ENSIKOT KESKIVIIKKONA 31.5.

vanha kanssapuolukka tunkee tänne teidän pinoon häiriköimään kun huomasin ilouutisen. Huippu juttu! Toivottavasti pieni pysyy tällä kertaa matkassa loppuun saakka.



Taitaisinpa nykyään itsekkin kuulua tähän seuraan. Mies on käännytetty ja juuri alkoi toinen kierto pillereiden jälkeen tjottailua.

-luna

Moi kaikki,

ja onnea Essi!

Vieläkin tulee ekaks aina luettua teidän kuumeilupuolen juttuja, kun en ole vielä ihan kotiutunut o-puolelle, mutta eiköhän se siitä kun alkaa jotain konkreettista mahan seudulla tapahtumaan...

Toivotttavasti näen siellä jo pikaisesti kaikkia teitä!!!



Kivaa viikkoa ja plussapölyä kaikille!



-iisa rv 5+6

Kylläpä aamulla väsytti lähteä töihin. Onneksi on mukava työpäivä tiedossa vaikkakin pitkä sellainen. Omia ajtuksiani olen jo saanut kasaan, kun mies sanoi etten voi etukäteen murehtia ja miettiä kavereille tapahtuneita juttuja vauvan tilaamisessa. Positiivinen asenne ja iloa elämään niin kaikki sujuu toivon mukaan hyvin. Meillä yrittäminen aloitetaan kunhan noi terolutit saisi tädin tulemaan. Vauvakuume on kova ja tuntuu, että joka paikassa on vauvoja tai raskaana olevia naisia. Jotenmkin niitä kai alkaa bongailemaan eri tavalla kun itsellä tuntuisi vauvan tuleminen olevan ajankohtaista. No toivottavasti Herra haikara on myötämielinen ja vauvan meille tuo.



Tuntuu että täällä keskustelupalstalla on paljon saman henkisiä kuin itsekin olen, joten muakvalta tuntuu ola mukana tässä jutussa.



Galluppii: Meidän perheeseen toivotaan 2-3 lasta, mutta kyllähän se yksin olisi jo mieletön juttu. Juhannus ollaan näillä näkymin kotona rauhassa kahdestaan miehen kanssa ja käydään mökillä pikaisesti saunomassa.



Mukavaa päivää kaikille!!!



t. Miina

mukavaa ja aurinkoista päivää teille!



Miina: juu olen huomannut saman, tuntuu siltä että vauvoja näkyy jokapaikassa, kantorepuissa, vaunuissa....ja samoin pitkällä raskaana olevia naisia niin että kaipa sitä sitten rekisteröi näitä asioita enempi kun on omakohtaista nyt



mulla on edellleen maha kipee, tosin nyt oon alkanut miettiä että josko sittenkin oisi jotain vatsataudin poikasta tms kun paleleekin koko ajan, semmosta kylmän väreilyä muttei kuumetta



mulla on ilmeisesti sitten kuitenkin menossa vasta kp 3/25-31 kun ne kaks ekaa pv oli tuhrua poikkeuksellisesti joten seurailen nyt molemmin tavoin ja kysyn gyneltä asiaa kun kierron puolivälissä meen käymään, pitäs muuten nyt pikaseen alkaa varaileen aikaa..



heilutus kaikille ja plussapölläytyksiä, aikookos kukaan testailla ja mites on piinailijat??? kertokaa uutisia!

Pitkästä aikaa täällä taas. Nettiongelmia ollut ja kiiritä remonti kanssa. Onnnea Essille!!!! Pitäis tästä lähteä töihin pikki hiljaa. Hyvää keskiviikon jatkoa kaikille.

anteeks, toi kyrsä on ihan kaamee sana, mut jollain tapaa tosi hauska, kun itse sitä kerran käytit!! Terkut vaan täältä sinne suureen maailmaan, hih!



