Vaihto lukiosta amikseen..?

Vaihda vaan amikseen, mutta ei kai mitään varastoalan tutkintoa varsinaisesti ole? Ja eikö olisi pitänyt hakea jo nyt keväällä? Voit suorittaa lukion vaikka iltapuolella myöhemmin, kun siihen on paremmin voimavaroja. Kursseja tarvitsee tehdä melkein puolet vähemmän.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 18:03"]

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 17:20"]Moikka. Olen 16-vuotias nuori ja mulla on "vähän" ongelmia opiskelun kanssa. Olin viime lukuvuoden lukiossa, ja ensimmäinen vuosi meni todella heikosti. Arvosanat olivat pääsääntöisesti 4-6, ja sain suoritetuksi joku 10-15 kurssia, kun taas päästäkseen ylioppilaaksi normaaliajassa pitäisi vähintään se 30... Olen siis melkoisessa suossa. En ole laiska, mutta lukio ei vain kiinnosta mua ja mulla on sairauksia (kaksisuuntainen mielialahäiriö ja kilpirauhasen vajaatoiminta), joiden takia mulle teoriapainotteinen opiskelu on hyvin haastavaa väsymyksen yms. takia. Keskittymisvaikeuksia siis on ja pänttääminen ei onnistu. Olen käytännön ihminen ja tykkään todella paljon tehdä fyysistä työtä. En saisi lukioa käytyä loppuun edes neljässä vuodessa... Tulevaisuudenhaaveni eivät myöskään edellytä lukion käymistä loppuun; haluan olla tavallinen työntekijä, haaveilen varastonhoitajan ammatista... En halua käydä korkeakoulua, ja tiedän, ettei mun voimavaroilla se olisi edes mahdollista. Mun mielestä se on osittain rohkeuttakin tunnistaa omat heikkoutensa ja vahvuutensa, ja myöntää tosiasiat. :)  Siispä mietin, että jos hakeutuisinkin ammatilliseen oppilaitokseen. Tai ainakin amikseen valmentavaan koulutukseen näin ensi lukuvuodeksi, saisin paremmat valmiudet hakeutua amikseen, opiskeluvinkkejä, olla erilaisissa työpajoissa jne... Se kuulostaisi mulle paljon paremmalta vaihtoehdolta, kuin yrittää suorittaa lukio heikoin arvosanoin edes neljässä vuodessa. Kaiken lisäksi 5-6 lukion keskiarvolla ei tee oikeastaan yhtään mitään, huonoista lukiopapereista voi kuulemma olla jopa enemmän haittaa kuin hyötyä. Jos hakeutuisin amikseen ja suorittaisin sen kunnialla (siellä voitaisiin kuulemma lääkärin mukaan paremmin huomioida mun erityistarpeet kuin lukiossa...) niin sitten mulla olisi ainakin ammatti aiemmin, enkä jäisi kotiin tyhjän päälle. Lukiossahan tahti on kova (varsinkin tuollaisessa suurkaupungin kovatasoisessa lukiossa) ja jos en pysynyt mitenkään mukana edes ekana vuonna, niin miten sitten jatkossa? Enkä mä välttämättä pääsisi niillä huonoilla lukion papereilla edes enää yo-pohjaiseen amikseen sille alalle, mille haluan. Peruskoulusta mulla on kuitenkin ihan ok keskiarvo (yli kasi), jolla on varsin hyvät mahikset päästä ammattikouluun sisään... Vanhempani ajattelevat edelleen, että musta tulee korkeakouluopiskelija ja hankin rikkaan miehen ja olen koko maailman sankari. Mutta kai mun omilla mielipiteillänikin jotain väliä on. Mun haave on, että voisin asua rauhassa lemmikkini kanssa vaikka yksiössä ja käydä tavallisessa työssä... Oon jo aika kauan tuntenut näin, enkä oo ikinä halunnut korkeakouluun tms... Ei kaikki ihmiset oo samanlaisia. Mun mielestä vanhempienkin pitäisi hyväksyä se, jos oma lapsi haluaakin olla ns. perusduunari ja elää tavallista elämää. Varsinkin, kun mulla on jopa ulkopuolistenkin mielestä aika heikot mahdollisuudet suorittaa korkeakoulu saati sitten päästä sinne. Käytännössä tuo lukio on mulle vaan ajanhukkaa, enkä halua polttaa itseäni niin loppuun, etten enää lukion jälkeen hakeutuisikaan (saati sitten pääsisikään) mihinkään opiskelemaan, mikä ei aivan tavatonta ole tämän terveydentilan omaavilla ihmisillä... Mitä mieltä te olette? Kaipaisin tässä nyt jopa tuntemattomien tukea, jotta uskallan vanhemmilleni kertoa ajatuksistani... Vastaanotto kun tuskin tulee olemaan mikään kovin hyvä, niin auttaisi, jos edes joku muu olisi vähän samaa mieltä mun kanssa. Pahoittelut tekstin sekavuudesta, kiitos jos jaksoitte lukea ja vielä suuremmat kiitokset jos viitsitte vastatakin. :) [/quote] Sun kannattais yrittää päästä eläkkeelle heti kun täytät 18. Ei noil sun mt-ongelmilla pysty ikinä mitään töitä tekemään.

