NELIAPILAT VKO 51

Rauhaisaa joulunaikaa täältäkin teille kaikille!



Kyseltiin, että onko jo tullut kerrottua vauvahaaveista kenellekään. Mä olen kertonut kaikkein lähimmille ystäville jo tosi pitkään, että haluaisin vielä yhden lapsen. Suhtautuminen on aivan äärilaidasta toiseen... Yksi kaveri pyörittelee silmiään arvostelevasti, ja toinen sanoi taas heti, et " teille kyllä sopisi isompi perhe" .



Kenellekään en ole vannonut, että tämä on se viimoinen lapsi, joten en usko, että mun raskaus tulisi kauheana yllätyksenä kenellekään. Paitsi mun ja miehen vanhemmille... Mut se on sitten niiden ongelma, jos tulee ajankohtaiseksi.



Ja ei niistä miehistä ota selkoa! Meilläkin on mies viime aikoina ollut, et " kolme on kyllä niin hyvä luku" , mutta sitten toisaalta, ollaan vaihtamassa autoa (kaveri etsii saksasta uudempaa samanlaista mersua kun meillä on nyt) ja mies jankkaa aina kaverilleen puhelimessa, että sen pitää olla seitsemänpaikkainen... Eli jos ei yhtään haaveile siitä neljännestä, niin kai se viisipaikkainen kävisi!? En viitsi udella, mutta näyttäisi siis siltä, että näyttää vihreää valoa yritykselle :-D



Nyt on taas kiire! Hyvää joulunodotusta kaikille...

nyt pääs menemään useampi päivä netti pimennossa, juhlittiin keskimmäisen synttäreitä viikonloppuna ja jatkuivat sitte eiliseen (osa vieraista ei päässyt viikonloppuna). On tainnut muillaki olla omat hommat kun aika hiljasena pysyny tämä meidän pino.



Minä olen kertonut haaveilusta parille kaverille, ja molemmille on ollut lähes itsestään selvää että meillä kuumeillaan. muille en ole kertonut ihan siitä syystä että jos ei tärppää niin ei tartte selitellä ja vastailla uteluihin.



nyt on kp 5/28-32. horoskooppi lupas tammikuulle järisyttäviä uutisia, ei voi olla muuta kuin plussa-uutisia... eihän... Nyt olen jo itselle luvannut että jos raskaudun, niin otan tästä viimeisestä kerrasta kaiken irti, ostan mm. sen doblerin(miten ikinä kirjotetaankaan)kotikäyttöön, ja kuuntelen lasten kanssa sydänääniä joka ikinen päivä.



takaisin hellan ääreen

Minä olen sellainen luonteeltani että kaikki hyvät ystäväni jo tietävät että haaveilen siitä neljännestä. Toisaalta olen sanonut että asia ei ole mitenkään ajankohtainen joten kukaan ei toistaiseksi utele mitään raskausasioita. Kyllä osa tulee sitten tietämään jo yrityksen aloittamisestakin kuten aina ennnekin jos sinne saakka nyt ikinä päästään.

Kukaan ei ole ollut mitenkään järkyttynyt asiasta, osa kyllä toteaa ( jo 3 lapsen saaneena ) että heille ei kyllä enää enempää tule. Vanhemmat eivät tästä tiedä eivätkä tule tietämäänkään kun ei ole näitä juttuja ennenkään heidän kanssa jaettu. Voi olla että osa on vähän ihmeissään mutta osa ei varmaan ihmettele yhtään. Meillä on kolmet isovanhemmat kun vanhempani ovat eronneet joten siksi ilmaisin asian noin ;)



Kuulin muuten juuri viime viikolla että täällä Helsingin Kättärillä saa nykyään tietää rakenneultrassa sukupuolen halutessaan ja sehän olisi aika mukavaa näin viimeisellä kerralla. Minulle on myös kaksi eri ihmistä ennustanut että saan vielä tytön, toinen ennusti että vuonna-09 ja toinen vuonna-11. Toivoa siis ei ole vielä menetetty jos kortitkin sen sanovat :)

Nyt ollaan meilläkin terveänä! Tai eihän muut siis edes sairastanut kuin minä...



Mä oon puhunut vauvan yritys jutusta kahdelle siskolleni ja yhdelle hyvällä ystävälle. Muille en aio vielä puhua ja heillekin vain jotain, en uskalla alkaa kovin hehkuttaa ku tuntuu et sit pettyy vaan odotellessa, tiedättehän.



