mä haluaisin kolmannen lapsen mut mies ei!!

Enpä tiedä, miten miehen pään saa käännettyä muuta kuin ehkä rauhallisella keskustelulla aiheesta. Nämä lapsen hankkimiseen, töihin paluuseen ym. vastaaviin elämänmuutoksiin liittyvät asiat tuntuvat perustuvan aika tavalla mielikuviin itse kullakin. Itse mietin kaikenmoisia tulevaisuudennäkymiä töihin palatessani, mutta vaikka mielestäni valitsin yhden niistä (eli lapsi hoitoon ja itse töihin) ei tämä kuitenkaan ole ihan sellaista ollut kuin kuvittelin. Tarkoitan vaan sanoa, että jos elämä menee tahtosi vastaisesti niin, että kolmatta lasta ei tule ja menet töihin, niin asiat saattaa silti järjestyä ihan kivasti ja elämä olla mallillaan. Liian suuria mörköjä ei kannata mielessään maalailla.



Miehesi suhteen yrittäisin ottaa ja keskustella, mikä kolmannessa lapsessa on hänen mielestään hankalaa (työmäärä, talouteen liittyvät jutut, suuremman asunnon hankkiminen, pelko synnytyksen sujumisesta tai mikä vaan, millä hän asiaa perustelee) ja voisitte yhdessä miettiä, voiko asialle tehdä mitään ja millaisena te tulevaisuuden näette jos kolmas lapsi tulee tai ei tule. Marttyyriasenne tai painostaminen ei ehkä auta (enkä väitä, että olisit sellaista yrittänytkään, itse vaan toimisin ensireaktiona niin :o) Täytyyhän näistä asiosta pystyä puhumaan puolison kanssa. Ja jos miehesi asenne säilyy ehdottomana, niin pyydä edes perustelut asialle. Ehkäpä syvempi miettiminen voi saada päätä kääntymään... joko sulla tai miehelläsi, mistä sitten yhteisen sävelen löydättekin.



t. liian paljon Dr.Philiä katsonut A.A.

Niin, se puhuminen varmaan auttais, mutta ei se ole aina niin helppoa! Mutta me mennään päivä kerrallaan ja ehkä se työntekokin sitten maistuu pitkästä aikaa ja lapset ovat varmasti hyvässä hoidossa ryhmiksessä. Elämänmuutokset ei vissiin ole mua varten, kun ahdistun niin paljon. No, pitää niihinkin oppia suhtautumaan ja selviämään!

kolmannen lapsen, mies ei halua.Hän pitää kahta tervettä lasta ihan riittävänä. Minullakin on töihin paluu kesän lopulla, olen tosin lasten välillä ollut töissä melkein puolitoista vuotta enkä töihin paluuta pidä mitenkään pahana asiana. oma ikä alkaa vain kohta tulla vastaan, että olisi pakko saada kolmas lapsi alulle viimeistään parin vuoden sisällä.



Itse ajattelin ottaa asian esille taas jossain vaiheessa, kunhan tämä kakkoslapsi alkaa olla jo hiukan isompi, on nyt 1v4kk. Mietin vain, että jos tosiaan lapsiluku jää tähän kahteen, jääkö minua kaihertamaan kaipuu kolmatta lasta kohtaan? Kompromisseja parisuhde on täynnä, en itse halua painostaa miestä kolmanteen lapseen tai asettaa meitä liian ahtaalle. mutta selvästi vauvakuume alkaa nostaa päätä, kun tulin tätä palstaa pitkästä aikaa vilkaisemaan ;-).



alkuperäiselle: anna ajan hiukan kulua, palaa töihin ja keskustele jossain vaiheessa uudelleen miehesi kanssa kolmannesta lapsesta. Kyllähän se kolmas lapsi menee siinä kuin kaksi lasta, niin metelin kuin tavaroidenkin suhteen.

Moi! Olenkin eka kertaa kirjoittamassa tänne palstalle että terve vaan kaikki. Meillä on myös kaksi lasta (tyttö-01, poika-04) ja mulla ihan kamala vauvakuume. Olen jo aikojen alusta puhunut miehelle että haluaisin neljä lasta, mutta miehen mielestä kaksi on maksimimäärä. Olen monesti puhunut että sittenhän kolme olisi sopuratkaisu, mutta mies ei ole yhtään vielä lämmennyt ajatukselle... Hän perustelee kantaansa sillä, että kun nyt alkaa jo pikkuhiljaa helpottaa arki, lapset leikkivät jo paljon keskenään ym niin hän ei millään jaksaisi alkaa taas alusta yövalvomisia ym ym. Kyllähän mä toisaalta ymmärrän ton kannan mutta ei tälle kuumeilulle mitään voi! Tällä hetkellä lapset puolikkailla hoitopaikoilla perhepäivähoidossa ja me molemmat töissä. Onnistuin saamaan vakituisen työ pitkien sijaisena olo aikojen jälkeen ja aloitan uudessa työssä elokuussa. Sanoin jo miehelle siitäkin, että olisi niin turvallista jäädä äippälomalle kun on vakityö niin voi itse sitten päättää milloin haluaa palata työhön takaisin ym. Onko muilla ollut vastaavia tilanteita, miten on käynyt? Olisi hauskaa kuulla.