[/quote]

Ei mielenterveysongelmat ole este työelämässä ja elämässä menestymiselle, mutta jos ihminen on kaltaisesi tyhmyri, niin aika heikot on eväät.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 21:29"]

Vaihda vaan amikseen, mutta ei kai mitään varastoalan tutkintoa varsinaisesti ole? Ja eikö olisi pitänyt hakea jo nyt keväällä? Voit suorittaa lukion vaikka iltapuolella myöhemmin, kun siihen on paremmin voimavaroja. Kursseja tarvitsee tehdä melkein puolet vähemmän.

[/quote]

Logistiikka-alan tutkinto.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 21:29"]

Vaihda vaan amikseen, mutta ei kai mitään varastoalan tutkintoa varsinaisesti ole? Ja eikö olisi pitänyt hakea jo nyt keväällä? Voit suorittaa lukion vaikka iltapuolella myöhemmin, kun siihen on paremmin voimavaroja. Kursseja tarvitsee tehdä melkein puolet vähemmän.

[/quote]

Kyllä on olemassa logistiikan perustutkinto ja se kestää kolme vuotta.

Tuo ajatuksesi, että hakeutuisit valmentavalle vuodelle kuulostaa hyvälle, mutta jos jo tiedät olevasi kiinnostunut varastohommista mikset hakisi sinne suoraan. Valmentavat ovat tarkoitettuja niille, jotka vielä hakevat omaa opiskelualaansa ja joilla on rajoitteita hakeutua joihinkin ammatteihin. Vlmentavalla pääsee tutustumaan eri aloihin ja siellä kartoitetaan kyvyt opiskella.

Onnea elämääsi, mitä sitten päätätkin tehdä.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 18:04"]

Yritä käydä se lukio nyt loppuun. Vanhempasi tuntevat tilanteesi ja varmaan osaavat ohjata sinua oikein. . Ei se kaksisuuntainen mitenkään estä lukio-opintoja. Jokainen, jonka todistus riitti lukioon pääsyyn, pystyy myös sieltä valmistumaan. . Yritä nostaa arvosanojasi ensi vuonna ja nyt hakeudu heti lukion kertauskursseille (esim kesäyliopistoon) . Nyt kertaamaan ja harjoittelemaan.

Lukion voi käydä myöhemmin aikuis-sellaisena tai ammattiopintojen ohessa. Aika moniin opiskelupaikkoihin pääsee muullakin koulutuksella.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 21:29"]

Vaihda vaan amikseen, mutta ei kai mitään varastoalan tutkintoa varsinaisesti ole? Ja eikö olisi pitänyt hakea jo nyt keväällä? Voit suorittaa lukion vaikka iltapuolella myöhemmin, kun siihen on paremmin voimavaroja. Kursseja tarvitsee tehdä melkein puolet vähemmän.