Tuo miehen mukaan saanti on taas keskusteluttanut palstalaisia. Meillä toki yhdessä päätetty, että vauva saa tulla mutta nyt ei olla juteltu koko asiasta sitten. Mies ei ole hurjan innoissaan tiedän, mutta tottuu kyllä sit ajatukseen mahdollisen raskauden aikana. Ei ole kyllä ikinä ollut kovin innoissaan tai ainakaan näyttänyt sitä. Muutenkin hiljainen mörökölli tuo mun mies...et otappa selvää aina välillä. Hyvä isä kyllä on lapsille ja hyvä mies mulle, vaik aina pitää vähän valittaakkin..

Meillä kans mies on sellainen hiljainen mörökölli. Vaikea sen kanssa keskustella vakavista asioista. Kymmenen vuotta oltu yhdessä, ja tunnistan itsessäni jo samankaltaisia piirteitä, minun on myös vaikea jo keskustella vakavasti hänen kanssaan. Seura tekee varmaan kaltaisekseen.

Tuo seitsemänpaikkaisesta autosta haaveileminen taitaa olla yleistä. Meillä mies haaveili myös keväällä, ja tulkitsin sen niin että lapsiahan sitten voisi tulla tähän perheeseen vielä lisää. Keskusteltuani myöhemmin sitten asiasta, olikin sitä mieltä että ei enää lisää lapsia, eihän. Ei mahduttaisi taloon, autokin pitäisi vaihtaa, ei ole varaa elättää jne.

Ei ota selkoa ei...!

Olen hieman vahingoniloinen kun tämänhetkinen auto reistailee, kohta joudutaan se vaihtamaan ihan tosissaan. Ja mahtuisihan sitä 7-paikkaiseen vaikka mummi joskus kyytiin, jos lapsia ei enää syystä tai toisesta saataisikaan.

Rauhallista joulun odotusta kaikille!

Piti kirjottaa kun edellinen (sori unohdin JO nimimerkin) kirjotti että rauhallista joulunodotusta. Voiko sellaista ollakin?!



Vakavasti, mulle tää on uutta, lapset taas vuoden vanhempia, mutta tuntuu että tää viikko on ollut kohtalaisen painintäytteistä, kränää ja nytkin noi pomppii trampoliinia vierassängyssä. Esikoinen nyt 4 ja tajuu jo joulusta jotain, voiko olla ja toivottavasti on vain joulunodotuksesta johtuvaa levottomuutta. Karmee kauppareissu äsken.. " Ei juosta kärryillä ihmisten päälle!" " Älä anasta viereisen hihnan miehen viilejä äläkä varsinkaan pudota si---!" Ei, me EI osteta jättilohta tuoretiskiltä!" " ÄLÄ varsinkaan kiipeä pikkukärryyn etuluukusta ettet jää jumiiiiin!"



Kertomisista: Mä olen aina vitsillä sanonut että mä haaveilen viidestä lapsesta. En oo sitä kertonut että olen ollut tosissani. Nyt oon tinkinyt neljään, kun tää viimeisin on aiheuttanut huolta terveydentilallaan ja ajattelin että jos olisi toinen samanmoinen ei minun hermo enää kestäisi sitä tietämättömyyttä ja ramppausta lääkäriin. Ja voisiko olla niin uskomaton tuuri että jos viisi hankkisi niin kumpikin vielä olisi terve. Toisekseen aika aikaansa kutakin ja musta tuntuu että tää neljä vuotta kestänyt vauvavaihe alkaa häämöttää jo lopuillaan, ei kovin monta raskautta enää jaksaisi.



Samaten, joulun odotusta!

Varsinkin 5v esikoinen odottaa kovasti joulua ja pukkia, ja se todellakin näkyy käytöksessä. Jestas mitä menoa ja vouhotusta aamusta iltaan! Meillä valmistelut alkaa olla aika hyvällä mallilla, viikonloppuna haetaan vielä kuusi metsästä ja vähän siivoillaan + paistetaan kinkku. Hurja ajatus kuitenkin, että viikon päästä joulu alkaa olla jo ohi...