En muista, onnittelinko jo Essiä - mutta tässä tulee kuitenkin: ONNEA Essille kovasti ja extrapaljon vauvaliimaa masuun!!!



Vilkutuksia tutuille, Jessikselle, Auroralle, Naksulle, Killalle...ja kaikille!!



Olen muuten siirtynyt nyt oikeesti tonne l-puolelle, joten en varmaan kauheesti tähän pinoon kirjoittele. (tai sit roikun täällä joka päivä, hi-hiiiiii!!!!)



Kotipäivää vietän, huomenna yritän kyetä taas töihin, jos kuume on aisoissa.



Aurinkoista päivää kaikille! ++++++++++++säteitä piinailijoille!!

-mooli, kp5



p.s. ai niin, Naksu, voihan P, kun täti pörhälsi taas sinne. Kyllä meitä nyt sorsitaan. Häpeis vähän, vanha akka!!

[color=fuchsia]Tervetuloa joukkoon Divina! Kiva kun tulee uusia.. Aika hyvin yleensä lukumääräkin pysyy samana eli eilenkin Essi " lähti" ja Divina tuli.. Muutama päivä sitten plussanneita oli tosi suuri joukko lyhyen ajan sisään, mutta monta uuttakin tuli :)[/color]



[color=blue]Miina, minullakin on koko ajan takaraivossa lapsettomuuden pelko vaikka vielä ei olisi mitään aihetta siihen.. jotenkin olen niin pessimistinen luonne että ajattelen aina että ei minua voi onnistaa.. toiset ne vaan päättää tehdä lapsen ja tuleekin sitten kertalaakista raskaaksi.. minä taasen olen jo vuosikaudet ennen yrittämistä ollut varma että minusta ei välttämättä äitiä tule.. noh.. onneksi välillä tulee aina hyviäkin hetkiä ja uskon vahvasti että kyllä se plussa sieltä tulee vielä[/color]



[color=fuchsia]Yedo, lupaaltava kuulostaa oireesi :) *bdbd* Peukkuja myös muille piinailijoille.. Häpö, älä vielä luovuta.. Sadeye, mikä tilanne? Kukas testaa seuraavaksi?[/color]



[color=blue]ON: kp 25/32-35 ja eihän ne ovistikut sit eilen tullutkaan postista vaikka niitä odottelin.. tänään ne varmaankin tulla tupsahtaa.. En tiedä olenko luulotautinen, mutta eilen oli kyllä niin vahvoja vihlaisuja että olen aika positiisella mielellä että se oli ovis ja kyllähän niitä simppoja sitten laitettiinkin menemään ;) Ajattelin että voisin tänään vielä kokeilla ovistikulla jos viivoja tulisi, mutta ihan kivakin kun jäi tuo pari päivää välistä niin on toivoa että ehkä se ovis olikin vaikka viivoja ei tulisikaan..[/color]



[color=fuchsia]Omaan napaan liittyen olisi vielä pikku kysymys, tosin ei vauvajuttuhin liity mutta noihin vauvantekovälineisiin kyllä.. Eli aika noloa kysyä, mutta mulla ilmestyi eilen toiseen häppäriin sellainen herneenkokoinen kipeä patti.. tuohon niinkuin ulomman häppärin sisäpinnalle.. Mikä se voi olla? Voiko sinne tulla finniä? Minä kun olen niin kauhea murehtimaan kaikkea niin minähän heti pelkään sukupuolitautia vaikka ei se kyllä pitäisi olla mahdollista jos ei mies ole sitten käynyt vieraissa :D Pitäiskö mun mennä lääkäriin vai onko tuo normaalia?[/color]



[color=blue]Ja sitten taas työntouhuun.. Mukavaa päivää kaikille![/color]



[color=fuchsia]T. Juli[/color]