[/quote]Varastoalalle on koulutusta saatavana.

Ammattiopistoissa on lisähaku meneillään joten ei kun hakemaan.

Tuolla menestyksellä lukiossa ei ole mielekästä jatkaa. Uskon että vanhempasikin ymmärtävät faktat, kait he tietävät kurssien numerosi ja suoritettujen kurssien määrän.

Tietänet paikkakuntasi ammattiopiston nimen joten googleta ja katso miten sinne hakeudutaan.

Kiitos vastanneille. :) 

Tosiaan on olemassa logistiikan perustutkinto, jota olen ajatellut. Yhteishaku oli ja meni, enää en siinä haussa voi hakea. Mutta valmentavaan voin vielä hakea, ja sen vuoden aikana on myös mahdollista siirtyä joustavasti opiskelemaan haluamalleen alalle, eli ei välttämättä tarvitse koko vuotta olla siellä valmentavassa koulutuksessa. Lisäksi voin suorittaa myös tutkinnon osia valmentavan koulutuksen aikana.

Katsoin juuri aikaisempien vuosien pisterajoja, ja jos kävisin valmentavan koulutuksen, pääsisin todella varmasti sisään seuraavassa yhteishaussa. Jos taas jatkaisin vielä lukiota vuoden, ja hakisin keväällä, on takuuvarmaa etten tule pääsemään siihen koulutukseen. Jos käyn tuon valmentavan, saan 14 pistettä enemmän yhteishaussa, kuin jos hakisin lukion keskeyttäneenä...

Luin tuosta valmentavasta koulutuksesta vielä lisää opintopolun sivuilta, ja siellä luki, että on myös tarkoitettu sellaisille jotka jostain syystä ovat keskeyttäneet esimerkiksi juurikin lukio-opinnot. Siellä on myös muutakin kuin eri aloihin tutustumista, kuten työpajoja ja kotitalousopetusta. :) Siellä myös parannetaan kielitaitoa ja opiskeluvalmiuksia ja kehitetään opiskelu- ja elämäntaitoja. Eikä se mulle kyllä pahitteeksi olisi ollenkaan vielä tutustua eri aloihin, sillä voihan se olla, että joku toinenkin ala kiinnostaa. Voisihan ne mahdolliset muut kiinnostavat alat laittaa myös hakutoiveisiin alemmille sijoille. Ja jos ei kiinnosta mikään muu, niin ainakin olisin sitten tutustunut muihinkin aloihin ja olisin entistä varmempi siitä, että haluan juuri logistiikan alalle. 

Tietenkinhän se olisi hienoa, jos pystyisin tuon lukion suorittamaan loppuun. Mutta en viitsi ottaa sitä riskiä, että tajuan taas syksyn aikana, että ei siitä mitään tule ja sitten en pääsisi seuraavanakaan vuonna ammatilliseen koulutukseen. Kuitenkin tässä tilanteessa se ammatti on vähän tärkeämpi tulevaisuuden kannalta, lukio-opinnot voi suorittaa aikuislukiossa loppuun melkein koska tahansa. Ammattiin valmistuminen sen sijaan takaa melko varmasti toimeentulon ja työllistymisen.

Keskustelin vanhempieni kanssa nyt ammattihaaveestani, ja heille se tuntui olevan ok, kun perustelin asiat. Vielä on auki se, saanko hakea valmentavaan koulutukseen vai täytyykö jatkaa lukiota... Toivotaan parasta. :)

Aika outoa että sulla on kuitenkin ollut hyvä keskiarvo yläasteel ja nyt lukiossa vaikeeta?Tuliko nuo sairaudet just lukioon?Itse tykkäsin lukiosta niin vaikea samaistua.

Lisähaku vai täydennyshakuko se on, miksi et sitä ota vaihtoehtona.