Vauvahaaveet minulla sahaa ylös ja alas. Tuntuu paljon riippuvan lasten käytöksestä ja omasta väsymyksestä tämä asia. Viikonloppuna olin aivan valmis luopumaan vauvahaaveesta ja täysin tyytyväinen että nuorinkin täyttää pian 2v. Tuntui todellakin, että nämä 3 maailman ihaninta tuholaista riittää meille. Tämän päivän taas olen kaivannut raskautta, vauva-aikaa, pientä taaperoa... Taidan olla skitsofreenikko, kun välillä olen valmis lähtemään parin viikon hermojen lepuutuslomalle jonnekin ambomaalle ja välillä haluaisin olla ikuisesti kotiäitinä isolle lapsilaumalle :-) Sen olen päättänyt, että niin kauan kun näin paljon epäröin, en lopullista päätöstä tee. Jotenkin 4.lapsi tuntuu nyt valtavan isolta ja moneen asiaan vaikuttavalta päätökseltä!



Miehen mielipide taitaa sen sijaan olla selkiytynyt. " Virallisesti" asiasta ei olla puhuttu pariin viikkoon (olen pitänyt lupaukseni!), mutta eilen ihan huviksemme puhuttiin mitä tehtäisiin jos voitettaisiin lotossa 3 miljoonaa (keskustelu lähti lehden jutusta jossa kerrottiin että voittaja ei ole ilmoittautunut). Oikeasti toi ei olisi edes mahdollista kun ei lotota, mutta ajatusleikkiä siis :-) Niin, itse siis kerroin maksavani lainan pois jne. ja olevani sitten kotiäitinä niin pitkään kun nuorinkin lapsi olisi ainakin 2-luokalla. Ja lisäsin etten tarkota nykyistä nuorimmaista vaan että lapsia saisi tulla vaikka useampikin lisää. Mies siihen vastasi heti ettei enää yhtään lasta vaikka olisi kuinka paljon rahaa. Pidin pintani enkä jatkanut juttua tosta, vaan alkuperäistä ajatusleikkiä.



En nyt sitten tiedä kannattaisiko minun edes vatvoa tätä vauva-asiaa enää mielessäni kun mies tuntuu jo olevan omalta osaltaan päätöksensä tehnyt. Vaan minkäs teet?! Vaikka kuinka monta kertaa olen ollut sitä mieltä ettei enää lapsia meille, tulee kuitenkin usein niitäkin päiviä kun olen varma että haluan vielä ainakin yhden! Miksei sitä vaan osaa olla tyytyväinen siihen mitä jo on? Varsinkin kun nytkin usein tuntuu ettei riitä tarpeeksi aikaa huomioida jokaista lasta erikseen...



Pitkän sepustuksen loppuun vielä kommentti vauvahaaveista kertomisesta. Itse olen puhunut 3 ystävälleni haaveestani, ja samalla sanonut etten ole varma haluanko itsekään saati haluaako mies. 1. ei kommentoinut oikein mitenkään, 2. oli sitä mieltä että ehdottomasti meille tulee vielä ainakin(!) 1 lapsi lisää ja 3. sanoi että heille ainakin riittää 2 lasta ja että haluavat vielä nauttiakin elämästä. Viimeistä vastausta ihmettelin eniten, ilmeisesti he eivät sitten ole nauttineet vauva-ja pikkulapsiajasta, vaikka toisen käsityksen olen saanut.



Aloitan vielä " yleisen" ketjun kierukka-asiasta ennen kun menen nukkumaan, käykäähän sieltä lukemassa jos kiinnostaa :-)



Stressitöntä joulun odotusta ja iloisia pyhiä!

Liityn joukkoonne, mutta tunnustan heti kättelyssä olevani laiska kirjoittelija.



Meillä vauvakuume vaivaa lähinnä miestäni. Jännä lukea juttuja siitä, kuinka muilla miehet hangoittelevat vastaan, kun asia on meillä ihan toisinpäin...vastaanharaaja olen minä. Periaatteessa vauva ei tunnu ihan kamalalta ajatukselta, mutta toisaalta huolehdin rahojen ja hermojen riittävyydestä.



Miten te muut pärjäätte taloudellisesti ja kuinka asutte? Meillä on nyt kaikilla lapsilla omat huoneet, mutta mahdolliselle neloselle ei enää olisi. Lisäksi emme pärjää, jos jään hoitovapaalle, joten joutuisin viemään vuoden vanhan päiväkotiin...



Mies kuitenkin jaksaa hokea positiivisia asioita ja luottaa kaiken onnistuvan...ehkä minunkin pitäisi...

