' tarkeeta' en oo viel jaksanu edes hakea, pitais noita ylimaaraisia pennosia laittaa muksujen koulutavaroihin...
Ens' vuoteen kenkia kylla aion hamstrata; ne on nyt yli 60 prossan aleissa!
Kaikille Kultasille siis hyvia vointeja ja tarppeja!
-levinia kp 21-
Luin Emmi sun pahoinvointejas kauhistuneena; oon siita onnellinen etta kaikkien 4 tyttojen kanssa en kylla pyttya halaillu! Hiukan etovaa oloa oli tuosta km:n johtaneesta( siks suuresti epilin sita pojaksi, tieda sitten) Kun joka raskaudessa kuitenkin on ollu ne ' hauskat' hetkensa, niin tieda sitten miten tuleva... Samapa tuo; kestan kylla oksentelutkin josko tulisi vaan se kauan kaivattu vauveli.
Ootkos kokeillu korppuja sangynvierella? Kovin niita kehutaan etta pitais helpottaa aamupahikseen?! Eli lasi kylmaa vetta ja korppu poskeen ennenkuin nouset sangysta: lohdutukseksi etta aikanaan loppuu kylla kaikki ja silloin on se nyytti ihana jo sylissa! (ja oksentelut on lastenleikkia synnytyssupistuksen tuskien jalkeen heh hee..) Olipa siinakin nyt sitten lohdutusta, toivottavasti ymmarsit!