Ei tulleet sairaudet just lukioon, yläasteen alussa. Mutta peruskoulussa mut otettiin huomioon erityisellä tavalla, ja sain suorittaa opintoja aika joustavasti. Ja olihan ne koealueetkin vaan jotain muutamia kymmeniä sivuja, ei 200-sivuisia kirjoja kerralla. Peruskoulussa meininki oli vielä sen verran rentoa, että pysyin suhteellisen hyvin mukana. Vähän yli 8 tosiaan oli se ka, mutta siinä on myös taitoaineet mukana, eli ei pelkät lukuaineet. :) Ymmärrän, että on vaikea samaistua, koska kai tämä tilanne aika harvinaista on tällasella peruskoulun keskiarvolla. Lukiossa oon kuitenkin yrittänyt kaikkeni, mutta eipä tuo menestys kovin kaksista ole ollut. Oon itse ymmärtänyt, että tällaisten ns. erityisoppilaiden paikka on ennemmin amiksessa, siellä voidaan paremmin ottaa huomioon yksilölliset vaikeudet. Varmaan mäkin lukiosta tykkäisin, jos pärjäisin edes keskitasoisesti ja tosiaan jos ne ammattihaaveetkin liittyisi korkeakouluihin tms... Mun pitäisi saada lukiosta joku 6,5 keskiarvo, jotta pääsisin yo-pohjaiseen logistiikan koulutukseen tässä kaupungissa. Ei taida oikeen onnistua... :D

Katsoin myös noita erillishakujuttuja, mutta siellä ei taida olla mukana tässä kaupungissa ainakaan logistiikan alaa. Siksi siis sitä valmentavaa koulutusta mietin.

-ap

Ap, oot taitava kirjoittaja.

Ymmärrän hyvin, että sairautesi kanssa opiskelu on hankalampaa kuin yleensä. Ei välttämättä itse sairaudesta johtuen, mutta lääkityksestä. Korkeakoulussa se käy sitten todella haastavaksi.

Sinun elämäsi on sinun omasi, et ole olemassa vanhempiasi miellyttääksesi. Teet omat ratkaisusi, mutta kannat myös niistä vastuun.

Sinulle, jos kenelle saattaisi sopia oppisopimussuhteinen kouluttautuminen. Otapa yhteyttä paikkakuntasi oppisopimuskeskukseen ja käy juttelemassa asiasta. Oppisopimuspaikan hankkimisessa oma aloitteellisuus on tärkeää, älä odota saavasi mitään valmiina eteesi.

Jos kuitenkin ammattikoulu tuntuu paremmalta vaihtoehdolta, teoriaopetusta sielläkin kyllä on, missään et siitä kokonaan pääse, niin vaihda. 

Vanhempiesi kanssa sinun tulee kyllä jutella ihan itse. Mieti valmiiksi kaikki asiat ja perustelusi. Pidä huoli, että perustelusi ovat kannaltasi aukottomat. Älä hermostu, vaan pidä pääsi kylmänä. Hermostuessa annat toiselle osapuolelle "tasoitusta".

Voisit myös käydä juttelemassa koulusi opolle, joka kenties osaisi auttaa uuden tulevaisuuden sunnittelussa.

Kaikkea hyvää sinulle.

Kiitos vastauksestasi!

Täytyy miettiä myös tuota oppisopimuskoulutusta. Tosiaan se, että osa opinnoista on teoriaa, ei haittaa minua. Peruskoulussakin lukuaineet sujuivat ihan hyvin, mutta lukiossahan koealueet on todella laajoja ja läksyä tulee paljon, mikä vaatii jo keskitasoiseltakin ihmiseltä melko paljon... Alan nyt listaamaan vaikka aivan paperille omia näkökantojani ja perusteluita, jotta on sitten helpompi jutella vanhempien kanssa kun he mahdollisesti todellakin repivät pelihousunsa. Minun on sitten helpompi pysyä rauhallisena, kun perustelut on jossain nähtävillä jne... :) 

-Ap

Tosi hyvin tiedostat tilanteesi ja sulla on selkeitä, realistisia haaveita ja ja suunnitelmia! Tekstisi perusteella kuulostaa siltä että ammattikoulu ois sulle tässä elämäntilanteessa parempi vaihtoehto kuin lukio. Ja se ei muuten ole mikään koulutuksellinen umpikuja josta ei koskaan pääse korkeakouluun jos lukuintoa, halua ja kykyä myöhemmin löytyy.

