näin minulla..
olen pitkään seuraillu palstaa mut päätin nyt itsekkin sitten kantaa korteni kekoon. :) Meillä on yritystä takana 11/05 kuulostaa lyhkäseltä ajalta mutta ei se ole. Exäni kanssa oltiin ilman ehkäsyä päälle kaksi vuotta eikä lasta kuulunu, hoitoihin en uskaltanu lähteä. Ajattelin, että vika oli hänessä..hän tapasi uuden naisen joka tuli ekalla yrittämällä raskaaksi. Voin kertoa, että tuntui kuin joku olisi vetänyt maton jalkojeni alta. Nykyinen mieheni on joskus nuoruus vuosinaan saanut silloisen tyttöystävänsä raskaaksi (teki abortin), mikä ei hirveästi oloa helpottanut sillä silloinhan vika on vain minussa.
Kiertoni on ollut 30/32 pillereiden pois jätön jälkeen. Pari kiertoa sitten tilanne oli 32/35 eikä tätiä kuulunut ja kaikki mahdolliset raskausoireetkin tuntuivat (pahaolo, rinnoissa kipuja jne.) joten tein testin, negahan sieltä tuli. Täti tuli kp 37. Olin aivan maassa sillä olin niin varma, että nyt olen raskaana. Yksi syy miksi ajattelin näin oli juuri se, että olen lopettanut jännittämisen siksi nyt on varmasti tärpännyt.
Alustamisen jälkeen itseasiaan, nyt tilanteeni on kp 37?/53. Välillä tuntuu, että täti olisi tulossa ja sitten on päiviä kun on tuntunut vain pientä nippailua silloin tällöin. Rinnat ovat aristaneet ulkiosivuilta vajaat pari viikkoa ja etovaa oloa on silloin tällöin. Tänään aion kerätä rohkeuteni ja tehdä testin, en vain jaksaisi nyt pettyä. Ennemmin odottaisin tädin tuloa mutta musta tuntuu, että testi on hyvä ratkaisu jo oman mielenterveyteni kannalta. :) Pieni tsemppaus ei haittaisi yhtään.. =)
Kommentit (2)
Niinpä. Tässä lasten hankinnassa on vähän turhan monta liikkuvaa osaa, joten eipä sitä tiedä, mistä milloinkin johtuu, että ei tule raskaaksi. Välillä sieppaa kovasti kaverien puheet siitä, että ekasta kierrosta on tultu raskaaksi, " vaikka ei niin vielä yritettykään" .
Ajattelisin kuitenkin, että sun on ihan turha syyllistää itseäsi tällä asialla. Se että ei tule raskaaksi voi johtua vaikka mistä asioista, joista monet on korjattavissa esim. muutaman kuukauden keltarauhashormoonikuurilla. Ja syyllisyyden tunteminen on turhaa!! Jos vaikka sun tapauksessasi olisi tilanne, että et tule raskaaksi, koska kohdun limakalvo on liian ohut, niin siihen asiaan pystyt itse vaikuttamaan tasan yhtä paljon kuin kengännumeroosi tai hiusten kasvunopeuteen. Ei se ole kenekään vika, ei sinun eikä muidenkaan.
Mielestäni sun tilanteessa olisi järkevintä soittaa jollekin asiasta jotain tietävälle lääkärille ja kertoa sun tilanteesta. Puolen vuoden yrittäminen ei vielä lapsettomuustutkimuksiin riitä julkisella puolella, mutta sullahan on sen lisäksi 2 vuotta edellisessä suhteessa samaa tilannetta. Vaikka et hoitoihin lähtisikään, niin saisit edes kuulla, miten asiaa voisi tutkia ja mietit sitten teetkö jotain vai etkö tee. Voihan olla, että on kysymys jostain pikkujutusta, jonka vuoksi ei kannata vuosikausia stressata ja elämäänsä pilata. Ja eihän sun ole mikään pakko aloittaa mitään hoitoja, vaikka tutkimuksissa kävisitkin, enkä nyt vielä olisi ihan varma, että " vika" on vain sinussa tai että teissä kummassakaan on mitään vikaa. Kuten sanottu, tässä hommassa on monta liikkuvaa osaa.
Noista raskausoireista sen verran, että itse ainakin pystyn kuvittelemaan itselleni monenmoisia oireita, kun jännittelen menkkojen alkua. Tee vaan testi, jos se rauhoittaa mieltä. Mulla on usein käynyt niin, että oon jännittänyt ja menkat on siirtyneet ja sitten negatiivisen testin jälkeen jännitys on lauennut ja menkat alkaneet. Mutta toivon tietty sinulle plussaonnea ja menkkoja seuraavan kerran vasta synnytyksen jälkeen!!! ++++++
Toivottavasti sekavasta sepustuksestani oli jotain apua
A.A.
Testaaminen on varmaan ihan hyvä ajatus. Se pettymyksen vaarahan siinä on olemassa, mutta se on vaan niin. Hitto, kun asiaan voisikin vaikuttaa jollakin tapaa, niin meilläkin olisi jo raskaus aluillaan. Itselläni on vähän samanlaisia kokemuksia kuin sulla. Tiedän, että vika on minussa, vaikka tutkimuksissa mitään varsinaista vikaa ei olekaan löytynyt. Ex-miehen simpat olivat laatutavaraa, vaikkakin suht nopeasti kuolevia. Nykyisen miehen kaksi aiempaa lasta ovat saaneet alkunsa " kertalaakista" . En ole käyttänyt ehkäisyä -93 jälkeen (huom,ikää 37), esikoinen/ainokainen syntyi -99 clomi-lääkityksellä vauhditettuna. Nyt yritetty 9/05 alkaen vauvaa, 1-5/06 käytin clomeja enkä päässyt edes testausvaiheeseen, kun tätsy tuli kuin nakutettuna kp26-27. Nyt olen clomitauolla 3kk ja vain taivast tietää, saanko koskaan toista lasta. Sulle kauheasti tsemppiä ja pidän peukkuja, että testi näyttäisi plussaa!! Muista, että meitä on täällä monia, joille vauvan saaminen ottaa aikaa ja vertaistukea löytyy ihan taatusti!