Taloudellinen tilanne kyllä huolettaa, ja miestä varsinkin. Nyt ollaan jo köyhiä, mies työttömänä ja minä hoitovapaalla. Mutta eihän sitä voi tietää mikä tilanne on esimerkiksi 5-10 vuoden päästä kenenkään kohdalla. Sillon lapsien kustannukset varmaan konkretisoituu, nyt päästään vielä halvalla kun kelpaa kirpparivaatteet, ei harrastuksia jne.

Olen silti sitä mieltä ettei yksi lapsi enää tässä taloutta kaada.



Asumme myös jo nyt ahtaasti. Alle 80 neliötä 5 henkilöä. Isommat lapset jakavat pienen huoneen, jossa kerrossänky, pöytä ja lelut. Pienimmän sänky on meidän makuuhuoneessa.

Mutta silti kukaan ei nuku vielä olohuoneessa. Onhan ne perheet ennenkin mahtuneet pieniin asuntoihin.

Eli nämä ajatukset eivät kaada minun vauvahaaveita. Mies miettii näitä enemmänkin.

henkisesti rauhallista toivon tai jotai jos ymmärrätte...



Mulla alko menkat eilen. Toisaalta ihan hyvä niin niin lähtee kierto käyntiin ja voi laskea päiviä sit kunnolla(kierrukan oton jälkeen ekat menkat). Vaikka ei tää kovin mukva olotila oo, mulla ollu menkat tossa 7v sitten viimeksi kunnolla, lasten välissä aina vain yhdet ennenkö olen ollut raskaana :) ni nyt aika outo olo...



Mekään ei mitään huisin rikkaita olla, mutta hyvin pärjätään kun ei ole ylimääräisiä menoja. Mies töissä ja mä kotona (keikkaa välil sosiaalialalla viikonloppuisin). Meidän talossa 105neliötä, kolme makkaria. Kaikki kolme lasta ovat viel samassa huoneessa, yksi huone tyhjillään. Luulen ettei meidän lapsilla tule olemaan ikinä omia huoneita, mutta mielestäni se ei olekaan mikään välttämättömyys. Uskon että taloudellisesti pärjää, kun ei laita rahoja mihinkään turhuuteen liian usein. Ja mäkin olen ajatellut, että olohuoneessakin voi joku asua(vaikka me) sit jossain vaiheessa jos tarvitsee.



Nyt vielä vähän siivoamaan! Heip!

Ihanan helpottonut mieli, kun nyt on virallisesti joululoma alkanut! Vielä ollaan viikonloppu rauhassa kotona ja vasta aattona suuntaamme joulunviettoon sukulaisten luo. Lahjat on ostettu ja paketoitu. Viikonloppuna paistellaan vähän pipareita ja joulukakku. Kuusi laitetaan ulos terassille. Siinä ne meidän jouluvalmistelut sitten taitavat ollakin. Varmaankin siivotaan ennen lähtöa viikonloppuna, mutta mitään suursiivousta en ala tekemään. Saa nähdä miten mahdutaan lahjoinemme autoon. Jätämme kylla osan lahjoista suosiolla kotiin odottamaan. Emme ole paljon ostaneet lahjoja, mutta niitä vain kertyy, kun ostaa niin monelle (isovanhemmat, omat sisarukset ja heidän puolisonsa, kummilapset, omat lapset...). Ja tajusin taas jalleen kerran, etta lahjojen antaminen on oikeastaan ihanaa. Ei se tietysti tarkoita, etta ostaa paljon ja kallista, vaan pienilläkin jutuilla voi muistaa. Kyllä meillä joka joulu tuntuu n. 500 euroa lahjoihin menevän, vaikka kuinka yrittäisi katsoa, etta mita ostaa (tosin siina on seka minun etta miehen ostamat kaikki lahjat).



Minuakin mietittyttää vähän neljannen lapsen kohdalla tuo taloudellinen puoli. Mutta toisaalta pienet lapset ja vauvat eivat paljoa kuluta eli voi vaikka säästää mahdollisen neljannen lapset lapsilisät ja kayttää sitten myöhemmin, kun lapsilla enemman harrastuksia ja vaatemenoja ym. Tälläkin hetkellä laitamme vähan sivuun lapsilisistä säästöön, etta on sitten kymmenen vuoden paasta " mopoiässa" vähän ylimääraistä, josta voi antaa. Toiaalta siinä vaiheessa toivoisi jo sitäkin, etta lapsi/nuori osaisi jo vähän itsekin rahaa hankkia kesätöillä tms.