Mun mieheni aloitti aikoinaan lukion, lopetti kesken kun ei ollut hänen juttunsa ja meni ammattikouluun kun tykkäsi enemmän käytännönläheisistä jutuista. Sen jälkeen töihin ja myöhemmin ammattikorkeaan, ja opiskeli vielä sen jälkeen aikuisena ja perheellisenä vielä yliopistossa. Nyt tekee työkseen käytännönläheistä hommaa jossa on hyötyä myös noista korkeakouluopinnoista.

Ja tosiaan ammattikoulu ja "ihan tavallinen ammatti" on aivan hyvä haave ja tavoite! Olis kurjaa väkisin opiskella jotain jota ei tunne omaksi jutukseen vaikka älliä löytyiskin.

Sun elämä ja sä päätät. Vanhemmille kannattaa vääntää rautalangasta, että läpi käyty amis on parempi pohja hakea seuraavalle tasolle kuin kesken jäänyt lukio.

ope

Nuo oppisopimuspaikat on niin kiven alla, varsinkin alaikäiselle ilman suhteita, että pistä lotto vetämään heti, jos paikan löydät. Sä oot vielä kuitenkin niin nuori, että kerkeät tehdä ja opiskella vielä vaikka mitä :) tsemppiä

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 17:20"]Moikka.

Olen 16-vuotias nuori ja mulla on "vähän" ongelmia opiskelun kanssa. Olin viime lukuvuoden lukiossa, ja ensimmäinen vuosi meni todella heikosti. Arvosanat olivat pääsääntöisesti 4-6, ja sain suoritetuksi joku 10-15 kurssia, kun taas päästäkseen ylioppilaaksi normaaliajassa pitäisi vähintään se 30... Olen siis melkoisessa suossa. En ole laiska, mutta lukio ei vain kiinnosta mua ja mulla on sairauksia (kaksisuuntainen mielialahäiriö ja kilpirauhasen vajaatoiminta), joiden takia mulle teoriapainotteinen opiskelu on hyvin haastavaa väsymyksen yms. takia. Keskittymisvaikeuksia siis on ja pänttääminen ei onnistu. Olen käytännön ihminen ja tykkään todella paljon tehdä fyysistä työtä. En saisi lukioa käytyä loppuun edes neljässä vuodessa...

Tulevaisuudenhaaveni eivät myöskään edellytä lukion käymistä loppuun; haluan olla tavallinen työntekijä, haaveilen varastonhoitajan ammatista... En halua käydä korkeakoulua, ja tiedän, ettei mun voimavaroilla se olisi edes mahdollista. Mun mielestä se on osittain rohkeuttakin tunnistaa omat heikkoutensa ja vahvuutensa, ja myöntää tosiasiat. :) 

Siispä mietin, että jos hakeutuisinkin ammatilliseen oppilaitokseen. Tai ainakin amikseen valmentavaan koulutukseen näin ensi lukuvuodeksi, saisin paremmat valmiudet hakeutua amikseen, opiskeluvinkkejä, olla erilaisissa työpajoissa jne... Se kuulostaisi mulle paljon paremmalta vaihtoehdolta, kuin yrittää suorittaa lukio heikoin arvosanoin edes neljässä vuodessa. Kaiken lisäksi 5-6 lukion keskiarvolla ei tee oikeastaan yhtään mitään, huonoista lukiopapereista voi kuulemma olla jopa enemmän haittaa kuin hyötyä. Jos hakeutuisin amikseen ja suorittaisin sen kunnialla (siellä voitaisiin kuulemma lääkärin mukaan paremmin huomioida mun erityistarpeet kuin lukiossa...) niin sitten mulla olisi ainakin ammatti aiemmin, enkä jäisi kotiin tyhjän päälle. Lukiossahan tahti on kova (varsinkin tuollaisessa suurkaupungin kovatasoisessa lukiossa) ja jos en pysynyt mitenkään mukana edes ekana vuonna, niin miten sitten jatkossa? Enkä mä välttämättä pääsisi niillä huonoilla lukion papereilla edes enää yo-pohjaiseen amikseen sille alalle, mille haluan. Peruskoulusta mulla on kuitenkin ihan ok keskiarvo (yli kasi), jolla on varsin hyvät mahikset päästä ammattikouluun sisään...

