Lue keskustelun säännöt.
Vaihto lukiosta amikseen..?
20.06.2015 |
Moikka.
Olen 16-vuotias nuori ja mulla on "vähän" ongelmia opiskelun kanssa. Olin viime lukuvuoden lukiossa, ja ensimmäinen vuosi meni todella heikosti. Arvosanat olivat pääsääntöisesti 4-6, ja sain suoritetuksi joku 10-15 kurssia, kun taas päästäkseen ylioppilaaksi normaaliajassa pitäisi vähintään se 30... Olen siis melkoisessa suossa. En ole laiska, mutta lukio ei vain kiinnosta mua ja mulla on sairauksia (kaksisuuntainen mielialahäiriö ja kilpirauhasen vajaatoiminta), joiden takia mulle teoriapainotteinen opiskelu on hyvin haastavaa väsymyksen yms. takia. Keskittymisvaikeuksia siis on ja pänttääminen ei onnistu. Olen käytännön ihminen ja tykkään todella paljon tehdä fyysistä työtä. En saisi lukioa käytyä loppuun edes neljässä vuodessa...
Tulevaisuudenhaaveni eivät myöskään edellytä lukion käymistä loppuun; haluan olla tavallinen työntekijä, haaveilen varastonhoitajan ammatista... En halua käydä korkeakoulua, ja tiedän, ettei mun voimavaroilla se olisi edes mahdollista. Mun mielestä se on osittain rohkeuttakin tunnistaa omat heikkoutensa ja vahvuutensa, ja myöntää tosiasiat. :)
Siispä mietin, että jos hakeutuisinkin ammatilliseen oppilaitokseen. Tai ainakin amikseen valmentavaan koulutukseen näin ensi lukuvuodeksi, saisin paremmat valmiudet hakeutua amikseen, opiskeluvinkkejä, olla erilaisissa työpajoissa jne... Se kuulostaisi mulle paljon paremmalta vaihtoehdolta, kuin yrittää suorittaa lukio heikoin arvosanoin edes neljässä vuodessa. Kaiken lisäksi 5-6 lukion keskiarvolla ei tee oikeastaan yhtään mitään, huonoista lukiopapereista voi kuulemma olla jopa enemmän haittaa kuin hyötyä. Jos hakeutuisin amikseen ja suorittaisin sen kunnialla (siellä voitaisiin kuulemma lääkärin mukaan paremmin huomioida mun erityistarpeet kuin lukiossa...) niin sitten mulla olisi ainakin ammatti aiemmin, enkä jäisi kotiin tyhjän päälle. Lukiossahan tahti on kova (varsinkin tuollaisessa suurkaupungin kovatasoisessa lukiossa) ja jos en pysynyt mitenkään mukana edes ekana vuonna, niin miten sitten jatkossa? Enkä mä välttämättä pääsisi niillä huonoilla lukion papereilla edes enää yo-pohjaiseen amikseen sille alalle, mille haluan. Peruskoulusta mulla on kuitenkin ihan ok keskiarvo (yli kasi), jolla on varsin hyvät mahikset päästä ammattikouluun sisään...
Vanhempani ajattelevat edelleen, että musta tulee korkeakouluopiskelija ja hankin rikkaan miehen ja olen koko maailman sankari. Mutta kai mun omilla mielipiteillänikin jotain väliä on. Mun haave on, että voisin asua rauhassa lemmikkini kanssa vaikka yksiössä ja käydä tavallisessa työssä... Oon jo aika kauan tuntenut näin, enkä oo ikinä halunnut korkeakouluun tms... Ei kaikki ihmiset oo samanlaisia. Mun mielestä vanhempienkin pitäisi hyväksyä se, jos oma lapsi haluaakin olla ns. perusduunari ja elää tavallista elämää. Varsinkin, kun mulla on jopa ulkopuolistenkin mielestä aika heikot mahdollisuudet suorittaa korkeakoulu saati sitten päästä sinne. Käytännössä tuo lukio on mulle vaan ajanhukkaa, enkä halua polttaa itseäni niin loppuun, etten enää lukion jälkeen hakeutuisikaan (saati sitten pääsisikään) mihinkään opiskelemaan, mikä ei aivan tavatonta ole tämän terveydentilan omaavilla ihmisillä...
Mitä mieltä te olette? Kaipaisin tässä nyt jopa tuntemattomien tukea, jotta uskallan vanhemmilleni kertoa ajatuksistani... Vastaanotto kun tuskin tulee olemaan mikään kovin hyvä, niin auttaisi, jos edes joku muu olisi vähän samaa mieltä mun kanssa. Pahoittelut tekstin sekavuudesta, kiitos jos jaksoitte lukea ja vielä suuremmat kiitokset jos viitsitte vastatakin. :)
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan nyt tosin aika myöhässä tänne ja minusta tuntuu ettei kukaan tätä enään lue, mutta halusin vaan mainita, että minulla on JUST sama juttu. Kuulostat ihan minulta :D...Minulla on siis myös kilpirauhasen vajaatoiminta ja lukiossa menee paskasti, vaikka peruskoulun keskiarvo oli 9.2. Olen nyt viimeaikoina harkinnut ammattikouluun vaihtamista ja näin myös varmaan teenkin, vaikka vanhempani sanovatkin etteivät he olisi ylpeitä minusta, jos minä nyt päätän vaihtaa. Tosin, tiedän jo mitä haluan tehdä tulevaisuudessa, joten lukio on minun silmissä turhaa. Okei ei se opiskelu koskaan turhaa ole, mutta jos minä en nyt pärjää lukiossa yhtään ja sain tältäkin jaksolta pari K merkintää, niin minusta ja kavereistani on parempi saada hyvät amispaperit kun sitten paskat lukiopaperit. :D
Sinun kuuluu elää itseäsi varten, ja olla ylpeä itsestäsi. Ei tarvitse miettiä sitä, ovatko vanhemmat ylpeitä vai eivät, sillä ei nykyaikana valkolakki ja ylioppilastodistus - varsinkaan huono - ole mikään ylpeilyn aihe.
Ole sen sijaan ylpeä siitä, että kuljet omaa teitäsi ja teet omat valintasi. Kun tiedät, mitä aiot tulevaisuudessa tehdä, vaihda omaan urapolkuusi sopivaan ammattikouluun. Nyt lukiossa sinun kannattaa suorittaa sellaisia jaksoja kokonaan, joita voit hyödyntää sitten amiksessa: matematiikkaa, kieliä ja muita yhteisiä yleisaineita, mitä ne sitten sinun alallasi ovatkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tiedän monia nuoria, joilla on ollut todella hyvä keskiarvo peruskoulussa, mutta lukiosta tulee jotain 6-7. Monet on sanoneet että nykyään lukio on tosi rankkaa opiskelua! Amis on oikeesti hyvä vaihtoehto ja senkin jälkeen pystyy jatkamaan opintoja pitkällekin. Mun mielestä lukiota ihan ylikorostetaan. Antaa vanhempiesi olla mitä mieltä ovat, sun elämästäsi ja opinnoistasi on kyse. Itte mä olen käynyt lukion huonoilla papereilla ja amikseen lähdin lukion jälkeen, ja siitä siitä sitten eteenpäin opinnoissani.