Lämpimin jouluterveisin nettiystävät!

Menninkäinen

Nyt tulee tosi omaa napaa, mutta piti tulla tuulettamaan henkilökohtaista juttua, mies ei TASAN ymmärtäisi tästä mitään (kokeiltu on).



Tää on vissiin ainoa paikka missä tällästä ymmärretään, mutta mulla alkoi eilen kuukautiset! Jipii ja voi ei, hiukan kaksijakoiset mietteet. Mä siis imetän vielä tyttöstä joka 7,5 kk ja nämä ekat synnytyksen jälkeen. Jännää, edellisistä menkoista yli 1,5 v aikaa, ja edelliset verenvuodot ois olleet jotain dramaattista, joten hiukan hätkähtää kun housuun vilkaisee.



Toisaalta en kaipaa näitä pätkääkään. Olen aina ollut sitä mieltä että pilaavat multa puolet elämää. Yksi viikko menee pms:ssä, toinen vuotaessa ja sit kaks viikkoa saa henkästä, ellei sit ole hiukan lyhyempi kierto jolloin sekin henkäisyaika jää lyhyemmäksi.



Mutta toisaalta, tiedätte kyllä miten näitä tarvitaan jos vauvoista puhutaan... Se vaan se mies jarruttelee... Tää vauvavaihe taas päällä niin se ei halua vielä ajatella sitä seuraavaa. Toisaalta tiedän myös että tuon miehen pää on todella helposti käännettävissä. On kuin tuuliviiri, täytyy vaan johdatella sopivasti ja kannustaa kun sitten löytää oikean suunnan mietteilleen. Mä taas olen sitä mieltä että mun työjuttujen takia ei kannata odottaa (en voi tässä välillä mennä töihin jos pitkään joutuisi odottamaan odotusta, vaatisi nimittäin muuttoa). Vai mitä sanotte, nyt jo neljä vuotta kotosalla, paljonkohan se pomo sietää.. no, pikkujouluissa oli kyllä ihan tosi jees jees, mutta kukapa ei.



Sitten taas huonoa on se, että nyt taas sit vahtailen ovista ja tuntuu että joka hukkaan heitetty ovis on potentiaalinen vauva...Että tästä vahtailusta en vissiin pääse ikinä, analysoin kiertoa ihan automaattisesti. Päättelin, että kun olen tässä kokenut nyt pari kertaa mielestäni pms:ää ja päätteeksi limaa, onkin tämä jalkimmäinen sitten ollutkin se ovis.



Jälkianalysoinnilla päädyin siihen, että meillä on kyllä vauvat loppujen lopuksi tärpänneet kiitettävän nopeasti kun kierto vain on tasoittunut normaaliksi, vaikka tekohetkellä ei nopealta ole tuntunutkaan. Kolmostakin " tehtiin" kahdeksan kuukautta, mutta ei kierto oikein tasoittunut ollenkaan kun kakkonen jatkoi yötissittelyä, kun se loppui ja kierto normalisoitui niin toisella kierrolla napsahti.(Nyt yötissiä ei ole saanut kuukauteen.) Kakkonen ekasta. Esikoinen kolmesta, ekaan (joka keskenmeno) meni vuosi, mutta siinä olikin sitten potentiaalisia oviskiertoja kuitenkin kuusi (mies oli toisella paikkakunnalla arjet joten ei paha ollut oviksen tullessa aina paikalla).

Millainen tärppihistoria teillä muilla?



Että summa summarum. Toiveet herää taas, pihkura. Laskeskelen jo että jos miehen mielen kääntää niin voisi olla raskaana jo taas parin kuukauden päästä jo. Olisi varmasti rankinta aikaa elämässä ikinä, imettäisin kyllä pienintä vielä (tein niin esikoisen jälkeenkin) ja noi muut tuossa. ja niin hölmön hölmöä tämä on. Toivoa ja laskeskella, saa vaan olla kuin maansa myynyt sitten kun ei toiveet toteudukaan.



Luultavasti puhisin mietteeni pelkkään eetteriin, joulu tulla jollottaa ja ihmiset kiireisinä eikä ketään täällä lukemassa.