Vanhempani ajattelevat edelleen, että musta tulee korkeakouluopiskelija ja hankin rikkaan miehen ja olen koko maailman sankari. Mutta kai mun omilla mielipiteillänikin jotain väliä on. Mun haave on, että voisin asua rauhassa lemmikkini kanssa vaikka yksiössä ja käydä tavallisessa työssä... Oon jo aika kauan tuntenut näin, enkä oo ikinä halunnut korkeakouluun tms... Ei kaikki ihmiset oo samanlaisia. Mun mielestä vanhempienkin pitäisi hyväksyä se, jos oma lapsi haluaakin olla ns. perusduunari ja elää tavallista elämää. Varsinkin, kun mulla on jopa ulkopuolistenkin mielestä aika heikot mahdollisuudet suorittaa korkeakoulu saati sitten päästä sinne. Käytännössä tuo lukio on mulle vaan ajanhukkaa, enkä halua polttaa itseäni niin loppuun, etten enää lukion jälkeen hakeutuisikaan (saati sitten pääsisikään) mihinkään opiskelemaan, mikä ei aivan tavatonta ole tämän terveydentilan omaavilla ihmisillä...

Mitä mieltä te olette? Kaipaisin tässä nyt jopa tuntemattomien tukea, jotta uskallan vanhemmilleni kertoa ajatuksistani... Vastaanotto kun tuskin tulee olemaan mikään kovin hyvä, niin auttaisi, jos edes joku muu olisi vähän samaa mieltä mun kanssa. Pahoittelut tekstin sekavuudesta, kiitos jos jaksoitte lukea ja vielä suuremmat kiitokset jos viitsitte vastatakin. :)
[/quote]
Sun kannattais yrittää päästä eläkkeelle heti kun täytät 18. Ei noil sun mt-ongelmilla pysty ikinä mitään töitä tekemään.

Yritä käydä se lukio nyt loppuun. Vanhempasi tuntevat tilanteesi ja varmaan osaavat ohjata sinua oikein.
.
Ei se kaksisuuntainen mitenkään estä lukio-opintoja. Jokainen, jonka todistus riitti lukioon pääsyyn, pystyy myös sieltä valmistumaan.
.
Yritä nostaa arvosanojasi ensi vuonna ja nyt hakeudu heti lukion kertauskursseille (esim kesäyliopistoon)
.
Nyt kertaamaan ja harjoittelemaan.

Kirjoitan nyt tosin aika myöhässä tänne ja minusta tuntuu ettei kukaan tätä enään lue, mutta halusin vaan mainita, että minulla on JUST sama juttu. Kuulostat ihan minulta :D...Minulla on siis myös kilpirauhasen vajaatoiminta ja lukiossa menee paskasti, vaikka peruskoulun keskiarvo oli 9.2. Olen nyt viimeaikoina harkinnut ammattikouluun vaihtamista ja näin myös varmaan teenkin, vaikka vanhempani sanovatkin etteivät he olisi ylpeitä minusta, jos minä nyt päätän vaihtaa. Tosin, tiedän jo mitä haluan tehdä tulevaisuudessa, joten lukio on minun silmissä turhaa. Okei ei se opiskelu koskaan turhaa ole, mutta jos minä en nyt pärjää lukiossa yhtään ja sain tältäkin jaksolta pari K merkintää, niin minusta ja kavereistani on parempi saada hyvät amispaperit kun sitten paskat lukiopaperit. :D