[color=blue]...kun työskentelee isossa paikassa missä liikkuu järkyttävän paljon ihmisiä niin sieltä kaikkien ihmisten joukosta poimii ne naiset jotka ovat raskaana, lapset jotka ovat suloisia kuin nuket ja vaunut sekä rattaat jotka ovat kaikki erilaisia ja värisiä! Yritän aina epätoivoisesti keskustella työkaverien kanssa näistä asioista mutta ei niitä kiinnosta. Joten niin kuin Miina79 sanoit, täällä on kiva käydä puimassa näitä juttuja ja lukea muiden samanhenkisten kuulumisia![/color]



[color=blue]Mullakin on täällä jokin lentsu tulossa, ihan ihme olo, sellanen kipee ja töhnänen... ettei olis vaan tarttunut täältä! :) Mulla on vielä viikko tädin tuloon, mutta olo on taas jotenkin niin tukkoinen että toivoisin vaan että se tulis jo. Haluisin ja toivoisin kovasti tietysti ettei se tule, mutta pessimistina osaan jo odottaa sitä.[/color]



Äh, on vähän surku olo nyt, taidan lopettaa...



PS. Brutus voi hyvin, se on kotona!!! Sillä oli koko maha ihan mustelmilla ja kipeä mutta eiköhän se siitä.

Älä Mooli huoli - eikös se niin ole että rakkaalla lapsella on monta nimeä :)



Juli - olisko se vaan joku tulehtunut pikkurauhanen? Siis vaikuttaako ärtyneeltä, tulehtuneelta (jomotusta, aristusta)? Ja tuli myös kondylooma mieleen - kuulostaa kauhistuttavalta, mutta pikkujuttu kumminkin. Eikä tarkoita että toinen olis käynyt vieraissa, sillä a) se voi itää vuositolkulla ja b) voi tulla ihan ihan ilman sukupuoliteitse tapahtuvaa tartuntaakin. Mutta siis älä huoli - eikös noita näppyjä voi tonne alakertaan tulla ihan yhtä luonnollisesti ku kasvoihinkin?! Samaa ihoa se (melkein) on :) Ota lunkisti, ja jos ei oo kohta hävinny niin mene näyttämään lääkäritädille.



Äh, nyt pitää lopettaa kun mies käskee katsoa lupaileeko sääennuste tänään sadetta - typerä kysymys kun Enkuissa ollaan... Ja sitten töihin :(



SS

Hiukka harmittaa kun en ole edes ehtinyt lukemaan usean päivän pinoja, puhumattakaan että ois ehtiny kirjotella. Viikko takana muuttoa ja töiden paiskintaa. Edelleen nurkissa vyöryy lainalaatikot. Huoh...



Huvittuneena vilkuilin tuota Essin narutustemppua:) Paljon onnea! Ihanasti piristi tuo uutinen päivää.



Onnittelut Tappertille kosinnasta. Meillä ollu muuta kiirettä niin, että hääjärjestelyt kusee aivan täysillä. Mutta vielä on aikaa vajaa 2 kk joten kyllä tästä vielä häät tulee. Pitää vaan jostain löytää häähössötysenergiaa niin saadaan kutsut lähölle.



Galluppiin: ei olla, omituista kyllä, koskaan puhuttu kuinka monta lasta tehdään. Jotenkin en uskalla edes ajatella asiaa. Oon kai liian taikauskonen ja pelkään lapsettomuutta kun sitä suvussa on rittämiin. Ja sitten ensimmäisen jälkeenhän sen vasta todella tietää mille se äitiys tuntuu.



ON: Menee hermo kun ei ole hajuakaan menkoista ja ootan niitä kuin kuuta nousevaa. Tuskin onnistun raskautumaan näin ekalla kierrolla pillereiden jälkeen. Kp on 32. Viikkoa sitten oli outoa huimausta ja aloin jo toivoa että ne olis jotain oireilua. Ystävä uskotteli mulle samaa, joten hölmönä tein negatestin. Milläköhän kummalla sen tädin sais houkuteltua kylään? Outo kysymys tällä palstalla... Pitänee kai vain odotella.