Tai kuten tokapoika laulaa:" Joulupukki jollottaa, saunakalja kainalossa" .



Joulurauhaa.

Miehen mielestä me ollaan vararikossa aina. Mä taas olen aivan päinvastainen rahankäyttäjä kuin se, ja sain jäämään tilin plussalle jopa hoitovapaalla saati nyt kun äitiyslomalla saa enemmän pätäkkää. En vain yksinkertaisesti enää (ehdi) tuhlaamaan yhtään. Että musta pärjätään kyllä rahallisesti. Nyt kyllä asutaan tälläsellä maaseudulla että talokin oli puolilmainen isompien kaupunkien liepeitten hintoihin verrattuna. Ei omia huoneita lapsilla, mutta tässä vaiheessa ne onkin enemmän toisilleen tuki ja turva öisin kun kaksin ovat lastenhuoneessa, vauva meiän makkarissa.

Kuulostipa taas niin tutulta teidän ajatuksenne ;)

Minä olen meillä ollut aiemmin sitä mieltä että me emme mahdu tähän asuntoon kun nytkin on niin ahdasta. Meillä on Zepan tavoin alle 80 neliötä, 4 h, joten oma huonetta ei olisi kellään, paitsi jos siirrymme miehen kanssa joskus olkkariin. Sekään ei ole poissuljettu vaihtoehto. Mutta toisaalta se olisi kaikille sama tilanne eli että jaetaan huone. Enemmän minua huolettaa että mihin kaikkien vaatteet, kengät ym releet mahtuvat. Mutta kai sitä pitäisi opetella luopumaan turhasta tavarasta ja pitääkin.

Me asumme vuokralla ja vuokra on ihan kohtuuden rajoissa ja täältä meillä ei ikinä olisi varaa ostaa mitään asuntoa kun hinnat ovat ihan järjettömiä. Asumme Helsingissä.



Meillä keksimmäinen on sellainen luonnonlapsi ja on alkanut puhua että hän haluaisi muuttaa omakotitaloon. Minäkin voisin muuttaa jonnekin kauemmaksi mutta mies ei suostu. Joten lottovoittoa tässä odotellessa :D



Tärpeistä oli myös puhetta. Minä olen raskautunut joka kerta nopeasti, kaksi ekaa yhdestä kerrasta ja tämä kolmas tuli ekasta kunnon yrityksestä mutta periaatteessa olisi voinut tulla edellisestäkin kierrosta kun minulta otettiin kierukka pois juuri oviksen aikoihin. Eli tokasta kerrasta. Minulla on tosin ikää nyt 35 ja tuntuu aika uskomattomalta että vielä neljäskin voisi tulla noin helpolla. Tosin olin juuri munasoluluovuttajana ja siellä todettiin että munasolut ovat vielä ihan priimaa. Mutta kuinka kauan, sitähän ei tiedä kukaan. Ja sattumalta siinä yhteydessä minulta löytyi endometrioosipesäke toisesta munasarjasta.



nyt pitää mennä..

Talouspuolesta kyseltiin...

Me ollaan ihan normituloisia, ei ryvetä rahassa ja pitää vähän laskeskella mitä ostaa milloinkin, mutta ei toisaalta olla ihan niin tiukillakaan etteikö joskus vois vähän hemmotella itsekutakin. Talo on liian pieni, kolme makkaria, remontoimalla sais hukkaneliöt käyttöön ja talosta järkevämmän (tosi vanha talo) mutta vielä ei ole varaa siihen, juuri nyt on rakennusvaiheessa uudet tilat elukoille, niitä maksellaankin sitten eläkeikään asti, mutta jossakin vaiheessa vois sitten alkaa laittamaan vähän tätä taloa, ehkä 5-10 vuoden päästä.



Tärpeistä...

meillä tärppää vaihtelevalla menestyksellä, nuorin sai alkunsa kun edellinen oli 10 kuukautinen ei oikeen edes ollut yritys päällä, keskimmäistä tehtiin 4 vuotta ja vanhinta 9 kiertoa, ja nyt on touhuttu jo reilu vuosi.



nyt vetäydyn sohvan nurkkaan, koko päivä on tullut joulua touhuttua, ja hyvällä mallilla se nyt jo onkin.

Kiva, että täällä näin joulun allakin on porukkaa paikalla!



