pitäisikö taas ilmoittautua listalle.. :)

Mulla on kaksi lasta 1v3kk ikäerolla. Nyt lapset ovat jo " isoja" , 2v8kk ja 1v5kk. Meille tämä sopi tosi hyvin, ja tulee joskus ihan tippa linssiin, kun katselee nuiden kahden mekastusta keskenään;) Toisen lapsen ensimmäinen vuosi oli tietty aikaa, jolloin molemmat lapset tarvitsevat paljon hoivaa ja huomiota, ja itsellä ei ole paljon tekemisenpuutetta! Mutta toisaalta kun siihen asennoituu sillä tavoin, ei se tunnu edes hankalalta. Ensimmäisen lapsen kohdalla oli enemmän sopeutuminen lapsen sitovuuteen ainakin mulla.



Ainakaan 1v3kk ikäinen lapsi ei vielä osaa oikein kyseenalaistaa tai ymmärtää vauvan tuloa taloon. Sitä ei voi edes ennakoida, kun toinen parka ei ymmärrä, mutta kaikki meni tosi luontevasti. Alun ihmettelyn jälkeen unohti, että oli edes ollut aikaa ilman vauvaa. Reagoi kummalliseen tilanteeseen sitten äidille, mutta vauvaa kohtaan ei ollut mitään. Vasta kun pikkuveli alkoi kävellä, isosisko tajusi saaneensa kilpailijan ja työntelee pientä kumoon ym. Toisesta on tullut kyllä jo sen verran kova vastus, että ovat ilmeisesti selvitelleet välit keskenään, koska tappelut ovat vähentyneet.



Pienempi ihailee valtavasti isosiskoa. Jo pienenä vauvana viihtyi pitkät ajat seurailemalla isomman leikkejä ja höpötystä. Ja tämä taasen nautti tietysti saatuaan kerrankin fanin, joka kuuntelee ja katselee;D



Lapset ovat nyt hoidossa, ja hoitajan mukaan tukeutuvat paljon toisiinsa. Itsestänikin tuntuu helpommalta jättää heidät hoiton, kun eivät jää " yksin" , vaan jotain tuttua on paikalla.



Äidille alkuajat voivat olla tietty rankempia varsinkin jos koliikit, korvatulehdukset ja uhmaiät pukkaa päälle yhtäaikaa. Toisen raskausajan koin myös paljon rankempana kuin ensimmäisen, johon ehkä osasyynä lyhyt väli ja se, että imetin melkein puoliväliin raskautta.



Siskoni on minua 1v1kk nuorempi, ja koen, että olen saanut tästä sisarussuhteesta valtavan paljon! Meillä on muitakin sisaruksia, mutta siskon kanssa ollaan oltu aina lähimmät. Välillä ollaan tapeltu ja välillä vedetty yhtä köyttä. Lukioiässä kuljimme samoissa kaveriporukoissa ja meille kannatti kuulemma aina tulla:) Vieläkin tuntuu, että siskoni ymmärtää minua parhaiten, vaikka elämä on välillä vienyt eri reittejä. Meillä on takanamme historia, jota kukaan toinen ei yhtä hyvin tiedä.

Olen ennenkin vastannut täällä samaan aiheeseen :-)



Meillä on tyttö ja poika 1,2v ikäerolla. Nyt ikää on jo 8 ja 7v, eli reippaita koululaisia ovat.



En välttämättä enää ryhtyisi yrittämään sisaruksia ihan niin lyhyellä ikäerolla. Toki pakon edessä ihminen selviytyy vaikka mistä :-)



Vauvan synnyttyä tämä meidän esikoinen muuttui äidin mielessä isoksi ja äidin vaatimukset myös, vaikka totta kai hänkin oli lähes vauva vielä. Sitä vain sokaistui jotenkin lasten kokoeroa katsellessa kun toinen oli ihan avuton vauva ja toinen sentään käveli ja söi itse ;-)



Aluksi esikoinen ei ymmärtänyt kuopuksesta yhtikäs mitään, mutta nyt kun ovat jo isoja, osaavat tapella ja vaatia itselleen sen mitä toinenkin saa. Välillä tuntuu, että ovat vähän liiankin tarkkoja ja mustasukkaisia toisen saamasta huomiosta.



Alkuajoista en muista yhtikäs mitään. Molemmat vaativat ihan hirveästi. Ei ainoastaan perushoitoa, vaan myös sairastelivat hirmuisesti. Esikoisella oli raju infektiokierre, joka jatkuu yhä liimakorvatautina ja kuulonalentumakin taitaa olla kohta jo pysyvää luokkaa putkituksista huolimatta. Kuopuksella puolestaan oli ensimmäiset kaksi vuotta todella tiukka maidoton ja viljaton ruokavalio. Kumpikaan ei ole nukkunut öisin ekoihin kolmeen vuoteen. Molemmille tuli useita sairaalajaksoja, mikä tietenkin rassasi koko perhettä.



Parisuhde tulee varmasti olemaan koetuksella, sillä kaikki aika menee kahteen todella pieneen lapseen. Välillä ei tunnu löytyvän aikaa edes vanhemmalle lapselle, jos kuopuksen hoitaminen on vaativaa.



Olen kaikista vastoinkäymisistä huolimatta onnellinen molemmista lapsistani. Uskalsimme antaa luvan kolmoselle tulla vasta nyt kun nuo kaksi on saatu kouluun.



Päiväkotiin laitettaessa suositeltiin laittamaan sisarukset eri ryhmiin, jotta molemmille muodostuisi oma elämä ja omat kaverit...muuten olisivat luultavasti kyhjöttäneet siellä kahdestaan ja dominoiva isosisko olisi vienyt pikkuveljeään kuin pässiä narussa. Tuo eri ryhmissä oleminen on osoitautunut meidän kohdallamme loistavaksi ratkaisuksi.



Kirjoituksestani saa varmaan sellaisen kuvan, etten suosittele sisrauksia lyhyellä ikäerolla. Olen varmaan kokenut kaiken pahimman kautta, mutta mielestäni on hyvä tuoda julki myös negatiivisia asioita.



Tämä meidän kolmas saa tilaisuuden olla lapsi sanan varsinaisessa merkityksessä. Nelonen saa tulla jos on tullakseen 2-3 vuoden vällillä. Sekin tuntuu kovin lyhyeltä ajalta, mutta minulta loppuu vuodet kohta kesken ;-)



Kanelisokeri 24+6

Niin, tuo vauvakuume on kummallinen!! Muistan, että esikoinen oli 4kk kun se minulla alkoi! Kierto alkoi kun poika oli 8kk ja silloin myös yriys joka tuotti kuudennella (tai viidennellä)kierrolla tulosta ja nyt meillä on sitten kaksi ihanaa ja liikkeettä pitvää poikaa. Ikäeroa on 1v9kk, melkein 10kk. On mielestäni ihan mukava, vaikka kieltämttä välillä tuntuu, että ei mitään ehdi tekemään kuin syöttämään ja vahtimaan... Olen samaa mieltä kun joku muukin kirjoitti (anteeksi en muista nim.merkkiä) että esikoinen kasvaa silmissä mukamas isoksi ja tulee vaadittua varmasti liikaa..



Meillä pojat nyt 2,5v ja reilut 8kk ja taas on aloitettu yritys....eli pienellä ikäerolla vaan...katotaan miten käy!



Mukavia päiviä vauvasi kanssa!!