Nyt takaisin todellisuuteen ja hoitamaan ankeita asiointeja virastoissa. Kiire pitää kyllä kovimman kuumeilun loitolla, ei ehi uneksia päätään puhki. Te jotka ette halua tätsyä kylään: lähettäkää se mun luo. Tarjoan sille kaffet!



Nähtäillään :)

Oli aivan kaamea yö! Tapeltiin miehen kanssa niin että seinät oli kaatua! Ja nyt on niiiiiin paha mieli... Eli siis selväähän on että olin eilen kuin maani myynyt. Ottaa vaan niin koville nää pettymykset... Oisin kaivannut siis halittelua ym. lellimistä (lapsellista, tiedän). En ees tiedä miten se riita sai sitten alkunsa, mutta mies laukoi kyllä sellasia asioita etten tiedä voinko ihan tosta vaan unohtaa... tai pitäiskö edes. Kun kysyin, mikä sen tämän hetkinen suurin toive/tavoite on, se sanoi et no ei ainakaan se mitä sä haluisit että sanoisin. Sanoi myös, ettei sille oo niin tärkeetä tuleeko se lapsi nyt vai vasta vuoden päästä. Ja ettei hän alunperinkään halunnut alkaa oikeen yrittämällä yrittämään. Et on se nyt ihan kiva jos se siinä sivussa tulee mut muut asiat menee edelle! V***u että sapettaa!!!! Sanoi sit vielä että eihän tää nyt mikään salaisuus ole ollut ja että ois mun pitäny tietää! Mutta ku mä tyhmä olin ajatellu että se tässä reilun 8kk:n aikana ois kypsyny ajatukseen ja haluis sitä yhtä paljon ku minäkin! Että näin täällä...



Mitäs sanotte?! Onko teillä ikinä mitään vastaavaa? Sanoinkin miehelle että on kyllä aika surullista että mun suurin tuki on Ensikot! (ei siis todellakaan pahalla teille, meinaan vaan että ois kiva että se suurin tuki tulis omalta rakkaalta) Meni aika hiljaseks... Ja minkä helkkarin takia se oon vaan mä joka sitä tukea näinä aikoina tarvii, kyllä sitä odottais että toi toinenki edes vähän hetkahtais! Niin, tosiaan se sanoi että mitä mä nyt enää täs suren, olihan toi selvää jo sunnuntaina ku sen negan testasin. Ja sit tokas vielä että sun menkathan alkoi jo pari päivää sitten! Ai, kiva, oispa ollu kiva itteki tietää että mun menkat oli jo alkanut! AAAAAARRRRGGHHH! No, nyt en osaa sanoa siitä ihmisestä mitään hyvää joten ehkä parempi että jätän tän asian nyt tähän ja meen rauhottumaan, tän asian puiminen pahentaa vaan oloa!



Kiitos jos jaksoitte lukea! Palailen vähän paremmalla mielellä!

Kovasti se elämä nyt sua potkii:=(

En jaksa uskoa, että se mitä eilen tuli sanottua ja mistä riitelitte, olisi totuus. Sattuuhan se, jos mies sanoo noin, mut ehkä se on vaan sen suojautumiskeino, kun ei muuta kykene. Älä siitä masennu, pikkuinen! Joskus vaan on niin, että ei se toinen silloin tue, kun olis tarvis *huokaus*.

Ja se tuntuu niiiiii-iiin väärältä!!!!!