Tässä kun näitä raha-asioita puhutaan ja joku sanoikin että laittavat lapsilisiä säästöön vähän ni kysyisin teiltä muilta et miten te? Säästättekö te lapsilisiä ja onko teidän lapsilla omat tilit jne.???



Meillä kyllä ei jää mitään säästöön vaan lapsilisät menevät ihan yhteiseen hyvään eli ruokaan ym. kuluihin. Tilejäkään lapsilla ei ole vielä ainakaan. Kukaan sukulainen ei lapsillemme rahaa antele...



Me tuotiin äsken kuusi sisälle ja koristelimme sen! Ihana kuusen tuoksu täytti koko talon :)

Vitsi, kun tuntuu jotenkin porukka samanhenkiseltä. Leekolasse kirjoitteli ajatuksiaan, ja itsekin samojen pähkäilyjen kanssa painiskelen kuukaudesta toiseen. Petyn kun menkat alkaa, kyttäilen ovista vaikka mies ei olisi vauvapuuhissa täysillä mukana jne.



Tärpeistä: eka tärppäsi vasta 9kk pillereiden pois jättämisen jälkeen.

Imetys ekan kohdalla ei onnistunut ja menkat alkoi aika pian synnytyksen jälkeen. Ehkäisyä en halunnut ottaa tosissaan, ja toinen tärppäsi aika pian. Ekan ja tokan ikäero on 1v1kk..

Kolmas tärppäsi kolmannesta kierrosta ehkäisyn pois jättämisen jälkeen. Kolmannen jälkeen käytetty vain keskeytettyä yhdyntää. Nelonen tärppäsi tällä menetelmällä, mutta meni ikävä kyllä kesken. Nyt katsotaan mitä elämä tuo tullessaan ja mihin suuntaan miehen ajatukset kallistuu.

Tämä viikko tuntuu jo ihan " jouluviikolta" , vaikka varsinaisestihan joulu on vasta ensi viikolla. Mutta kun loma alkaa perjantaina, niin voihan tätä jo jouluviikoksi kutsua :) Meillä myös on sairasteltu, niin kuin monessa paikassa. Pöpöjä riittää joka puolella. Onneksi itse olen toistaiseksi säästynyt, tosin kurkku on ollut välillä kipeänä ja flunssa yrittänyt tulla, mutta c-vitamiininit ovat näköjään tepsineet tai sitten muuten vain olen välttynyt taudeilta.



Välillä kauhistelen ajankulun nopeutta. Nimittäin vasta vähän aikaa sitten tuntui, että meillä olisi neljännen lapsen yrittämisen aloittamiseen vielä piiiiiiiiiiitkä aika, mutta kohtahan se ensi kevät on jo todellisuutta! Me olemme mieheni kanssa sopineet, että huhtikuussa voisi yritys alkaa...Jännittää jo ihan ajatuskin! Mies olisi ollut valmis jo kuukausia sitten, mutta itse haluan odottaa kevääseen...Haaveilen itse kevätvauvasta -09, mutta ei haittaa vaikka tulisi jo talvivauvakin :) Tosin tiedän, että yritys saattaa venyä kovastikin, joten liikaa ei pidä miettiä tässä vaiheessa koko asiaa. Mutta jotenkin on ihana nauttia jo pelkästään tästä kuumeilusta...kun saa vain unelmoida vauvantuoksuisilla ajatuksillaan, eikä vielä tietoakaan raskausajan vaivoista, pahoinvoinnista, väsymyksestä, suonenvedoista, turvotuksesta....Hypistelin yksi päivä vanhoja vauvanvaatteita kokoa 60cm ja voi kun ne on pieniä ja ihania!



Kuinka monelle olette kertoneet vauvahaaveistanne? Itse olen siskolleni ja ylipäänsä lähisukulaisille joskus vihjannut, että meidän lapsiluku ei välttämättä jää kolmeen, jos se meistä on kiiinni. Mutta ajankohdista en ole kenelläkään maininnut mitään, vaan pikemminkin sanonut, että ei ole todellakaan vielä ajankohtainen asia se neljäs...Joiltain ystäviltäkään en ole vauvahaaveita pimittänyt, mutta en ole lähemmin asiasta keskustellut oikeastaan kenenkään kanssa, koska kukaan lähempi ystäväni ei ole maininnut haluavansa näin montaa lasta (oikeastaan kaikilla ystävilläni siis 1-3 lasta max).



t. Menninkäinen