Onko mitaan mielta haaveilla kolmosesta?
Eli siis ajatuksianne kyselen (vaikka tiedankin etta taman palstan lukijakunta on siihen suuntaan kallellaan etta vauvatoiveille aina saa tukea... ;-)): olen kohta 37-v. nainen, ennestaan kaksi lasta (4 ja 1,5 vee). Edellinen raskaus oli erittain vaikea, olin siita vuodelevossa n. 5 kk yhteensa, osin kotona, osin sairaalassa. Terve lapsi kuitenkin syntyi eli loppu hyvin kaikki hyvin. Teen vastuullista tyota ja pitkaa paivaa toissa, maksimiaitiysloma asuinmaassamme (joka ei siis ole Suomi) on n. 12 kk. Nyt mietityttaa etta pitaisiko viela yrittaa pikkukolmosta: ikani puolesta jos haluamme yrittaa, sen pitaisi tapahtua piakkoin; toisaalta kaksi ensimmaista ovat viela mielestani pienia ja tarvitsisivat mahdollisimman huomiota, olen vastikaan palannut takaisin toihin vuoden kotonaolon jalkeen ja pomolta menisi hermot jos ilmoittaisin olevani taas raskaana (minun tapauksessani kun raskaus _on_ sairaus enka todennakoisesti voi tyoskennella kuin ehka ensimmaiset nelja kk, sitten joudun jaamaan sairaslomalle ja vaakatasoon), lisaksi pidan aidosti nykyisista tehtavistani toissa. Miehella on stressaava tyo ja olemme juuri muuttamassa, enempaa stressipisteita tuskin tarvitsemme. ;-) Miehen mielesta ei missaan tapauksessa ennen kuin pikkukakkonen on ainakin 3 vee, itse olen tosin silloin jo 39. Jarki sanoo etta ehka lapsilukumme pitaisi olla nyt tassa, toisaalta itselleni on jotenkin hirmuisen vaikea sanoa etta " ei enaa kolmatta" . Ajatuksia?
Kommentit (3)
Itselläni on ollut ehkä aina semmoinen tunne, että perheeseen kuuluu kolme lasta. Tämä tunne on toki vuosien varrella heitellyt suuntaan jos toiseenkin. Heti kakkosen synnyttyä pidin itsestäänselvänä kolmannen hankintaa. Mies oli toista mieltä. Vauva-aika ei ole koskaan ollut minun juttuni, vaikka lapsemme ovat kaikinpuolin olleet ns. helppoja vauvoja. Kakkosen vauva-aikana aloin itsekin kallistua kahden lapsen puoleen. Niin monessa mielessä kahden kanssa olisi helpompaa. Ja kun vauva-aikakin on niin sitovaa. Haikailin aikaisin töihin ja meninkin. Nyt kun kakkonen on taapero ja aivan ihana sellainen, olen taas alkanut haaveilla kolmosesta, ja nyt ihan tosissani. Vauvakuume on päivä päivältä kovempi. Ja itse asiassa mieskään ei enää ole niin jyrkästi kielteisellä kannalla vaan on alustavasti jo näyttäänyt vihreää valoa yritykselle. Miten meidän tarinamme sitten liittyy aloittaneen kirjoitukseen. Meillä myös ikää reilusti päälle kolmenkymmenen, joten ei voida enää vuosia yrityksen aloitusta lykätä. Itselläni menisi lähes varmasti työpaikka alta raskauden myötä (en ole vakituisessa työsuhteessa) ja työnsaanti alallani on vaikeaa, joten kolmas lapsi toisi myös taloudellisen riskin. Oman ikäni takia myös suuremmat riskit raskaudessa sekä lapsen terveydessä mietityttävät. Viimeaikaisten pohdintojen tuloksena olemme kuitenkin miehen kanssa päätymässä kolmannen hankintaan. Uskon, että jos emme edes yritä, voi asia vuosien mittaan pahasti vaivata.
eli omat lapset 2 ja 4 v., viihdyn työssä, määräaikasessa työsuhteessa joka luultavammin katkeaisi jos jäisin kolmannen kerran äippälomalle. Raskauksista olen myös ollut viikolta 27 saakka vuodelevossa, mutta henkinen tila niin euforinen että ikävöin kovasti raskausaikaa. Kakkosella oli todella paha koliikki ja infektiokierteessä koko ikänsä (kotihoidosta ja pitkästä imetyksestä huolimatta). Ikää alkaa olla mittarissa saman verran kuin sinullakin. Järki kehottaa muistelemaan raskausaikoja ja kakkosen alkutaivalta. Mies on sitä mieltä että perhe on nyt tässä mutta itselle tuntuu kovin, kovin hankalta luopua vauvatavaroista ja ajatuksesta ettei koskaan enää. Saa nähdä miten tässä sitten lopulta käy. Onnea sinulle ja voimia päätöksen tekoon
Minulle tulee tosi haikea olo, jos ajattelen etten enää enempää lapsia saisi... Tavallaan minusta tuntuu, että perheestämme puuttuu vielä joku. Aiemmin ajateltiin, että jos yritettäis sitten tehdä iltatähti, kun lapset on isompia, ehkä jo koulussa, mutta vauvakuume vaan on vaivannut. Minulla on myös nyt kiva työpaikka ja lapset vielä pieniä, mutta silti haluaisin sen kolmannen...
Kyllähän ne raskauden riskit kasvaa kun ikää tulee, sillehän ei voi mitään. Ja sinullakin jo edellinen raskaus on ollut riskiraskaus. Jos sinä aiot kolmannen vielä saada, niin kohta kai olisi sen aika! Kyllä työasiat hoituu ja lapset sopeutuu uuteen tulokkaaseen...