Meillä on kotona sellainen tilanne, että mies on kyllä kannustava ja tukee, mutta samalla myös tosi keskittynyt töihinsä. Jotenkin aina tuntuu siltä, että jos mulla on murheita, niin aina miehellä on joku stressaava työjuttu meneillään ja toivois että kotona olis " säyseetä" . Mut vuosien kuluessa mä oon ajatellu, että me ollaan erilaisia, mä itken, jos itkettää, suutun ja raivoan jos tuntuu siltä, mut pääosin olen hyväntuulinen. Mut mies on enimmäkseen aina samanlainen;=). Kai se on nää kaikki sisäiset ja ulkoiset hormonit, jotka meidän elämää hallitsee *huokaisee taas*



halauksia kovasti Naksu-kamulle:=)



-mooli

Vai [color=00FF00]Mooli[/color] sitten hylkäät mut?! Voi miten kurjaa! No oikeestaan ymmärrän kyllä, itsekin välillä mietin tuota vilttiketjuun siirtymistä, mutta toistaiseksi hyvä seura on pitänyt täällä! :) Ei sitten kai auta muu kuin kiittää kivasta kuumeiluseurasta ja toivoa pikaista plussaa sulle! Jos itse joudun sille puolelle siirtymään syksyllä, niin lupaa ettet sä ole siellä enää, vaan onnellisesti o-puolella! ;) Tuuthan kertomaan kuulumisia joskus?



[color=00FF00]Luna[/color]: tervetuloa vaan, jos haluat joukkoon mukavaan! :)



[color=00FF00]Miina[/color]: vauvoja tosiaan näkyy ja isoja mahoja! Talvellakin ne rekisteröi ihan eri tavalla kun itsellä yritys päällä, mutta nyt kun kesä on tulossa ja ihmiset vähentää vaatteita, tuntuu että joka toinen vastaantulija kulkee maha pystyssä! ;)



[color=00FF00]Juli[/color]: mustakin kuulostaa siltä, että voisi olla tulehtunut karvatuppi taikka talirauhanen tms niin kuin finni. Varmaan voi muutaman päivän seurailla, mutta jos pahenee / ei parane, sit kannattaa varmaan käydä sitä lääkärille näyttämässä.



[color=00FF00]Paju[/color]: harmi tuo nega, mutta täällä on todettu, että niin kauna kuin täti pysyy pois, on toivoa! *bd*

Juli: luulempa että on ihan " finni" vaan. Itsellä ainakin ollu muutaman kerran, oon pöljä puristanut niin on tullu sellanen märkä sielt ja muutaman päivän ollu hellänä ja sit parantunu pois :) nam nam ihanat jutut... :P

Naksu: meillä oli sama tilanne viime yönä. Ei tosin kovin pahasti riidelty, mut mä ruikutin ja itkin ja mies oli vaan et joo mä nukun nyt! 8/ Mä kun kaipaisin jotenki enempi sen osallistumista tähän jännäilyyn, tosiaan ku maanantain täti on vieläkin tulematta, ti testasin yhen viivan ja vielkään ei oo tapahtunu mitään! Mä sanoinkin sille ilkeyksissään et teen sen testin salassa siltä loppuviikosta enkä kerro mitään tuloksesta, hahaa vähän olin vissiin ilkeä :P no ei kyl ois pokkaa tehä noin... Jotenkin tuntuu et kaipaisin haleja ja huomion osoituksia nyt enemmän (lapsellista joo!) ku mun kehossahan näitä " muutoksia" nyt tapahtuu... Ymmärrän kyl et mies on raskaas työssä ja tekee pitkää päivää mut SILTI! :D

Tais tulla tuo omanapakin huomioitua jo tuossa...



Tuntuu hassulta ku tuo täti jätti tulematta eikä testissä ollu sillon ti vielä mitään ja siltikään ei kehossa tunnu miltään, ei siis miltään...paitsi tämä karsee mahatauti, liittyykö sit mihin sitä en tiedä. Siis ku oon kuvitellu et heti jos raskautuu kolottaa ja oksettaa ja kaikkee, mut ei siis tunnu yhtään miltään... Jännäilläämpäs tuonne loppuviikkoon vielä :)



Galluppia: ootteko kertoneet kenellekään vauvailu puuhistanne? millon meinaatte kertoa esim sukulaisille kun raskaudutte?



Tulipas pitkästi :o)

Voi Naksu,ei se sun miehes varmaan sitä oikein tarkoittanut,puhui vaan mitä sylki toi suuhunsa. Koittakaa tänään jutella keskenään niin kyllä se menee ohi. Jaksamista sulle!!!



Mäkin näen raskaana olevia naisia ihan joka paikassa,niitä on sitten kiva kattella ja haikeena toivoo et jos joskus olis samallaisessa tilanteessa. Tai sit on kiva kans ku oot kaupassa ja siellä on vanhempiensa kanssa vastasyntynyt vauva kopparissa. Ai että on lutusia!!!



(.)Ja täällä on vielä ainakin odotus päällä kun ei ole vielä tätiä näkynyt. =) Mutta jollain tapaa on sellainen tunne että se on jossain nurkan takana :(

Päivä alkoi ihan hyvin mutta äsken ku mies lähti töihin niin tuli sellane tyhmä riita. Ja ny harmittaa ku se lähti huonolla tuulella töihin ja mä jäin ite tänne kotiin murjottaa,eilenki oli vähä samallainen tilanne. Ja tän takii mä vähä aattelenki et se täti on ihan tos nurkal ja kamppaa mut ku en oo tarpeeks varuillani,ku mä pahotan mieleni ihan mistä tahansa pienestä asiasta.



kp29

[color=blueviolet]Olipa ikävä kuulla! Kamalan vaikea keksiä mitään lohduttavia sanoja (kuten tavallista olen huono siinä, mutta [color=blue](((halaan)))[/color] kyllä kovasti)!



Sen verran voisin kuitenkin kertoa, jos siitä sulle mitään apua on, että tuo sun kertomasi olisi voinut tapahtua meillä: mäkään ei oikeastaan mieheltä tukea saa silloin kun oikein eniten ahdistaa. Musta tuntuu, että mies ahdistuu mun ahdistumisesta enemmän kuin minä ja lopulta se olen MINÄ joka miestä lohduttelee.



Meillä ei luultavasti tuollaista riitaa tule, koska mä inhoan miehen kanssa riitelemistä. Tai sanotaan niin, että mielelläni joskus " tuulettaisin" oikein kunnolla, mutta mies inhoaa taas huutamista ja jos vähänkin korotan ääntäni, hän mököttää vaikka viikonkin ennen kuin kunnolla leppyy, enkä minä taas sitä kestä.



Meillä myöskään mies ei pahemmin kuumeile, vaikka kyllä lapsen haluaakin. Olen joutunut hyväksymään sen, ettei tämä asia ole miehelle tärkeysjärjestyksessä nro 1. Ei myöskään haluaisi kovin yrittää, vaan enemmän tjot-meinigillä ja mun luonteelle taas se ei sovi näillä kierroilla. Mies on sellainen jääräpää luonteeltaan, että häntä on turha tässä asiassa koittaa muuttaa.



Kuumeilen siis yksinäni ja teidän kanssanne. Miehelle en kovin paljon näistä puhu, vaikka joskus tietysti täytyy ja kyllähän tuo joskus tämän asian suhteen ihan kultainenkin on, esim. kun itsekin ihmettelee missä tulos viipyy.



No se siis omasta navastani, halusin vain että tiedät, että ymmärrän (ja täähän on yksi syy miksi mäkin täällä roikun melkein koko ajan..).



Jaksamista!!! *halaa vielä*



Killa

...että helpottaa oloa kun tänne kirjottaa!!!! =) Kiitos jälleen kerran ihanaiset tytsyt!!! Enpä ois uskonu että noin monella on niin samanlainen tilanne! Kai se sit vaan on hyväksyttävä, ettei tää oo ton äijän tavoite number one...



Ja mooli, meillä siis ihan samanlaista.. Minä itken ja nauran ja kiljun ja riehun, mies taas on kun viilipytty! Ei siinä, kyllä se riidellä osaa (ei hyvä juttu!) mutta noin niinku yleensä se vaan on... Eilenki sain kuulla ainakin 10 kertaa, että kun hän ei vaan suhtaudu asioihin niin intohimolla kun mä... Ja hei, et saa jättää meitä!! Oot yks tärkein päivänpaiste täällä ensikoissa! Ei vaan, totta kai jos koet että l-puolelta saat tarvitsemasi tuen ja ymmärryksen niin täysin ymmärrettävää! Tulee vaan kova iksu!! :´( Ethän sentään kokonaan meitä jätä, ethän?



Ja Killaseni sekä apila, kiitti teillekin tuesta! Jotenki sitä kuvittelee että on ainoo jolla on tällanen tilanne, näköjään taas tuli todistettua että asiosta kannattaa puhua - vaikka sitten netissä! ;)



*rutistaa kaikkia teitä suloisia!*

Keskiviikkoa kaikille!

Oon käynyt lueskelemassa ja kurkkimassa täällä jo useamman kuukauden, mutta koitan pitää kuumeilun hillittynä (huonosti onnistuu), joten en oo juuri uskaltautunut kirjoittelemaan.



Olen 26-v. ja mies saman ikäinen ja ehkäisy on jätetty pois helmikuussa eli neljäs kierto nyt menossa. Tjot-meiningillä on päätetty nyt mennä ainakin kesän yli. Naimisissa ollaan ja asustellaan täällä Etelä-Suomessa.



Naksun kirjoitus mut nyt inspiroi kirjoittamaan.. Ei nyt ihan sama tilanne itsellä, mutta jossain määrin tutulta kuulostaa. Meillä ensinnäkin mä pehmittelin miestä noin vuoden ennenkuin (yllättäin) mies antoi siunauksensa asialle. Kuitenkaan kuumeilu on lähinnä mun puolelta ollut suurempaa, näin taitaa tosin olla monella muullakin? (nainen siis miestä innostuneempi) Miehellä aika paljon ajatukset opiskeluissa ja suunnitelmat liittyvät niihin, kun itsellä taas haaveet liittyvät perheeseen. Mutta ilmeisesti mun puheet on tän 1 1/2 vuoden aikana jotenkin vaikuttaneet, kun lapsiasiat on hänelläkin mielessä ehkä enemmän kuin sanoo.. Mut siis enivei, niin se taitaa olla, että naisilla se vauva on konkreettisempi asia kuin miehillä raskaudesta ja oman kehon tarkkailusta johtuen. Naksu, sun mies on varmasti sitten ikionnellinen, kun sen oman nyytin syliin saa. Sitä tunnetta kun ei kuulemma voita mikään :)



Jaa, olikohan tästä romaanista nyt mitään apua.. Mut nyt täytyy kiirehtiä, palailen myöhemmin!

-Aqua kp 18/28-38

Täällä kans samanlainen tunteilla eläjä! mä puhun ja höpötän ja muutenkin näytän tunteeni oli sit hyvää tai huonoa. Mies on sit semmonen ku sitä mietityttää joku asia se menee ihan hiljaseksi ja ahdistuu vaan enemmän ku mä koitan kysellä et mikä on. Mulla ei oo oikeen semmosta kaveria jonka kans voisin näist vauva jutuista höpötellä ja jännäillä, mut on kyl ihanaa et löysin tänne ihaniin ensikoihin :D ootte korvaamaton tuki *halirutistus*!!

no enhän mä mitään jätä, kunhan purnaan...ei vaan, ajattelin, ett jos uudet pitää mua ihan pösilönä, kun en mä jaksa kommentoida kaikkea ja vastaankin yleensä vaan vanhoille...



Joo, Killan miehen lohdutus kuulostaa kans tutulta, meillä käy just niin, ett sit mä lepyttelen ja maanittelen sitä paremmalle tuulelle.



hejhej!



Killa mitkä sun koopeet?



mooli